Kerron lyhyesti:olen seurustellut poikaystäväni kanssa pitkään ja viimeisen vuoden kahden aikana hänen viinalla leikkimisensä ja lupausten pettämiset alkoivat mennä liian pitkälle. Luottamus kärsi jne. Olen antanut poikaystävälleni monta tilaisuuta muuttua, mutta mitään ei tapahtunut. Nyt viimeisen kerran anoin vielä mahdollisuuden ja pikkuhiljaa on alakanut näyttää siltä että hän muuttuu ja haluaa muuttua(on myös aikuistunut). Aion siis antaa hänen yrittää vielä tämän kerran. Nyt ongelma on kuitenkin minussa. En osaa oikein luottaa hänen ja olen usein todella pahalla päällä. Kun pääsen hänen seuraansa, tulen hiljaiseksi. En vain jotenkin halua puhua hänelle vaikka toisaalta haluan. Ja suutun ihan pienistäkin asioista ja aloitan mykkäkoulun ja ajattelen että nyt on koko viikonloppu pilalla. Ehkä en uskalla luottaa ja olla normaalisti iloisesti, en tiedä. Nyt alkaa tuntua, että minä olen se, joka kohta pilaa suhteemme sillä, että en puhu ja olen huonolla tuulella. Minua itsäeni ärsyttää todella paljon tämä että olen tällainen. KAi se on seurausta viime vuosien ikävistä asioista. Voitteko ihanat ihmiset sanoa, miten voin muuttua ja olla normaali, etten poikaystäväni seurassa olisi vain hiljaa, vaan osaisin edes hetkeksi unohtaa vanhat asiat ja olla niinkuin joskus ennen? Tällä hetkellä lisäksi näemme vain viikonloppuisin. Minä todella haluan saada suhteemme toimimaan, vaikka voihan se olla että saan taas vain näpeilleni, mutta sitä en nyt haluia ajatella. Haluan saada iloisen itseni takaisin..Vai tuleeko se aina olemaan tällaista. AIna kun poikaystäväni lähtee ottamaan (vaikkapa harvoinkin) niin tulenko aina olemaan yhtä epäluuloinen ja pettynyt, vaikkei pitäisi? Auttakaa...
Miten minä voin muuttua?
mitä mitä teen?
2612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parisuhteessa yhdessä osapuolessa tapahtuva muutos vaikuttaa aina myös toiseen osapuoleen.
Jos sun poikakaverillasi on ongelmia joita hän pakoilee alkoholiin, pitäisi ne ongelmat hoitaa ensin, jotta se alkoholilla pelleilykin kävisi tarpeettomaksi.
Ja kun hän voi hyvin, pysyy selvinpän ja arvostaa itseään, vaikuttaa hänen käytöksensä ilman muuta myös sinun asenteeseesi häntä kohtaan.
Ei se riitä, että SINÄ annat poikakaverillesi suusanallisen "uuden mahdollisuuden".
Hänen pitää ensin tunnistaa itse omat ongelmansa, sitten puuttua niihin eli muuttaa elämäntapojaan, ja vasta sitten hän saa sen todellisen uuden mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä sinunkin kanssasi.
Ellei hän edes tiedosta olevansa jotenkin ongelmainen, ei hän voi myöskään itseään muuttaa, ja kun hän ei muutu (lupailee vaan kaikenlaista), et sinäkään kykene luottamaan häneen.
Luottamuksen mukana menee samalla myös kunnioitus toista kohtaan.
Jos taas se alkoholilla leikkiminen ei ole ihan oikeaa alkoholisoitumista, eli poikakaverisi kykenee yhä elämään ilman alkoholiakin täysin normaalia elämää, niin asia on hiukan toinen. Silloin sinä olet ehkä vaan säikähtänyt hänen hetkellistä käytöstään ja pelkäät sen toistuvan tai jäävän tavaksi. Se ei jää tavaksi jos hänellä ei ole mitään syytä juoda. Jo pelko siitä, että kumppani saa tarpeekseen ja lähtee lätkimään muuttaa normaalin ihmisen alkoholin käyttötavat saman tien, koska menetys on liian suuri.
Niin tai näin, siitä pelostasi sinä voit toki puhua ääneenkin. Kertomalla ihan ilman tunteilua miltä poikakaverisi käytös näyttää ulkopuolisen silmissä voit yrittää ohjata häntä tajuamaan mihin suutaan hänen elämänsä on nyt menossa. Hän sitten tekee itse päätöksen ottaako sanasi tosissaan ja muuttaako kurssia vai syyllistääkö vain sinut "nalkuttamisesta" tms.
suosittelen paria kirjaa joista varmasti ois apua! John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta (erit. luku naiset muistuttaa aaltoja) ja Tommy Hellsten, Saat sen mistä luovut.