Näin jälkeenpäin ajatellen ahkeroin liikaa töissä ja liian vähän kotona. Se oli kotona ilmassa jo pidemmänkin aikaa, mutta itse ymmärsin asian niin, että jos ei ole töitä, ei voi elättää perhettäkään.
Burnoutin koettuani tuli potkutkin ja kumppanikin piti parempana lähteä. Lienenkö ainoa, joka on kaikkensa yritettyään kaikkensa menettänyt? Samanlaisesta kohtalosta luin www.ero.fi palstan potkut-osastolla, että on meitä ainakin kaksi.
Burnoutin koettuani tuli potkutkin ja kumppanikin piti parempana lähteä. Lienenkö ainoa, joka on kaikkensa yritettyään kaikkensa menettänyt? Samanlaisesta kohtalosta luin www.ero.fi palstan potkut-osastolla, että on meitä ainakin kaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joku raja pitää olla työn tekemiselläkin. Rahanahneus on nykypäivän suurin vitsaus. Muista se vast edes.
et oo ainoo..meitä on muitakin...Osanottoni....
Mä toimin päinvastoin: tein töitä firmassa pelkästään virallisen työajan. Hoidin kyllä hommani ja tulokset olivat hyviä. Pomo vaan ei tykännyt, kun tulin ja lähdin kellon mukaan. Sitten kun väkeä vähennettiin, minä olin ensimmäinen poislaitettu.
Työttömänä kotona oleillessani alkoi puoliso kyllästyä. Eron syyksi hän sanoi, että kun en pysty perhettäni elättämään. Sitä on kuin Sven Dufva: teet niin tai näin, aina väärinpäin. Ja sen kuulee vasta jälkeenpäin.
Minäkin luin tuon www.ero.fi potkutjutun, ja onneksi en itse ole joutunut noin pahaan tilanteeseen.
Aivan turhaa on jäädä menneitä tikustelemaan, kun ei niitä enää voi muuttaa. Tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen ja katse kohti tulevaisuutta. Kyllä sieltä vielä kirkastuu
Luonnehäiriöiseltä vaikuttaa toimitusjohtajan touhu. Ennenvanhaan puhuttiin psykopaatista, nyt sekin nimitys on pitänyt sievistellä
Tuolla www.ero.fi palstalla kerrotaan kyllä ihme juttuja eroista ja töistä saaduista potkuista. Kyllä ihminen on myrkkykäärme toiselle ihmiselle.