Ollaan nyt seurusteltu 1,5 vuotta, itse olen 20-vuotias nainen ja poikaystäväni on pari vuotta minua vanhempi. Ollaan asuttu yhdessä oikeastaan vuosi, mutta virallisesti vasta parin kuukauden ajan. Parin kuukauden päästä ollaan kumpikin lähdössä eri paikkakunnille opiskelemaan. Joten siihen asti yhteistä asuntoa pidetään.
Nyt minusta on alkanut tuntumaan että suhteemme on liukumassa kohti loppua. Minun ei tee mieli seksiä lähes koskaan, poikaystävän takia sitten yritän aina innostua. Katselen muita miehiä ja pidän flirttailusta, mutta pettämään en ole mennyt enkä aiokaan. Mutta saatan vähän ihastua johonkin toiseen poikaan, mutta sitten se unohtuu. Tuntuu ettemme tee yhdessä nykyään enää mitään, kumpikin istuu vain omilla koneillaan. Lisäksi tuntuu ettei poikaystäväni ota minua huomioon päätöksiä tehdessään, hän saattaa tulla töistä kotiin ja ilmoittaa lähtevänsä kavereiden kanssa koko illaksi pois. Olen jo sitä aikani katsellut ja nyt olen alkanut itsekin tekemään vaan omia suunnitelmia kysymättä häneltä.
Olen aina ollut todella ahdistuva ihminen parisuhteissa, tämä on pisin suhteeni. Lisäksi tuntuu etten jotenkin uskaltaisi lopettaa suhdetta, vanhempani tykkäävät poikaystävästäni tosi paljon ja hänen vanhempansa pitävät minusta älyttömän paljon. He tuntuvat kuvittelevan että olemme koko loppuelämämme yhdessä. Tuntuu että tuo ahdistaa aivan älyttömästi, kun ei haluaisi tuottaa pettymystä, mutta tottakai pitää toimia niinkuin itsestä tuntuu. Lisäksi ahdistavaa on se ettei poikaystäväni ole tuntunut huomaavan sitä kuinka olemme erkaantuneet, tai sitten on kun pari päivää sitten alkoi hirveästi hehkuttamaan rakkauttaa minuun ja ettei voi elää ilman minua.
Minusta on kuitenkin tuntunut jo pidemmän aikaa aina silloin tällöin että mitä ihmettä minä teen tässä suhteessa, kaipaan vapauttani. Mutta en kuitenkaan haluaisi tuollaista aikaa heittää vain hukkaan. mielipiteitä?
Nyt minusta on alkanut tuntumaan että suhteemme on liukumassa kohti loppua. Minun ei tee mieli seksiä lähes koskaan, poikaystävän takia sitten yritän aina innostua. Katselen muita miehiä ja pidän flirttailusta, mutta pettämään en ole mennyt enkä aiokaan. Mutta saatan vähän ihastua johonkin toiseen poikaan, mutta sitten se unohtuu. Tuntuu ettemme tee yhdessä nykyään enää mitään, kumpikin istuu vain omilla koneillaan. Lisäksi tuntuu ettei poikaystäväni ota minua huomioon päätöksiä tehdessään, hän saattaa tulla töistä kotiin ja ilmoittaa lähtevänsä kavereiden kanssa koko illaksi pois. Olen jo sitä aikani katsellut ja nyt olen alkanut itsekin tekemään vaan omia suunnitelmia kysymättä häneltä.
Olen aina ollut todella ahdistuva ihminen parisuhteissa, tämä on pisin suhteeni. Lisäksi tuntuu etten jotenkin uskaltaisi lopettaa suhdetta, vanhempani tykkäävät poikaystävästäni tosi paljon ja hänen vanhempansa pitävät minusta älyttömän paljon. He tuntuvat kuvittelevan että olemme koko loppuelämämme yhdessä. Tuntuu että tuo ahdistaa aivan älyttömästi, kun ei haluaisi tuottaa pettymystä, mutta tottakai pitää toimia niinkuin itsestä tuntuu. Lisäksi ahdistavaa on se ettei poikaystäväni ole tuntunut huomaavan sitä kuinka olemme erkaantuneet, tai sitten on kun pari päivää sitten alkoi hirveästi hehkuttamaan rakkauttaa minuun ja ettei voi elää ilman minua.
Minusta on kuitenkin tuntunut jo pidemmän aikaa aina silloin tällöin että mitä ihmettä minä teen tässä suhteessa, kaipaan vapauttani. Mutta en kuitenkaan haluaisi tuollaista aikaa heittää vain hukkaan. mielipiteitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
luit ajatukseni!!!. . Olen ollut samassa tilanteessa jo 3 vuotta... Jäänyt vain suhteeseen, vaikea rimpuilla irti, rimpuillakko. Olenko aina yksin, enkö koskaan opi viihtymään pitkässä suhteessa?..
Kun tämä on ensimmäinen pitkä suhteeni! En ole ikinä ennen osannut sitoutua, ja nyt tuntuu että heitän nuoruuttani hukkaan. Ja tietenkin se pelottaa että entä jos tämä on se oikea ja tajuaa sen myöhemmin. Ja löytääkö enää sitten ketään muuta, vaikka ehdokkaita olisi ollut monia jo tässä aikanakin, mutta silti se kalvaa sisintä.
Moi, miten on ajatukset luistaneet sielläpäin? .. Sekin jo kun joku kysyy "niin, mites teillä *******:n kanssa menee.." jne. Tuntuu niin pahalta vastatakkin kun ei sitä täysin onnellinen ole. Voimia sulle. ! Jos vähänkään vielä ero pyörii mielessä, niin koita saada ajatuksesi järjestykseen, eiköhän joskus tule aika, jolloin suhteessa eläminen tuntuu oikealta?. Ehkä nämä miehet eivät olekkaan meille "niitä oikeita" vaikka siltä välillä tuntuisikin. Ken tietää... Itse olen nyt ottanut eron puheeksi ja poikaystävä yrittänyt vielä ylipuhua, mutta aion päättää suhteen, vaikka se pahalta tuntuukin:/
Millä tavalla sinä muka nuoruuttasi hukkaan heität? Mitä se seurustelu estää sinua tekemästä? Onko tärkein asia vain päästä nussimaan mahdollisimman monen ukon kanssa?
Siinä teille nuorille miehille totuutta. Älkää koskaan vakavissaan rakastuko nuoreen naiseen. Vaikka olisitte kuinka hyviä poikaystäviä, nuoret naiset jossain vaiheessa haluavat päästä lutkuttamaan muiden miesten kulleja. Pitäkää te miehetkin siis suhteet kevyinä ja lyhyinä panosuhteina. Vasta vanhemmalla iällä kannattaa yrittää vakavempaa suhdetta. Kun naisella alkaa biologinen kello tikittämään ja on nussituttanut itseään muutamalla kymmenellä (tai sadalla) miehellä, niin hänkin voi jo ottaa suhteen vakavissaan.