Kannattaako parisuhde

Minulle tulee mieleen tuohon nykyajan suhteissa olevaan kireyteen sekä huonovointisuuteen se, että nykyään ollaan hurjan suvaitsemattomia kumppanin ulkonäköä seä käyttäytymistä kohtaan (ja tässä en tarkoita pettämistä). Ja se, että sopiiko henkilöt toisilleen huumorintajullisesti sekä ne tulevaisuuden haaveet/toiveet ja mistä kukin pitää, meneekö ne yksiin?

Minä olen lähtenyt parista pidemmästä suhteesta sen vuoksi että toisessa mies oli aina todella ilkeä suustaan minua kohtaan, aina piti sanoa ilkeästi tein mitä tahansa, ja toinen asia oli raha.. Jouduin lähes elättämään miehen opintotuellani sekä lainalla kun mies ei maksanut muuta kuin puolet vuokrasta ja siinä se, kerjäsin huomiota häneltä, hellyyttä, mitään en saanut vaikka itse annoin kaikkeni. Lopulta tunteeni kuoli häntä kohtaan ja lähden suhteesta koska voin todella pahoin ja olin aina mieli maassa.

Toinen suhde loppui pettämiseen, eli että mies petti ja se olikin sitten siinä.

Nykyään olen ollut yli 3v sinkkuna ja ihan omasta tahdosta, en tahdo enää parisuhdetta ja lapsihaaveetkin olen jo haudannut. Ainut huono puoli on siinä, että kaikki ystäväni seurustelevat ja ovat perheellisiä, joten olen pudonnut siitä piiristä pois ja vietänkin aikaa nykyään koirieni kanssa harrastaen kaikkea kivaa. Rakennan tulevaisuuteni itseäni ajatellen, en kumppania ajatellen koska sitä tuskin eteen tulee enää....

kukaan mies olisi uskollinen taviksen näköiselle muiden miesten nussimalle naiselle? Johan siinä nainen on pettäny ensin.

Tuli monia erilaisia ajatuksia mieleen tosta alotuksesta. Mietin miksi itse en ole koskaan pettänyt. Siksi koska minulla on raudanluja oikeuden/reiluuden taju. En edes pysty valehtelemaan. Mistä se sitten johtuu? Osittain synnynnäisestä luonteestani. Osittain kasvatuksesta jossa painotettiin rehellisyyttä ja empatiankykyä. Ehkäpä tällaista kasvatusta ei yleisesti harrasteta. Ei vietetä aikaa lapsen kanssa keskustellessa. Itse kasvoin yh-äidin kanssa ja joka päivä hän vietti aikaa syvällisiä keskusteluja käyden minun ja sisarusteni kanssa jo ihan tarhaiästä alkaen. Kavereiden kodeissa joissa oli ukko ja akka ei näyttänyt olevan sama meininki. Olisikohan ennen vanhaa ollut vahvempia lapsi-vanhempi suhteita kun ei ollut telkkareita, tietokoneita, yksinpelejä yms.?

Toinen ajatus joka tuli mieleen oli että nykyään ihmiset ilmasee vapaammin pahaaoloaan. Parisuhteet on aina ollu haastavia mutta ennen piilotettiin ongelmat kulissien taakse. (Toinen mutu tarina...:) minun molemmat isoisät petti vaimojaan eli ei oo ihan uus juttu kuitenkaan.

miehet jotka ihan kenen hyvänsä naisen kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen, eikä siis nämä tämän palstan n.s. AT-miehetkään. Siis ei täällä kukaan niinkään itke niiden huonojen parisuhteiden perään joita todellaikin paljon on.

Minun ymmärtääkseni kovana naistenmiehenä tällä palstalla patsastelevat ovat niitä miehiä jotka nimenomaan haluavat tällaisena patsastella, mutta eivät kuitenkaan ole varsinaisia niitä naistenmiehiä jotka niitä kauneimpai nuoria naisia helposti nussittavakseen saavat.

Ei todelliset plyboyt jotka ovat vielä varakkaitakin jaksa alkuunkaan seurata tällaista palstaa saati jotain herjakommenteja kirjoittaa.

itse? sillähän se selviää.

Itse on tullut ajateltua vähän samaa,kun on nykyään seuraillut sinkkuna tuttujen ja sukulaisten elämää. Mutta silti, vaikeuksista ja ongelmista huolimatta, käännyn parisuhteen kannalle. En tykkää elää yksin,mutta elän ehdottomasti mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa--> tiedän etten ole tavannut vielä sitä ´oikeaa´. Haaveeni on aina ollut saada oma perhe, se tuntuu tosi luonnolliselta. Parisuhteen etuja ovat varmaan sellaiset,et seuraa löytyy paremmin muista pariskunnista ja perheistä kun taas sinkkuna saatat jäädä enemmän ulkopuolelle ja yksin ja pariskuntia ja perheitä noteerataan enemmän joka asiassa, sehän on selvää.....Elämän kestävä sinkkuus ei ole mun juttu ;)

Tästähän tuossa minunkin aloituksessani tuossa alempana oli ainakin osittain kyse.
"Missä vaiheessa luovutitte/päätitte pysyä sinkkuina?"

Itse olen miettinyt asiaa niin että avioliitto on kolikon heitto, mutta mietippä se mitä se tekee muunlaisesta suhteesta kun avioliittokin on jo kolikonheittoa?

Ihmisillä on vain välinearvo nykyään. Sama oikeastaan itsekin alkaa ajattelemaan siten koska ei tuossa kunniallisuudessa pysyminen yms. muuta mitään.

No jos tarjolla on vain parisuhteita, joissa kummallakin huono olla, niin eihän se kannattavaa ole. Mutta jos niin ei ole, niin parisuhde voi tuoda paljonkin hyvää. Kyllä itsellänikin oli kausi, jolloin tuntui että kaikki vain pettää, riitelee ja jättää. Mutta ei se ehkä niin sittenkään ole. Jos sellaisen hyvän löytää, niin kyllä siitä kiinni kannattaa pitää. Eikä ainoastaan parisuhteissa tapahdu "pahoja asioita". Läheisen menetyksiä, työn menetys, epävarmuus tulevaisuudesta jne. - siinä voi tuntua todella hyvältä ja turvalliselta, kun on joku vieressä, jolle voi avautua kaikesta ja tietää, että ainakaan tässä tilanteessa ei ole yksin.

Noi hyvä-huono parisuhteiden suhdanteet tuntuu vaihtelevan, välillä tuntuu että kaikki parisuhteet on peestä yleisesti ja välillä taas toisin. Lopulta sillä ei ole väliä vaikka 99 prosenttia parisuhteista on huonoja jos itselle on tullut se hyvä parisuhde ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla.

Se on niin, että kokeilematta ei voi tietää. Kyllä, joskus tulee siipeen ja joskus tuleekin se lottovoitto. Ikinä ei voi tietää. Sinä et teidä millaista toisten suhteissa on, sinä et sinne nää. Jos näät huonon päivän, luulet että heillä menee huonosti, jos hyvän luulet että menee hyvin.

Kaikki ei petä, vaikka joku kieroutunut lähipiiri voi näin tehdä. Sillloin voi miettiä lähipiiriään. Minun läpiirissä en ole pettämistä havainnut. Siis 30 tienoilla. Vanhemmissa sukupolivissa kyllä. 40-50 vuotiaat pahimpia.

Minulla on ollut täysin kamalia suhteita, mutta hei, niistä oppii ja pääsee pois. Ei ne tapa. Nyt minulla on ihana parisuhde joka johtaa pian avioon. Ellen olisi oppinut epäonnesta paljon, en ehkä edes osaisi arvostaa sitä, mita minulla nyt on.


Tärkeintä on, että luonteet menevät yksiin ja että viihdytään ydessä. Tehdään asioita yhdessä, voidaan keskustella kaikesta, mitään ei jää hampaankoloon ja että on hauskaa. Unohtamatta sitä, että pitää olla myös oma yksityinen elämä, ystävät ja harrastukset. Koko aikaa ei voi kylkikyljessä kyöhnätä.

Rohkeasti kokeilemaan. Jos se ole sun juttu, niin ala ikisinkunksi, sekin on varteenotettava vaihtoehto. Kaikki ei sovi parisuhteeseen, eikä niin ole tarkoituskaan.