Kuten otsikko ja mainitsikin, olen pahasti vieraantunut siskostani. Tiedän suurinpiirtein mitä hän on tehnyt viimeisen viikon aikana, mm kuokkinut puutarhassa, hoitanut lapsiaan, käynyt jumpassa yms. Mutta se syvempi yhteys puuttuu, en tiedä mitään hänen päänsisäisestä liikenteestään. Hän ei ole koskaan uskoutunut minulle missään asioissa, ei edes teini-ikäisenä. Itse olen kertonut hänelle omia surujani ja ilojani, mutta jostain syystä hän ei avaudu minulle.
Haluaisin todellakin olla sekä sisko että paras ystävä, mutten ymmärrä tätä sulkeutumista. Toisen siskoni kanssa taas vuorovaikutus pelaa hyvin. Hän kertoo minulle sydämmensä salat ja minä hänelle. Miksi siis tämä ensimmäinen sisko ei avaudu? Mitä voisin tehdä? Tämä surettaa minua kovasti.
Onko jollain teistä sama tilanne?
Haluaisin todellakin olla sekä sisko että paras ystävä, mutten ymmärrä tätä sulkeutumista. Toisen siskoni kanssa taas vuorovaikutus pelaa hyvin. Hän kertoo minulle sydämmensä salat ja minä hänelle. Miksi siis tämä ensimmäinen sisko ei avaudu? Mitä voisin tehdä? Tämä surettaa minua kovasti.
Onko jollain teistä sama tilanne?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on ainoan siskoni kanssa sama tilanne. Olen yrittänyt vaikka miten päin, että olisimme parhaita ystäviä ja kertoisimme toisillemme huolemme ja olisimme siskoina toistemme tukena, kun maailma murjoo. Enää en jaksa yrittää. Hän ilmeisesti luulee, että siskoa ei tarvitse kuin pinnalliseen kuulumisten vaihtamiseen. Ehkä joskus tulee tilanne, että hänellä ei ole enää miestä yms. ja olis kiva olla joku luotettu ihminen tukemassa. Ehkä hänellä onkin, en tiedä, mutta on vaan niin surullista, kun "yhteytemme" ei pelaa. Olen antanut miljoona mahdollisuutta hänelle. Olen yrittänyt vihjailla, puhua suoraan, raivostunut, ollut pitämättä yhteyttä, mutta mikään ei muutu. Tilanne jatkuu samanlaisena hänen puoleltaan: välinpitämättömänä, kylmänä, pinnallisena. Mielestäni en ole kauhea sisko, kai sitten kuitenkin olen. Olemme kyllä täysin erilaisia, mutta en käsitä, miksi se estäisi ystävyytemme. Mutta kuten sanottu, en enää jaksa. Poistun siis takavasemmalle. Ehkä törmäämme joskus sukujuhlissa. Ja niinkuin nimimerkillä kyynelsilmäinen, minäkin tulen paremmin toimeen toisen sisarukseni kanssa. Ja hän on veli, aika hassua.