Olen elänyt lähes 10-vuotta yhdessä vaimoni kanssa ja meillä on kaksi lasta liitosta joka on kestänyt 7-vuotta. Viimeiset kaksi vuotta on suhteemme kokenut kovia, olemme kärsineet menetyksen (lue rivienvälistä) joka söi liittoamme vaikka ajattelimme sen ajan kanssa vain vahvistavan liittoamme.
Itse voin myöntää monet virheeni, joita olen liittomme aikana tehnyt, näistä pahin on varmasti suhtautumiseni työhön. Olen aina asettanut työn kaiken muun edelle ja käyttänyt sitä "tekosyynä" olla tekemättä joitain asioita. No kuitenkin...
Olimme päättäneet vaimon kanssa muuttaa paikkakuntaa, koska nykyisessä on liian paljon ikäviä muistoja. Laitoimme asunnon myyntiin ja saimme sen myytyä. Myynnin jälkeen vaimoni kuitenkin ilmoitti minulle, ettei hän ole halukas muuttamaan kanssani uudelle paikkakunnalle vaan haluaa muuttaa erikseen ja pohtia liittoamme "tilaa omille ajatuksille". Sovimme että muutamme erikseen lähellä vanhimman lapsemme koulua ja katsomme tilannetta hetken miten se lähtee purkautumaan. Keskitymme omiin harrastuksiin ja muihin omiin asioihin kavereihin yms. jotka ovat jääneet liittomme varjoon.
Aloitimme "sovussa" erikseen elon. Tänä aikana vaimoni lähetti minulle hyvin ristiriitaisia viestejä sekä käyttäytyi välilä hyvin "oudosti". Meillä saattoi olla hyviä päiviä kun näimme ja halasimme ja pussasimme kun erkanimme. Kuitenkin muutaman tunnin kuluttua erkaantumisesta saatoin saada hyvin ikävämielisen viestin. Tätä jatkuin noin 3 viikkoa ja ajattelin että kyllä tämä tästä kun vaan saadaan omat ajatukset kasaan ja päästään taas puheyhteyteen. Pyysin vaimoltani jopa listaa asioista jotkä häntä vaivasivat, jotta voin katsoa itseäni peiliin ja miettiä tahollani muutosta. Listaa en saanut mutta olen huomannut monia asioita joita olen tehnyt väärin.
Kuitenkin näin vaimoani yhteisen juhlapäivän merkeissä ja juttelimme, että mitä toisillemme kuuluu. Kerroin omat kuulumiset, että mitä olen puuhaillut ja ajatellut. Tämän jälkeen vaimoni kertoo minulle, että hänen on pitänyt jutella kanssani jo muutaman päivän ajan. Hän on tavannut henkilön jota on tapaillut pari kertaa ja tahtoisi jatkaa tätä. Itse olin aavistanutkin jotain tämänkaltaista, koska aina kun olimme yhdessä tai oli ns. hyvä päivä häneltä tuli jokin "pommi" ks. ylempää.
Luonnollisesti ajattelen nyt, että eikös tämä vienyt pohjan koko siltä ajatukselta minkä takia erikseen hetkeksi muutettiin? Tarkoituksena oli hengähtää hetken ja sen jälkeen pohtia haetaanko eroa vai ei.
Miten tästä kerätä itsensä? En uskalla tavata tai keskustella enää vaimoni kanssa sillä pelkään, että mitä sieltä on tulossa seuraavaksi. Tekstiviesteillä olen yrittänyt pelata ihan lastenkin takia. Itselläni olisi mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta mietin onko se järkevää. Nykyinen kaupunki on hyvin pieni ja itselläni ei ole täällä juurikaan verkostoja. Pitäisikö siis jäädä ja kärsiä vain lasten takia? Ystäväni ajattelevat että vaimollani on nyt vain erokipuja ja hän lohduttautuu tällä tavalla. Toisinsanoen hänen on helpompi päästä minusta yli tekemällä näin. Asia on ikävä lasten kannalta, koska emme ole koskaan juurikaan riidelleet tms. Meillä on hauskaa keskenään yms. Miten lapset suhtautuvat tähän uuteen "tuttavaan" kuitenkin erilleen muutosta on vasta noin 3 viikkoa ja lapsille kerroimme erostamme noin 4 viikkoa sitten.
Pahoittelen pitkästä viestistä.
Itse voin myöntää monet virheeni, joita olen liittomme aikana tehnyt, näistä pahin on varmasti suhtautumiseni työhön. Olen aina asettanut työn kaiken muun edelle ja käyttänyt sitä "tekosyynä" olla tekemättä joitain asioita. No kuitenkin...
Olimme päättäneet vaimon kanssa muuttaa paikkakuntaa, koska nykyisessä on liian paljon ikäviä muistoja. Laitoimme asunnon myyntiin ja saimme sen myytyä. Myynnin jälkeen vaimoni kuitenkin ilmoitti minulle, ettei hän ole halukas muuttamaan kanssani uudelle paikkakunnalle vaan haluaa muuttaa erikseen ja pohtia liittoamme "tilaa omille ajatuksille". Sovimme että muutamme erikseen lähellä vanhimman lapsemme koulua ja katsomme tilannetta hetken miten se lähtee purkautumaan. Keskitymme omiin harrastuksiin ja muihin omiin asioihin kavereihin yms. jotka ovat jääneet liittomme varjoon.
Aloitimme "sovussa" erikseen elon. Tänä aikana vaimoni lähetti minulle hyvin ristiriitaisia viestejä sekä käyttäytyi välilä hyvin "oudosti". Meillä saattoi olla hyviä päiviä kun näimme ja halasimme ja pussasimme kun erkanimme. Kuitenkin muutaman tunnin kuluttua erkaantumisesta saatoin saada hyvin ikävämielisen viestin. Tätä jatkuin noin 3 viikkoa ja ajattelin että kyllä tämä tästä kun vaan saadaan omat ajatukset kasaan ja päästään taas puheyhteyteen. Pyysin vaimoltani jopa listaa asioista jotkä häntä vaivasivat, jotta voin katsoa itseäni peiliin ja miettiä tahollani muutosta. Listaa en saanut mutta olen huomannut monia asioita joita olen tehnyt väärin.
Kuitenkin näin vaimoani yhteisen juhlapäivän merkeissä ja juttelimme, että mitä toisillemme kuuluu. Kerroin omat kuulumiset, että mitä olen puuhaillut ja ajatellut. Tämän jälkeen vaimoni kertoo minulle, että hänen on pitänyt jutella kanssani jo muutaman päivän ajan. Hän on tavannut henkilön jota on tapaillut pari kertaa ja tahtoisi jatkaa tätä. Itse olin aavistanutkin jotain tämänkaltaista, koska aina kun olimme yhdessä tai oli ns. hyvä päivä häneltä tuli jokin "pommi" ks. ylempää.
Luonnollisesti ajattelen nyt, että eikös tämä vienyt pohjan koko siltä ajatukselta minkä takia erikseen hetkeksi muutettiin? Tarkoituksena oli hengähtää hetken ja sen jälkeen pohtia haetaanko eroa vai ei.
Miten tästä kerätä itsensä? En uskalla tavata tai keskustella enää vaimoni kanssa sillä pelkään, että mitä sieltä on tulossa seuraavaksi. Tekstiviesteillä olen yrittänyt pelata ihan lastenkin takia. Itselläni olisi mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta mietin onko se järkevää. Nykyinen kaupunki on hyvin pieni ja itselläni ei ole täällä juurikaan verkostoja. Pitäisikö siis jäädä ja kärsiä vain lasten takia? Ystäväni ajattelevat että vaimollani on nyt vain erokipuja ja hän lohduttautuu tällä tavalla. Toisinsanoen hänen on helpompi päästä minusta yli tekemällä näin. Asia on ikävä lasten kannalta, koska emme ole koskaan juurikaan riidelleet tms. Meillä on hauskaa keskenään yms. Miten lapset suhtautuvat tähän uuteen "tuttavaan" kuitenkin erilleen muutosta on vasta noin 3 viikkoa ja lapsille kerroimme erostamme noin 4 viikkoa sitten.
Pahoittelen pitkästä viestistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
" Myynnin jälkeen vaimoni kuitenkin ilmoitti minulle, ettei hän ole halukas muuttamaan kanssani uudelle paikkakunnalle vaan haluaa muuttaa erikseen ja pohtia liittoamme "tilaa omille ajatuksille". "
tossa vaiheessa olisi kyllä pitänyt nähdä mitä on tulossa ja laittaa avioerohakemus vetämään.
"Luonnollisesti ajattelen nyt, että eikös tämä vienyt pohjan koko siltä ajatukselta minkä takia erikseen hetkeksi muutettiin?"
kyllä. teidän liittonne oli nyt sitten siinä.
"Itselläni olisi mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta mietin onko se järkevää. "
Nythnä se juuri onkin järkevää. Nostat kytkintä ja aloitat uuden elämän, vapaana kaikesta paskasta. Vaimosi teki oman päätöksensä. Ei tuo kuule mikään sattuma ollut, kyllä tuota tilannetta on pedattu jo pidempään.
"Asia on ikävä lasten kannalta,"
Se nyt ei ole sun vika jos vaimo lähtee toisen miehen mukaan. Lähde sinä kytkemään.
Virheen teit siinä kun kuvittelit että tuommoinen asumusero on jotain muuta kuin ero. Jos toinen ehdottaa asumuseroa, ainoa järkevä liikku on itse hakea avioeroa. Sitä asumuseroa harvempi nimittäin ehdottaa tosissaan miettimistauoksi, kyllä se on joko tapa hivuttautua sinne oikeaan eroon tai vaihtoehtoisesti kyseessä on naimaloma avioliitosta.
"Nythnä se juuri onkin järkevää. Nostat kytkintä ja aloitat uuden elämän, vapaana kaikesta paskasta. Vaimosi teki oman päätöksensä. Ei tuo kuule mikään sattuma ollut, kyllä tuota tilannetta on pedattu jo pidempään."
Tuo pedattu pitkään onkin se erikoinen käsite, kun meillä oli sitova tarjous asunnosta toiselle paikkakunnalle viikko ennen kuin saatiin oma-asunto myytyä. Mitä olisi käynyt jos olisimme saaneet silloin asunnon myytyä. Uudet autot ja muut järjestelytkin oli tehtynä valmiiksi. Lisäksi vaimoni oli sopinut asuntonäyttöjä samaiselle viikolle kun asuntopaperimme kirjattiin...
Kiitos muuten kommenteistasi. Tämän aion juuri tehdä. Muutan ja keskityn nyt omiin asioihin ja aikanaan aloitan uuden suhteen, kun on oikea aika... Virheistä oppineena.
Ei naiset ajattele sitä noin. He vain elävät ja tekevät kaikkea mitä olisivät tehneet muutenkin. Kai ajattelevat, että kaikki on kyllä sitten peruttavissa, kun uskaltaa lopulta sen loppuun kyteneen pommin tiputtaa.