Jos polkimia pyöritettäisiin käsin, varmasti jokainen tekisi sen "veivaamalla" tasaisesti koko kierroksen matkan eikä tekisi vaan vajaan puolen kierroksen työntöjä jollaisiin ilman lukkiksia ajavat konservatiivipyöräilijät joutuvat tyytymään.
Pikkuisen tällaisesta yllytämisestä omatunto kolkuttaa siksi, että vähän epäilen ettei ihmisen polvinivel ole sopeutunut tällaiseen kuormitukseen. Omani alkoi kipuilla siirryttyäni lukkiksiin, mutta on nyt muutaman vuoden kuluessa pikkuhiljaa parantunut melkein täysin.
Pikkuisen tällaisesta yllytämisestä omatunto kolkuttaa siksi, että vähän epäilen ettei ihmisen polvinivel ole sopeutunut tällaiseen kuormitukseen. Omani alkoi kipuilla siirryttyäni lukkiksiin, mutta on nyt muutaman vuoden kuluessa pikkuhiljaa parantunut melkein täysin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kipuilu viittaisi johonkin virheeseen jalan- tai ajoasennossa. Toienn vaihtoehto on väärä kadenssi. Normaalisti siirtymienn lukkiksiin ei aiheuta kipuja.
Itselläni esimerkiksi meni kerran klosseja vaihtaessani uusi hieman vinoon, mikä oireili välittömästi. Jos ei aja kilpaa, niin kannattaa suosia klossia, joka antaa muutaman asteen vapaaliikettä.
Lukkisten etujen epäilijät ovat 98% niitä jotka eivät niitä ole kokeilleet tai yhtään pidempään ajaneet.
Myös ihmisen jalan (ja polven) fysiologia kestää aivan mainiosti pyörittämisen. Jo esim. joukseminen on huomattavasti monimutkaisempi ja kuormittavampi tapahtuma kuin perinteinen polkimien polkeminen (siis vain painaen tapahtuva liike). Juoksussahan jalka tekee nimenomaan ympyrää alkaen jalan eteen viennistä, kantapään alatulosta, vedosta taaksepäin ja jatkuen nilkan ojennukseen ja ponnistukseen ja taas jalan viennistä takaisin eteen. Siinäkin jalan osat voivat ylikuormittua jos askellus on vinoa, kengät ovat vääränlaiset tai harjoittelu yksipuolista. Mutta oikea tekniikka ja itselle sopivat välineet tekevät niin jouksusta kuin pyöräilystä turvallista ja hauskaa.
Itse kuulun niihin, joka en ole lukkiksia koskaan kokeillut. En epäile niiden etuja, mutta entäs haitat?
Voiko niitä suositella talvifillarointiin lainkaan, jolloin vääjäämättä syntyy tilanteita, että tasapainon säilyttämiseksi tulee voida jalka irrottaa nopeasti polkmelta?
Oma ajatuskuvioni on seuraava: Horjahduksen sattuessa refleksinomaisesti riuhtaiset jalkaa pois polkimelta tasapainon säilyttämiseksi. Jalan ollessa lukittuna polkimeen se ei onnistukaan. Seurauksena mahdollisesti tasapainon menettäminen ja kaatuminen. Mutta sen lisäksi jalan riuhtaisu on saattanut synnyttää revähdyksen lihakseen tai vamman nilkka tai polviniveleen.
Kiinnostaisi kuulla käyttäjiltä, kuinka todellinen edellä mainittu ajatuskuvio on?
Itse mietin tuota aikoinaan, koska opettelin lukkisten käytön vasta lähestyessäni keski-ikää. Ensimmäisessä rospuuttofillarissani oli juuri tuon syyn takia kääntöpolkimet. Parin vuoden jälkeen huomasi, etten ollut koskaan ajanut sillä ilman pyöräilykenkiä ja lukot olivat aina kiinni.
Lukkikset ovat omasta mielestäni pikemmin ajoa vakauttava tekijä liukkaalla. Jalat eivät lipsahtele polkimilta. En koskaan aja ilman nastoja liukkaalla, mikä myös vaikuttaa. Jos ajelee paljon nastatta liukkaalla, voi hyvinkin olla järkevää vaihtaa polkimet talveksi.
talvella ajan nastoilla, mutta ei todellakaan ole tullut mieleen ruveta kaatuilemaan lukkisten kanssa. On se niin mukavaa, kun eturengas lähtee alta niin saa jalalla tukea, eikä vasta kyljellä. Lumisohjot, urat jne hankaloittavat. Lumien sulettua ajan lukiksilla sekä täpärillä että cyclolla.
Kun on jonkin aikaa pyöräillyt lukoilla niin tuo refleksiriuhtaisukin vaihtuu polkimen irroitukseksi eli nilkan käännöksi. Ei tosin ihan aina, joten vaikealla alustalla ajettaessa lukot kannattaa ainakin pitää aika löysänä, jolloin irtautuminen vielä helpottuu.
On olemassa myös spd-klosseja, jotka irtoavat myös ylöspäin vedettäessä. En ole noita kokeillut mutta tuntuu, että siinä menisi vähän pointti siitä lukkojen käytöstä.
Ihan normaalit spd-kolossit irtoavat käytännössä nopeasta yläviistoon suuntautuvasta nykäyksestä jos polkimien irrotuskireyden on säätänyt melko pieneksi. Refleksinykäys kaaduttaessa ei nimittäin sunkaan suuntaudu suoraan ylöspäin vaan luontaisesti sivuviistoon koska sinnepäinhän sen jalan on tarkoitus mennä tukemaan. Oman kokemukseni (reilu 3 vuotta maastoajoa) mukaan myös refleksinykäys on aina irrottanut lukkikset enkä muista kaatuneeni kertaakaan siksi että jalka olisi jäänyt polkimeen kiinni. Myös kymmenvuotias poikani ajaa jo lukkiksilla maastossa eikä hänelläkään ole ollut vaikeuksia.
On ihan luonnollista että aluksi tuntuu hieman luonnottomalta olla jalat kiinni polkimissa. Mutta kun aloittaa sellaisella poljinmallilla josta irrottautuminen on helppoa ja säätövaraa riittää aika löysään saakka niin ei pitäisi olla mitään vaikeuksia. Taitojen kohentuessa voi sitten laittaa polkimet kireämmälle ja esim. talvella taas löysätä. Ja kyllä olen talvella kaatunut myös avopolkimilla kun jää vei niin nopeasti pyörän alta että ei ehtinyt tehdä mitään...
Luultavasti melkein jokainen lukkiksiin siirtynyt on harjoitteluvaiheessa kaatunut kerran tai pari, niin kävi itsellenikin. Huonolla tuurilla siinä toki voi rikkoa vaikka luitaan.
Monasti on tullut hämmästeltyä irroitusrefleksini nopeutta kun nojakkini on liukkaalla meinannut karata alta: jalka tömähtää tantereeseen alle sekunnin sadasosassa, ei yhtään hitaammin kuin avopolkimelta!
Jäi sanomatta:
-Tosi rentoa ajaa kun kenkä pysyy oikealla kohdalla polkimessa.
-moni ajaa tavallisilla kävely- tai lenkkikengillä. Lukkiksiin siirtyessä useimmiten kenkä vaihtuu jäykempi pohjaiseksi mikä lisää huimasti mukavuutta.
Lukkisten edut:
-Tehokkaampi voimansiirto pyörään.
-Mahdollistaa tehokkaan pyörittämisen koko alavartalon voimalla.
-Oikein käytettynä ja harjoiteltuna turvallisempi.
Lukkisten haitat:
-Turvalleen meno jos et hallitse lukkisten käyttöä.
-Kalliimpi ja joudut ostamaan polkimiin sopivat kengät myös.