Nyt haluaisin vähän ulkopuolisilta neuvoa että kuinka toimia tämän asian suhteen. Ehkä näin saisi jotain uusia näkökohtia asiaan joka on jäänyt vaivaamaan.
Eli kyse on tietenkin miehestä... Tapasin tässä taannoin miehen johon ihastuin melkein ensi silmäyksellä tosi paljon. Parin viikon verran tapailimme ja soittelimme jne. Mutta sitten yhtäkkiä miehestä ei kuulunutkaan mitään. Lähetin hänelle sitten pienen odottelun jälkeen viestiä ja kysäisin että mitä tapahtui? Jos ei enää halunnut olla yhteyksissä niin olisi vaikka voinut ilmoittaa ettei vain silleen jätä asiaa roikkumaan. Hän sitten otti yhteyttä ja pyyteli tosi paljon anteeksi ja sanoi olevansa pahoillaan kun oli käyttäytynyt niin lapsellisesti, mutta oli kuulemma vain yksinkertaisesti säikähtänyt tätä meidän "juttua" niin paljon ettei tiennyt mitä olisi tehnyt. Kuulemma ihastui minuun ihan hirveästi ja haluaisi nähdä jne. mutta edellinen suhde oli ollut niin raskas että nyt jotenkin sitten säikähti. Edellisestä suhteesta n. puoli vuotta ja kun ero tuli oli päättänyt olla yksikseen jonkin aikaa ja minun tapaamiseni ja ihastuminen tuli sitten yllätyksenä (hänen sanojensa mukaan). Tietenkin ymmärrän tilanteen jos näin on ja koska en nyt tiedä tarkalleen edellisen suhteen laatua niin en tiedä sitten mikä siinä oli ollut niin pahaa että sellaiset traumat on jääneet. Iästä sen verran että olemme molemmat 27-v, joten kyseessä ei ole mikään teinimeininki :)
Se asia mihin nyt kuitenkin tarvitsisin nevoa on se, että annanko tämän asian olla ja unohdan koko miehen? Vai olenko tosi tyhmä jos nyt odottelen vähän aikaa että hän saisi asiansa/päänsä järjestykseen ja mahdollisesti jutusta voisi vielä tulla jotain? Otanko häneen enää yhteyttä edes vain kysyäkseni kuulumisia?
Eli kyse on tietenkin miehestä... Tapasin tässä taannoin miehen johon ihastuin melkein ensi silmäyksellä tosi paljon. Parin viikon verran tapailimme ja soittelimme jne. Mutta sitten yhtäkkiä miehestä ei kuulunutkaan mitään. Lähetin hänelle sitten pienen odottelun jälkeen viestiä ja kysäisin että mitä tapahtui? Jos ei enää halunnut olla yhteyksissä niin olisi vaikka voinut ilmoittaa ettei vain silleen jätä asiaa roikkumaan. Hän sitten otti yhteyttä ja pyyteli tosi paljon anteeksi ja sanoi olevansa pahoillaan kun oli käyttäytynyt niin lapsellisesti, mutta oli kuulemma vain yksinkertaisesti säikähtänyt tätä meidän "juttua" niin paljon ettei tiennyt mitä olisi tehnyt. Kuulemma ihastui minuun ihan hirveästi ja haluaisi nähdä jne. mutta edellinen suhde oli ollut niin raskas että nyt jotenkin sitten säikähti. Edellisestä suhteesta n. puoli vuotta ja kun ero tuli oli päättänyt olla yksikseen jonkin aikaa ja minun tapaamiseni ja ihastuminen tuli sitten yllätyksenä (hänen sanojensa mukaan). Tietenkin ymmärrän tilanteen jos näin on ja koska en nyt tiedä tarkalleen edellisen suhteen laatua niin en tiedä sitten mikä siinä oli ollut niin pahaa että sellaiset traumat on jääneet. Iästä sen verran että olemme molemmat 27-v, joten kyseessä ei ole mikään teinimeininki :)
Se asia mihin nyt kuitenkin tarvitsisin nevoa on se, että annanko tämän asian olla ja unohdan koko miehen? Vai olenko tosi tyhmä jos nyt odottelen vähän aikaa että hän saisi asiansa/päänsä järjestykseen ja mahdollisesti jutusta voisi vielä tulla jotain? Otanko häneen enää yhteyttä edes vain kysyäkseni kuulumisia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puoli vuotta on niin kauan erosta, että jos äijä ei siitä ole tarpeeksi toipunu ni se ei oo mikään äijä...Jatka etsintää,löydät kyl hyvän miehen :)
"Otanko häneen enää yhteyttä edes vain kysyäkseni kuulumisia? "
No kiinnostaako sua hänen kuulumiset? Miksi sä koko ihmiseen olet tutustunut? Tätä kannattaa miettiä, nimittäin vastaus ei ole aina niin selvä, kun luulisi. Jaa miksi, no siksi, että...
Okei, hän on sanonut mikä tuli, Eli nyt te ette edennetkään sinun haaveittesi mukaan ja homma ei nyt olekaan niin selvä. Joten haluatko sä oikeasti tutustua siihen ihmiseen, jolloin sua kiinnostaa sen kuulumiset, vaikkei hyötyisi mitään = saisi haluamaasi suhdetta, vai olisko se ollut vaan haavekuvaa. Jos huomaat, ettei tyyppi kiinnosta, olit ihastunut vaan ajatukseen suhteesta ja ihastuksesta. Jos sua kiinnostaa se ihminen, ihmisenä, oikeasti, kuka se on, sua kiinnostaa myös sen hyvinvointi ja mitä sille kuuluu, silläkin riskillä, ettei teistä tule suhdetta koskaan.
Ei tarvitse olla teinimeininki, aikuiset ovat yleensä pahempia kuin teinit: lyömään odotuksensa ja vaatimuksensa tiskiin ja etenkin jos alkaa tulla kiire sitoutua = perhe "pitäisi" olla jo. Sitten ei oikeasti, jos ihan rehellisiä ollaan, välitetä edes tutustua, vaan pannaan homma eteenpäin, vaikkei mitään todellista ja aitoa kiinnostusta olekaan. Aikuiset ovat pahimpia ihastumaan omaan ihastukseensa, epätoivoonsa, pettymysten korjaamiseensa, ja kiireellä "tässä nyt mitään enää pelleillä" vaikka todellisuudessa kyse on pelosta, että nyt äkkiä pallo jalkaan tai muita ei tule. Aikuiset "elävät puutteessa" ja muka tarvitsevat seksiäkin heti, ja mikäs siinä, mutta kun yleensä se johtaa siihen, etteivät he edes tunne toisiaan. Mutta ei sitä enää viitsi, ei ole ihanteita ja muita koottuja selityksiä.
"Vai olenko tosi tyhmä jos nyt odottelen vähän aikaa että hän saisi asiansa/päänsä järjestykseen ja mahdollisesti jutusta voisi vielä tulla jotain?"
No miksi sä sitä odottelet? Tottakai se mies saa asiansa järjestykseen, ainakin jonkunlaiseen ja se sitten on mitä on. Mutta että jos sua ei kerran kiinnosta tutustua, eli sulla on kiire seuraavaan haaveeseen, niin miksi odottaa: se mies on loukattu ja haluaa ihmisen ja aikaa. Mitä siitä jutusta pitäisi tulla, mikä on "jotain"? Niin, aikuiset: panemista. Siinähän se. Nimittäin ystäviä teistä tietenkin voisi tulla, tai no, ainakin kavereita, ja kivaa teillä voisi olla, sehän on itsestään selvää. Suhde, eli seurustellaan, on siihen lisänä, että luvataan "nyt olen sinun kanssa" ja sitten pannaan. Raakaa? No, mitä sitten se "tulla joksikin" on? Olisitko sä tyhmä, jos sä tykkäsit vaan koska tykkäisit? Olisitko sä tyhmä, jos sä olisit kiinnostunut, koska olet aidosti kiinnostunut? Oletko sä tyhmä?
Niin, kun mulle toi asia on niin helppo. Jos mä kiinnostun ihmisestä, kiinnostun siitä oikeasti. Ei mua haittaa jos suhdetta ei sitten tule: voi olla ettei me sovitakaan sillätavalla yhteen, tai aika on väärä. Mutta kivoja kavereita on jäänyt. Mä olen odottanut yli puoli vuotta, tavallaan "odottanut". Mä kun tykkään jostain tosissaan, niin tykkään siitä, odotan että tulee jotain tai sitten tulee jotain aitoa ja uutta, en mä mene kuin kone eteenpäin ja pane seuraavaa, että kun ei toi nyt anna, niin ei kun seuraavaa: harvoin kai ne tunteet nappuloita on. Mutta silmät voi pitää auki, asioissa ei tarvitse roikkua; voi vaan elää, tuntea ja olla rehellinen. Mä tykkään kenestä tykkään, koska tykkään. Ei mun kanssa ole pakko olla, enkä koe tarvetta heti sitoa tai että suhteesta on pakko "tulla jotain", tokihan mä jotensakin ilmaisen tunteeni, en mä koe tarvetta niitä peitellä. Jos tykkään jostain niin tykkään.
Mutta kaiken tämän sanottuani, sanon senkin, että jokainen tyylillään ja oikein paljon onnea kaikille. Mulla vaan nyt on tällainen käsitys ja suunta. Enkä todellakaan sano noita juttuja, kun joku nyt siihen seksin sanomiseen takertuu, ettei saisi harrastaa heti seksiä, tottakai saa ja olkaa hyvä vaan, en tuomitse. Joillekin se sopii suhteen pohjaksi hyvin ja hyvä niin. Seksihän onkin hauskaa. Mutta kun mietitään koska suhteesta "tulee mitään" ja kenet pitää unohtaa, niin miettii vaan että miksi.
Niin, että osaathan sä nyt itsekin vastata mitä teet. Haluatko tutustua vai et. Otatko riskejä vai et. Oletko sä tyhmä vai et. Kuka sä oot, ja millanen sä oot. Sun se pitää tietää :)
Onnea matkaan!
Unohda koko homma. Sä olet huippunainen ja sun ei tosiaankaan tarvi jäädä empimään ja miettiin että haluaakohan se vai ei.
Oot ainoastaan tyhmä jos jäät odottaan armonpaloja.
Elä eteenpäin.
Jos tuo miehen suhde on ollut pidempi niin silloin yleensä tarvitsee aikaa olla ihan itsekseen jonkin aikaa. Puoli vuotta ei ole kovin pitkä aika tuohon.
Saat miehestä joko hyvän ystävän jos oikeasti pidät hänestä ihmisenä, tai sitten on pakko unohtaa koko tyyppi. Itse olen hajottanut oman pääni ja sydämeni haaveilemalla miehestä joka ei tunnu rakastuvan minuun kirveelläkään, vaikka tykkää kyllä paljon. Tämä kaveri on vaan niin loistava tyyppi kaikin puolin, etten halua menettää häntä kokonaan, joten otan ne murusetkin vastaan mitä on tarjolla, eli ystävyyden. Kun vain ne omatkin tunteet laimenisivat, koska miten voi olla ystävä ihmisen kanssa, johon ihastuu joka kerta tavatessa uudelleen?
Kiitos vain vastauksista ja neuvoista. Ihan samaa olen ajatellut 19 9, että koska tyyppi on tosi kiva ja oikeasti ihana ihminen, niin jos jutusta ei muuta tule saisi hänestä varmaan hyvän ystävän. Mutta jos meistä tulee ystäviä pääsenkö hänestä koskaan yli? Törmäsimme nimittäin sattumalta tässä viikonloppuna ja juttelimme niitä näitä, mutta sen jälkeen tuli taas hirveä ikävä ja tuntuu että joutuu aloittamaan tämän hänestä yli pääsemis-prosessin taas alusta. Joten voisimmeko olla vain ystäviä jos minulla on tunteita ja.. No hänen tunteistaan en tosiaan nyt tiedä. Näyttää tykkäävään, mutta jos ei ole tosiaankaan valmis mihinkään niin en sitten tiedä... Itseään tässä vain huijaa.
Itsekin törmäilen tähän ihastukseeni melkein viikottain, meillä on yhteisiä tuttavia ja ystäviä, ja tulemme myöskin olemaan paljon samoissa paikoissa ja tekemisissä keskenämme myös tulevaisuudessa. Mies ei halua suhdetta sen enempää minun kuin kenenkään kanssa, joten pakkohan sitä on edes kaverina olla. Mutta on se vaikeaa!!! En mitenkään pysty ainakaan vielä suhtautumaan häneen samalla tavalla kuin muihin kaverimiehiin. Eikä hänkään minuun. Kyllä niissä katseissa on hänenkin puoleltaan aitoa välittämistä ja kiinnostusta, mutta kun ei ole valmis seurustelemaan niin ei. Jossain tuolla kallonpohjalla elää silti toivo, että ehkä vielä joskus...
saanut käsiteltyä edellisen liittonsa hajoamisen surutyötä, eikä ole valmis uuteen suhteeseen.
On se vaikeaa kun vanhat suhteet sotkee mahdolliset uudet suhteet :) Tottakai kaikilla on oma "suru" aikansa riippuen suhteen vakavuudesta ja pituudesta. Ikävää jos tapaa sellaisen miehen joka käy vielä läpi eroprosessia. Mutta onko tätä miestä järkevä jäädä odottelemaan? Mistä sen tietää koska on valmis aloittamaan jotain uutta... Ystäväksi voi tosiaan tulla, mutta sekin on aika huono ratkaisu jos toinen on ihastunut ja haluaa enemmän. Siinä sitten seurataan sivussa ja odotellaan ja samalla voi kävellä oman onnensa ohi....
Kun mies on kiinnostunut, se ottaa varmasti yhteyttä.
Mies tarvitsee välimatkaa kuulostellakseen omia tunteitaan. Se kannattaa suoda hänelle, sekä vielä senkin päälle aikaa. Niin kauan, että mies itse ottaa yhteyttä.
Jos mieheen ottaa yhteyttä, se kannattaa tehdä niin, että laittaa vain pienen hyväntuulisen viestin, jolla osoittaa, että on ok, mitään kyselyjä tai ruikutuksia ei tule laittaa. Eikä treffikutsuja.
Miehen tulee joutua ottamaan riski naisen takia, silloin hän tuntee, että nainen on riskin ottamisen arvoinen. Ja naisen tarvitsee vain suhtautua positiivisesti mieheen, omia rajojaan kunnioittaen, tämä antaa miehelle tarpeeksi toivoa jatkosta.
Ja jos miehestä ei kuulu mitään, silloin ei kannata vaivata päätään hänellä.
Mitä jos mies on lisännyt sut facebookkiin? Väkisinkin tulee seurattua toisen menoja ja tekemisiä, vaikka parempi olis että niistä ei tietäis mitään...