Mitä mieltä olette naisista jotka eivät välitä ulkonäöstään. Minä olen tullut siihen tulokseen että sellainen nainen ei osaa välittää kumppanistakaa. Kohdalleni on osunut 3 sellaista naista jotka eivät välitä pukeutua siististi eikä muutenkaan pidä itsestään huolta. Ihmeekseni olen saanut huomata että siinä välinpitämättömyydessä saa osansa myös kumppani, ihmeellistä mutta totta. Sitten taas sellaiset naiset (joita onneksi enemmistö) jotka välittävät ulkonäöstään niin osaavat ajatella myös kumppania. Olenkin alkanut kiinnittämään enempi huomiota sellaisiin naisiin jotka ovat huoliteltuja ja ulkonäkö on sellainen että niistä huomaa mikä on tärkeätä.
En kuvitellut että ulkonäöllä olisi mitään merkitystä mutta kyllä sillä vaan on ja paljon. Mitä huoliteltumpi nainen niin sitä enemmän sillä on antaa miehelle ja pitää siitäkin huolta.
Kapakassa tai muuallakaan en mene edes juttelemaan jos vaatteet ovat epäsiistit tai pullamössöä on tullut syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Ikävä tätä on sanoa mutta jos mielii saada kunnollista seuraa niin kannattaa katsoa ulkonäköä kuin vaatetustakin.
Sama koskee varmasti miestäkin mutta siihen olen jäävi kommentoimaan.
En kuvitellut että ulkonäöllä olisi mitään merkitystä mutta kyllä sillä vaan on ja paljon. Mitä huoliteltumpi nainen niin sitä enemmän sillä on antaa miehelle ja pitää siitäkin huolta.
Kapakassa tai muuallakaan en mene edes juttelemaan jos vaatteet ovat epäsiistit tai pullamössöä on tullut syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Ikävä tätä on sanoa mutta jos mielii saada kunnollista seuraa niin kannattaa katsoa ulkonäköä kuin vaatetustakin.
Sama koskee varmasti miestäkin mutta siihen olen jäävi kommentoimaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen kuvailemaasi naistyyppiä eli huolehdin ulkonäöstäni ja käyn jumpalla ja nostelen allit veks punteilla yms...ja parisuhteemme on kestänyt hyvin kohta 20v...Pidän sitä itsestä huolehtimisesta tärkeänä oman mielenvirkeyteni takia ja koska rakastan miestäni.Mieheni on kyllä sitä tyyppiä että hän ehdoitta rakastaa minua ,silloinkin kun olin raskauskilojeni kanssa ihmeessä...mutta laihduin ja töitä tein sen eteen kylläkin.Minua piristää kun pääsen kosmetologille vaikka kasvohoitoon tai vartalohoitoon-olenhan myös muuten aina kiinni erityistarpeita omaavassa lapsessani 24h...Se virkeys ja hyvä olo heijastuu makuukammariinkin...näin se vain menee
Tuokin kyllä vaihtelee paljon, vaikka ymmärrän kyllä ajatuksesi. Tiedän erittäin hyvin laittautuvia ja timmejä naisia, jotka kohtelevat miestänsä kuin paskaa. Toisaalta taas tunnen 100-kiloisia ulkonäöstään piittaamattomia naisia, jotka ovat erittäin huomaavaisia miehiänsä kohtaan.
Itse laittaudun ehkä hieman keskivertoa enemmän, mutta elämässä on muutakin sisältöä kuin oma ulkonäkö. Mielestäni on erittäin tärkeää olla huomaavainen kumppaniaan ja muita ihmisiä kohtaan. Huomaavaisuuteen kuuluu mielestäni myös se, ettei esimerkiksi saavu ystävän seuraan töhryisenä ja epäsiistinä.
Loppujen lopuksi käytöksestä voi päätellä jotain vain seuraamalla toisen käytöstä :)
Minä pidän huolta ulkonäöstäni ja odotan sitä myös mieheltä, en tarkoita että pitää olla kovat kaulassa joka päivä ja näyttää mallilta, vaan perussiisti ja tyylikäs, koska myös urheilu vaatteet voivat olla tyylikkäät.
Minä en ihan nyt ole kuitenkaan sellainen nainen joka pitää huolta miehestä, kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata pitää huolta itsestään! Jos tarkoitat lempeää käytöstä ja hyvän tuulisuutta, sitä löytyy, mutta en suostu olemaan miehelle "äiti", en kokkaa yksin, en tee kotitöitä yksin, en silitä miehen paitoja, mutta kohtelen miestä kunnioittavasti!
ystävieni seurassa minä voin näyttää niin töhryiseltä, kuin huvittaa, kunhan en haise pahalta. Eivät he minua arvosta/väheksy sen enempää, vaikka näyttäisin epäsiistiltä. poikaystäväni varmasti rakastaisi minua yhtä paljon, jos alkaisin käyttää vain verkkareita, mutta minulle on tärkeätä, että hän näkee minut kauniina ja haluttavana, eli häntä tavatessani panostan vaatteisiini/meikkiin paljon enemmän.
No minä oon tulkinnut asian näin että jos nainen "ei välitä ulkonäöstään" = hän ei markkinoi itseään = ei etsi seuraa. Hyvin yksinkertaista!
Minä en koskaan etsi seuraa baareista (en kyllä itseasiassa mistään muualtakaan) joten pukeudun ihan normisti.
Ja yksi juttu voi olla se ettei ole varaa. Itse käyn kuolaamassa kaupoissa hienoja vaatteita vaikkei ole varaa ostaa mitään. Ja tässä vaiheessa jollakin herää kysymys talouspolitiikastani, no olen opiskelia ja kuukausittain olen miinuksella about 20€ (koulu 220€ vuokra 203€ sähkö [10-20€] ruoka 50€ / kuukaudessa) ja opintotukea tulee kuukaudessa se 384 € että näin! Ja ilta-viikonlopputöitä ei heru mistään tällä koulutuksella.
olet aivan oikeassa. ei minunkaan kynnet ole rakennekynnet, kampaajalla kävisin useammin, samoin kosmetologilla. Ostan sopivanhintaista ruokaa, en aina sitä, mikä olisi parasta kropalle. Vaatteissa ja kengissä ostan ne käyttökelpoisia ja järkeviä, en niitä, joiden tiedän perjantai-iltana näyttävän hetken hyvältä, vaan ne, joiden täytyy näyttää vielä maanantai-aamunakin asiallisilta. Tuohon laskulistaan kun lisää vielä kulkemiset, auton kulut ja sairastumiset, vakuutukset kaikki enemmän tai vähemmän yllättävät menot, niin vaikka käy töissäkin, niin tiedän, että kyllä oltaisiin kauniimpia, jos lompakko venyis. Tiliotteella kun hieroo välillä otsaa, niin muistaa taas, että no ei se ulkonäkö tässäkään kuussa ole se ykkösprioriteetti.
Miten kukaan pystyy syömään mitään 50€/ kk??? Olen itse sinkku ja ostan aivan normaalia ruokaa, en mitään ylimääräsisiä herkkuja tms. ja minulla menee n.200-250 €/kk ruokakauppaan. En tiedä miten voisin tätä karsia, joten hyviä neuvoja vastaanotettaan. Toki tietysti opiskelija syö koulussa, mutta eihän yksi ateria päivässä riitä, joten todella ihmettelen tuota summaa!!!
Meillä menee kahden hengen taloudessa koira noin 300e kk ruokaan... Sinä taidat syödä todella kalliisti? Toki meillä on päiviä jolloin joudumme korvaamaan unelmien salaatin punajuurilla tai porkkanalla... Sitten kunnon lihaa on varaa ostaa harvoin. Kalaa söisimme usemmin jos olisi varaa. Että minusta tuo 200 -250 ei nyt ole paljon jos se menee kunnon ruokaan - ei pulliin, karkkeihin, limonadeihin ym...
Nimittäin terveellinen ruoka se vasta Suomessa maksaa.. Esim pähkinöiden kilohinta on kalliimpi kuin makeisten.
Toivottavasti päättäjät ymmärtävät tehdä asialle jotakin.
no kalasta voin vain haaveilla ja en todellakaan osta kallista ruokaa, aina etsin sen edullisimman. Toki joudun noidattamaan laktoositonta ruokavaliota mikä on hieman kalliimpaa kuin normaali, mutta mitään sisäfile pihvejä tai lohta näen vain unissani. Pullaa syön vain synttäreillä ja hyvin harvoin muuten, alkoholia ja tupakkaa en käytä, enkä todellakaan tiedä mistä voisin vielä karsia. 200 € jaettuna 30 on kuitenkin vain 6,66 € per päivä, ei sillä summalla saa mitääm gourmet ruokaa
Mun viikon ruokabudjetti on korkeintaan 15 euroa ja ihan hyvin pärjään! Mitä ihmettä sinä oikein syöt?
Mitä ihmettä sä oikein syöt viidellätoista eurolla viikossa? Miten pärjäät? Ihan mielenkiinnosta kyselen pienituloisena ihmisenä tätä, tuntuu että kaikki rahat menee ruokaan, vaikka katsonkin hintoja. Silti en voisi ikinä elää nälättä viidellätoista eurolla viikossa.
Eihän tuolla saa mitään!!!
...ei ole salatiedettä: valmistat itse ruokasi, käytät oikeita juureksia yms. Kaikki mitä voit - hanki alemerkittyinä. Älä heitä safkaa hukkaan, älä juo bissei/limua etc. Tee keralla enemmän ja pakasta niin ei mene jatkuvaksi kokkailuksi :) Improvisoi, opettele maustamaan ja spendaa vain siihen mikä on sinulle tärkeää. Itse juon hyvää espressoa joka päivä (tuore korianteri on toinen ...) - muuten elän todella edullisesti, näytän siistiltä ja pidän itseni terveenä :)
Mäkin tiedän miehiä joilla olis nätit ja huolitellut tyttökaverit mutta eivät he mitään järin hyvää kohtelua saa, siis ne tytöt. Vaikka ovat ymmärtääkseni ihan kaikin puolin muutenkin vaikkapa kodista huolehtivia yksilöitä. Varmaan hei kiinnostaa hoitaa aikuista miestä, joka ei osaa kohdella naista oikein. Siinä voi äkkiä sitten niillä alkujaan somilla naisilla vähentyä halut yrittää miellyttää ulkonäöllä toista, kun se ei kerta johda mihinkään, tai jos mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ulkonäkö ja aina katsellaan toisia. Kun nyt kerta alettiin keskustella pinnallisesti ihmissuhteista, niin ajattelin vain tällaisenkin seikan kertoa. Että ehkäpä jos miehetkin panostaisivat yhteisiin asioihin enemmän, niin voisi vaimo pysyä paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti.
"Että ehkäpä jos miehetkin panostaisivat yhteisiin asioihin enemmän, niin voisi vaimo pysyä paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti. "
TOTTA!
MIKÄÄN ei ole niin loukkaavaa kuin huomata, että oma mies katselee toisia naisia silloin kuin olemme yhdessä kaupungilla. Yksi exäni oli tälläinen ja hänet jätin (monien syiden takia, mutta tuo oli yksi). En ole koskaan tuntenut itseäni niin loukatuksi ja epähaluttavaksi kuin silloin kun huomasin mieheni katsovan jonkun huoramaisesti (eli minimini hameeseen) pukeutuneen naisen perään!
No woi h-i ! Ongelma on sinun, ei entisen miehen. Miten hitossa se tekee sinut "epähaluttavaksi", jos mieäs vilkuilee minejä tai vaikka mitä. Loukkaantuminen on muutenkin huonon itsetunnon merkki, njotta olisiko sulla itsetutkistelun paikka. - Pukeudun miniin eikä se tee minusta "huoramaista" kun en sellainen ole. Muuta sinäkin tälle vuosiluvulle.
Miten se muka on naisen ongelma jo hän loukkaantuu siitä kun mies katsoo toisia naisia? Etkö itse loukkaantuisi jos miehesi katselisi toisia naisia sinun silmiesi alla?
No kertoo sinusta kun pukeudut minariin...
ei siinä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä jos joku on tyylikäs ja jättää minarit katuvarpusten vaatteiksi...
Loukkaantuminen ei ole huonon itsetunnon merkki vaan normaali tunnereaktio, jonka toisen ihmisen huono käytös saa aikaan!
Kaikki tunnereaktiot ovat opittuja kaavoja, joista voi opetella myös pois. Vain huonoitsetuntoinen antaa toisen käytöksen vaikuttaa omaan ajatteluun ja maailmankuvaan.
Mun mieäs saa katsella iiihan vapaasti iiihan mitä vaan, oli mun silmien alla tai iiihan missä vaan.
Mini sopii luonteelleni ja kropalleni, rotusäärilleni, parhaiten, ja on takuutyylikäs vaate päälläni.
voisikohan se, ettei jaksa huolehtia ulkonäöstään ja huomioida kumppaniaan, johtua samasta asiasta? eli masennuksesta. pahimpina aikoina en viitsi millään panostaa siihen miltä näytän, enkä paljoa ole suhteeseenikaan panostanut. mutta kun on parempi mieli, on suihkussa käyminen ja nätisti pukeutuminen itsestäänselvyyksiä ihan kuten kumppanin huomioiminenkin. nämä tietty ovat yhteydessä toisiinsa niinkin, että kun kumppani ei tunnu arvostavan ja katselee muita naisia ihan pokkana, ei sitä itseäkään huvita, ja miksi nyt panostaisi sellaisen ihmisen takia, jolle ulkonäkö tuntuu olevan turhan tärkeä. ja onhan sitä naisia, joiden mielenkiinnonkohteet on ihan jossain muualla kuin omassa naamassa ja vaatteissa, eikä se sitä sano, ettei kumppaniaan huomioisi. ja tietysti naisia, jotka kiinnittävät omaan olemiseensa niin paljon huomiota, ettei aika riitä kumppanille.
mieltä. Olen elämääni kyllästynyt ja sen varmaan huomaa, en enää viitsi pahemmin laittautua eli meikata ja pukeutua viimesen päälle. Mikä merkitys sillä on millekään mitä mulla on päällä tai miltä mä näytän. Olen kuullut muutamilta tutuilta kommentteja ulkonäöstä jo silloinkin kun yritin laittautua ja ne kommentit eivät olleet kannustavia vaan tyyliin että olen luontaantyöntävän näkönen jne. Ajattelin että mitä turhia yrittää tehdä ulkonäölle mitään jos kuitenkin on ruman näkönen, oli meikkiä tai ei. Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä ja kun kaikki elämässä on mennyt penkin alle, niin ei jaksa välittää oikeastaan mistään. Mua ei sais kirveelläkään esim. uimahalliin tai kuntosalille, koska inhoan itseäni ja ulkonäköäni liikaa etten halua esitellä kroppaani toisten edessä. Ruman ulkonäön takiahan olen yksin jäänyt ja joutunut miesten ja naistenkin pilkankohteeksi. Miten huolehtisin toisesta ihmisestä, kun en jaksa huolehtia edes itsestäni.
Niiin, viimeinen virke kertoo koko homman nimen. Itsestään täytyy pitää huolta, hoitaa terveyttä, kuntoa, ulkonäköä, pitää itsensä siistinä ja sellaisena, että voi hyväksyä itsensä ja jopa rakastaa. Sillä se on ehdoton edellytys, että pystyy / kykenee 'rakastamaan' muita.
Jospa kuitenkin aloittaisit ihan hissukseen, pienillä askelilla, sinun onnesi avaimet kun ovat sinun taskussasi, ei kenenkään muun. Siksi ei kannata hirveästi suoda painoarvoa ja kuljettaa muistoissaan, jos sinua on kohdeltu huonosti. Sillä lailla ei tee muut kuin sellaiset, joilla on suuria ongelmia itsensä kanssa.
Tärkein taisi tuosta edellisestä unohtua: omasta itsestä huolehditaan oman terveyden takia, ei minkään muun eikä kenenkään muun takia. Terveys ja kauneus kulkevat käsi kädessä, terveys on kauneutta ja päinvastoin, oli ihminen minkä näköinen tahansa.
Olet oikeasti ihana ja arvokas - mutta jotenkin unohtanut sen, uskonut muiden puheita, ehkä? Ala pitämään itsestäsi parempaa huolta, ihan suunnitelmallisesti. Onni voi tulla pienistä asioista. Kokeile ja anna itsellesi lupa nauttia. Tsemiä!
En minä viitsi meikata tai pukeutua design-vaatteisiin, mutta miehen eteen olen valmis tekemään paljonkin. Taisi viestisi olla taas vain yksi keino oikeuttaa pinnallisuus, vai mitä?
Miten meikkaaminen muka on pinnallista? Itsekin meikkaan, mutta en ole pinnallinen, en käy baareissa, en muodosta elämänarvojani tilipussin mukaan enkä ihmisiä koulutustason mukaan. Miten siis meikki tekee ihmisestä pinnallisen?
Meikki on osa pukeutumista ja toisten ihmisetn huomioon ottamista, kuten miehillä parranajo. Pitkä ja rehottava parta on epäsiisti!
Jooo, määkin tällään ittiäni monin tavoin ja käyn baareissakin aina silloin tällöin. Eivätkä em. tee minusta pinnallista, ulkokuoreni alla asuu ymmärtäväinen mutta monissa asioissa eri tavalla ajatteleva pikkumyy.
vaan helposti lähestyttävän. Liikun useammin ilman meikkiä ja toisinaan siistillä meikillä. Sama ihminen mutta eri vastaanotto. Pitää vain tietää kuka itse oikeasti on. Stailaus piristää ja se tai meikki ei vaadi paljoa aikaa ja on kyllä kiva näyttää "naiselta" :D
Minä olen ollut aina tosi huolehtiva rakastava kumppaniani kohtaan, mutta koska hän oli niin rakastava minua kohtaan ja aina muisti kehua minua kauniiksi, suukotteli ja halaili oma-aloitteisesti, vuoden seurustelun jälkeen olin laihtunut 36:sta 34-kokoiseksi, urheilen enemmän, olen itsevarmempi ja panostan enemmän ulkonäkööni.
Tuossa vaiheessa seukkaamista laihdutaan aina, joten 'rakastumis'hormooneilla on asiain kanssa myös jotain tekemistä. Muulloinkin kannattaa "urheilla", syödä oikein ja "panostaa" kaikenlaisiin jutskuihin ihan vain itsenvä vuoksi.