meilläkin kävi sitten niin, että sain selville miehelläni olleen pari kuukautta suhteen toiseen naiseen. Oltu yhdessä parikymmentä vuotta, lapsia on. Liitossamme ollut toista vuotta kriisi, monistakin asioista johtuva, läheisyys ollut enempi tai vähempi kateissa. Hänen ratkaisu tilanteeseen oli hakea toinen suhde, seksiä piti saada.
Jo ennenkuin tilanne minulle paljastui, aloimme tuossa talvella oikein toden teolla purkaa tilannettamme. Puhuin ja pakotin mieheni puhumaan. Menin itseeni, ja näin aikalailla selvästi oman itseni puolisona, joka oli unohtanut kaiken muun pyörityksen keksellä, miten ollaan puoliso toiselle. Suhteen selvittyä puhumista ja purkamista jatkettiin. Välillä olin raivosta, vihasta ja pettymyksestä aika pois tolaltani. Mutta en halunnut missään nimessä saman tien häippästä kuviosta, päin vastoin, olin valmis antamaan anteeksi ja lähtemään kokeilemaan, josko saisimme suhteestamme vielä hyvän. Sen näen vielä erittäin mahdollisena. Myäs mieheni oli valmis jatkamaan, ei halunnut jatkaa salasuhdettaan, sanoi sen olleen enempi tai vähempi merkityksetön, hm... En silti ole rukoillut, päin vastoin, olen useampaan kertaan ilmaissut, että jos hän niin tuntee, minä päästän hänet menemään enkä uhkaa itseni tappamisella tai talon polttamisella. Hän kertoo, ettei ole lähdössä mihinkään, ei halua mihinkään, jos me saamme yhteytemme toimimaan.
Mutta miten oppia taas luottamaan? No, nyt on jääneet pois aiemmat usein toistuvat perjantai-illan lähdöt ja paluut myöhään yöllä, joita hän teki ihan salailematta, kävi muka baareissa, ja ajatteli että minä en välitä hänen menemisistään. Tietysti puheluita on ollut silloin suhteen aikan, sitä kautta asia loppujen lopuksi selvisi. Ja ilmeiseti myös arkipäivisin olisi tapaamisia ollut, epäilen. Nyt hän on kertonut, että se juttu on poikki ja piste. Ja minun pitää se uskoa. Onko se poikki? Kerran naiselta tullut yöllä viesti, jonka mieheni mulle näytti, se kertoo kyllä selvästi, että mieheni on siitä irtisanoutunut, mutta tässä välillä pintaan nousevassa vainoharhassani mietin jopa, onko tällainen hämäykseksi? Mulla on tiedossani naisen nimi ja kaikki yhteystiedot, miettinnyt menenkö jopa moikkaamaan? Asia on ollut päällä muutaman kuukauden, uskottomuus selvisi lopullisesti reilu kuukausi sitten. Raskasta on...
Jo ennenkuin tilanne minulle paljastui, aloimme tuossa talvella oikein toden teolla purkaa tilannettamme. Puhuin ja pakotin mieheni puhumaan. Menin itseeni, ja näin aikalailla selvästi oman itseni puolisona, joka oli unohtanut kaiken muun pyörityksen keksellä, miten ollaan puoliso toiselle. Suhteen selvittyä puhumista ja purkamista jatkettiin. Välillä olin raivosta, vihasta ja pettymyksestä aika pois tolaltani. Mutta en halunnut missään nimessä saman tien häippästä kuviosta, päin vastoin, olin valmis antamaan anteeksi ja lähtemään kokeilemaan, josko saisimme suhteestamme vielä hyvän. Sen näen vielä erittäin mahdollisena. Myäs mieheni oli valmis jatkamaan, ei halunnut jatkaa salasuhdettaan, sanoi sen olleen enempi tai vähempi merkityksetön, hm... En silti ole rukoillut, päin vastoin, olen useampaan kertaan ilmaissut, että jos hän niin tuntee, minä päästän hänet menemään enkä uhkaa itseni tappamisella tai talon polttamisella. Hän kertoo, ettei ole lähdössä mihinkään, ei halua mihinkään, jos me saamme yhteytemme toimimaan.
Mutta miten oppia taas luottamaan? No, nyt on jääneet pois aiemmat usein toistuvat perjantai-illan lähdöt ja paluut myöhään yöllä, joita hän teki ihan salailematta, kävi muka baareissa, ja ajatteli että minä en välitä hänen menemisistään. Tietysti puheluita on ollut silloin suhteen aikan, sitä kautta asia loppujen lopuksi selvisi. Ja ilmeiseti myös arkipäivisin olisi tapaamisia ollut, epäilen. Nyt hän on kertonut, että se juttu on poikki ja piste. Ja minun pitää se uskoa. Onko se poikki? Kerran naiselta tullut yöllä viesti, jonka mieheni mulle näytti, se kertoo kyllä selvästi, että mieheni on siitä irtisanoutunut, mutta tässä välillä pintaan nousevassa vainoharhassani mietin jopa, onko tällainen hämäykseksi? Mulla on tiedossani naisen nimi ja kaikki yhteystiedot, miettinnyt menenkö jopa moikkaamaan? Asia on ollut päällä muutaman kuukauden, uskottomuus selvisi lopullisesti reilu kuukausi sitten. Raskasta on...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onhan se raskasta mutta miksi viestisi on myös toisen viestiketjun alla... haluat siis kostaa kakkoselle? Palautuuko luottamuksesi sillä tavalla? Luottamus palautuu vain ajan kanssa -tai sitten ei. Oliko miehen näyttämä viesti hämäystä... oli - tai sitten ei. Vastauksia et saa tältä palstalta. Elämästä selviää vain elämällä!
kirjoitin viestini ensin puolivahingossa sinne ketjuun, jossa puitiin kostamista, sinne googlaamalla päädyin. En halua kostaa. Aloitin sitten uuden keskustelun, toivon tietysti ajatuksia juuri tähän omaan tilanteeseeni liittyen. Laitoin saman myös Avioliitto-palstalle. Taidan olla aika epätoivoinen... Vaikka tiedän hyvin, että ette te kukaan minulle patenttivastauksia voi antaa. Mutta asian purkaminen auttaa.
Aikaa tässä tarvitaan, se vaan että kun itse olen valmis panostamaan tosissani, jos selviääkin jossain vaiheessa että ei olisi kannattanut, silloin pudotaan todella korkealta. Itsesuojeluvaistoa kai?
Et putoa enää sen korkeammalta kuin mitä olet jo pudonnut. Olet nyt varmasti siellä pohjalla, epätoivoinen, surullinen, pettynyt, vihainen, katkerakin. Itse kävin nämä kaikki tunteet läpi enkä voinut kuvitellakaan että sieltä olisin noussut. Ruoka ei maistunut ja sen mitä söin, oksensin. En muista edes ensimmäistä kuukautta kun mieheni pettäminen tuli julki. Epäilyksiä oli toki aiemmin. Sieltä pohjalta nousin ja elämä jatkui - mutta sitten vuosien päästä tuli sama asia eteeni. Mies oli pettänyt jälleen. En voinut uskoa sitä. Yhden kerran saatoin antaa anteeksi mutta en toista kertaa. Mieli oli täynnä kysymyksiä, oliko kaikki ollut valhetta, kuinka monta kertaa minua olikaan petetty. Kysymyksiä, joihin en saanut koskaan vastausta.
Nyt olen rakentanut omaa elämääni jo kuusi vuotta ja voin todellakin sanoa että vain aika parantaa haavat. Olen oppinut sen että huomista ei kannata murehtia etukäteen. Elämä on todellakin tässä ja nyt. Voisin katua etten jättänyt miestäni jo aiemmin, mutta mitä se auttaa, ei mitään. Voisin katkeroitua, mutta ei sekään auta.
Et ehkä usko tällä hetkellä, mutta kyllä elämä voittaa sinullekin olipa päätöksesi sitten mikä tahansa.
lukemalla miehen suhde kakkoseen jatkuu ja sinä annat anteeksi ja rakastat ja ruikutat täällä ja lopputulos on, että olette parin vuoden kulutua eronneet ja olet katkeroitunut ja kostonhaluinen marttyyri ex ykkönen jonka miehen paha paha kakkonen vamppas hel''' mahtavalla seksillä ja antamalla kaikista suunnista ja joka lävellä.
Niin aika monasti juuri noin käykin sitä ei käy kieltäminen. Toisaalta taas nuo kaikki asiat on kuitenkin käytävä jokaisen itse läpi ja kokeiltava kantaako se suhde ja tuleeko luottamus pettämisen jälkeen. Nämä asiat kun on läpikäynyt sitä todella tietää jatkaako suhdetta vai lähteäkö eri teille. Puhuminen asiasta on parasta terapiaa, pitää kuitenkin muistaa, että jokaisella on pettämisestä omat mielipiteensä eikä niiden saa antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihin. Ja jos tuntuu itselle parhaalta ratkaisulta jutella kakkosen kanssa pitää se tehdä ettei sen takia jää asia sitten vaivaamaan, kannattaa kuitenkin varautua että se oma puoliso on voinut kertoa toiselle taas jotain ihan muuta, pitäisi siis olla avoimin mielin jos lähtee keskustelemaan asianomaisten kanssa. Mutta etköhän itse sen parhaiten tiedä mitä tulet tekemään ja aikaa näiden asioiden kanssa voi mennä jopa vuosia. Mutta selvitä ne kuitenkin, muutenhan et pysty elämääsi jatkamaan eteenpäin.
Luottamus tulee, mutta se tulee ennenkaikea itseen, ei kumppaniin. Minulle kävi niin, että aloin ajattelemaan uskollisuudesta aivan eri tavoin. On kumppanin asia elää ja arvottaa oma elämä ja suhde omaan uskottomuuteensa. En elä hänen elämäänsä. Tärkeä on vain se, mitä meillä on yhdessä. Ei se , mitä hänellä on muiden kanssa.
Tämä on kyllä todella totta, puit omat ajatukseni sanoiksi, kiitos siitä.
Älä päästä miestä ainakaan liian helpolla tuosta, ethän? Ellei heti saa kunnon kolausta niin saattaa toistaa virheensä? Jos et nyt taloa polta tai itseäsi tapa niin tee edes jotain järisyttävää! Jotain, minkä mies muistaa jälkeenkinpäin ja pitkään ja mikä odottaa heti ajatuksissa ovella, jos kiusaus iskee.
Tuolla Avioero-palstalla on tähän asiaan liittyvää hyvääkin keskustelua, jota kannattanee lukaista.
Yhdyn täysin nimimerkkiin satunnainen ajatus. Itselleni kävi samoin kun ap:lle. Aivan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut...Minulle selvisi alkuvuodesta, että miehelläni on ollut syksyn ajan suhde toiseen naiseen, joka päätti sitten kertoa minulle asiasta.
En ole päässyt yli. Pikkuhiljaa alkaa olla jo hyviäkin hetkiä, mutta aika ajoin asia palaa taas mieleen. Kaikki epäilykset ovat täysin normaaleja. Itsekin mietin tekeekö hän sen uudelleen, mutta en voi toisaalta elää elämääni pelkäämällä tulevaa. Pitkän yhdessäolon jälkeen (16 vuotta) tämä episodi vaikutti minuun raskaasti. Rakastan miestäni ja olen päättänyt antaa anteeksi. Mutta sitä en tiedä unohtuuko asia koskaan.
Jo alussa kuitenkin päätin, että jotenkin mieheni saa tuntea nahoissaan tekonsa seuraukset. Jätin eropaperit. Ilmoitin miehelleni, että siinähän näyttää tuon puolen vuoden harkinta-ajan aikana mikä hänen asenteensa on. Miehelläni on nyt vielä n. 2 kk aikaa vakuuttaa minut rakkaudestaan :D
Toinen pieni kostoisku oli kertoa tästä koko ystäväpiirilleni ilman salassapitovelvoitteita. Tuon myös miehelleni julki kaikki treffikutsut, joita olen itse saanut tämän jälkeen :)
Ristiriitaisia tunteita pyörii päässä. Välillä tekisi mieli käskeä ukkoa painumaan hevonkuuseen. Välillä taas olen varma, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Rakastan miestäni ja lapsikin on vasta 5-vuotias. Asia on kuitenkin jo puhuttu loppuun ja kotona en siitä edes mainitse enää (välillä täytyy kyllä oikein pinnistellä, ettei päästä suustaan epäasiallisia kommentteja). Annan tuon eron uhan leijua ilmassa...Ehkäpä se saa mieheni käsittämään, että hänen tekonsa satutti syvältä.
Käsitän kyllä, että koko episodissa pahimman kolauksen sai itsetuntoni. Kyllä liittomme on vielä mahdollista korjata.
Sain 2 vuotta sitten kuulla että miehelläni oli ollut suhde, kun tämän naisen mies laittoi minulle viestin. Maailmani romahti, sillä ihminen johon olin aina luottanut ja uskonut oli tehnyt minulle jotain tuollaista. Luulin ensin viestin olevan pilaa ja kun mieheltäni asiaa kysyin hän sanoi vain et eiks siinä sit ollut kaikki. No annoin anteeksi ja yritettiin jatkaa elämäämme, mutta koska asiaa ei koskaa puitu läpi jäi se ikäänkuin kummitukseksi ja minulle heräsi epäilys että ei ollut ainut petos. No vuosi sitten rupesin jälleen epäilemään ja kun kyselon kiisti kaiken. Kaverini pongasivat hänet aika useasti, mutta aina oli joku selitys. Kunnes parikuukautta sitten jäi kiinni rysänpäältä ja nainen asui vielä naapurissamme. No nostin metelin ja sain loppujen lopuksi selville että miehelläni oli 5 eri naisen kanssa suhde samaan aikaan! Mietippä miten tästä selvitään. Minulle mies puhuu kuinka vain minua rakastaa ja vain seksiä hakee toisaalta ku on niin jännää!!! 19 vuotta yhteiselämää takana ja näin se päättyy. Kerroin näille naisille että eivät olekaan ainoita vaan heitä o useita 2 heistä otti minuun yhteyttä ja olivat järkyttyneitä ja sanoivat epäilleensäkin jotain tällaista. Nyt naiset ovat hänet lempanneet ja minä ajanut pois kodistamme ja äijä parka kaipailee takaisin kun on kuulemma niin ikävä ja me kuulumme yhteen. Olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että on tärkeää saada puhua asia pois mielestä, jotta itse pysyisi selväjärkisenä lastenkin takia.
Luottamuksesta pettämisen jälkeen. Jos miehesi haluaa jatkaa kanssasi, niin et voi kytätä ja kontrolloida miestäsi. Petetyn on ulkoistettava tuo pettäjälle. Pettäjä eli miehesi on ainoa, joka voi voittaa toiminnallaan luottamuksen takaisin. Pettäjän on otettava "hoitajan" rooli petettyyn nähden. Sinä olet epävarma ja tulet olemaan vielä pitkään. Keskustelkaa asiasta ja olkaa myötätuntoisia toisianne kohtaan. Sinulle tulee epävarmoja hetkiä vielä pitkään ja silloin on tärkeää miten lähestyt miestäsi. Kuulustelu ja suuttumus on silloin luonnollinen reaktio, mutta oikeampi tapa on paljastaa epävarmuutensa ja pelkonsa. Jos miehesi rakastaa sinua, huolehtii hän noina hetkinä sinusta.
Olen samassa asemassa kuin sinä, paitsi meillä tuo suhde jatkuu vieläkin. Kaikki eivät osaa päästää irti heti. Käymme yhdessä ja erikseen perheasiainneuvottelukeskuksessa terapiassa. Suosittelen teillekin. Jos ei muuta, niin oppii, että nuo asiat eivät korjaannu kuin nappiapainamalla. Tuollaisesta ei kannata yleensä tehdä mitään lopullista päätöstä ennen kuin 6-12 viikkoa on kulunut. Koko suhteen toipuminen voi kestää vuosia. Ennalleen liittoa ei saa, mutta siitä voi saada jotain parempaa ja avoimempaa.
vaimo tietäisi, miten mies on puhunut toiselle naiselle, rakastellut, pitänyt hyvänä, nauttinut..yksikään vaimo ei pystyisi liittoaan jatkamaan. Mutta katala mies osaa sanoa myös vaimolleen ne oikeat sanat..kuinka kakkonen ei ole mitään sinuun verrattuna, minä rakastan vain sinua. Minä kysyisisin: Mitä sitten teit toisella naisella, jos kerran minä olen niin ihana ja rakastata minua, näinkö rakkauttasi ilmaiset? Kyllä nää miehet osaavat vedättää..ja putoavat aina jaloilleen.
näin. Pitää olla täysin tunteeton nainen jos voisi jatkaa avioliittoa tietäessään kaiken sen ihanan mitä miehensä toiselle naiselle sanoo ja tekee... Kakkonen voi jatkaa suhdetta, koska tietää olevansa vain kakkonen eikä usko miehen höpinöitä. Naimisissa oleva salasuhdetta ylläpitävä mies ei ole kenenkään naisen luottamuksen arvoinen.
Tuo kirjoittamasi Glass 77 kuulostaa mitä itsekin ajatellut: huutamisella, kontrolloimisella ja kyttäämisellä ei tästä eteenpäin mennä. Vaikka ne välillä olisivat luonnollisisa primitiivireaktioita. Mutta tässä on saanut aikalailla mennä itseensä. Ennen näitä selkkauksia olin jotenkin kadottanut arvostukseni miestäni kohtaan, pidin hänet lliian itsestäänselvyytenä, tyyppinä jolle aina voi oman pahan olon purkaa. Pitkän, rutinoituneen liiton se vaihe, kun kumpikaan ei ole ehtinyt panostamaan suhteeseen riittävästi, edellä aina molemmilla hektinen työrytmi ja lapset. Energiaa ei ole puolisoilla toisilleen jäänyt. Tämä tilanne on nyt ääneen todettu, pohdittu ja tultu siihen tulokseen että meillä on vielä vaikka kuinka paljon annettavaa toisillemme. Se sijaan että repisimme lopullisesti kaiken rikki, mikä oli todella lähellä, kun kolmas henkilö kuvioon ehti tulla ja siinä hetken aikaa olla. Uskon kun mieheni sanoo, että jos hän sen toisen kanssa olisi halunnut jatkaa, ei häntä mikään olisi estänyt.
Naurakaa nyt vaan, mutta olen vähän kuin uudelleen ihastunut! Eikä mieheni ole aikoihin ollut sellainen kuin nyt kuluneina viikkoina. Jatkuuko onni, sen näkee kun elää ja uskaltaa kokeilla.
Mutta ei kaikki niin auvoista, välillä epäluulo ja pettymys kalvaa. Sen kanssa mennään nyt.
Glass77, voin kuvitella että rankkaa on, kun sanot että teillä tilanne on vielä päällä. Ja ymmärrän jopa senkin, että irti ei välttämättä heti pääse suhteesta ja yrität sitä ymmärtää. Mutta itse punnitset myös, miten kauan jaksat tuota tilannetta.
"Uskon kun mieheni sanoo, että jos hän sen toisen kanssa olisi halunnut jatkaa, ei häntä mikään olisi estänyt".
Tällä tavalla ne pakon edessä valehtelevat!! Juurikin noin kuvittelen oman ukkomieheni selittelevän käryn jälkeen. Onneksi en ole niin kiipelissä tähän mieheen, tiedän hänet luikuriksi, ja katson vähän kuin ulkopuolisen silmin tätä uskomatonta näytelmää johon hän kykenee..
Mies olisi halunnut toisen kanssa jatkaa ilman muuta, ellei käry olisi käynyt. Ja hän jatkaa sitä, vaikka käry kävi!! Tai etsii uuden ..niin se menee..
Se on ainoa syy, miksi sivusuhde ei enää jatku. jos hän ei olisi kärähtänyt, sivusuhde olisi jatkunut ja jatkunut. Varmana oli ihastunut siihen toiseen naiseen, ja on vieläkin. Kaipaa itsekseen sitä naista. Kun kaipuu tulee liian suureksi,lähtee viesti naiselle - niin se menee. Eivät ne miehen tunteet sillä kärähtämisellä loppuneet. Vaimoa lepytellään nyt, että mukava elämä saisi jatkua. Onv armaan tosi rakastunut vaimoon, heh.
kuule kerron sinulle ihan suoraan... joka pettää kerran pettää toisenkin kerran... minulle kävi tässä taannoin tilanne että miesystäväni jäi kiinni pettämisestä noin vuosi sitten... itki jopa että antaisin anteeksi ja lupasi että ei tee sitä koskaan enää... hän petti minua just 18- täyttäneen kanssa. noh kuinka ollakkaa hän jäi minulle kiinni uudestaan noin viikko sitten oli viime syksynä ollut sängyssä 47- vuotiaan naisen kanssa. Mihin se lupaus ja rakkaudentunnustukset hävisi... nyt taas katuu ja lupailee mutta voiko tuollaiseeen mieheen luottaa enää... EI voi... joten olenki ajatellu että minä petän kanssa niin tietääpähän miltä se tuntuu... odotan vaan tilaisuutta että menee hänen mielestään oikeen hyvin...
Tapailin aikoinani yhtä tyttöä, josta luulin olevani kiinnostunut. Emme seurustelleet tuolloin. Yhdellä ryyppyreissulla päädyin sänkyyn vieraan tytön kanssa. En jäänyt kiinni. En pitänyt itsestäni, koska tunsin pettäneeni. Tapailu tuon ensimmäisen naisen kanssa loppui ja tuota seksikumppania en ole nähnyt kertaakaan sen jälkeen. Sain tuosta niin huonon omatunnon, että vannoin etten enää koskaan petä ketään. Tuo huono omatunto vaivaa minua vieläkin ja se on pitänyt minut ehdottoman uskollisena nykyisessä suhteessani jo 13 vuotta.
Ihmiset tekevät virheitä. Se on hyvä myöntää. Virheen tehtyään pitää valita minkälainen ihminen sitä haluaa olla. Haluaako oppia vai toistaa? Se on se käänteen tekevä hetki, joka määrittelee sut. Ei se tekemäsi virhe.
... mutta varmaan rakastaa vaimoaan. Rakastuneita ollaan kun tavataan, tutustutaan. Tunne muuttuu rakkaudeksi, joka on syvempää kuin rakastuminen saati ihastuminen. Näinhän se menee pitkässä yhdessäolossa. Ja tuo rakastaminen kantaa, ei pelkkä rakastuminen - saati ihastuminen. Ihastumisia tulee kaikille matkan varrella, ei niitä voi välttää, paitsi jos viettää elonsa suurin piirtein neljän seinän sisällä. Rakastaminen on tahtotila.
Ja oli mieheni totta kai ihastunut siihen toiseen naiseen, sanoi sen, mutta ei niin ihastunut, etteikö olisi voinut sitä poikkasta. Oman egon kohotusta, kun kotona suhteemme syistä jos toisistakin mätti aikalailla. Vähän vanhempi, eronnut rouva, oli ollut helppo nakki.
Mutta nyt kokeillaan eteenpäin puhtaammalta pöydältä, suhteen suursiivouksen jälkeen. Voihan tulla eteen, että minä ihastun johonkuhun toiseen? Kynnys pettämiseen ja sänkyyn hyppämiseen on kyllä kaiken tämän jälkeen korkea!
kummasti vaan miehesi veri veti tuon 'helpon nakin' perään niin, että valehteli sulle, järjesteli hotellitapaamisia. Kyllä oli kovat halut 'helpon nakin' perään! sen sijaan, että siellä nimittelet toista naista, mieti, mitä miehesi käytös kertoo hänestä itsestään. Ottaa salanaisen, kärähtää, jättää salanaisen samantien käytettyään tätä tarpeidensa tyydyttämiseen hyväksi, nimittää salnaista vaimolleen 'helpoksi nakiksi', jotta saisi pelastettua oman nahkansa. Just sellainen on petturi, että oma napa on kaikkein lähinnä ja sitä varjellaan viimeiseen asti. Ja tuollaiseen mieheen aiot luottamuksesi pistää..? Pystytkö toden totta tuollaista hyväksikäyttäjää arvostamaan ja kunnioittamaan? Että pystyy naista noin kohtelemaan kuin esinettä. Ja kuten mainittiin, miehesi tapailisi edelleen 'halpaa nakkia',ellei olisi kärähtänyt. Nyt sitten kadutaan ja vähätellään tapahtunutta, kun käry kävi. Mutta vapaaehtoisesti ei olisi suhdetta lopettanut. Että älä ihan päätäsi pensaaseen pistä. Moni petetty vaimo on sen virheen tehnyt ja maksanut myöhemmiin virheestään.
.. sen helpon nakin, aika mieto ilmaus mielestäni. Olisko edes nakki näissä välillä pintaan nousevissa tunnekuohuissa sallittu? Naisten välinen solidaarisuus tässä tilanteessa nyt hemmettiin!
Mies ei kertonut naisesta juuri mitään, ei nimitellyt, ei haikaillut, ei mitään, itse olen aika paljon selville saanut, kun hänen näyttämästään viestistä pääsin numeron ja henkilön jäljelle. Ja kun mies oli viimein vahvistanut, että sen niminen henkilö on kysymyksessä. Uteliaisuus herää, sille ei voi mitään.
Eikä eronneita rouvia tarvitse hotelleissa tavata. Ja olisi todennäköisesti vapaaehtoisestikin lopettanut nakkisuhteen.
Ja tarpeellista. Jos et tiedä mitä on tapahtunut, et pääse siitä yli (yksin tai yhdessä). Yli pääseminen on kriittistä sun tulevaisuudelle. Ennen tietoa on vain epäuskoisuutta, epävarmuutta ja kysymyksiä, jotka voivat vaivata pitkäänkin. Vasta, kun tietää tarvitsemansa faktat, voi asioita käsitellä. Tieto poistaa vainoharhaisuutta ja parantaa omaa mielenterveyttä.
Joissain salasuhteissa pettänyt pimittää tietoja paljastumisen jälkeenkin petetyltä. Silloin tilanne on vakavampi, koska pettäjä on uskollisempi rakastajalleen ja suhde intiimimpi. Ota se salaisuus pois siitä salasuhteesta, niin se ei ole niin jännää enää. Jos miehesi kertoo sinulle asioita, on se hyvä merkki ja teillä on joku yhteys tallella.
Täällä tulee aika rankkoja ja kovia neuvoja. Yleensä suositellaan olemaan tekemättä ratkaisuja heti paljastuksen shokkitilassa. Jos päätätte vielä yrittää, niin missään nimessä tie ei tule ole olemaan helppo. Joidenkin mielestä lähteminen osoittaa rohkeutta. Minun mielestä yritys ratkaista ongelmia on rohkeampaa. Paetako vai katsoa myrskyä silmästä silmään. Jos käynnistätte prosessin, ei se sitä tarkoita, että pysytte yhdessä, mutta se voi tarkoittaa sitä, että opitte virheistänne, ettekä toista niitä tulevaisuudessa. Jo senkin vuoksi kannattaa koittaa.
ihan täysin.
Jos saisin tiedä ett miehelläni on joku toinen mm. yhden illan juttu ( siis kosketukset jne) niin heti ovesta ulos! ja piste.
se on totta.
Se ettäjä odottaa ett pöly laskeutuu ja taas, taas ja taas!
ja sen jälkeen morkkista... noh... ja taas odottaa ja odottaa...
on vaan kipinöitä munissa.
Kaikkein tärkeintä on, että itsellä pysyy inkkarit kanootissa! Itse kokeneena tiedän, että hommaan sisältyy paljon huutamista, raivoamista, tuntuu, että sydän lähtee rinnasta, kyttäämistä, pelkoa, häpeää, ne tunteet on kaikki käytävä läpi. Mutta mistään noista ei ole mitään hyötyä, ne eivät tilannetta muuta miksikään, tapahtunut mikä tapahtunut etkä itse voi estää näin tapahtumasta uudelleen. Pettämistä tapahtuu koko ajan jollekin, se ei itse asiassa ole niin hirvittävän erikoista, kuten täältä palstaltakin voi huomata. Kukaan ei voi pitää ketään vierellään pakolla, yhdessäolo on vapaaehtoista. Voit itse päättää haluatko jatkaa miehen kanssa, josta nyt tiedät millainen se on ja joka ei huutamalla parane :).
Me jatkettiin vaikka koville otti. Käytiin terapioissa, joissa lopputulema oli se, ettei meillä kummallakaan ole ollut lapsuudessa isää, heh! Asian vatvominen viikosta ja kuukaudesta toiseen oli tosi uuvuttavaa ja päätin sen sitten lopettaa aika pian ja mennä eteen päin, välillä kyllä lipsui :) Lipsui sinne naapurin vihreän aidankin taakse ja totesin, ettei se nyt niin kovin kummonen homma ollut, ainakaan minulle.
Suhde muuttui toisen laiseksi, eri asiat tulivat tärkeiksi, arki ja kaveruus esimerkiksi. Tajusin kuitenkin, että minä olen miehelleni tärkeämpi kuin ne "hairahdukset", muutenhan se olisi lähtenyt menemään ;) Jos saisin tietää, että hänellä on joku pidempi juttu, tulisi kyllä lähtökäsky, eli ei mullekaan ihan kaikki läpi mene...
Missään nimessä sille toiselle naiselle ei kannata lähteä kostamaan, vikahan on miehessäsi, ei sinussa tai siinä toisessa naisessa. Toinen nainen ei ole vienyt miestäsi ilman hänen tahtoaan mihinkään. Ota yhteyttä siihen toiseen naiseen, jos haluat, asiallisesti! Se voi olla ihan ok ihminen. Musta tuntuu hullulta, että sitä toista aina pidetään jotenkin kauheana tms, tuntuisi kummalliselta, että mies valitsisi jonkin ällökkeen?!
Onnea ratkaisullesi mikä se sitten onkaan!