Olen itse 41-vuotias eronnut nainen, kahden lapsen äiti mutta lapset eivät enää pieniä. Olen uteliaana selaillut erilaisia nettipalstoja mutta ne eivät oikein vakuuta. Te, joilla on kokemusta: millä palstoilla liikkuu ihmisiä jotka oikeasti etsivät suhdetta (muutakin kuin sitä kuuluisaa yhden yön)? Itse haluaisin löytää oman ikäiseni tai muutaman vuoden vanhemman, omillaan toimeentulevan keskustelutaitoisen, huumorintajuisen fiksun miehen. Liekö sellaisia vapaana lainkaan - ainakaan nettipalstoilla? Itse en käy tansseissa enkä pahemmin baarissakaan, tapaan miehiä lähinnä työn yhteydessä - ja kuormasta ei syödä :) Mistä siis aloittaa etsintä, vai kannattaako etsiä netistä lainkaan?
Mistä löytyy yli 40-vuotias mies
Hymy41
31918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
netistä välttämättä löydy. On vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Hakuammuntaa. Melkoisen työn saa tehdä että kaikki natsaa sillä monesti profiilit muistuttavat toisiaan ja osaako sitä niin kattavasti itsestään kertoa niin että toinen kiinnostuu. Onko profiili livessä odotuksenmukainen? Jännää.
Tietysti onhan sekin ajankulua ottaa vaikka harrastuksen itsellensä että rauhassa etsii ja tutustuu. Huokeata sitä paitsi. Ulos kun lähtee etsiskelemään niin kyllähän se lompakkoon loven tekee.
Noin 20 vuotta sitten.
Suhteen aloittaminen meidän iässä taitaa olla melko turhaa puuhaa.
"Suhteen aloittaminen meidän iässä taitaa olla melko turhaa puuhaa. "
Päinvastoin, keski-iässä solmitut suhteet ovat usein antoisampia, tasavertasempia, kypsempiä, kestävämpiä ja kaikin puolin onnellisempia kuin nuorena aikuisena solmitut. Nuoranena saattaa langeta kehen tahansa jolla on nätiit silmät ja joka osaa puhua hyvin. Keski-iässä jo tietää mitä tarkoittaa fyysinen ja henkinen yhteensopivuus ja valitsee parinsa siltä pohjalta. Silloin onnistumisen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat. Tässä puhuu sekä oman kokemuksen ääni että ystävien kokemus.
Mistä näitä ihmisiä riittää, jotka jankuttavat ettei keski-ikäinen nainen muka löydä kunnollista itsensä ikäistä miestä??? Millä perusteella - ts miltä tieto- ja kokemuspohjalta tai kenties ihan tilastoista - joku sellaista väittää?
Kyseessä on ehkä sellainen mies joka ITSE haluaa kymmentä vuotta nuoremman naisen ja kuvittelee että kaikki keski-ikäiset ajattelevat kuten hän. Totta kai on miehiä joille kelpaa vain teinityttö. Samoin kun on noita puumanaisia jotka haluavat nuoremman miehen. Onhan meitä moneksii, moneemn junaan, vaikka minkälaisia. Omia mieltymyksiään ei tarvitse laajentaa koskemaan kaikkia oman sukupuolen edustajia: jos joku itse ei tahdo itsensä ikäsitä kumppania, niin ei siitä seuraa ettei KUKAAN halua.
Tai sitten noita väitteitä esittää joku kuusikymppinen mies, joka yrittää saada itselleen neli-viiskymppisen naisen ja haluaa siksi saada sen ikäiset naiset uskomaan ettei näillä MUKA ole mahdollisuuksia itsensä ikäisiin miehiin - mikä on IHAN PUPPUA - jotta nämä keski-ikäiset naiset alkaisivat pitää häntä varteenotettavan vaihtoehtona!
Väite, että keski-ikäinen fiksu,terve, kunnon nainen ei löydä ikäistään fiksua, tervettä, kunnollista miestä, ei pidä ollenklaan paikkaansa. Tunnen VAIKKA KUINKA MONTA onnellisesti seurustelevaa paria jotka ovat samanikäisiä ja tavanneet kun kumpikin on reilusti yli 40. Myös aviopareja tiedän, jotka ovat menneet naimisiin n. 45-vuotiaina.
P.S. Keski-iässä lasken samanikäisiksi ne jotka ovat plus minus viisi vuotta. Siis 40-vuotiaalle samanikäisiä ovat 35-45-vuotiaat ja 50-vuotiaalle samanikäisiä ovat 45-55-vuotiaat. Viisi vuotta suuntaan tai toiseen ei merkitse mitään.
Nyt on ihan turha valittaa, se aika meni jo.
Saahan sitä toki yrittää, aina hölmöjä löytyy.
Kuka on valittanut? Mikä aika meni jo? Ehkä sinulla meni kun täytit 40. Vaan ei mennyt kaikilla siinä vaiheessa. Puhu poika vain omasta puolestasi.
Kehottaisin sittenkin syömään kuormasta. Netissä miehet käyttäytyvät kuin pellossa ja kuvittelevat, että ihmisiä saa kohdella miten huvittaa. Ennestään tuttu kai harvemmin kehtaa kohdella yhtä huonosti.
Tai jos haluat miehen lasten hoitajaksi, terapeutiksi, ns. vakipanoksi ( "kaunis" termi eikö vain?) tai itseäsi nuoremman/kokemattomamman miehen kasvattajaksi - niin tällaisia suhteita olisi kyllä tarjolla. Paljon on myös nettiaddikteja eli jos hetken luuleekin löytyvän jonkun hyvän, hän todennäköisesti jatkaa nettisuhaamistaan eri profiileilla.
Kylmä suihku? Pyydän anteeksi, kokemus on karvaasti opettanut.
KRO! EWKMOP!
Eli kyllä voi löytää-sekä keski-ikäinen elämänsä rakkauden, että myös nettifoorumilta.. Itselleni on käynyt niin. Erosin joitain vuosia sitten ja minulla oli aikoinani profiili täällä- sain paljon yhteydenottoja..-Kävin juomassa kahvia vähintäänkin suomalaisten vuosikulutuksen verran :D -Tapasin monta mukavaa, mielenkiintoista ihmistä. Kaikki tietävät, että kaikki mukavat, hauskat ja fiksut eivät kuitenkaan sykähdytä. Mitä se mystinen kemia sitten onkin... Parin kanssa seurustelin kuukausia, mutta riittävästi ei ollut yhteistä pidempään matkaan auringonlaskua kohti.-Sitten löytyi se fiksu, huumorintajuinen mies joka löi jalat alta. Ei vielä ensitapaamisella, mutta jo seuraavalla :DD Nyt on asuttu yhdessä jo hyvän aikaa ja elämä on mallillaan.
Kuten joku sanoi, että tämä on epätodennäköistä...-Mutta siis mahdollista.
En ole tyhmä, enkä koskaan ole ollut epätoivoinen, enkä edes lähtenyt tapaamaan ihmistä josta en siinä vaiheessa ole ollut kiinnostunut. Se on aivan selvää, että suomi on täynnä erilaisia ihmisiä-erilaisia luonteita, erilaiset arvot ja periaatteet omaavia, eri lailla elämästä-ja eroistaan selvinneitä. Jokainen kun kantaa historiaansa repussaan ja on muokkautunut sellaiseksi kun on... Myös siksi on sen oikean löytäminen vanhempana VAIKEAMPAA , vaan ei mahdotonta.
Nuorena on etsinyt puolisoa eri kriteerein kun nyt- voisi olla hyvä, jos täällä olisi erilainen hakupohja nuorille ja pirun hyvän ikäisille ;DDD
Mitä kertoo loppujen lopuksi toisesta se, mitä musiikkia kuuntelee, mitä harrastaa (lue mitä on joskus nuoruudessaan harrastanut )tai joku fraasi siitä mikä sytyttää... Kun tapaa näitä "samaa musiikkia kuuntelevia", ei välttämättä ole juuri muuta yhteistä tai osuvaa kun hiusten väri :D
Kun kirjoittelee toisen kanssa asioista, toinen voi tuntua niin mahdottoman sopivalta-mutta kun tapaa, voi huomatakkin, että toisen arki ja elämänkatsomus on täysin erilainen.. Vastapäätä istuukin homofobinen rasisti joka tinttaa viiniä vähän liiankin usein ja vielä kaiken lisäksi vastustaa pakkoruåtsia...
Itse päädyin loppujen lopuksi siihen, että jos hetken kirjoittelun jälkeen kiinnostaa, parempi nähdä aika pian ennekuin odotukset nousee liian korkealle. Se toimi.
Se on selvää, että järki pitää päässä pitää-tässä suuressa joukossa mukavia ihmisiä (josta valtaosa on kuitenkin aidolla asialla) löytyy myös epärehellistä väkeä jotka hakee jännitystä onnettomaan elämäänsä.
Minua hiukan huvittaa täällä se, että jos tapailu aika pian jonkun kanssa loppuu-nainen on ronkeli ja mies etsi vaan vakipanoa...
Järki päässä ja uteliaana liikkeellä. Kyllä täältä kaikkea mukavaa voi löytää. Kun etsii itselleen oikeasti sopivaa ja on realisti. Ihannekumppani olisi Prad Pitt , jolla olisi Kaskilahden huumori, osaisi keskustella kun Tastula ja laulaisi kun Vasa-Matti Loiri ;D - "Tyydyin" työssä käyvään, urheilevaan mieheen, joka pitää minua kun kukkaa kämmenellä... Lucky me...
Kylää olen samaa mieltä mitä kirjoitit. Kyllä se on mahdollista löytää hyvä suhde netistä. Mutta se on aika vaikeaa koska et näe ihmistä livenä mikä nopeuttaisi hakua. Toisaalta livenä saattaa menää monta hyvää juttua sivu suun koska raakkaa ihmisiä mitkä ensinäkemältä ei sovi itselle. Mielsetäni mieli on kuitenkin ensisijaisen tärkeää tuntea edes vähän. Olen myös erittåin paljon samaa mieltä siinä että jos tuntuu kiinnostavalta kannattaa tavata aika pian koska odotukset menee omia latujaan joten tapaaminen on tärkeä juttu.
Naisille on tietysti tärkeää se turvallisuus tietää että heitä kohdellaan hyvin. Se teke asiasta vaikeamman.
Täytyisi uskaltaa kuitenkin tavata. Yksi huono kokemus johtaa siihen ettei uskalla enää ehkä tavata ketään
Toimiiko naisten intuitio jos ei näe miestä vai täytyykö olla se kontakti ensin?
Sanoisin ettei se vaadi sitä mutta koska tunteet on läsnä tuntemuksissa niin naiset ehkä välttää saada tuntemuksia kenestäkään ennen tapaamista.
Ja yrittävät päätellä ulkoisista avuista, profiileista ja muista konkreettisista jutuista onko mies heille sopiva vai ei. Itse laittaisin vain vähän painoarvoa näihin ja enemmän niihin tuntemuksiin.
Kun valitsee sopivaa ulkonäkö tai tottumukset tai elämänkatsomus on toki tärkeää mutta jos haluaa suhteen jossa on myös sitä jotain mikä yhdistää heidät.
Voidaan tiestysti nähdä vaikka sata naista tai miestä pelkkien ulkoisten juttujen takia päätettyyn tapaamisen ja sitten hyomattu ettei se toimikkaan.
Ihminen masentuu vähemmästäkin.
Tietenkin jos hakee ulkoista juttua niin sehän on hyvä sekin, mutta jos hakee jotain pidempää niin kiinnostuksen täytyy ulottua vähän syvemmälle myös.
Mikään ei ole koskaan täysin varmaa, mutta se voi niin varmaa että se kannattaa yrittää.
Tuosta realistisuudesta sanoisin että liika realistisuus myös on 'pahasta'.
Jos joku haluaa brad pittin niin mikäs siinä eikun ottamaan selvää onko bradi kiinnostunut.
Tai sitten niinkuin brad mutta laulutaito veskun. Vai onko se niin että naiset elää kuitenkin vain illuusiossa ja miehet reaalimaailmassa. Vai siksi että naiset haluaa unelmoida heistä mutteivat koskaan halua olla heidän kanssaan. Tämä on minulle mysteeri, mutta naisethan on sitä kyllä.
Mutta on ainakin hyvin vahvasti sisäänrakennettuna tunne, että ihminen voi rakastua ja sitoutua kunnolla vain kerran. Seuraavat kerrat ovat pikemminkin hätävaran etsimistä, jossa toisen rooli on toimia lähinnä vain eronneen ja parisuhdeshoppailijan terapeuttina sekä traumojen kuuntelijana. Kaikkea toimintaasi arvioidaan tietysti eksän kriteereillä. Sitoutumisella en nyt tarkoita mitään hetkellistä ihastumista tai seksiä.
Jotenkin vain tuntuu siltä, että mikäli ihminen on (avioliitto-)lupauksensa antanut/solminut, tämä sopimus ei tule koskaan aidosti siirtymään seuraavalle kumppanille.
Mutta -> Mulla.... sori typo.
Itse minulla oli ilmoitus täällä suomi24 netissä ja mies otti minuun yhteyttä ja kirjoiteltiin ensin kuulumisia ja tuli ilmi että asuu pari taloa minusta :) nyt ollaan seurusteltu jo 7 kuukautta ja molemmat aivan onnellisia :9 muuta kokemusta mulla ei ole kun ennen tätä olin 17v naimisissa ja olin todella varovainen ensin mutta löysin tätä kautta aivan ihanan miehen
Jakaisin netistä seuraa etsivät miehet ryhmiin:
A) hakee pelkkää seikkailua, seksiä, "pientä piristystä", voi olla vapaa tai varattu, aika avoimen ja rehellisen oloinenkin, muttei tosiaankaan vakavissa aikeissa liikkeellä
B) nettiaddikti: jäänyt koukkuun, hakee aina vaan uutta vaikka törmäisi millaiseen ihanuuteen tahansa, näillä on joskus useampia hyviä kuvia profiilissa ja paaaaaljon viestejä vieraskirjassa
C) päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset, persoonallisuuden häiriöt ovat nykyään yllättävän yleisiä
D) pilailijat, jotka saavat jotain outoa hupia väsäämällä useita profiileja, joissa voi jopa olla (jonkun) kuva, nämä paljastuvat kyllä melko alkuvaiheessa
E) ne, jotka ovat sitä mitä sanovat olevansakin, yleensä kertovat jo alussa oikean nimensä, antavat numeron ja haluavat tavata, heitä kiinnostaa muukin kuin painosi tai lapsilukusi. Nämä ovat niitä harvinaisia helmiä, joiden kohtaamisen takia tätä hommaa viitsii jatkaa. Näistä kehittyvät ne oikeat suhteet, joita täällä kaikesta säätämisestä huolimatta joskus syntyy.
Onnea etsintään, kuten tuossa joku totesi: tämä on kuin etsisi sitä neulaa heinäsuovasta, mutta kyllä se välillä sieltä löytyykin.
Tuo ryhmäjakoni muuten pätee myös naisiin.
F) ne, jotka ovat sitä mitä sanovat olevansakin. Kertovat itsestään oikean nimensä, antavat numeron ja haluavat tavata, mikäli tutustuminen on vastavuoroista, eikä nainen vain pysyttele anonyyminä. Heitä kiinnostaa mm. siviilisääty ja lapsiluku, sillä on hyvin normaalia, että lapseton ihminen etsii kaltaistaan ja ennen kaikkea vapaata seuraa. Luonnollinen jatkumo tälle kehitykselle on se, että kaksi lapsetonta ihmistä perustaa perheen, hankkivat yhteisiä toivottajua lapsia. Näistä kehittyvät ne oikeat suhteet, jossa molemmat ovat lähtökohdiltaan samassa asemassa, eikä toinen osapuoli jää ulkopuoliseksi. Uusiosuhteet ovat niille, jotka tykkäävät aisan kannattajina leikkiä kotia, ja vastata muiden kasvatus-, ym. velvoitteiden laiminlyönneistä. (Lisääntyä kyllä osataan, mutta kasvatus- ja elatusvastuu halutaan ulkoistaa muille)
Summa summarum: onneksi lapsettomalla ihmisellä(kin) on vapaus valita kumppaninsa.
"Uusiosuhteet ovat niille, jotka tykkäävät aisan kannattajina leikkiä kotia, ja vastata muiden kasvatus-, ym. velvoitteiden laiminlyönneistä. (Lisääntyä kyllä osataan, mutta kasvatus- ja elatusvastuu halutaan ulkoistaa muille)"
Toivottavasti tuo on provo, jos ei niin mietipä kertaalleen ennen kun tuomitset uusiosuhteet tuohon tapaan.
Mistä päättelet, että esimerkiksi minä etsisin lapsilleni kasvattajaa ja elättäjää? Heillä on jo vanhemmat ja elatus ennestään, etsin kumppania itselleni, en isää lapsilleni. Luonnollisesti kumppanista tulisi lasten elämään yksi aikuinen lisää, mutta ei isää, ei liioin elättäjää. Ei voi kun olla iloinen kaikkien äitien puolesta, että kierrät heidät ja heidän lapsensa kaukaa.
Summa summarum: onneksi lapsellisella(kin) ihmisellä on vapaus valita kumppaninsa...
"Toivottavasti tuo on provo, jos ei niin mietipä kertaalleen ennen kun tuomitset uusiosuhteet tuohon tapaan."
En tuomitse, mutta oma valintani ei ole yksinhuoltaja. En vain halua suhteeseen, jossa kokisin itseni täysin eriarvoiseen asemaan ja ulkopuoliseksi. Piste !
"Mistä päättelet, että esimerkiksi minä etsisin lapsilleni kasvattajaa ja elättäjää? Heillä on jo vanhemmat ja elatus ennestään, etsin kumppania itselleni, en isää lapsilleni."
Mistä päättelet, että haluaisin suhteeseen, jossa lapsilla on jo vanhemmat, mutta minä toimisin vain kasvattajana ja elättäjänä (= realiteetti). Ja mitä veikkaat, kiinnostaako suhde, johon tulee kaupan päällisinä toisen eksät ?
"Luonnollisesti kumppanista tulisi lasten elämään yksi aikuinen lisää, mutta ei isää, ei liioin elättäjää. Ei voi kun olla iloinen kaikkien äitien puolesta, että kierrät heidät ja heidän lapsensa kaukaa."
Tilanne on varmaan sinun kannaltasi luonnollinen, koska et osaa tai halua asettautua lapsettoman ihmisen asemaan. Sitä paitsi, nämä mainitsemasi perustelut ovat hyvin kuluneita fraaseja, jotka jokainen yh toki muistaa hokea vaikka unissaan.
Se vain ihmetyttää, miksi yh:t eivät hae kaltaistaan seuraa, mikä olisi mielestäni kaikilta osin parempi vaihtoehto ? Minusta on ainakin kohtuutonta vaatia, että lapseton ihminen luopuisi omasta vanhemmuudestaan vain siksi, että yh saisi itselleen kumppanin ja kodinhoitajan.
Eiväthän lapsia haluavat lapsettomat luovukaan omasta biologisesta vanhemmuudestaan, sen vuoksi on olemassa naisia joilla on koko setti kakaroita kaikki eri miehistä lähtöisin. Ja miehiä joilla on aikuisia lapsia ja pikkulapsia.
Itseäni fanaattinen lisääntymisinto ihmetyttää. Meitä on myös sellaisia lapsettomia jotka eivät kyttää kokoajan mahdollisuutta päästä lisääntymään.
Ja jos tykkää niin pirusti lapsista, niin mikä niissä jonkun toisen valmiiksi tekemisissä pennuissa niin hirveää on? Kakara kuin kakara. Onko sitä sitten vasta mies kun on pökkinyt muijan tiineeksi ja pääsee koko maailmalle toitottamaan siitoskykyään oman biologisen lapsen muodossa?
"Eiväthän lapsia haluavat lapsettomat luovukaan omasta biologisesta vanhemmuudestaan, sen vuoksi on olemassa naisia joilla on koko setti kakaroita kaikki eri miehistä lähtöisin. Ja miehiä joilla on aikuisia lapsia ja pikkulapsia."
Mikäli alan suhteeseen naisen kanssa ja hankin lapsia, edellytys on se, että kummallakaan ei ole ennestään lapsia. En ole kiinnostunut suhteesta, jossa toisella on yhdestä jos toisesta suhteesta lapsia jo ennestään. Nämä suhteet kun tietävät lähtökohtaisesti vain ongelmia...
"Itseäni fanaattinen lisääntymisinto ihmetyttää. Meitä on myös sellaisia lapsettomia jotka eivät kyttää kokoajan mahdollisuutta päästä lisääntymään."
Kuka näin on väittänyt ? Realiteetti vain on se, että vaikkei sitä lisääntymistä fanaattisesti kärttyisi, siitä huolimatta asialla on merkitystä.
""a jos tykkää niin pirusti lapsista, niin mikä niissä jonkun toisen valmiiksi tekemisissä pennuissa niin hirveää on? Kakara kuin kakara. Onko sitä sitten vasta mies kun on pökkinyt muijan tiineeksi ja pääsee koko maailmalle toitottamaan siitoskykyään oman biologisen lapsen muodossa?"
Tämähän on vain sinun mielipiteesi. Sinulle kakara on kakara. Minulle taas oma jälkikasvu merkitsee enemmän, kuin toisten pukkimisen tulokset. Turha tästä on alkaa saivartelemaan.
Minä taas en pidä siitä, että tähän maailmaan tehdään yhtäkään natiasita vain sen vuoksi, että pääsi purkamaan paineita. Mun mielestä jokaisen lapsen tulee olla toivottu, ja kun kerran lapsi on hankittu, vanhemmat ovat velvollisia kasvattamaan ja hoitamaan lapsen täysikasvuiseksi asti.
Teillä päin voi olla tapana se, että kierrossa on aina uusi nainen, ja sitten viime kädessä yhteiskunta on se, joka maksaa teidän hässimistenne tulokset, kun ette viitsi hoitaa omia velvollisuuksianne.
Meillä päin harjoitetaan turvaseksiä ja jokavuotinen poikiminen on lehmiä, ei naisia varten.
Pitäiskö sinun siltikin käydä siellä baarissa?
Netistä et löydä kuin ongelmaisia kakkosluokan miehiä.
Parhaat ovat varattu jo ja ne jotka näillä sivuilla notkuvat ovat suurimmalta osaltaan pohjasakkaa jotka eivät kelpaa edes baarissa kenellekkään.
Mieti vähän ja älä tuhlaa turhaan omaa aikaasi näihin netti"miehiin".
No sieltähän ne oikeat helmet löytyy...Mulla taas on ihan päinvastaiset kokemukset, täällä on nimittäin järkeviäkin ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. Ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin siitä, miltä vastapuoli näyttää ja lähteekö se mukaan.
Baarit ovat varsin hyviä paikkoja silloin, kun etsitään pääasiassa seksiseuraa. Ei niitä turhaan lihatiskeiksi sanota;)
Baarista olen samaa mieltä kuin edellinen kiroittaja, seksiä sieltä saa helposti jos sitä hakee, mutta muuten on melkoista sattumaa jos sieltä osuu kohdalle joku täysjärkinen, vapaa mies :(
Toisaalta nettideiteistäkin tuntuu olevan paljon negatiivisia kokemuksia, ikuisia etsijöitä jne. joten ei sekään kuulosta hyvältä vaihtoehdolta kun tosissaan suhdetta etsii. Pitänee ostaa paita jossa lukee että olen sinkku, ja toivoa että ohi kävelee joku, joka pysähtyy :D
Parhaat naiset ovat tietysti toiselle tai ties mille kierrokselle päässeitä. NiinpÄ ! Jos kerran tarjolla on aitoja sinkkuja, miksi pitäisi tyytyä eronneisiin, joilla on turhan usein yhtä sun toista ongelmaa ja traumaa ?
Ongelma on siinä, että te yksinhuoltajat tunnutte hakevan vain lapsettomia kumppaneita, joilla taas ei ole intressejä sotkeutua uusiosuhteisiin, tai ainakin vaaditte sitoutumaan teidän perheidylliinne, vaikka toisella ei ole asioihin minkäänlaistan osaa eikä arpaa.
Oikeampi kohderyhmä olisi toiset yksinhuoltajat, mutta kun tämä vaihtoehto ei tunnu kelpaavan. Ihmettelen vain miksi ? Se on tietysti sinkun vika, jos ei halua väkisin uusiosuhteeseen...
Tässä tapauksessa sinkulla tarkoitetaan aitoa sinkkua, jolla ei ole lapsia.
Se on oma lukunsa nämä "neitsytsinkut", joilla on kaikki ne viisi lasta ja kolme eksää. Tämän joukon kun saisi karsittua pois aitojen sinkkujen joukosta, silloin ei tuhraantuisi aikaa näihin uusisuhteiden lämmittelijöihin.
Itse en kiinnostuisi yli nelikymppisestä sinkusta, siis tuollaisesta joka ei ole koskaan parisuhteessa ollutkaan. Tuntuu, että sellaisella jos jollain on varmasti jotain ongelmia.
Mitä veikkaat, onko aidolla sinkulla intressiä alkaa aisan kannattajaksi ja kolmanneksi pyöräksi uusiosuhteeseen ? Ei todellakaan...
Kyse olikin henkilöstä joka ei ole 40 ikävuoteen mennessä ollut parisuhteessa, ei yh-äidistä tai vkl-isästä.
Minä ainakin laitan tiedon, että minulla on lapsi/a juuri siksi, että toivon sitä samaa toiseltakin osapuolelta. En mitenkään jaksa uskoa, että esim. 40 v. tai yli lapseton jaksaisi katsella lapsiperheen elämää, ei edes siinä tilanteessa, että ikuisesti asuttaisiin eri asunnoissa.
Kyse ei ole niinkään lapsiperheen perään katsomisessa vaan siinä, että uusiosuhteessa lapsellisella ja lapsettomalla ei ole yksinkertaisesti mitään yhteistä. Tässä tapauksessa siis perhettä, johon toisen olisi sitouduttava vailla minkäänlaista aitoa tunnesidettä. Ei kai nyt ihmset ala suhteeseen vain pelkästä velvollisuudentunnosta ?!?
Kysyit mistä löytyy mies joka on yli 40. Vastaus siihen on tästä. On tosi harvinaista että nettipalstoilla olisi jotain vakavaa suhdetta etsivää miestä tai naista. Siellä liikkuu ihmisiä jotka haluaa jotain, mutta sen ei koskaan saa olla mitään vakavaa. Jos joku erehtyy niin luulemaan että siellä olisi joku vakavissaan niin unta oli tullut nähdyksi. Ne yhden yön jutut on kuin tuhannen ja yhden yön tarinosta. Puolet totta ja puolet jotain ihan muuta.
Se nettimaaailma on kuin ulos katsoisi sillä erotuksella että sä voit tavallaan kuulla ihmisten ajatukset.
Sinne mahtuu paljon epäkuranttia tavaraa ja kyllä sieltä hyvääkin löytyy, mutta ei ehkä niin usein.
Varmaan johtuu maineesta ja siitä kun maine on jo siellä. Menee pitkään ennenkuin se voisi muuttua sellaiseksi että kaikki voisi sanoa löytäneensä jotain hyvääkin sieltä.
Kyllä sellaisia miehiä on tarjolla mitä haet olen ihan varma siitä, mutta en usko että löydät sen netistä.
Kaikki kertoo juttuja onnistumisista mutta totuus on kuitenkin että veikkaamisella voittaa ennemmin kuin jossain deittipalstalla. Mutta ihmisen usko on rakennettu niin että ihminen uskoo mahdottomalta tuntuvaan asiaan ja haluaa kokeilla onneaan.
Paljon on kiinni sinun omista taidoista kuinka löydät etsimäsi ei niinkään siitä onko jollain palstalla hyvä meininki vai ei.
Jos päätät löytää miehesi netistä, niin varmasti löydät. Mutta jos emmit niin unohda koko juttu liian vaikeaa ja menee hukkaan koko juttu. Itse ihmettelen ihmisiä jotka kertoo kuinka helppoa se on ollut heille ja miten mitään ongelmia ei koskaan ole ollut. No toisilla on ongelmia ja toisilla ei, se on varmaan myös onnesta kiinni. Toisilla hyvä toisilla huono.