tai ainakin hän kuvittelee usein, että ympärilläni pyörii jotain kiimaisia miehiä. Tai jokin puhelinsoitto on joltain salaiselta mieheltä kuitenkin. Tai jos en pääse häntä tapaamaan, niin syynä on sitten taas jotain, mitä en suostu kertomaan. Tai sitten se on vain hänen tapansa ilmaista asioita, tosin monesti kuulostaa aika vakavissaan olevan, eikä tuollaiset epäilyt kovin mukavilta tunnu.
Hälveneekö tuollaiset epäilyt, kun ollaan pidempään yhdessä?
Hälveneekö tuollaiset epäilyt, kun ollaan pidempään yhdessä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
se tulee vain pahenemaan.
Ei hälvene epäilykset vaan pahenee pahemistaan. Mahdollisimman äkkiä eroon ja jatkamaan normaalia elämää.
Pahnenee pahenemistaan.
pahenee, kunnes oot käytännössä vanki kotonasi. Ja siitä lähteminen sitten vaatiikin voimia enemmän kun kukaan tuntuu tajuavan. Varmaankin vähän sama prosessi kun fyysisen väkivallan kokeneillakin; 'mut kun rakastan sitä kumminkin'. Lähde niin kauan kun pois ehdit.
Tuosta se vaan pahenee. Kohta se epäilee jo että sulla on seksisuhde isäs/veljes kanssakin.
Kannattais lähteä karkuun kun vielä voi.
on sitä kun on epävarma itsestään. Mustasukkaisuus on on muuteki perustavaa laatua rasite suhteessa. Mikäli toinen ei ole suhun sitoutunut itse omasta halustaan 100 % se on sitten sen asia. Eihän semmosta tartte jäädä kattelemaan joko tai. Joten mihin sitä mustasukkaisuutta edes tarttetaan?
Turhaa synkistelyä ja itsensä kiusaamista mielikuvilla. Et kuitenkaan pysty ketään väkisin pitään, jote why bother. Kaikki kun tarttee perustuu omaan haluun ja tunteeseen. Mutta sitten kuten muutkin sanoi, ei se yleensä hälvene, se vaan sakenee. Ellei ihminen tajua jotain päässään ja palaset naksahda uusille urille. Mulla joskus naksahti ja tajusin ettei se mustasukkaisuus ole kuin rasite. Eikä sit tosiaan mihkään tarvita.. :)
Kiusallista se nimenomaan on kun epäeillään aiheettomasti. Ja vaikka ois aihettakin, seuransa voi valita, miks synkistellä?
Aika yksimielisiä mielipiteitä.
Mulla on vähän kokemusta seurustelusta miesten kanssa, yksi tosi pitkä suhde ja sitten vuoden seurustelu. Tuo ex-seurustelukumppani ei ollut ollenkaan mustasukkainen, mutta toisaalta hän ei hänellä ollut oikein muitakaan tunteita mua kohtaan. Tavallaan tämä nykyisen miesystävän mustasukkaisuus tuntuu välillä imartelevaltakin, mutta enemmän siitä jää se tunne, että hän ei luota minuun ollenkaan. Eikä oikeastaan tunnu luottavan naispuolisiin muutenkaan, pettureita useimmat.
On kai se asia, josta pitää koittaa keskustella, kuitenkin. Mistäs sen tietää, jos tämä on se tapaus, joka vahvistaa säännön ja luottamus löytyy.
Ja joo, mä rakastan sitä kumminkin... :/
onhan se ehkä imertelevaa tiettyyn pisteeseen saakka, ehkä. Varinkin jos sitä mustasukkaisuuutta tykkää ajatella välittämisenä. Sitä se ei kuitenkaan lopulta ole, itserakkautta se on. Mutta miten paljon ongelmia se voikaan tuottaa, jos kaiken aikaa olet epäilyksen alla. Kuitenkin eikö ois mukavempaa olla suhteessaan avoimin mielin ja sillain tunne ettei kukaan koko aika epäile sua jostain? Mut toivotaan, että se vilpittömästi siitä helpottaa ja rakkaus ja luottamus voittaa sen mustasukkaisuuden typeryyden. :)
kirjotusvirheet x')
On silkkaa naiviutta kuvitella: "Mistäs sen tietää, jos tämä on se tapaus, joka vahvistaa säännön ja luottamus löytyy." Tiedät jo, että kyseinen herra pitää koko naissukupuolta pettureina. On todella äärimmäisen lapsellista ja itsekästä kuvitella, että juuri SINÄ olisit niin erikoinen tapaus, että hän juuri SINUUN alkaisikin luottaa.
Itsepä kuitenkin oman mestauspölkkysi valitset (väkivalta tulee väistämättä mukaan kuvioihin), ainakin sinua on varoitettu.
samoin minäkin päädyin omaan ahdistavaan suhteeseeni; edellinen ei ollut piirun vertaa mustis, ja mustasukkaisuus imarteli kunnes muutamassa vuodessa muuttui helvetiksi. Kun on lapsia, ei sitten eroon enää kokonaan pääse lainkaan.
Viimeinen lauseesi oli se karmein.
"Kuitenkin eikö ois mukavempaa olla suhteessaan avoimin mielin ja sillain tunne ettei kukaan koko aika epäile sua jostain?"
Minustakaan muunlaisessa suhteessa ei kannata edes olla. Ja jos ei voi, tai halua olla avoimin mielin, niin lie jo jotain mennyt mönkään parinvalinnassa... no, mulla ainakin olisi mennyt jos tuollaisessa tilanteessa huomaisin olevani. Suhteen kai kuitenkin tulisi enimmäkseen antaa energia eikä kuluttaa sitä.
Vaikka jotkuthan vaikuttavat tykkäävän sellaisistakin suhteista, että saavat ns. pinnalta kermat kakusta ja sellainen ööö... pinnan alle yltävä vuorovaikutus, sielujen sympatia, heidän väliltään uupuu. Kukin tyylillään.
mustasukkainen epäilee kumppaniaan siitä, mitä itse tekee, eli juoksee vieraissa.
oikein oivallettu nahkatukkainen palstatoverini
Nyt kun ei tiedetä millainen olet käytökseltäsi ja luonteeltasi ja mihin miehen mustasukkaisuus ja epävarmuus todellisuudessa enimmäkseen perustuu, sairaalloiseen mustasukkaisuuteen mitä aiemmat koittavat tuputtaa vaiko epävarmuuteen siitä, mitä SINÄ todellisuudessa haluat mieheltä, ja tiedetään oikeastaan vain se että ilmeisesti hänellä on kokemuksia epärehellisistä naisista (EHKÄ he ovat käyttäytyneet juuri samoin mitä sinäkin?) niin minäpä sanon, että eikö luottamus (tämän vähyydestä, etenkin jos ei tunne toista vielä tarpeeksi, kumpuaa varmaan paljonkin epävarmuustekijöitä ETENKIN jos ei_taas_yhden_kerran halua pettyä pahasti) perustu aika pitkälti siihen tunteeseen, että toinen osapuoli on juuri minun kanssasi sen tähden, että haluaa olla juuri MINUN kanssani, eikä haikaile muita?
Ok, määräänsä enempää ei pidä alkaa vakuuttelemaan tai muuttamaan käytöstään (siis kun puhutaan aidosti vilpittömästä käytöksestä eikä kevytkenkäisyydestä ja liiasta huomiohakuisuudesta mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen, ja että on Oikeista Syistä yhdessä eikä vaan tyytynyt ihan kivaan), mutta esim. meikäläisellä epävarmuudet naikkosen aikeista pukkaavat pintaan silloin kun hänen käytöksestään uupuu avoimuus/vilpittömyys/se on ristiriitaista, ja jos siihen vielä liittyy sitä huomiohakuisuutta muilta miehiltä. Eli en tunne naista tarpeeksi hyvin voidakseni luottaa enemmän, liian monta valehteluun/kaunisteluun taipuvaista sattunut munkin kohdalle enkä jaksa uskoa olevani joku musta aukko joka vetää puoleensa just niitä epärehellisiä naisia, vaan liian moni ihminen on oikeasti epärehellinen.
"että ympärilläni pyörii jotain kiimaisia miehiä."
Onkos tuolla olettamukselle mitään perusteita, onko sinulla paljon miestuttavia joiden seurassa pyörit?
"Tai jokin puhelinsoitto on joltain salaiselta mieheltä kuitenkin."
Saatkos sinä minkä verran epämääräisempiä puheluita, siis sellaisia joita et "voi" puhua vaikkapa miehen läsnä ollessa?
"Tai jos en pääse häntä tapaamaan, niin syynä on sitten taas jotain, mitä en suostu kertomaan."
Kerrotkos sinä miksi tapaaminen peruuntuu, vai sanotko vaan ettei nyt käykään?
Vai oletko avoimen vilpitön asioidesi suhteen, niidenkin joista mies kyselee? Jos olet, ja mies silti on tuollainen, kannattanee miettiä onko mielekästä jatkaa. Voihan se olla että nimenomaan paremman tuntemisen kautta epävarmuudet yms. hälvenee, mutta voi olla että pahenee. Ja sekin on mahdollista, että ihminen on itse sitä mistä toista epäilee.
Aiheettomia on epäilynsä siinä mielessä, että muiden miesten kanssa en vehtaile, mutta kieltämättä voisin avoimemmin varmaan kertoa menemisistäni. Katsotaan mitä tuleman pitää, hänessä kun on niin paljon hyviä asioita. Ja uskoisin tietäväni, milloin suhde menee liian mustasukkaiseksi. Luulisin ainakin, kun on aika koviakin kokemuksia entuudestaan...
En halua lähteä epäilemään häntä mistään, vaikka tiedän hyvin sen, että monesti mustasukkaiset ovat niitä pettäjiä itse. Sehän olisi aiheetonta epäilyä ja tuskin hälventäisi hänen epäilyjään.
Mutta pitää nyt lähteä tapaamaan juuri tätä miestä, ei ketään muuta. Kiitokset vastanneille näkemyksistänne!
valitettavasti...