Vihaan tätä tunnetta/tunteita mitä särkyny sydän ja ero tuottaa. Niin monta ero oon läpi käyny. Kolme viimeisintä ollu pahmpia. Ensimmäinen oli helvettiä toinen vielä pahempaa luulin kuolevani tuskaan ja ikävää. Kun siitä selvisin ja luulin että nyt minulla on ihminen joka rakastaa minua ja vain minua. En olisi voinut kuvitella että koskaan eroaisimme. Erosimme.. Tuntuu pahalta.. kun viimeisestä kerrasta tietää ettei itkeminen auta, ei raivoaminen, ei vihaaminen, ei mikään auta..:( On jotenkin niin tyhjä ja turha olo kun ei edes osaa surra enään. Tiedän että aika vaan parantaa haavat mutta miten jaksan sinne asti kun aika on parantanut haavat..? Olen henkisesti kuollut, tunteeton ihminen...:(
olen kuollut..
-heikko-
71195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samassa veneessä ollaan. Itselläkin on sellainen olo, ettei jaksaisi odottaa koska olo paranee mutta kai se tästä.....
Ensimmäinen ero tuli tiistaina,sen jälkeen ei ole pystynyt tekemään juuri mitään.Töistä on joutunu olemaan pois,suurinpiirtein syömättä ja nukkumatta neljättä päivää..Päässä pyörii niin masentavia juttuja,että ikinä en ole näin paljon pelännyt mitään kuin nyt oman mielenterveyteni puolesta.Lääkäriin sain sentään tänään soitettua ja maanantaiksi ajan,kunpa vain kestäisin sinne asti.Kaupunkikin on uusi,ei juuri ketään kelle voisi puhua.Perkele antaisin vaikka toisen käteni jotta saisin rakkaani takaisin elämääni.piste.
Enpä olis itse vielä viikko kuukausi sitten uskonut, kuinka ilkee ja paha voi toista ihmistä kohtaan olla. Ja silti rakastan häntä yli kaiken. Kuolisin hänen vuokseen. No koitetaan jotenkin jaksaa.
Ei se mielestäni ole ilkeyttä ja pahuutta toista kohtaan, jos haluaa erota!
Olisiko muka parempi että vain on suhteessa olematta onnellinen, ehkä hakisi samalla lohtua muiden sylistä?
Itse jätin juuri mieheni, sillä en koskaan ollut hänen kanssaan onnellinen, enkä tahtonut pettää vaan ennemmin erota.
En ajattele olleeni paha, vaan rehellinen!
Riippuu vähän miten sen eron tekee.
Jos mies yhtäkkiä häipyy selittämättä mitään on se aika pahaa.
On niitä ihmisiä jotka osaa ilmoittaa eron todella ilkeästi.Saavat varmaan jotain sairasta tyydystystä siitä.
Tuttu tunne...et todellakaan ole ainoa tällä planeetalla! Mä käyn samaa prosessia läpi.Oikee tunteiden sekamelska.on ikävää,vihaa,rakkautta,yksinäisyyttä,tyhjyyttä yms. Mä rakastan edelleen syvästi mun ex-tyttöä,mutten voi tilanteelle mitään.Hän tapailee jo uutta miestä ja arvatkaapas kuinka paljon se ärsyttää mua?!Aivan helvetisti!Mun oma rakas kulta jonkun toisen miehen sylissä.Ei oo yhtään kiva ajatus.Mä ajattelen kultaani jatkuvasti ja tuntuu että asia vie mut hulluuden partaalle...en pysty ajattelee muuta.Koko muu elämäni kärsii tästä todella pahasti...opiskelut ei kiinnosta,mikään ei kiinnosta.Ei edes ystävien kanssa oleminen.Mä oon vaan sulkeutunut omiin ajatuksiini ja oon ilkeä kaikille kanssaihmisille,koska en jaksa välittää heistä.Sairasta.Sydänsurut on maailman kavalin tauti!!Toivottavasti se kliseinen aika alkaa tepsimään tähän mun tautiin...vittu kun vituttaa...surupuku päälle ja itseltä henki pois.Se varmaan tepsis paremmin kun se helvetin AIKA!
For real
Joo se saa todellakin raivon partaalle, kun näkee oman kultansa toisen kanssa, vaikka juuri on erottu!! Mun ja mun poikaystävän erosta on kulunut vasta pari viikkoa ja se tapailee jo uutta. Vaikeeta käsittää..Poikakaveri vielä sano, et rakastaa mua edelleen, ei vaan enää halua seurustella ja itsekin ajattelin samoin, että ei ole järkeä seurustella. Nyt kuitenkin kaipaan sitä ihan älyttömästi! On tää elämä just nyt aika perseestä..