Minua kummastuttaa naiseni haukkuminen. Ei hän mitään oikein pahaa tarkoita mutta on alkanut tuntua siltä, että sanomista tulee aivan pienistä ja mitättömistäkin asioista. Kauan emme yhdessä ole vielä olleet ja heti ensimmäisen viikon jälkeen tämä on tullut koko ajan pahemmaksi. Hänen haukkumisensa syy voi olla mikä tahansa, valon päälle unohtaminen veskiin, kaupassa käynti tai sänkypuuhat. Joskus hän saattaa jopa kaupassa maksaessani tarkastaa, että sainko rahasta oikein takaisin ellen itse tarkasta vaihtorajoja !!! Tiedän kyllä hyvin, että hänellä on rahasta tiukempaa kuin minulla. Mutta koska minä olen kuitenkin se elättävä osapuoli, ihmettelen vielä sitäkin enemmän, että hänellä on otsaa sanoa minulle melkein kaikesta. Kun häntä oikein kiukuttaa, häneen ei saa edes koskea. Joskus hän tosin pahoittelee kiukunpuuskiaan ja on itsekin jotenkin tunnistanut käytöksensä. Välillä napsii jotakin "rauhoittavia pillereitä", että hermot kestäisivät paremmin.
Pitäisikö minunkin antaa hänelle jotenkin kovemmin takaisin? Tähän saakka olen jaksanut palkita hänen kiukkunsa vielä pusuilla. Ei minulla kyllä hänen tekemissään sinällään mitään varsinaista moittimista ole ja tykkään tästä naisesta muuten ihan hirveästi mutta minusta vain on alkanut tuntua, että hän on ehkä jotenkin vaikealuontoinen ja että tulenko jaksamaan hänen kanssaan.
Pitäisikö minunkin antaa hänelle jotenkin kovemmin takaisin? Tähän saakka olen jaksanut palkita hänen kiukkunsa vielä pusuilla. Ei minulla kyllä hänen tekemissään sinällään mitään varsinaista moittimista ole ja tykkään tästä naisesta muuten ihan hirveästi mutta minusta vain on alkanut tuntua, että hän on ehkä jotenkin vaikealuontoinen ja että tulenko jaksamaan hänen kanssaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tyypillinen nainen. Olen siis itsekin nainen ja nuoruudessani kiukuttelin poikaystävilleni. Halusin sillä tehdä itseäni tärkeämmäksi. En edes koskaan ajatellut miltä se voi toisesta tuntua, kun silloiset poikaystävät eivät osanneet antaa rakentavaa palautetta. Kuinkahan monta poikaystävää on jättänyt minut äkkipikaisen luonteeni takia. Olen nyt iän myötä rauhoittunut ja oikeasti alkanut ajattelemaan millaiselta toisesta tuntuu jatkuva kritiikki ja kiukuttelu.
Vaikea tilanne. Voitko puhua naisellesi tästä mitä olet tänne kirjoittanut? Voiko naisesi puhua sinulle ongelmistaan? Naisesi on varmasti tyytymätön johonkin, sinun pitäisi selvittää mihin.
Sinun on turha alkaa raivoamaan hänelle takaisin. Kokeile ohjata häntä kohti keskustelua, yritä kuunnella ja pähkäillä mistä kenkä oikeasti puristaa, ja säilytä malttisi. Kysy kuitenkin kaikki mitä mieleesi tulee.
Onko naisesi vastuussa yhteisen arjen pyörittämisestä? Joutuuko hän tekemään kaikki päätökset? Tällöin nainen voi kokea, että hän on joutunut ottamaan miehen roolin.
"Vaikea tilanne. Voitko puhua naisellesi tästä mitä olet tänne kirjoittanut? Voiko naisesi puhua sinulle ongelmistaan? Naisesi on varmasti tyytymätön johonkin, sinun pitäisi selvittää mihin. "
En ole AP, mutta samanlaisessa tilanteessa (pillereitä myöten).. En kyllä lähtisi puhumaan mistään tuollaisesta, koska tässä suhteessa ainakin kaikki kritiikki otetaan todella kiukkuisesti vastaan ja paiskataan päin pläsiä korkojen kera. Taudin kuvaan kuuluu, ettei toisen edes anneta sanoa mielipidettänään kokonaan loppuun kun se jo tyrmätään tavalla tai toisella. Ihan sama kumpi on oikeassa (faktojen valossa), niin vastalauseita ei suvaita. Toinen taudin oireisiin kuuluva asia on mielestäni se, että toisen jutut eivät kiinnosta vaan kaikki pyörii oman navan ympärillä. Jos omista asioista yrittää puhua, niin aihe vaihdetaan mahd. pian johonkin itseä kiinnostavaan aiheeseen (tai sitten johonkin täysin jonninjoutavaan, kuten vaikka säähän).
AP:lle sanoisin, että jos kykenet, niin ota pää kolmanneksi jalaksi ja juokse karkuun! Moinen käytös vain pahenee aikaa myöten, ellet saa sitä aisoihin. Ja kun kerran olet päästänyt sen etenemään, niin tuskin saat enää asioita hallintaasi.
Ja kyllä, tuollainen nainen todellakin on tyytymätön johonkin. Nimittäin suunnilleen kaikkeen mahdolliseen!
Koskaan hän ei ole valittanut, että hänen pitää tehdä jotain. Ei koskaan, ei kertaakaan eikä siitä että en olisi itse tehnyt jotain. Sen sijaan valitusta tulee siitä, että minä teen joitain väärin, en hänen toivomallaan tavalla tai jotenkin väärin. Eilen viimeksi tuli sanomista siitä, että myttysin muovikassin taskuuni. Se kun olisi pitänyt laskostaa nätisti. Joskus siitä, että syödessäni työnnän lusikan suuhun liian syvälle, jne .... Keittiössä onkin parempi että en yritäkään mitään, koska muuten tulee sanomista.
Kuulostaa vähän siltä, kuin naisellasi olisi taipumusta pakkoneuroottiseen käyttäytymiseen. Itselläni on moisia taipumuksia jotka korostuvat, kun olen muutenkin stressaantunut. Tosin minulla tuo homma ei ilmene muiden kritisointina. Lähinnä on vaan asioita, joita pitää tarkistaa monta kertaa, kuten esim. kaikki sähkölaitteet ja ovien/ikkunoiden sulkemiset. Matkustaminenkin voi olla aika tuskaista, kun aikatauluja pitää olla tarkistamassa vähän väliä, ettei vaan katsonut väärin...
Kyllä minuakin kieltämättä välillä nyppii, kun joku tekee asiat "väärin" eli eritavalla kuin minä. Osaan kuitenkin purra huultani ja pitää suuni tukossa. Järjellä ajatellen kun ymmärrän oikein hyvin, että moisiin asioihin puuttuminen olisi lähinnä naurettavaa. Silti saatan stressaantua, kun joudun esim. katsomaan, miten joku tiskaa "huonosti", kun oma tapani olisi mielestäni nopeampi ja tehokkaampi. Tämä siis siitä huolimatta, että ymmärrän oikein hyvin, kuinka typerää on niuhota jostain niinkin yhdentekevästä, kuin tiskaamisesta.
Kuulemma tuollaisella on jotain tekemistä aivojen välittäjäaineiden kemian kanssa ja ongelmaa voidaan hoitaa samoilla lääkkeillä kuin masennustakin. Itselläni homma onneksi pysyy halussa ihan ilman pillereitäkin, vaikka välillä tekisikin mieli antaa itselleen litsari, kun hermot tuppaa menemään omien päähänpinttymien kanssa.
Enpä usko, että tilanne pelkästään puhumalla parantuu. Naisesi pitäisi oppia kontrolloimaan omaa käytöstään ja vaikka väkisin hillitsemään tuota tarvetta pitää kaikki hallussa. Eli pitäisi oppia puremaan sitä huulta ja pitämään suu kiinni. Tuo vaatisi taas sitä, että opettelee sietämään sitä epävarmuuden ja stressin tunnetta, mikä syntyy, kun ei voi olla kaikkea kontrolloimassa. Tiedostaakohan hän ollenkaan, kuinka pahaksi tilanne on mennyt? Ilmeisesti sentään ymmärtää, että hänellä jokin ongelma on, kun on lääkityksetkin olemassa. Kyllä se nyt vaan taitaa olla naisesi käsissä, tuleeko tilanteeseen parannusta. Sinä et kuitenkaan voi hänen käytöstään muuttaa.
eli et palkitse kiukuttelua, vaan pistät takaisin että joutuu vähän miettimään. tämän jälkeen nostat sitten kissan pöydälle.
ja kuka piru jaksaa laskea vaihtorahoja muuten kuin summittaisesti sen verran, että jos maksaa viidelläkympillä niin saa viidestäkympistä takaisin?
kyllä pitää köyhä olla.
kuunnella tuollaista narinaa, ei naisenkaan. Nalkutus tappaa suhteen pian.
Kokeile vuorostasi 1 päivä valittaa hänelle kaikesta ihan vähäisistäkin asioista, sitten illalla kysyt, että mitäs tykkäät, kun saat samanlaista kohtelua.
Kun on kai aina penniä ventyttänyt ei siitä osaa luopua. Hän on aika tarkka kaikessa. Valoissa, muovikasessa, ostoksissaan. Jos ei voi ansaita enempää, täytyy kuluttaa vähemmän. Hyvä niin.
Riippuu iästä, ihan teineistä en tiedä, ja 2 kymppisetkin ovat aikalailla lapsellisia, että kakaramaiseen kiukutteluun menisi silloin paljon, mutta!
Toi kuulostaa sellaiselta, kun ihminen on pelossa asioista ja haluaa hallita kaikkea: kontrollifriikki. Hän stressaa koko ajan, että rahat loppuu ja etenkin, jos hän ei valvo, hän pelkää, että jos narut irtoaa, maailma tuhoutuu. On sanottava, valvottava, määräiltävä, -vaikkei olekaan! Mutta hän kokee sen niin. On vain yksi tapa tiskata astioita, vaikka niitä on 250 erilaista. Ymmärrätkö? Sitten tietenkin hän on väsynyt ja masentunutkin, koska kukaan ei hallitse kaikkea, eikä kaikkia. Kukaan ei voi vaan väkisin määritellä muutakin maailmaa ja valvoa haukkana kaikkea. Hän siis elää sisäisessä kaaoksessa, koska epäonnistuu koko ajan: koska hallitseminen on vain harhaa. Voi vaan yrittää ja tehdä parhaansa, mutta kontrollifriikit yrittää pakottaa maailmaa tahtoonsa.
Sitten alkaa ne pikkuasiatkin vaivata, sitten alkaa pillerit ja popsit. Jutelkaa siis tästä: mikä hänet panottaa tähän paniikkiin? Miksi hän stressaa koko ajan ja mikä on se pahin pelko? Mitä jos asiat tehtäisiin eritavalla? Tai jopa väärin? Mitä tapahtuu, jos tulee vaikeaa tai virheitä? Mitä jos hän luottaisi vaan enemmän sinuun?
Jos alat "antamaan takaisin" olet suossa ja teidän suhteenne päättyy takuulla. Hän tekee tuota jonkun vanhan kaavan ja pelon takia, eikä pysty muuttumaan ilman niitten asioitten läpikäymistä. Joten jos alat samaan peliin, on sota pystyssä ja te tulette onnettomiksi ja eroamaan. Mutta sietää sinun ei sitä enää tarvitse. Sanot rehellisesti, kuten aikuiset: sanot asioista mitkä loukkaa, kerrot että osaat itse kyllä laskea omat rahasi (etkä anna hänen laskea niitä) huolehdit enemmän omista asioista toteamalla, että näin sinä nyt teet ja otat vastuuta. Älä pusuttele ja nynnyile kuitenkaan, se on todella lapsen tapa lepytellä kiukustunutta vanhempaa, se on turhaa. Pussaat kun asiat on sovittu, et yhtään aijemmin: nyt suorastaa palkitset hänet kiukuttelusta. Mitäs luulet että se tekee???
Sanot tyynesti ja vakaasti asioista, että lopeta, älä höpötä, en tykkää tuosta, puhutko asiallisesti, kiitos jne. Kerro, miten sinua kohdellaan. Parin kuukauden järkähtämättömyyden päästä huomaat muutoksia alkavan yhä enemmän.
Jos lapsellisuuteen vastaa lapsellisuudella, on tuplasti lapsellisuutta. Mutta kun epävarmuuden hoitaa varmuudella, on tulos parempi. Uskoisin :)
Tuossa voisikin olla opiksi otettavaa. Kun osaisikin vain hoitaa asian niín, ettei siitä jää mitään traumoja. Itseäni vain ihmetyttää, kuinka nainen voi äkkiä ottaa paikkansa huushollissa. Kerran hän sai riidan pystyyn ja sitten ihmetteli, että enkö minä osaa riidellä. Minä sanoin "etten osaa sinun kanssa, koska rakastan sinua". No siitä se sitten leppyi vähitellen. Minä en vain itse voisi kuvitella huomattelevani sellaisista asioista, mihin hän itse puuttuu.
Niin, ja lastentarhaan hän on minua ollut monesti lähettämässä. Ja jos hyvin käy, ehkä sinne vielä asiaa voi tullakin.
Kiitollisuudella
Keksin tohon neljä mahdollista syytä:
1. Nainen on masentunut jostain muusta asiasta kuin sinusta. Joku kriisi meneillään.
2. Nainen jatkuvasti pyytää jotain, mutta et tee sitä. Ehkä et ole ottanut tosissasi naisen sanoja ja siksi et huomaa että hän on pyytänyt jotain sinulta. Esimerkiks jos hän pyytää enemmän omaa tilaa ja sinä vain tulet lähemmäs ja lähemmäs ajatellen että se oli osa hänen kiukutteluaan. Tai jos hän pyytää sinua olemaan juomatta, mutta kuitenkin juot tms. Anna hänelle päivä aikaa miettiä yksi sellainen asia minkä hän muuttaisi sinun käytöksessäsi - katso mitä tulee vastaukseksi.
3. Hän ei ole ihastunut sinuun ja kaikki ärsyttää. Oletko väkisin painostanut hänet suhteeseen? Onko hän juuri lopettanut tärkeän ihmissuhteen?
4. Hänellä on päihdeongelma. Mitä nuo pillerit mahtaa olla? Huumeongelmaiset ovat usein ailahtelevaisia ja kylmiä.
seuraavat meidän suhteessa:
miehellä on rahaa vaikka kuinka (ja mulla ei ole), ei käytä sitä meidän tai mun iloks kuitenkaan
poikaystävä on laiska ja saamaton vapaa-aikanaan
ei huolehdi ulkonäöstään
en ole häneen oikeasti ihastunut
J a koska en viitti suoraan loukata, kiukkuan sitten
on kuin kooste asioista, jotka naisissa saattavat olla vialla.
1) nainen itse ei ole tehnyt työtä hankkiakseen rahaa --> suu kiinni sitten
2) ei ole oikeasti häneen ihastunut --> lähde menemään tai sopeudu tilanteeseen, äläkä pilaa hänen päiviänsä jatkuvalla kiukuttelulla
3) et voi selvittää asioita kohteliaasti --> tarviiko silti kiukutella jatkuvasti?
Tuhlaat aikaasi ei kiinnostavaan ihmiseen ! Pihiys on raivostuttavaa. Nimim. kok.on.
Aika paha juttu. Toivottavasti ei vain IKINÄ sattuisi omalle kohdalle. Tuota raukkaasi käy kyllä sääliksi.
Uskon, että kyse on tyytymättömyydestä. Ehkäpä hän on kanssasi taloudellisista syistä, vaikka sydän sanoo parisuhteen sopivuudesta muuta? Itse ainakin olen huomannut, että tyytymättömyys helposti kanavoituu äreytenä tai naputtamisena. Tilanne tuskin siitä valtavasti paranee, etenkin kun pillerit ovat jo mukana kuvioissa. Maailma on ihania naisia pullollaan, etsi toinen. Älä hukkaa teidän molempien elämää sopimattomaan suhteeseen, ellei välitöntä muutosta tapahdu.
Itse en voi kunnioittaa tietyssä mielessä lössöä miestä. Miehessä pitää olla napakkuutta. Kiukkuun ja nalkutukseen ei pidä vastata hellyydellä tai myötäilyllä, se on todella vastenmielistä. Naisen kiukun vuoksi itkevä ja aneleva mies ei ole vakuuttava. Kokeile olla mahdollisimman tiukka. Käske häntä lopettamaan. Jos ei tehoa, ota vaikka jokin kohtuullinen uhkaus mukaan, ja ole valmis myös toteuttamaan uhkauksesi. (Vaikkapa: Jos et lopeta nalkutusta, vietän loppuillan Penan kanssa futista katsoen ja suljen puhelimen. Toteuta uhkauksesi, jollei hän lopeta häiritsevää käytöstään.) Viime kädessä voit ilmoittaa lopettavasi suhteen, jollei hän huomattavasti vähennä tai lopeta haukkumista. Mielestäni varsin kohtuullinen sopimus.
Parisuhde edellyttää keskinäistä kunnioitusta. Kaikesta nalkuttava osapuoli ei ole tyytyväinen, eikä todennäköisesti kunnioita sinua. Et voi ansaita kunnioitusta myötäilemällä. Edellytä kunnioitusta, tai lopeta suhde. Ole luja. Olet kunnioituksen arvoinen. Sinun on aloitettava tilanteen muuttaminen heti, muuten asia ei muutu miksikään. Voit ennakoida ja harjoitella mielessäsi uusia suhtumistapoja hänen käytökseensä. Jos muutat tilannetta vasta huomenna, sinulla on huomennakin huono suhde. Ja ylihuomenna ja yliylihuomenna...
Eihän noiden ohjeiden kokeileminen vaikeaa ole. Täyttyy yrittää. Minun vain on vaikea olla hänelle julma, sillä todella pidän hänestä muuten naisena. Rakastan häntä. Toivottavati myös hän minua.
kannatta lukea John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirja, erityisesti luvut Miehet muistuttavat kuminauhaa ja Naiset muistuttavat aaltoja. Ja tuosta tulee mieleen kirjasta Uljaan ritarin tarina, jossa aluksi prinsessa luotti ritariin mutta kohta alkoi neuvoa ja epäillä ritarin kyvyista huolehtia itsestään ja prinsessasta..tarinan lopus muistutetaan, että vaikka mies silloin tällöin arvostaakin huolenpitoa ja apua, liiallinen huolehdinta heikentää hänen itseluottamustaan tai karkottaa hänet. Pääasias kirjas puhutaan asioista ihan niiden oikeilla nimillä eikä ritarista ja prinsessasta ja sieltä löytyy hyviä ratkaisuja suhteen kaikenlaisiin ongelmiin, tosi hyvä parisuhdekirja!!