Okei, eli mä olen 15-vuotias tyttö, kait melko "hyvästä" perheestä, niin mun vanhemmat on ainakin mulle väittänyt: kuinka kiitollinen mun täytyisi heille olla, kun niin rikkaassa ja rakastavassa perheessä saan asua. asia nyt vain kuitenkin on, että nyt meidän välit on mennyt todella huonoiksi vanhempieni kanssa.
isäni on hirveä pessimisti. Hän aina valittaa kaikesta, ja sitten ylistelee itseään seuraavan viikon, kun jaksoi mennä kauppaan ja ostaa vessapaperirullan ja tulla kotiin! hän aina saarnaa, että minä en koskaan tule pärjäämään elämässäni, ja parhaat vuoteni tulen viettämään nyt nuorena, kun saan asua heidän armollisessa kodissaan. Hän haukkuu vaatetyyliäni, sanoo, että haisen pahalle, kun olen laittanut vähän hajuvettä, arvostelee kaikkea tekemääni, vaatii minulta liikoja, ja mielessään kuvittelee että minä sanoisin tai eleillä viestittäisin jotain, mitä kyllä olen ajatellut, mutta mitä en ikinä hänelle olisi viestittänyt.... isä lietsoo aina kaikki minua vastaan, ja löytää minusta mitä pienimpienkin asioiden syntipukin.
äitini taas. olen aina teininä toivonut, että minulla olisi samanlainen äiti kuin ystävilläni: joku jolle voisi puhua menkoista ja pojista ja kaikesta tärkeästä. Äitini ei ikinä sustu puhumaan kanssani mistään vakavasta. hänkin osin kuten isäkin, kuvittelee käytöstäni, vaatii hirveästi ja valittaa, kuinka kauhea kakara minä olen, ja toivoo että joutuisin nigeriaan näkemään nälkää. hän arvostelee ystäviäni, koska yhdellä on syömishäiriö, hän syyttää sitä yhtävääni kaikista minun "käytösongelmista".
he eivät siis tiedä elämästäni oikeastaan mitään olelllista. he eivät tiedä, kuinka monesti olen sammunut ojaan, ja kuinka monesti ystäväni sieltä minut ovat pelastaneet, he eivät tiedä, kuinka minulla on ollut poikaystäviä, he eivät tiedä, kuinka olen viimeisen vuoden ajan suunnitellut itsemurhaa...
viime vuonna tämä paska alkoi. aluksi se oli vain sitä, että kun minua nöyryytettiin ja haukuttiin ajattelin, että kun olen aikuinen, katkaisen välit heihin, ja sittenhän he itkevät... sitten ajatukseni alkoivat kasvaa: joskus ajattelin karkaavani, toisina päivinä ajattelin heittäytyä ihan mahdottomaksi teiniksi.
jossai vaiheessa yritin löytää pakokeinoja, mutta ei niitä ole.
tänään olen tajunnut, että saatan olla masentunut. olen siis huomannut masennuksen merkkejä itsessäni, viimeisen viikon aikana olen ollut toteuttamista vailla tehdä itsemurhan ainakin neljästi. sellaisia mielialan puuskia, jotka saattavat kestää kuudesta tunnista muutamaan päivään, jolloin olen hyvin eloton, tunteeton ja kylmä. jolloin en ajattele muuta kuin itsenisatuttamista.
minulle tuottaa hirveästi mielihyvää ajatella, kuinka surullisiksi vanhempani tulevat, kun olen kuollut. ainoa mikä nyt on estänyt minua surmaamasta itseäni, on ollut pelko siitä, että jumala tai joku muu saattaa sittenkin olla olemassa, ja minä kärsisin kuoleman jälkeen vielä enemmän kuin nyt.
tänään he ilmoittivat, että eivät katsele käytöstäni enää kohta pidemmälle, vaan heittävät minut ulos. kyllä minä tiedän, että alle 18-vuotiasta ei voi vanhemmat potkasta pihalle, mutta jos tämän otan esille, niin he aikoisivat tehdä elämästäni hirveän kurjaa. syynään minun kurjuudelleni he käyttävät tekosyytä: "jotta opit, ettei elämä ole reilua".
eli, pyydän, voisitteko keksiä minulle pakokeinoja.. voimat alkaa kohta loppua, kun enää mietin, tekisinkö itsemurhan sammumalla metsään, hukuttautumalla vai katolta hyppäämällä. ajatus kuolemasta ei satu ollenkaan, näkisin sen ihanana vapautena poissa maailman pahudesta..... minun ystäväni teki itsemurhan vuosi sitten, ja silloin mietin kuinka hän olisi voinut päästä hoitoon.. nyt mietin, olisiko minä sittenkin yksi sellainen, jolle ne hoidot on tarkoitettu..?
unelmani eivät koskaan tule toteutumaan ilman äidin ja isän rahapussia, opiskeluja ja omaa asuntoa en kumpaakin voi saada. eli mitä tekisin?
kaikki ehdotukset ovat pelkästään tervettulleita, ja olen jokaisesta hyvin kiitollinen. nielläkkö kaikki paska sillä riskillä, että joku päivä en vain kestä vaan kuolen, "karata asumaan jonkun muun luo, pyytää pääsyä sisäoppilaitokseen, entä mistä saisin rahat omaan asuntoon? - minulla on paljon säästöjä, mutta ei kyllä mitenkään tarpeeksi asunnon hankkimiseen, tai ylämiseen yksin??????
anteeksi jos oli väärä aihepiiri
masentunutko minä?
9
2859
Vastaukset
- ggggggggggg
Sinun tilanteesi on pienissä määrissä samaa kun minulla oli nuorena.
Ensinnäkin sun kannattaa alottaa kirjottaa päiväkirjaa, johon voit purkaa pahaa oloa.
Toiseks kannattaa mennä ammattiauttajalle juttelemaan, siellä voi puhua mistä tahansa ja se auttaa. Sanon kokemuksella. Ammattiauttajalla kun käy tulee helpottunu olo että joku on kuunenllut sua ja haluaa oikeasti auttaa. Sinnittelet kolme vuotta niin pääset muuttamaan pois.
Oikeasti sillä että onko kuin rikas perhe niin sillä ei ole mitään väliä, yleensä jos on rikas perhe niin perheen jäsenet eivät ole läheisiä. Tiedän miltä tuntuu kun omalle äidille ei voi puhua mistä haluaa, siksi pitää etsiä joku muu jolle voi puhua.
Mene ammattiauttajalle puhumaan mm. itsemurha jutuista, ne saavat ne häviämään päästäsi vain puhumalla. Ajattele että tappaisit itsesi vanhempiesi takia, kannattaako lopettaa oma elämä vain vanhempien takia? - EI!- haluanvainpois
okei, mutta vähän vaikeaa päästä kenellekkän ammatti-auttajalle, kun ei vanhempienkaan avulla sitä hoitoa voi hakea...
ja lähtisinkin heti sinä yönä kun täytän kahdeksantoista, mutta ei minulla ole rahaa eikä selkärankaa sellaiseen.. vanhempani ovat vain minulle rahapussi, jonka avulla pääsen hyvään jatko opiskelupaikkaan ja voin opiskella ilman samanaikaista työntekoa...... olen hirveä ihminen. - gggggggg
haluanvainpois kirjoitti:
okei, mutta vähän vaikeaa päästä kenellekkän ammatti-auttajalle, kun ei vanhempienkaan avulla sitä hoitoa voi hakea...
ja lähtisinkin heti sinä yönä kun täytän kahdeksantoista, mutta ei minulla ole rahaa eikä selkärankaa sellaiseen.. vanhempani ovat vain minulle rahapussi, jonka avulla pääsen hyvään jatko opiskelupaikkaan ja voin opiskella ilman samanaikaista työntekoa...... olen hirveä ihminen.Siis sinä voit hakea ammattiauttajalle ihan itse, niin minä ainakin tein. Soitin oman paikkakunnan nuorisovastaanotolle ja pääsin sinne juttelemaan. Alkuun kävin säännöllisesti että pääsin asioiden yli, nyt käyn silloinkun itsestäni siltä tuntuu. Ei siihen vanhempiasi tarvita että pääset ammattiauttajalle, tosin jos haluat niin ammattiauttajat voivat ottaa myös vanhempasi sinne keskusteluun mukaan.
- haluanvainpois
gggggggg kirjoitti:
Siis sinä voit hakea ammattiauttajalle ihan itse, niin minä ainakin tein. Soitin oman paikkakunnan nuorisovastaanotolle ja pääsin sinne juttelemaan. Alkuun kävin säännöllisesti että pääsin asioiden yli, nyt käyn silloinkun itsestäni siltä tuntuu. Ei siihen vanhempiasi tarvita että pääset ammattiauttajalle, tosin jos haluat niin ammattiauttajat voivat ottaa myös vanhempasi sinne keskusteluun mukaan.
okei, kiitos sinulle.. :) kun kirjoitin tuota ensimmäistä tekstiä, minulla oli sellainen.. "kohtaus", nyt olen aivan normaali, hieman seinät kaatuu päälle ja pelottaa kun olen yksin, mutta aion ihan varmasti mennä, varmaan koulukuraattorin kautta tai jotain, mutta kun... minua pelottaa.. pelkään uutta kohtausta, ne vaun tulevat, niitä ei voi ennustaa, ja kun ne tulevat, ne saavat vallan minussa enkä ajattele enää järkevästi... viime kerralla oli niin lähellä.. se oli niin lähellä... mutta nyt olen ihan tervejärkinen, mutta heti aion hakea apua.. pakko....
olen kirjoittanut käsivarteeni tekstin: sateen jälkeen paistaa aina aurinko .. jotta ensi kerran kohtauksessa muistaisin tämän tunteen, tämän ihanan vapauden kun voi hengittää :))
kiitti sinulle, sain ehkä vähän rohkeutta tästä, kahjo kun olen.... - ggggggggggggg
haluanvainpois kirjoitti:
okei, kiitos sinulle.. :) kun kirjoitin tuota ensimmäistä tekstiä, minulla oli sellainen.. "kohtaus", nyt olen aivan normaali, hieman seinät kaatuu päälle ja pelottaa kun olen yksin, mutta aion ihan varmasti mennä, varmaan koulukuraattorin kautta tai jotain, mutta kun... minua pelottaa.. pelkään uutta kohtausta, ne vaun tulevat, niitä ei voi ennustaa, ja kun ne tulevat, ne saavat vallan minussa enkä ajattele enää järkevästi... viime kerralla oli niin lähellä.. se oli niin lähellä... mutta nyt olen ihan tervejärkinen, mutta heti aion hakea apua.. pakko....
olen kirjoittanut käsivarteeni tekstin: sateen jälkeen paistaa aina aurinko .. jotta ensi kerran kohtauksessa muistaisin tämän tunteen, tämän ihanan vapauden kun voi hengittää :))
kiitti sinulle, sain ehkä vähän rohkeutta tästä, kahjo kun olen....Silloin kun itse olin sinun ikäisesi eli teini, pienetkin kolhut elämässä tuntui niin suurilta että turvauduin viiltelyyn, vaikka todellisuudessa se ei auttanut mitään. Siitä pääsin yli. Minulla oli muutakin kaikkea suoraan sanottuna paskaa jonka takia olin masentumisen partaalla. Vuoden yritin päästä kaikesta tuskasta eroon, mutta sitten tajusin että ei se tuska katoa ja päätin soittaa ammattiauttajalle ja siitä se lähti. Oikeasti on paljon helpompaa puhua tuntemattomalle, tietenkin käyt aina samalla terapeutilla ja opitte tuntemaan joka helpottaa sua paljon.
Tsemppiä sulle kyllä se siitä !! :)
- Hrohdifjgifjdjd
Mietis hetki erilaisia itsareita ja mieti kannattaako.
Hukuttautuminen - kiskaset vettä keuhkoihin kun ei oo happee saatavilla, meet shokkiin ja kuolet about puolessa minuutissa ekasta "hörpystä". Jos sulla ei oo painoja jaloissa, nouset pintaan kuitenkin.
Tukehtuminen - tää on aika "helppo", muovipussi päähän, hyperventiloit, pyörryt ja kuolet.
Viiltäminen - ranteet auki, sattuu vitusti, sattuu kauan ja suurella todennäkösyydellä et kuole. Yksinkertaisin ja nopein tapa on viiltää kaulavaltimot auki, se on nopeesti ohi, jättää jälkensä mutta harvalla on pokkaa.
20 buranaa - tositapahtuma: tuttu veti 20 buranaa ja vähän viinaa nii sammu, heräs seuraavana aamuna sairaalassa kuulemaan että maksa on jo tuhoutunut ja elinaikaa 4 tuntia. Olikohan hyvä fiilis.
Hirttäytyminen - need i say, lenkki kaulan ympäriltä, pieni pudotus, niska murtuu ja happi loppuu. Kuulostaako kivalta?
Ehdoton suosikki - putoaminen kuolemaan - jos hyppäät liian matalalta nii sattuu vaan ihan vitusti, ehkä invalidisoidut ja siinä sit kökötetään vihanneksena. Tarpeeks korkeelta ku koitat lähtee lentoon, ehdit aika paljon kaikkee kivaa ajattelemaan matkan varrella ja todennäkösesti keksit elämästäs jonkun yhden valon häivähdyksen minkä takia kannattaa yrittää, mutta tuskin ilman laskuvarjoa hyppäät ja ne hyvät ideat tulee aina liian myöhään.
Mietis uudestaan, onko itsari hyvä asia. Yleinen harhaluulo on että itsari on heikkouden merkki, mutta noi vaatii kaikki sen verran asennetta että sillä asenteella sais asiat muutettua paremmin päin.
Älä tapa ittees, sä selviät kyllä jotenkin - samatilanne
Mulla vähän samantyylinen tilanne ja itse olen itsemurhaakin joskus ajatellut, mutta sivuuttanut ajatuksen. Joskus pahimpina päivinä se taas tulee mieleen tosin. Olen itse miettinyt jos muuttaisin ysin jälkeen omaan asuntoon, mutta millä ihmeen rahalla? Ja haluaisin mieluusti eri paikkakunnalle, jolloin opiskelija-asuntolaan olisi helpompi päästä, koska ei ole mahdollisuutta käydä koulua kotoa. Tuo raha on niin iso ongelma, kun asun vielä pääkaupunkiseudulla missä on tosi kallista. :/ Haluan vain pois kotoa!
- ei terve!
Mulla täysin sama tilanne paitsi että olen 17v ja poika.. Asiat vaan sattui muuttumaan vähän reilu viikko sitten kun sain tietää että mulla on imusolmuke syöpä mikä on levinny todella pahasti (elinaika ehkä 6kk). Nyt ku tässä on vähän toista viikkoa ihmetellyt nii tästä elämästä on ruvennu löytymää ihan sellasia kivojaki asioita ja tuntuu sille että täällä olis varmaan ihan kiva elää vähän kauemminki ku 6kk. :) Että sitä vaan tässä yritän kertoa että nauti niistä hyvistä asioista elämässä ja ole kiitollinen siitä että oot terve tilannettasi vähättelemättä se terveys on helvetin hieno asia elämässä!
- :-/
Mullaki oli itsemurha monta kertaa mielessä noin vuosi sitten. (oon vielä 13-v) Mulla oli polveen tullu tosi paljon pahoja vaurioita, jotka ei parane koskaan täysin. Nii mä en voinu liikkua paljoa minnekään, mikä oli mulle melkosta henkistä kärsimistä, koska oon tosi levoton ja pakko olla liikkeessä melkein koko ajan. Sitte mulla oli itsetunto tippunu aika lähelle nollaa, koska mä oon aina tykänny laulaa ja mua on aina kehuttu. Sitte tehtiinki yhtäkkiä kaikki selväksi, et mul ei oo hyvä ääni ja et mun ei kannata ees haaveilla laulajan urasta. Sitte ku mut jätettiin yksin kotiin mä etin semmosen mahollisimman terävän puukon ja aattelin sillä viiltää kaulasta, et mä pääsisin pois eikä tarttis enää kärsiä. En mä sitte pystyny siihen. Itkien tippu aina puukko kädestä (useita kertoja) Mä jopa näin unia, joissa mä tehin itsemurhan. Nyt yli vuosi sen jälkeen mä oon alkanu pääseen sen kaiken yli. Itsetunto alkanu pikkuhiljaa kohoamaan entiselleen ja lähes kaikki tutut on hyväksyny tän mun polvivamman, eikä ne tee mun aikana semmosia juttuja, mitä mulla ei kestä. Mut alku tosi vaikea...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072685Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302375Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen202255Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021826- 1141600
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1661318Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2771138- 711014
- 80994
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha178920