Uskotko että joskus parempi lopputulos syntyy vasta silloin kun sen eteen on joutunut näkemään vaivaa, eikä niin että rakkaus(suhde) olisi tuotu suoraan tarjottimella eteen?
rakkauden haaste
illan vika kysymys
19212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
usko koska sitä suurempi on pettymys kun toinen ei olekaan sellainen jonka kanssa tulla onnelliseksi!
et tarkoittanet joitain tällaisia uhrauksia joita on tehnyt...onhan sellaista elokuvissa..Ja niitä uhrauksia joutuu tekemään vielä vielä paljon paljon enemmän sen jälkeen kun seurustelu on alkanu joten sitten se vasta oikeastaan punnitaan.
vaivannäköön tässä asiassa.
NÄIHIN, KUN NÄMÄ ON IHAN ÄLYTTÖMIÄ!! BÖÖH ! 8P
Ehkä joskus, riippuu paljonko sitä vaivaa pitäisi nähdä. Tunteen syvyys kyllä mielestäni voi olla syvä vaikka olisi nopeastikkin aloitettu ilman ihmeempiä vaivoja.
Kaikki ei ole aina yksinkertaista, ei rakkauskaan. Uskaltaminen voi jo olla iso kynnys.
oon samaa mieltä..
Kaikki ei oo ihmissuhteissa aina helppoa, eikä ole tarkoitettu olevaksikaan, mutta lopussahan se kiitos sitten näissä tapauksissa seisoo.
ku suhde on loppunut?
Näin on!
Hähä! :D
nyt joku lappalais-vili äänessä?
Mut tosissaan. Mikä saa nämä jotkut palstakävijät uskomaan omiin illuusioihinsa? Onko se heidän selitys omalle pelkuruudelle?
Rakkaus on
Kuin perhonen
Odota niin
Istahtaa nenänpäähän
uskon et mitä enempi joutuu näkemään vaivaa ja mitä vaivalloisempaa on, sitä paskempi suhde on. Hyvä suhde syntyy kuin ittekseen.:)
Ne on kaikki sinkkuja jotka ei suhteen eteen vaivaa viitti nähdä.
Harvoin suhde ajanmyötä helpottuu. Kyllä sitä täytyy suhteen eteen vaivaa nähdä, vaikkei alku olisikaan ollut mikään voimainponnistus.
Hyvä suhde ei synny vaivasta vaan siitä että sille vaivalle saa reaalista vastinetta siinä mitä nyt sattuukaan tarvimaan. Joillekin se vastine voi olla vaivattomuus, eli vaivaton suhde luo olosuhteet joissa itse voi olla se hyvä kumppani eikä vanne kiristä päätä.
Minusta "nähdä vaivaa" on sikäli hankala asia koska se laittaa suhteessa olevan asiakaspalvelijan rooliin. Mutta mikä on sitä valuuttaa jolla asiakkuus oikeuttaa asiakaspalveluun ts. vaivaan? Suhteessa olijat määrää valuuttansa ja sen arvon heille. "Vaivattomuus ja yksinkertaisuus" voi olla kovaakin valuuttaa suhteessa - joten antaako asiakapalvelija sitä? Asiakkuus on suhteessa kaksisuuntainen. Ehkäpä suhteessa ei pitäisikään siis olla "asiakas" vaan kumppani. Ottamalla kumppanin ominaisuudet huomioon luovutaan siitä iki-itsekkyydestä ja asetutaan hiukan toisenkin kenkiin. Miksi nähdä vaivaa - jos voi vähentää toisen vaivaa? Etenkin jos tuntee hänen heikkoutensa; pitääkö niistä heikkouksista tehdä esteitä - vai onko kumppanuus sittenkin yhteiseen suuntaan kulkemisen helpottamista; sillanrakennusta?
On myös outoa asettaa jonkinlainen "paras lopputulos" etukäteen. Miksi? Entä jos "paras lopputulos" onkin vain omaa unelmaasi ja sitä jahdatessasi tuhoatkin kaiken mikä oikeasti voisi toimia? Miksi suhteeseen ei voi suhtautua ajatuksella : "Hyvä näin ja ellei ole niin muutetaan sitä mitä voidaan tai keksitään jotain muuta jonkun muun kanssa". Unelmoimalla "parhaasta lopputuloksesta" päädytään tilaan jossa kukaan tai mikään ei riitä - ihan siksi että he ovat kuitenkin vain ihmisiä. Siinä menee suuri määrä elämää ja tilaisuutta rakastaa ja olla hyvin jonkun kanssa haaskuun. Onko se sitten se kaipaamasi paras lopputulos.
Toisaalta ehkä teen tässäkin asioista haasteellisia. Enhän minä ole koskaan saanut suhteitani toimimaan ja oikeastaan jo luopunut yrittämisestäkin. Ehkä liian utopistinen, teoreettinen ja harhaileva. Siinä voi kumppanin tarpeet unohtua minulta ja ehkäpä tälläisten asioiden ajatteleminen luokin taas liian vaivalloisuuden ja raskauden - estää kumppanikandeilta itsenään olemisen.
Plah.
suhde on omimmillaan silloin, kun se luovii parin välillä luontevasti ja elämä on mutkatonta.
Minä uskon, että jos suhde on käynnistynyt kivuliaasti, niin se jatkuu kivuliaasti lopulta päättyen kivuliaasti. Minä pidän helposta elämästä, helpoista naisista ja helpoista parisuhteista. Ja miten helppoa onkaan elää minulle oikean ihmisen kanssa.
Tosin jos joutuisi kauhean väsytystaistelun käymään, niin kai sitä kuvittelisi isommankin saaliin saanennnsa, vaikka haaviin olisi jäänyt mitätön sintti. Itseään on helppo huijata.
Meinaatko, että jos mä nyt alan juokemaan Antin perässä joka paikkaan ja vakuutan sille rakkauttani koko ajan jumalattomalla vaivalla niin Antti rakastuu muhun ja me mennään naimisiin ja ollaan onnellisia koko loppuelämämme?
Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. En mä halua nähdä vaivaa rakkauden takia.
Tunteet (intohimo, ihastuminen) ovat sitä suurempia, mitä vähemmän niitä ruokitaan. Jos sen eteen joutuu näkemään vaivaa, on ruokinta siis vähäistä, minkä takia tunteet voivat olla suuria.
Jos taas puhutaan kiintymyksestä, mitkä tahansa rakkauteen liittyvät kokemukset lisäävät sitä, mukaanlukien vaivannäön kokemukset.