Hei! Nimeni on "Nanna", 24v ja olen suklaaholisti.
Olen jonkinaikaa mietiskellyt, että olenkohan oikeasti riippuvainen suklaasta ja kun tänään selailin netin keskustelupalstoja ja erilaista tutkimustietoa asiasta, järkytyin.
Löysin ihmsiä, jotka kuvailivat suklaariippuvuuttaan: "Kerran viikossa pakko saada", "Joskus oli pakko syödä pala suklaata päivässä.", "Olisin varmaan syönyt levyn päivässä jos olisi ollut rahaa." tms.
Noh, oma tilanteeni on täysin erilainen. Syön suklaata JOKA päivä, joka ikinen päivä viikossa ja tätä on jatkunut näin pahana melkein vuoden verran. Se ei jätä minua rauhaan. Jos minulla ei ole varaa ostaa suklaata, "varastan" kolikkopankistani, pyydän äidiltäni rahaa, tai anelen puolisoani tuomaan minulle suklaata kaupasta. Se pyörii useaan otteeseen mielessäni päivän aikana ja saatan syödä sitä jopa kahdesti tai useamman kerran päivässä. Iltaisin, kun en ole hankkinut päivittäistä annostani vaikka juoksen kauppaan ennen kuin se sulkeutuu tai pyhäpäivinä olen lähtenyt jopa 5km päähän kävellen hakemaan huumettani. (Kävellen, koska ei ole varaa bussiin ja käytän viimeiset euroni suklaaseen.)
Joskus syön suklaata salaa puolisoltani, ettei hän huomaa kuinka huolestuttavaa käytökseni on. Kerran olen pakottanut itseni oksentamaan kokonaisen suklaalevyllisen jälkeen. Jos asunnossa on suklaata tai suklaakeksejä, ne on PAKKO syödä pois. Jos ne jäävät kaappiin, ne kummittelevat mielessäni jatkuvasti. Olen suunnitellut tekeväni maailman ällöttävimmän suklaakoktailin suklaakastikkeesta, suolasta ja mistälie muusta ja pakottamaan itseäni juomaan sen, jotta en vain enää pystyisi ajattelemaankaan suklaata oksentamatta.
Osaan puhua itseni ympäri helposti ja jos olen päivänkin selvinnyt ilman suklaata, saan seuraavana päivänä käydä ostamassa suklaata heti herättyäni. Suklaan lisäksi en syö juurikaan muuta. Yhden ruoan päivässä joka ei sekään ole kovin ravitseva. Kahvia kuluu ja tupakalla myrkytän itseäni lisää. Suklaa pilaa hampaani jo olen pistänyt suklaaseen hammaslääkärilaskujen muodossa satoja euroja. Se vaikuttaa myös terveyteeni intiimialueilla, jotka kutisevat jatkuvasti. Minä tiedän kaiken tämän ja silti minä lapan suklaata naamaan.
Olen muutamia kertoja suklaata imeskellessäni oikein maistellut ja todennut, ettei se ole niin hyvää kuin oletan sen olevan. Löydän itseni aina samasta tilanteestä myrkyttämässä kehoani? En edes huomaa sen piristävän mielialaa tai jotakin muuta mitä minun tulisi tuntea. Siivotessani löysin suklaarakeen sängyn alta pölyn seasta ja söin sen! Lie kuinka kauan se oli ollut siellä...
Nyt kun sain tuon kaiken kirjoitettua olo on hyvin säälittävä. Miksi olen antanut tilanteeni ajautua tähän?
Minulla on taustalla pitkäaikaista, lievää masennusta/ alakuloa ja muuta saamattomuutta. Suklaa on kuin jokin "palkinto" taas yhdestä kärsitystä päivästä, yhdestä tuskallisesta työstä kotona tms. En pääse siitä eroon ja se tuhoaa elämäni. Olen aina halunnut olla laiha, mutta suklaa (ja saamattomuuteni) pilaa hupenevan nuoruuteni täydellisesti. En osaa olla itsevarma nykyisessä kehossani. Lisäksi huolena on tietysti terveys, jos näin jatkuu vielä vuosikymmenen, painan monta kymmentä kiloa enemmän ja pitkällä tähtäimellä se on ennenaikainen kuolema.
Kaikista säälittävintä on, että tiedän tasan tarkkaan miten pääsisin suklaasta eroon, (terveellisellä ruoalla, riittävän pienillä ateriaväleilla yms. hyvän elämän eväillä)mutta yleisen saamattomuuteni ja (viha-)rakkaus-suhteeni huumettani kohtaan estää aikeeni tehokkaasti.
Jos minä voin olla näin naurettavan riippuvainen suklaasta, niin nostan todellakin hattua ihmisille, jotka ovat kuivilla huumeista tai alkoholista!
En ole aivan varma miksi kirjoitan tätä juuri tänne. En tiedä mitä kukaan voisi/haluaisi sanoa minulle tilanteestani juuri nyt. Asia oli vain pakko saada ulos ja tietysti hienoa jos se aiheuttaa rakentavaa keskustelua. Voimia kaikille saman asian tai edes samankaltaisen asian kanssa painiville siskoilla ja veljille.
Olen jonkinaikaa mietiskellyt, että olenkohan oikeasti riippuvainen suklaasta ja kun tänään selailin netin keskustelupalstoja ja erilaista tutkimustietoa asiasta, järkytyin.
Löysin ihmsiä, jotka kuvailivat suklaariippuvuuttaan: "Kerran viikossa pakko saada", "Joskus oli pakko syödä pala suklaata päivässä.", "Olisin varmaan syönyt levyn päivässä jos olisi ollut rahaa." tms.
Noh, oma tilanteeni on täysin erilainen. Syön suklaata JOKA päivä, joka ikinen päivä viikossa ja tätä on jatkunut näin pahana melkein vuoden verran. Se ei jätä minua rauhaan. Jos minulla ei ole varaa ostaa suklaata, "varastan" kolikkopankistani, pyydän äidiltäni rahaa, tai anelen puolisoani tuomaan minulle suklaata kaupasta. Se pyörii useaan otteeseen mielessäni päivän aikana ja saatan syödä sitä jopa kahdesti tai useamman kerran päivässä. Iltaisin, kun en ole hankkinut päivittäistä annostani vaikka juoksen kauppaan ennen kuin se sulkeutuu tai pyhäpäivinä olen lähtenyt jopa 5km päähän kävellen hakemaan huumettani. (Kävellen, koska ei ole varaa bussiin ja käytän viimeiset euroni suklaaseen.)
Joskus syön suklaata salaa puolisoltani, ettei hän huomaa kuinka huolestuttavaa käytökseni on. Kerran olen pakottanut itseni oksentamaan kokonaisen suklaalevyllisen jälkeen. Jos asunnossa on suklaata tai suklaakeksejä, ne on PAKKO syödä pois. Jos ne jäävät kaappiin, ne kummittelevat mielessäni jatkuvasti. Olen suunnitellut tekeväni maailman ällöttävimmän suklaakoktailin suklaakastikkeesta, suolasta ja mistälie muusta ja pakottamaan itseäni juomaan sen, jotta en vain enää pystyisi ajattelemaankaan suklaata oksentamatta.
Osaan puhua itseni ympäri helposti ja jos olen päivänkin selvinnyt ilman suklaata, saan seuraavana päivänä käydä ostamassa suklaata heti herättyäni. Suklaan lisäksi en syö juurikaan muuta. Yhden ruoan päivässä joka ei sekään ole kovin ravitseva. Kahvia kuluu ja tupakalla myrkytän itseäni lisää. Suklaa pilaa hampaani jo olen pistänyt suklaaseen hammaslääkärilaskujen muodossa satoja euroja. Se vaikuttaa myös terveyteeni intiimialueilla, jotka kutisevat jatkuvasti. Minä tiedän kaiken tämän ja silti minä lapan suklaata naamaan.
Olen muutamia kertoja suklaata imeskellessäni oikein maistellut ja todennut, ettei se ole niin hyvää kuin oletan sen olevan. Löydän itseni aina samasta tilanteestä myrkyttämässä kehoani? En edes huomaa sen piristävän mielialaa tai jotakin muuta mitä minun tulisi tuntea. Siivotessani löysin suklaarakeen sängyn alta pölyn seasta ja söin sen! Lie kuinka kauan se oli ollut siellä...
Nyt kun sain tuon kaiken kirjoitettua olo on hyvin säälittävä. Miksi olen antanut tilanteeni ajautua tähän?
Minulla on taustalla pitkäaikaista, lievää masennusta/ alakuloa ja muuta saamattomuutta. Suklaa on kuin jokin "palkinto" taas yhdestä kärsitystä päivästä, yhdestä tuskallisesta työstä kotona tms. En pääse siitä eroon ja se tuhoaa elämäni. Olen aina halunnut olla laiha, mutta suklaa (ja saamattomuuteni) pilaa hupenevan nuoruuteni täydellisesti. En osaa olla itsevarma nykyisessä kehossani. Lisäksi huolena on tietysti terveys, jos näin jatkuu vielä vuosikymmenen, painan monta kymmentä kiloa enemmän ja pitkällä tähtäimellä se on ennenaikainen kuolema.
Kaikista säälittävintä on, että tiedän tasan tarkkaan miten pääsisin suklaasta eroon, (terveellisellä ruoalla, riittävän pienillä ateriaväleilla yms. hyvän elämän eväillä)mutta yleisen saamattomuuteni ja (viha-)rakkaus-suhteeni huumettani kohtaan estää aikeeni tehokkaasti.
Jos minä voin olla näin naurettavan riippuvainen suklaasta, niin nostan todellakin hattua ihmisille, jotka ovat kuivilla huumeista tai alkoholista!
En ole aivan varma miksi kirjoitan tätä juuri tänne. En tiedä mitä kukaan voisi/haluaisi sanoa minulle tilanteestani juuri nyt. Asia oli vain pakko saada ulos ja tietysti hienoa jos se aiheuttaa rakentavaa keskustelua. Voimia kaikille saman asian tai edes samankaltaisen asian kanssa painiville siskoilla ja veljille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Määristä vielä sen verran, että päivässä menee väh. 100g ja max. 600g.
suklaassa on runsaasti sokeria sekä kofeiinin kaltaista "piristettä".
uskoisin että se sokeri se kuitenkin on, mikä aiheuttaa "riippuvuuden".
länsimaissa todella monet ihmiset ovat luultavasti sokeri- tai pikemminkin hiilarikoukussa. ravintoköyhä ja tyhjää energiaa runsaasti sisältävä ravinto aiheuttaa verensokerin heittelyä ja väsymystä jota korjataan väliaikaisesti nostamalla sitä verensokeria.
jos olet masentunut/väsynyt niin helposti syntyy kierre.
itse olen aikalailla samassa veneessä. tosin mulle ongelma on kaikki sokerinen, ei pelkästään suklaa. päivä ilman sokerimössöjä = mieliala laskee ja tulee vittumainen olo.
suosittelen että karsit muutenkin ruokavaliosta energiapaukkuja ja satsaat sellaiseen ruokaan, jossa on paljon Omega kolmosta (useat tutkimukset osoittanut että toimiin hyvin masennukseen ja väsymykseen) ja joka pitää verensokerit tasaisena. tumma suklaa on vaaleaa parempaa terveydelle.
muuten en osaa sanoa muuta kuin että tuskin tällaisista riippuvuuksista pääsee eroon muuten kuin pysymällä täysin erossa "huumeesta".
Itsellä valitettavasti myös samanlainen ongelma. Olen ihan todellinen sokerinarkkari, syön aivan aivan liikaa kaikkea herkkuja. Ja suklaa limsat ovat niitä pahimpia. Saatan syödä montakin suklaapatukkaa päivässä, tai kokonaisen suklaalevyn. Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja huomannut, että korvaan välipaloja/aterioita juurikin tuolla suklaalla. Jos syön kunnon päivällisen, AINA sen jälkeen tekee mieli jotain makeaa ja se ei lakkaa ennenkuin olen jotain syönyt. Itsellä huomattavan paljon ylipainoa ja nyt taas kesän kynnyksellä pohdin miten päästä herkuista eroon ja aloittaa parempi elämä.. Hedelmiäkin syön todella paljon, mutta jostain syystä se ei korvaa tuota suklaanhimoa millään. Alkaa itsellä olla jopa vähän surkea fiilis tästä. :/
säännöllinen ateriarytmi auttaa tuohon sokerihimoon niinkuin aloittaja kirjoitti. Mieti kuinka paljon hyvää ja ravitsevaa ruokaa saisit tuolla samalla kalorimäärällä syödä! Kokeile pakottaa itsesi olemaan ilman suklaata vaikka viikon verran ja syö paljon ja usein jotain terveellistä ruokaa. Muista myös liikkua, esim. tunnin reipas kävelylenkki päivässä. Tiedän että viikko kuulostaa hirveen pitkältä, mutta se "vieroittaa" eli sinun ei varmaan sitten enää tee yhtä paljon suklaata mieli. Kokeile ottaa tavaksi pitää 1-2 karkkipäivää viikossa jolloin saat syödä suklaata(mielummin tummaa).
Jos suklaan himo iskee silloin kun ei ole karkkipäivä niin tee itsellesi vaikka tummasta kaakaojauheesta kaakaota itsellesi ja makeuta se teelusikallisella hunajaa. se ei ole yhtä makeaa kuin suklaa mutta sillä saa himon taltutettua joksikin aikaa. Kokeile myös vaikka suklaateetä (ei maistu suklaalle mutta auttaa makeannälkään ainakin mulla). Itse popsin jotain muuta, esim porkkanoita tai omenalohkoja jos makeanhimo iskee.
Itselläni ei todellakaan ole mikään makeanriippuvuus mutta joskus olen kärsinyt samantapaisesta vaivasta, eli koko ajan oli pakko syödä jotain,makeaa tai suolaista. Itsellä se riippuvuus johtui ajattelutavasta, eli oli pakko koko ajan ajatella ruokaa ja silloin sitä tuli myös syötyä. Täytyy vaan pakottaa itsensä tekemään jotain joka saa ajatukset muualle(esim.ulkoilu,kutominen ym.) ja totutella erilaisiin ruokatapoihin.
Oletko päässyt suklaa riippuvuudestasi eroon? pian on kulunut vuosi kun kirjoitit tämän. (: