Oon eläny koko elämän hevosten parissa.Asun maalla ja mulla on Appaloosa.Se on tamma ja oon tuntenu sen varsasta asti,olin sillo itekkii 8v.Nyt oon 13v.Maallemme saapui eräs hankala hevonen.(lämminverinen,ori)Äiti sanoi,etten saisi ratsastaa sillä,koska se oli ilkeä ja se oli tiputtanut 2 ratsastajaa. Uskoin äitiä..tosin pari päivää.Olin jutellut sille karsinassaan ja se oli kuunnellut minua.Selvästikkin välillemme tuli yhteys.Se ei edes koskaan luiminut minulle.Aloin hoitaa sitä salaa.Pian nousinkin jo sen selkään karsinassa.Yks päivä äiti ja isä lähti Varparannalle juhlimaan niiden kihlapäivää.Silloin oli minun tilausuus:Otin Oskarin eli tämän lämminverisen hevosen satulan ja suitset.Laitoin ne sille ja talutin kentälle.Ensin kävelin ja Oskari suhtautuii minuun loistavasti!En tajunnut äitiä,miksen olisi saanut tehdä niin kuin tein.Otinn raviin,...ja silloin Oskari lähti laukkaan..enempää en muista..Sitten minun päähäni sattui..ja olin sairaalassa..Äiti ja isä katsoi minuun vihaisesti..No sain kuulla saarnan.Pahinta tässä on se että unohdin kokonaan minun oman hevosen!ja nyt Oskari on Porvoossa.Lähti jonnekkin siittolalle.En nää sitä enää koskaan ja nyt en uskalla edes koskea Teresaa(hevostani)Mitä teen!?oon ollu jo 2 viikkoo kotona ja oon kattonu Teresaa toisen puolen käytävää..Siskoni on ratsastanut sillä..Auttakaa mua!Äiti sano et voidaan luopuu siit jos en kykene enää ratsastamaan..ja siihen en suostu!oon ihan pulassa auttakaa!
oon ihan pulassa!!
voiettäauttakaa!
7388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Reippaasti vain satulaan. Mitä kauemmin pitkität satulaan nousemista sitä varmemmin et enää pysty ratsastamaan. Pyydä vaikka jotakuta turvallista henkilöä vaikka taluttamaan heppaa kun istut satulassa. Sekin kelpaa aluksi "terapiaksi"
Yrittääkö alottaja saada pieneen tilaan ihanan tyttöjen heppa romaanin aikaiseksi? Voi jessus sentään mitä tekstiä.
Siis äiti ja isä viettivät kihlapäivää? selvä.
oikeesti et voi tietää kuka ton on laittanu!jos on oikeesti huoli ja ei osaa siitä pois nii sä tuut tollee vittu ny se turpas kii saatana!
Ensinnäkin haluan sanoa tälle "Ermiinalle", että kyseinen tekstin aloittaja on onnekseen kertonut asiansa hyvin ja tarkasti, joka auttaa lukijoita ymmärtämään mitä on tapahtunut. Toisekseen, hänen äitinsä ja isänsä VOI olla kihloissa, muttei naimisissa. Vai luuletko, että aina äiti ja isä on naimisissa, ei ilman avioliittoa voi saada lapsia? Eli hänen vanhemmat on kihloissa, ei naimisissa. Joidenkin vanhemmat seurustelee, ei ole edes naimisissa.
Mutta niin, itse asiaan. Sun kannattaisi hommata vaikkapa juuri siskosi tukemaan siihen että voitat pelkosi. Itse suosittelisin että ensinnäkin unohtaisit tapahtumat, et ajattele että olet tippunut lämppäri orin selästä, vaan ajattele sitä omaa hevostasi. Jo pelkästään se, että uskallat hoitaa heppasi ja laittamaan sille varusteet, on ensimmäinen askel. Taluttaminen kuuluu samaan pussiin.
Toiseksi, selkään nousu on myös hyvä askel. Kannattaa pyytää siskosi vaikkapa taluttamaan, olemaan kanssasi siinä kun ratsastat/hoidat/talutat ihan mitä vain. :) Hiljalleen hyvä tulee, varmasti uskon että voitat pelkosi. ;)
Toivottavasti oli jotain apua :)
Ajattele niitä hetkiä parhaita hetkiä hevosesi kanssa samalla kun katsot sitä, ajattele kun Hyppäsit ekan esteen/eka laukka (riippuen tasostasi enhän minä tiedä mitä olet tehnyt) ja ajattele kuinka olet aina luottanut siihen. Sitten voit hyvällä mielellä mennä vähän rapsuttelemaan ja puhumaan sille, jos tuntuu hyvältä. Voit ottaa siskosi mukaan siihen. Onnea sinne päin!
Muista tälläistä sattuu,kun on tekemisissä isojen eläinten kanssa.Muista että appaloosa tammasi on edelleen yhtä luotettava,ja rakastava.Varmasti on kummissaan,kun et sitä ole enään ollut hoitamassa. Pelko ei mene pois itsestään,vaan kasvaa.Ota "härkää sarvista" nouse ratsaille,ja nauti taas rakkaasta hevosestasi. Muista vastedes olla kuuliaisempi,jos äitisi kieltää jonkun hevosen ratsastamisen.Jotkut orit voivat olla arvaamattomia,ja tarvivat kokeneen,rauhallisen,aikuisen hoitajan/käsittelijän.Ensi kerralla kysy perustelu, sille miksi sinulta kielletään jotain.Älä tee asioita omin päin,tai lupaa kysymättä.Jos tuntuu ettet heti voi nousta selkään,niin käy vaikka kentällä taluttamassa sitä,harjaile,ja kun rohkeus kasvaa nouse takaisin satulaan.Eihän sinun tarvitse kun mennä käyntiä,jos siltä tuntuu(pyydä vaikka siskosi taluttamaan)Siinä ei ole mitään noloa...toivottavasti pääset pian taas rakkaan harrastuksesi pariin :)