Siis jos olet sinkku, kuvaile sellainen lyhyt, kriittinen tapahtumasarja joka johtaa seurusteluun/suhteeseen.
Tässä yksi;
-Olen puolitutun naisen kanssa
-Selvitän onko naisella poikaystävää ja ei ole.
-Sitten kysyn rupeaisiko nainen tyttöystäväkseni tai vastaavasti minä hänen poikaystäväkseen tai seurustelemaan.
-Sitten nainen vastaa jotain "Joo" tai sen tyyppistä koska olen sen verran realisti etten odota mitään välitöntä silmien kirkastumista edes oikealtakaan naiselta vaan jonkunlaista yllättymistä ja sitten positiivisen tunnelatauksen kasvamista. Siitä voisi sitten lähteä kirmailemaan jonnekkin.
Pitäisi kai joskus läpällä kokeilla vaikka suora onnistumisprosentti on varmaan todella alhainen.
Lähin livenä tekemäni vastaava juttu on vapulta kun tarjosin numeroani tytölle joka ihan sattumalta joutui seisomaan rinnallani. Mutisi jotain vastaukseksi mistä en saanut ihan selvää mutta ilmeisesti kieltäytyvää ja jatkoin omaan suuntaani katsomatta taakse.
Tässä yksi;
-Olen puolitutun naisen kanssa
-Selvitän onko naisella poikaystävää ja ei ole.
-Sitten kysyn rupeaisiko nainen tyttöystäväkseni tai vastaavasti minä hänen poikaystäväkseen tai seurustelemaan.
-Sitten nainen vastaa jotain "Joo" tai sen tyyppistä koska olen sen verran realisti etten odota mitään välitöntä silmien kirkastumista edes oikealtakaan naiselta vaan jonkunlaista yllättymistä ja sitten positiivisen tunnelatauksen kasvamista. Siitä voisi sitten lähteä kirmailemaan jonnekkin.
Pitäisi kai joskus läpällä kokeilla vaikka suora onnistumisprosentti on varmaan todella alhainen.
Lähin livenä tekemäni vastaava juttu on vapulta kun tarjosin numeroani tytölle joka ihan sattumalta joutui seisomaan rinnallani. Mutisi jotain vastaukseksi mistä en saanut ihan selvää mutta ilmeisesti kieltäytyvää ja jatkoin omaan suuntaani katsomatta taakse.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulin että noin alatko olee mun kaa olisivat alakouluun jääneitä juttuja. Ehkä kannattaisi yrittää tutustua ennen tuota höläytystä.
Välillä ei oikein jaksa niitä tutustumisia. Puhuinkin tosin tietysti fantasioista.
Tolla lailla just mut viimeks iskettiin. :-) Oltiin kaks kertaa tavattu harrastuksessa ja matkalla kotiin juteltiin juna-asemalla. Mies sanoi "voit tulla poikakaveris kanssa mun äidin luo syömään". Minä vastasin "ei mulla oo poikakaveria". Mies sanoi "no sitten mä oon sun poikakaveri". Oli söpö ja huvittava keskustelu...varsinkin kun ollaan yli kolmekymppisiä.
Tuo nyt menee sillä lailla kauniisti läpän piikkiin mutta murtaa toki jään. Kuitenkin eri asia.
ai eri asia kun mikä?
Kuin se mistä puhun aloituksessa.
aika sama mun mielestä.
-Olin puolitutun miehen kanssa
-Hän selvitti onko minulla poikaystävää ja ei ollut.
-Sitten kysyi rupeaisinko hänen tyttöystäväkseen,
-Sitten vastasin "Joo" välittömällä silmien kirkastumisella. Siitä sitten lähdettiin kirmailemaan kahvilaan.
Nainen tulee tikkaiden varassa koputtamaan ankean harmaassa betonilähiössä sijaitsevan toisen kerroksen peräkammarihuoneeni ikkunaan silloin kun vanhempani ovat nukkumassa ja kysyy haluanko tulla hänen poikaystäväkseen. Tai vaihtoehtoisesti tyttö voi tulla tekemään tuttavuutta silloin(eli aina), kun nyhjötän yksikseni surullisen näköisenä jollakin julkisella paikalla.
Superneitsyen puhelin soi, ja hän säikähtää, koska vihaa puhelimia.
Superneitsyt: Tuntematon numero. Varmaan joku puhelinmyyjä... haloo?
Tuntematon: Onko superneitsyt?
Superneitsyt: On kyllä, kuka siellä? En osta mitään.
T: Olen se pitkäaikainen ihastuksesi, johon tutustuit ensimmäisen kerran lukiossa!
S: Ei kai! Vau! Tosi... vau. Mitä kuuluu? Tai jotain.
T: Joo, joo. En soita jutellakseni tyhjänpäiväisiä, vaan tunnustaakseni kuolemattoman rakkauteni!
S: Mitä ihmettä!
T: Niin! En ole kaikkina näinä vuosina rakastanut ketään muuta kuin sinua! Joka päivä ilman sinua on ollut mitä jäytävintä tuskaa!
S: Vau. Siis... vau. Mutta minä luulin, että sinä pidit minua jotenkin ärsyttävänä?
T: Ehei! Se oli pelkkää silmänlumetta. Tosiasiassa olin sinulle töykeä vain, koska en osannut käsitellä näin järisyttäviä tunteita! Kesti näin monta vuotta tunnustaa itselleni, etten voi elää ilman sinua!
S: Mutta siis sinähän teit aika selväksi, että persoonallisuuteni ei ollut sinusta tarpeeksi mielenkiintoinen?
T: Etkö sinä nyt v***u ymmärrä että se ole pelkkää SILMÄNLUMETTA?! Minä rakastan sinua! Palvon suloisia hymykuoppiasi, liljanvalkeana kaartuvaa kaulaasi, ja etenkin säkenöivää älyäsi! Pelkkä muistokin huumorintajustasi saa minut orgasmin partaalle! Ja sitä paitsi myönnän nyt, että olit täysin oikeassa siitä algoritmista!
S: Tämähän on mahtavaa!!!