Kyseisellä firmalla oli ilmoitus Mol.fi -sivustoilla. Työ sisältää sekä ihmisten muistojen taltiointia teos-sarjaa varten & teoksen myymisen asiakkaille. Kuulostaa mukavalta, yksinkertaiselta ja MIKÄ PARASTA saa olla tien päällä, eli työ sellasta kuin olen aina halunnit, eli täydellinen DREAM JOB. MUTTA, kun pitäisi(mikäli tulee valituksi )kiertää 2vko jonkun toisen kanssa. En ymmärrä miksi en voi aloittaa heti, kun kaikki työtä ja työskentelytapoja koskevat faktat on jo kerrottu haastattelussa. Liäski kyseessä on provisiopalkka, eli rahaa tulee myytyjen kirjatilaisten mukaan. Lisäksi firma ei tule vastaan yöpymiskuluissa. Jonkinlainen kilometrikorvaus tulee.
Toinen työntekijä on mies ja siksi arvelluttaa ja muutenkin tuo myyminen, kun se ennenkään ole oikein luonnistunut. Epäilen miten saan mummot&papat vakuuttuneeksi teoksen tärkeydestä kun se on aika hintava osissa maksettunakin.
Toinen työntekijä on mies ja siksi arvelluttaa ja muutenkin tuo myyminen, kun se ennenkään ole oikein luonnistunut. Epäilen miten saan mummot&papat vakuuttuneeksi teoksen tärkeydestä kun se on aika hintava osissa maksettunakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa erittäin pahalta kannaltasi, älä rupea tuohon työhön. Teet ilmaista työtä viikkoja tai kuukausia kunnes huomaat, ettet saanut palkkaa lainkaan. Matkakuluja eikä yöpymisiä ei pidä missään nimessä maksaa itse.
2 vko pitäisi tehdä ilmatteeks, eli kiertää talosta taloon kokeneemman myyjän mukana. (Eli katson päältä miten hän toimii. kirjaan asiakastietoja tsm.) Entäs jos pitää yöpyä? Joutuisin siis itse kustantamaan yöpymiseni, toisaalta haluan maksaa itse ruokailuni, koska en halua että se toinen myyjä(mies siis) saa minusta väärän kuvan.(tai että joudunkin myöhemmin maksamaan).
Kaikista älyttömintä (kun vertaa vaikka maakunta arkisto tsm)tässä kaikessa on se että tästä tietojen keräämistyöstä(haastattelu&tietojen kirjaaminen) ei makseta mitäään, palkka tulee ainoastaan myydyistä teoksista. Kilometrikorvaus siis tulee, mutta ei kulukorvausta. Kaiken lisäksi ko.teos(sarja) yksittäiskappalekin maksaa siis satoja euroja. (osamaksullakin kallis) Mummot ja papat tietenkin olettaa että teos on heille ilmainen tai ainakin puolet halvempi.
Minun jälkeeni tuli puolta nuorempi tyttö haastatteluun, ei ole vaikea arvata kumpi voitti.
Haastattelija,(nainen) oli muutaman kerran itse ollut tämän miesmyyjän matkassa.Jotenkin tulee sellanen epämiellyttävä, epämääräinen oló näistä reissuista. Tuntuu tyhmältä miksi en voi vain hypätä suoraan puikkoihin. Lisäksi tilatut teokset pitää viedä henkilö kohtaisesti perille. Eli ajan siis ympäri Suomea, periaatteessa 2X. Ja lisäksi ihmisten reaktiot että kun kuulevatkin että ko.maksaakin heille ei jotain vaan paljon! En yhtään ihmettele että papparainen alkaa siinä vaiheessa jo nostelemaan haulikkoa hirvensarvilta.
Ja haastatteluja ei ole sovittu etukäteen! Pitää siis itse löytää nämä henkilöt. Ei aikaa ja vaivaa tuhraantuu hirveästi ja bensaa palaa ilman mitään vastinetta. Mutta kun sanoin kyseessä on unelma ja ilman tota pakollista kahta viikkoa voisin ottaa homman vastaan.
Ei nyt vaan oikein tunnu hyvältä. ENSINNÄKIN.
1) Yrityksen kotipaikka on eri, mitä rekry antoi ymmärtää.
2) Yrityksellä ei ole minkäänlaisia kotisivuja.
3) Yrityksen toimiala on eri/ toimialaluettelossa ei ole mitään mainintaa tästä"perinnehommasta."
4) Miksi missään ei ole ollut mainintaa tästä "perinnekirja"-jutusta,kyselyä tsm?
5) Samat ihmiset joiden siis käytännössä pitäisi hoitaa haastattelut/kirjanmyynti/kirjojenvienti asiakkaille hoitavat myös rekrytointia.
Eli homma tuntuu nyt vaan jotenkin omituiselta. Eikö ensinnäkin ihmisille olisi pitänyt antaa mahdollisuus itse päättää haluavatko he osallistua tähän,vai ei. Eli mahdollisuus ilmoittatua vaikka netissä/ tai sanomalehti ilmoutuksen perusteella.(kirjasarjasta olisi ollut kunnon kuvat, hinnat ts.) ELI olisi ollut jokin paikka, jonne ihmiset, ketkä haluavat osallistua tälläseen "perinteidentallentamishankkeeseen" Buukkaaja olisi jakanut ajat haastattelijoille, ihmiset olisivat saaneet valmiiksi päättää, ottavatko he tuonkirjan vai ei. NÄIN SEN OLISI PITÄNYT MENNÄ.
NYT haastattelija joutuu itse etsimään nämä ihmiset.(vaikka puhelinluettelosta) soittamaan,kysymään,sopimaan. Kuinka moni suostuu kun kuulee mitä kirja maksaa.
Hommassa ei olisi mitään EPÄILYTTÄVÄÄ, jos se olisi hoidettu oikein. Nyt joudut tekemään hirveästi ylimääräistä työtä ilman mitään vastinetta. JA EIKÖ tälläisiä perinne/muisto tallennuksia hoida yleensä jokin yhteisö: Yliopisto,maakunta-arkisto.
Olin minäkin tässä haastattelussa ja jäi epämääräinen olo. Aikoinaan isovanhemmat osallistu samanlaiseen kirjahankkeeseen, mutta heille oli tullut kirje kotiin, jossa kysyttiin:"haluatteko osallistua tälläiseen kirjahankkeeseen."
Nyt siis pitäisi kiertää ympäri Suomea etsimässä näitä ihmisiä, kysellä naapureilta ja suurinppirtein kytätä milloin isäntäväki palaa vaikka ostosreissulta ja pyytää haastatella ja sitten iskeä pommi pöytään että kirja maksaakin tämän ja tämän verran. Kuinka moni on valmis maksamaan montaa sataa euroa ko.teoksesta.
Mielestäni "Happy But Despered" on oikeassa. homma olisi pitänyt tehdä kokonaan toisin.