se on tapahtunut taas...mun sydän on särkenyt yksi vitun kusipää....ikävä vaan etten mä voi edes vihata sitä!!!se sai mut rakastuun itseensä ja sai uskoon et tunne on molemminpuolinen...en kestä en haluu rakastaa sitä!en haluu enää ketään!!ku ne kaikki vaan satuttaa,siis piäishän mun jo oppii et jos rakastun jätkään se on kusipää koska kaikki joihin olen rakastunut on ollut kusipäitä....!=(miten tästä selviää!?tuntuu et en vaan jaksa enää uusii pettymyksii...tän kertanen jätkä ilmoitti eilen et se onkin kiinnostunut aika paljon ja vakavasti mun hyvännäkösest bestiksest......!
sattu...en ymmärrä miten mikää voi tehdä niin kipeetä....?!?
mä itken ja viiltelen itseeni....aina kun kyyneleet loppuu viiltelen tuskan ulos...se vaan ei lähde ku hetkeksi!
kaikki mun vähäiset itsetunnon rippeetkin on kadonnu...oon rakastunu tälleen vain kaksi kertaa aiemmin ja molemmilla kerroilla sain nenilleni(ne anto ymmärtää et välittää ja on kiinnostunu mut sit ei ole...on ollu lyhyempiikin juttuja mut ei mitää sellasii ku nää kolme....
tarvisin nyt vaan aivan jättikokoisen halin...mut oon ihan yksin...bestis vaan saa kaikki jutut palaan mieleen....tuntuu et oon ihan yksin vaik ympärillä olis porukkaa.....tästä tais tulla sekavaa tekstiä älkää välittäkö....
yön pimeydessä mietin mihin painan pään,
kun katson ympärille vain varjoja mä nään...
se saapuu ja vie mut mukanaan aina ihmeelliseen unimaailmaan...
sinne kaivannut oon univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan,
tahdo herätä en täällä uneksien on hyvä jatkaa elämää...
taas päivä ohi on ja ootan iltaa alkavaa,
toivon samaa unta,jossa joku muakin rakastaa...
se saapuu ja vie mut mukanaan aina ihmeelliseen unimaailmaan...
sinne kaivannut oon univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan,
tahdo herätä en....
sattu...en ymmärrä miten mikää voi tehdä niin kipeetä....?!?
mä itken ja viiltelen itseeni....aina kun kyyneleet loppuu viiltelen tuskan ulos...se vaan ei lähde ku hetkeksi!
kaikki mun vähäiset itsetunnon rippeetkin on kadonnu...oon rakastunu tälleen vain kaksi kertaa aiemmin ja molemmilla kerroilla sain nenilleni(ne anto ymmärtää et välittää ja on kiinnostunu mut sit ei ole...on ollu lyhyempiikin juttuja mut ei mitää sellasii ku nää kolme....
tarvisin nyt vaan aivan jättikokoisen halin...mut oon ihan yksin...bestis vaan saa kaikki jutut palaan mieleen....tuntuu et oon ihan yksin vaik ympärillä olis porukkaa.....tästä tais tulla sekavaa tekstiä älkää välittäkö....
yön pimeydessä mietin mihin painan pään,
kun katson ympärille vain varjoja mä nään...
se saapuu ja vie mut mukanaan aina ihmeelliseen unimaailmaan...
sinne kaivannut oon univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan,
tahdo herätä en täällä uneksien on hyvä jatkaa elämää...
taas päivä ohi on ja ootan iltaa alkavaa,
toivon samaa unta,jossa joku muakin rakastaa...
se saapuu ja vie mut mukanaan aina ihmeelliseen unimaailmaan...
sinne kaivannut oon univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan,
tahdo herätä en....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin tutulta kuin tämä kuulostaakin, niin aika parantaa.
Et taatusti enää kymmenen vuoden päästä jaksa murehtia noita tyyppejä, voin luvata sen!
Pieni arpi jää jokaisesta, se on selvää, mutta yli pääset jokaisesta vaikka kuinka olisit ollut rakastunut.
Kyllä sinut vielä tullaan jättämään monet kerrat, että koitas vaan sopeutua ajatukseen, tätä se elämä sitten on!
mietin vain, ku kaikki sanoo et "tulet vielä monta kertaa elämässäsi jätetyksi", niin onko se tosiaan niin? ku mun mielest kaikki rupee seurustelemaan alle kakskymppisinä ja sit ne on yhdes koko loppuelämän, ja on niin helvetin onnellisii. tämmönen kuva mulla on. et jotkut (aika monet) ihmiset on jotenki niin perkeleen täydellisiä et ne ei koskaan eroa ei koskaan tunne eron tuskaa, ei koskaan kärsi. ollaan sit vaan niin fantastisen onnellisia ja rakastetaan toisiaan. ärsyttää. jotkut joutuu koko ajan kärsimään ja jotkut hemmotellut kakarat saa olla koko ajan onnellisii. mä vihaan niitä onnellisia ihmisiä jotka on aina saanu kaiken niin helposti. ne ei tiedä mitään tällaisesta tuskasta. mun mielestä nekin sais vähän maistaa tätä surkeaa oloa mitä mulla on. täs maailmas ei sit ole oikeudenmukaisuutta, ei sitten tippaakaan. miks jotkut on tällasii?
niin......millä perusteella ne niin helvetin ihanat ihmiset on saanu oikeuden olla särkemättä sydäntään!?!ja millä perusteella taas mä joudun kärsiin???oonko niin paha ihminen...!?!
kipeetä käy oli niin tai näin.....:/
Eikö sitä sanota että kerran elämäs pitäisi elää ero.?? Itse olen kokenut hiljan eron ja ottihan se kipeää mutta siitä on kasvettava ja nyt kun tulee takapakkia koko ajan tuntuu vielä pahemmalta... Mutta tämähän on vain elämää ja on paljon muitakin asioita kun rakkaus.. esim harrastukset ystävät yms... Eikä se ny kovin hyvä pestis oo jo kaappaa kaikki sun miehet!!! Ei muuta kun ilo irti pitää hauskaa nauttia yksin olosta ikään ei tiedä koska joudut seurustelemaan...=)
Musta se riippuu ihan itestäsä, miten suhtautuu yhessä oloon ja mitä siitä haluu.... ehkä sellaset onneliset pitää tärkeenä samaa asiaa, ystävyyttä ja rakkautta.... musta niitten on oikeus olla onnellisii... Ja mitä niihin "emmoteltuihin kakaroihin" tulee, antaa niiden olla hemmoteltuja.. Ja jos ne saa kaikkee mitä ne haluu niin antaa saada.. kyllä niilläkin tulee isompana vaikeuksii.. ku ne ei oo ikinä tarttenu tehä mitään nii ei ne sittekää jaksa tehä mittän ko ne on sisojakaan... eikä äitit ja isät oo enää auttamassa niitä raha pulassa.. yms..
Elämä on juuri tälläisätä... :)
Minusta vittuilu on tarpeetonta, niille jotka ovat onnellisia!
Mutta kyllä JOKAINE löytää sen oikean, kun vain jaksaa odottaa... (olen kuullut että jo 2 luokkalaiset seukkaavat, joten... kyllä niilläkin kerkee olla monta poika ystävää.. niitä "menee" ja "tulee".. kunnes lopulta löytää sen oikean!!!! )
The end!!
Mä oon niin pahoillani mitä sä oot joutunu kokemaan!! :( Kenenkään ei pitäs kokee tollasta...Mä voin vaan sanoo niin kuin täs jo joku muukin sano, et vaikka sitä on nyt TOSI vaikee uskoo, niin kyllä aika tekee ihmeitä...Tiedän sen valitettavasti omasta kokemuksesta...Mulle kävi niin, et olin ihan mielettömän ihastunu yhteen mua vuotta vanhempaan jätkään. Pian mä tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Sain kuulla, et se olis ehkä jotenki kiinnostunu musta ja mä meinasin kuolla onnesta siihen paikkaan. Nähtiinki pari kertaa kaveriporukalla ja silleen. Se oli niin ihanaa aikaa ja mä olin aivan mielettömän onnellinen. Mä odotin joka päivä, et pääsis kouluun näkemään sen. (Vaikka tosin ei juteltu eikä mitään sellasta. Siinä se ikävä puoli sit oliki: Nimittäin sillä oli tyttöystävä ja sen tyttöystävän serkku oli vissiin samassa koulussa. Se oli tosin sanonu mulle, et se aikois jättää sen tyttöystävän. Ja se anto mulle sellasen kuvan, et mun takia...) Mä aloin jossain vaiheessa ihmettelemään, et mix se ei enää vastaa mun viesteihin, ku joskus vaan ja sellasta. Sit sain kuulla sen mitä mä olin kaikkein eniten pelänny: Syy siihen, et mä en yhtäkkiä enää kiinnostanukkaan oli siinä, et se oli alkanu seurustelemaan sellasen tytön kans, ku oli just tullu mein kouluun. Mä olin niin maassa ja mulla oli henkisesti tosi paha olo sen jälkeen. En kuvitellu, et pystyisin enää ikinä kiinnostumaan kenestäkään. Alux mä tunsin olevani täysin hukassa. Sit pikku hiljaa mä aloin pikemminki vihata sitä ja en halunnu nähdä sitä. Se satutti niin saatanasti, ku se ja sen tyttöystävä suuteli ja halaili aina koulussa välkillä. Ne on vielä tänäkin päivänä yhdessä ja siitä on noin vuosi. Mulla kesti noin 2kk päästä jotenki sen yli. Nykyään mä en oikeen tiedä mitä mä tunnen sitä kohtaan. Kaikesta huolimatta mä aina joskus ajattelen niitä hyvää kahta kertaa ku nähtiin ja kaipaan niitä ja sitä...Tän mä kerroin six, että sä tietäisit, et vaikka se nyt tuntuu tosi mahdottomalta päästä sen yli, se on mahdollista. Älä vaan luovuta! Mä tiedän, että se kestää, mutta kyllä niitä hyviäkin päiviä vielä tulee...!! Mä toivon, että sä jaksat sen kaiken yli ja pystyt jatkamaan elämääs toivottavasti jonkun tosi ihanan ja huomaavaisen jätkän kanssa! Toivottavasti sulla on ihania ja ymmärtäväisiä ystäviä (Muita(kin), kuin tää bestis), jotka tukee sua tän asian kans. Jaksamisia ja tsemppiä sulle!! *Hali*
Mun tyttöystävä oli samanlaisessa tilanteessa ku tapasin sen. Se oli kanssa rkastanut aina "kusipäihin" ja oli todella masentunu.
Viimesin oli pannu sen paksusks ja jättäny oman onnensa nojaan. Abortin oli tehny senjälkee ja söi unilääkkeitä ym. Ei se aluks muhunkaa luottanu, mut nyt olla oltu onnellisesti jo yli 2 vuotta yhessa ja hyvin menee. Se sanoo vieläki et se ei ikinä uskonu löytävänsä minunlaistani miestä rinnalleen.
Kyllä se sullekki varmasti oikea aikanaan löytyy. *;)
juu....kiitos lohdutuksesta...
on rohkaisevaa et sellasest tilanteesta kuin sun tyttöystävälläs oli voi selvitä!
ni kai sitä vaan pitäis jaksaa uskoo et kyllä vielä joskus osuu kohdalle just sellanen ihana jätkä joka ei satuttais...ehkä vielä joskus...
Mun tyttöystävä oli samanlaisessa tilanteessa ku tapasin sen. Se oli kanssa rkastanut aina "kusipäihin" ja oli todella masentunu.
Viimesin oli pannu sen paksusks ja jättäny oman onnensa nojaan. Abortin oli tehny senjälkee ja söi unilääkkeitä ym. Ei se aluks muhunkaa luottanu, mut nyt olla oltu onnellisesti jo yli 2 vuotta yhessa ja hyvin menee. Se sanoo vieläki et se ei ikinä uskonu löytävänsä minunlaistani miestä rinnalleen.
Kyllä se sullekki varmasti oikea aikanaan löytyy. *;)
tuli 2 kertaa. Sori. Tää keskusteluhomma vaa temppuilee aina välilklä. Ei meinaa lisätä aina viestiä.