Minulle tulee nykyään ahdistuneisuutta siitä mitä yksinkertaisesti tehdä elämällä. Kaikki meni hyvin lukion päättöön asti, mutta sitten alkoi epämääräinen hakeminen täysin erilaisiin koulutusohjelmiin ja kun minut lopulta hyväksyttiin ammattikorkeaan, en nytkään tiedä onko tämä oikea ala minulle. Pakko porskuttaa jonnekin päin elämässä, mutta pelkään vaan että olen menossa väärään suuntaan ja se on ahdistava tunne. Koulussa olen lähinnä sen takia koska minusta nuoruuteen kuuluu opiskelijatapahtumat ja hauskanpito sen sijaan että junnaisi työpaikassa eikä välttämättä 5 vuodenkaan päästä tiedä mitä haluaisi opiskella. Tuntuu että kavereilla on aina mielenkiintoisempi työ/opiskelupaikka mutta ei sitten toisaalta kuitenkaan kun alan asiaa kunnolla miettimään. Olen siis 22-vuotias tyttö. Minulla on tällä hetkellä oikeastaan 3 kotipaikkakuntaa: syntykaupunki, opiskelukaupunki ja kesätyökaupunki mihin olen nyt muuttamassa. Sekin ahdistaa ja väsyttää kun joutuu koko ajan reissaamaan nähdäkseen kavereita joilla on aikaa. Toisaalta tätähän minä juuri halusin - halusin pois vanhoista maisemista ja vaikutti niin "coolilta" kun muut kaverit uskalsivat muuttaa sinne tänne ja matkustelivat. Olen lähdössä syksyllä vaihtoon ja sitten tulee taas muutto. Olen ihan sekaisin. Nykyään kadehdin niitä joilla on poikaystävä ja kiinteä koti, ennen kadehdin näitä matkustelijoita johon itsekin tällä hetkellä kuulun. Haluan jotenkin aina sitä mitä minulla ei ole. Kaikilla muilla on hohdokkaampi elämä ja työ. Koulutusohjelmassa missä opiskelen ei mielestäni painotu ne aineet mitä olin menossa sinne opiskelemaan ja se harmittaa. Minusta ollaan muokkaamassa sihteeriä sen sijaan että halusin opiskella kieliä ja journalismia. Tosin en niitäkään niin paljon rakasta että haluaisin niiden takia lähteä kokonaista uutta koulutusohjelmaa lukemaan. ?????????????????????????
Sekaisin, en tiedä mitä tehdä
10
3782
Vastaukset
- sekaisinko
Olen 21- vuotias. Mua ahdistaa kanssa tulevaisuus, kun en tiedä mitä tehdä. Valmistuin kaksi vuotta sitten merkonomiksi, ja menin kesätöihin kaupan kassalle. Sinne jäin. Viime vuonna hain opiskelemaan ja pääsinkin, mutta se ei todellakaan ollut sitä mitä halusin. Joten palasin töihin. Nyt olen taas hakenut opiskelemaan, mutta luulen että ovet eivät aukene. En ole edes vielä vaivautunut lukemaan ennakkomateriaalia. Toisia töitä olen kyllä katsellut. Pelkään että jään kassalle töihin, mitä en todellakaan halua. Aina vaan: "jos nyt vielä vuoden olisin". Nykyään asun 60 km päässä lapsuudenkodistani. Poikaystävä asuu myös täällä vanhassa paikassa, koska hänellä on täällä koulu kesken. En tiedä oikein viihdynkö omassa kodissani, vaikka se onkin kaupungissa. Aluksi se oli kivaa, mutta nykyään ahdistaa olla siellä. En ole kauheasti mitään uutta tavaraa hankkinut, koska en tiedä kauanko siellä olen. Eikä mulla kyllä kauheasti ole kavereitakaan siellä uudessa paikassa, täältä vanhastakin on suurinosa lähtenyt opiskelemaan muualle. Mulla on oikeastaan kolme kotia: oma koti, lapsuuden koti ja poikaystävän oma koti. Reissaan näiden välillä viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Aina saa olla purkamassa tai pakkaamassa tarvittavia tavaroita. Se on ahdistavaaa. Ja se, että maksan kuitenkin asunnostani vuokraa, mutta en siellä ihan hirveästi ole. Mutta jos tässä syksyllä tulisi parempi olo. Poikaystävä on ehkä muuttamassa luokseni, koska koulussa ei järjestetä hänen koulutusohjelmaa. Toisaalta minä olen hakennut vanhallekin paikkakunnalle kouluun, mihin on varma pääsy, jos kaupungin koulun ovet eivät aukene. Tunnen itseni vain enemmän luovuttajaksi, jos palaisin tänne. Ja kaupungissa olisi paljon paremmat mahdollisuudet kaikkeen, mutta en tiedä jos olenkin vain maalta. Täällä mulla olisi ehkä parempi olo, mutta sitten jos taas jumitun tänne. En tiedä. Toivottavasti tämä joskus selkenee. Jo vaikka syksyllä.
- Dveyyy
Opiskelen toista vuotta yliopistossa, olen 22-vuotias nuori mies ja ahdistaa täälläkin usein. En tiedä haluanko tätä vai en. Välillä tuntuu, että melkein mikä tahansa muu ala voisi olla minulle sopivampaa, mutta toki välillä tuntuu, että kai tämäkin ihan hyvä juttu on. Jos ajatellaan stereotyyppistä tämän alan opiskelijaa, niin itse olen lähes vastakohta siitä. Usein tuntuu ulkopuoliselta, ja joukkoon kuulumattomalta. Tuntuu, että elämä menee hukkaan kun vain käyn koulua ja iltaisin istun kotona. Haluaisin kokea kaikkea uutta. Olisi hienoa, kun joku kysyisi minua mukaan vaikkapa johonkin reissulle tai vastaavaa. Olen kai vaan liian epäoma-aloitteinen etten osaa sitä itse tehdä. Reissaan myös käytännössä joka viikonloppu kotikaupunkiini, enkä oikein tiedä kummassa kaupungissa koen asuvani. Jos olisin täällä, olisi viikonloput varmaan aika yksinäisiä.
Ahdistaa lukea esimerkiksi Facebookista, kun kaikilla tuntuu olevan menoa ja tekemistä yllin kyllin ja itse istuu kotona, heittäen aikaa näin "hukkaan". Yritän välttää kateutta ja katkeruutta, mutta välillä se on vaikeaa.
Hyvää loppukevättä ja kesää. :) - en tiedä mitä tehdä
Dveyyy kirjoitti:
Opiskelen toista vuotta yliopistossa, olen 22-vuotias nuori mies ja ahdistaa täälläkin usein. En tiedä haluanko tätä vai en. Välillä tuntuu, että melkein mikä tahansa muu ala voisi olla minulle sopivampaa, mutta toki välillä tuntuu, että kai tämäkin ihan hyvä juttu on. Jos ajatellaan stereotyyppistä tämän alan opiskelijaa, niin itse olen lähes vastakohta siitä. Usein tuntuu ulkopuoliselta, ja joukkoon kuulumattomalta. Tuntuu, että elämä menee hukkaan kun vain käyn koulua ja iltaisin istun kotona. Haluaisin kokea kaikkea uutta. Olisi hienoa, kun joku kysyisi minua mukaan vaikkapa johonkin reissulle tai vastaavaa. Olen kai vaan liian epäoma-aloitteinen etten osaa sitä itse tehdä. Reissaan myös käytännössä joka viikonloppu kotikaupunkiini, enkä oikein tiedä kummassa kaupungissa koen asuvani. Jos olisin täällä, olisi viikonloput varmaan aika yksinäisiä.
Ahdistaa lukea esimerkiksi Facebookista, kun kaikilla tuntuu olevan menoa ja tekemistä yllin kyllin ja itse istuu kotona, heittäen aikaa näin "hukkaan". Yritän välttää kateutta ja katkeruutta, mutta välillä se on vaikeaa.
Hyvää loppukevättä ja kesää. :)Minulla sama tilanne. Olen hieman yli 30 vuotias mies, enkä vieläkään tiedä, mitä lähteä tekemään.
- peace4you
Dveyyy kirjoitti:
Opiskelen toista vuotta yliopistossa, olen 22-vuotias nuori mies ja ahdistaa täälläkin usein. En tiedä haluanko tätä vai en. Välillä tuntuu, että melkein mikä tahansa muu ala voisi olla minulle sopivampaa, mutta toki välillä tuntuu, että kai tämäkin ihan hyvä juttu on. Jos ajatellaan stereotyyppistä tämän alan opiskelijaa, niin itse olen lähes vastakohta siitä. Usein tuntuu ulkopuoliselta, ja joukkoon kuulumattomalta. Tuntuu, että elämä menee hukkaan kun vain käyn koulua ja iltaisin istun kotona. Haluaisin kokea kaikkea uutta. Olisi hienoa, kun joku kysyisi minua mukaan vaikkapa johonkin reissulle tai vastaavaa. Olen kai vaan liian epäoma-aloitteinen etten osaa sitä itse tehdä. Reissaan myös käytännössä joka viikonloppu kotikaupunkiini, enkä oikein tiedä kummassa kaupungissa koen asuvani. Jos olisin täällä, olisi viikonloput varmaan aika yksinäisiä.
Ahdistaa lukea esimerkiksi Facebookista, kun kaikilla tuntuu olevan menoa ja tekemistä yllin kyllin ja itse istuu kotona, heittäen aikaa näin "hukkaan". Yritän välttää kateutta ja katkeruutta, mutta välillä se on vaikeaa.
Hyvää loppukevättä ja kesää. :)oon parikymppinen nainen ja olen etsinyt elämänsuuntaa useita useita vuosia.
Oivalsin tänä vuonna, että se mitä haluan elämältäni, on: rakastaa ja olla rakastettu. Sekä toteuttaa haaveitani, unelmia ja saada haasteita.
Tehdä muille hyviä tekoja päivittäin, ja muuttaa ihmisten arkea paremmaksi, tehdä heidät iloisiksi. Vaikka tekisin yhden hyvän teon joka päivä, se on ok.
Haluan myös nähdä maailmaa, kokea ja oppia uutta.
Olin nuorempana ollut suorittaja ja luokan parhaimmat arvosanat kolunneiden oppilaiden joukossa.
Poltin itseni opiskelulla loppuun ja koin burn-outin, jonka myötä päädyin jättämään koulut ja oravanpyörän.
Repäisin itseni suurimmaksi osakseen irti systeemistä ja lähden reissaamaan ulkomaille, joka on ollut haaveeni. Viettää kulkurielämää ja elää läsnänä hetkessä. Sekä toteuttamaan unelmia.
En ketään kehoita tekemään samoin kuin minä tein, vaan kuuntelemaan omaa sydäntään mitä itse haluaa tehdä ja miten haluaa elämäänsä elää.
Elämä on lyhyt, kannattaa toteuttaa unelmiasi ja älä ota elämää liian vakavasti.
- somali
olen 20-vuotias ulkomaalainen tyttö ja sama juttu mull on. yo- kirjoitukset on syksyllä ja silloin mä saan mun lukiopäättötodistuksen. en tiedä mitä tehdä sen jälkeen mutta olen varma yhestä jutusta ett mä halun opiskella lääketiedettä. se ei ole helppoa mulle ainakin kun olen ulkomaalainen. olen epävarma kaikesta joskus minusta tunttuu että olen pessimisti ja liaan negatiivinen asioiden suhteen. mua ahdistaa ja pelottaa. en usko itseäni ja minulta on kadonnut itsevarmuus. mä haluan muttaa elämäni koska tämä asenne tuhoaa minua. joskus mä luulen et päädyn psykiatriaan tai mielenterveysairaalaan opiskelun takia. opiskelu on vaikea henkisesti se imee mun verta loppuun. haluan menestyä opinnoissa ja työssä ja muuttaa itseäni parempaan suuntaan.
minä en osa päättää ja jos päätän joudun katumaan sen jälkeen. mun ystävät päättää mun puolesta opiskelusta.
jos he kirjoittavat bilsan niin mäkin jne. koska en ole tarpeeksi vahva ja viisas päättämään.
koulun jälkeen kotiin sit aamulla kouluun tälläinen rutiini on mulla aika tylsä.
toivon kaikkille onnea opinnoissa ja nauttikaa kesästä. - jeppisjee ja joo
Hohhoh. Tulin siis oikeaan paikkaan (vaikka näistä edellisistä onkin 2 vuotta aikaa).
Mulla on sama tilanne. 22-vuotta plakkarissa, nuori nainen ja silloin tällöin ahdistaa. Päädyin opiskelemaan alaa, joka jollain tavalla sivuaa intressejäni, koska se nyt oli se paikka jonne pääsin sisään.
Dveyy: "Välillä tuntuu, että melkein mikä tahansa muu ala voisi olla minulle sopivampaa, mutta toki välillä tuntuu, että kai tämäkin ihan hyvä juttu on."
Ihan kuin minun suustani.
Eniten kai mietitytää pitäisikö jatkaa tällä samalla linjalla ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan, vai tietoisesti hakea jonnekin muualle kouluun (siis sitten kun tämä edellinen on käyty) ja tekemään muita asioita. Toisiko se tyytyväisyyden? Tiedä häntä.- Älkää arpoko
Jos ihmisen lahjat eivät selvästi osoita millekään alalle, vaan lahjakkuusprofiili on jokseenkin pyöreä, niin silloin on jokseenkin sama, mihin suuntautuu. Tällaiselle ihmiselle ei ole yhtä oikeaa alaa, vaan alan voi valita muiden seikkojen perusteella kuten opiskeluun pääsyn helppous, alan työllistävyys jne.
Lisäksi voi sanoa, että ihminen helposti näkee jonkin muun opiskelualan tai työtehtävän positiiviset puolet, mutta negatiiviset puolet nähdäkseen pitää olla tuossa asemassa. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan takana, vaikka näin ei tosissaan olisikaan.
- JanisPetke666
Sama
- hmmmp
Hmm.. Vuosi 2018 ja nämäkin keskustelun aloittajat jo 30-vuotiata. Mitäköhän mahtaa kuulua nykyisin :)
- Anonyymi
Nytte ne on jo 35
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kannattaako suomalaisen duunarin enää äänestää vasemmistopuolueita
sillä eivät ne tunnu kovasti ajavan suomi-duunarin etuja. Jos katsotaan Vasemmistoliittoa, niin sehän on ihan feministi1755635Jaaha, sitä on vasemmistoryhmä käynyt häiriköimässä Purran kodin vieressä
On näköjään iso lakana levitetty puiden väliin, jossa lukee mm. "Haista vi*** Riikka Purra". Tunkekaa leikkaukset pers..1035584Professori: Maahanmuuttajien rikollisuutta hyssytellään - hävytöntä
Kriminologi Jukka Savolaisen mukaan ikä ja vaikeat olosuhteet eivät riitä selitykseksi. – Tutkitun tiedon valossa sanoi1804548Mistä kummasta voi johtua se, että vasemmistolaiset usein häpeää itseään
voiko se johtua esim. köyhyydestä? Ja tästä on siis ihan suomalainen tutkimus olemassa. "Suomalainen tutkimus osoittaa514013Sanna-kulttilaiset hehkuttaa edelleen Marinia, vaikka esim. Sote oli susi jo syntyessään
mutta kulttilaiset eivät ole järjen jättiläisiä, ja sanoihin Lasse Lehtinenkin, että Suomessa on pohjoismaiden tyhmimmät613900Marin teki sen mihin muut eivät pystyneet, vei susi-Soten maaliin
ja sitten hävittyjen vaalien jälkeen lähtikin vastuuta pakoon...... "Professori: sote-uudistus on täysi susi. Sosiaali303548Saatoin tehdä elämäni isoimman virheen
Otsikko kertoo kaiken. Miksei kaikki voi olla yksinkertaisempaa?1271274- 17948
Jotenkin tämä
tilanne taas eskaloitui ja saat mut roikkumaan täällä palstalla. Turhaan. Ei nämä tekstit sua koskaan tavoita. 😭33940En koskaan tule sinulle tätä kertomaan
Kun kirjoitin sinulle viimeisintä viestiä, huomasin kyynelten valuvan poskiani pitkin.16920