Olen kolmekymppinen mies ja olen ollut parisuhteessani noin kymmenen vuotta. Rakastan vaimoani edelleen hyvin voimakkaasti. Ongelma on kuitenkin se että vaimoni on ollut hyvin haluton jo muutaman vuoden. Seksiä harrastamme ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja silloinkin tuntuu että varsin vastentahtoisesti hänen puoleltaan. Itse asiassa minunkin haluni ovat alkaneet kärsiä sillä en halua rakastella vastoin kenenkään tahota vaan silkasta intohimosta.
Vaimoni sanoo että syy ei ole minussa vaan kokee vain käyvänsä läpi vaihetta jossa seksi ei yleisesti ottaen kiinnosta laisinkaan. Hän sanoo ettei edes masturboi enää juuri ollenkaan. Ennen tätä kaikkea harrastimme seksiä käytännössä päivittäin. Olen aika hyvällä mielikuvituksella varustettu ja olen ollut aina kekseliäs ja, yhtään itseäni suotta kehumatta, melko taitava rakastaja.
Siis ymmärrän hyvin vaimoni tuntemuksia mutta totuus on että en olisi valmis luopumaan seksistä koko loppuiäkseni. Päivittäisestä itsetyydytyksestä huolimatta on sisälläni alkanut kasvaa valtaisa tarve harrastaa seksiä vieraan ihmisen kanssa. Tässä tuleekin se ongelma, en ole yhtään halukas pettämään vaimoni luottamusta pettämällä häntä. Toisaalta seksitön tila alkaa tehdä minut ihan oikeasti hulluksi.
Olen mukavan näköinen, hauska, koulutettu ja älykäs mies. Naiset flirttailevat kanssani kadulla ja töissä varsin usein. Olen ollut jo monesti aivan lähellä syöksyä antamaan puhelinnumeroani tai kutsumaan treffeille. Koen pahaa mieltä tästä himokkuudesta mutta toisaalta koen että se on myös täysin luonnollista.
Olen melko häviksissä tämän asian kanssa. Miten minun kannattaisi menetellä? Kärsiä vaan päivästä toiseen toivoen että puolisoni halut palaisivat? Vai hankkia luotettava rakastaja, jonka kanssa voisin viettää helliä hetkiä silloin tällöin?
Vaimoni sanoo että syy ei ole minussa vaan kokee vain käyvänsä läpi vaihetta jossa seksi ei yleisesti ottaen kiinnosta laisinkaan. Hän sanoo ettei edes masturboi enää juuri ollenkaan. Ennen tätä kaikkea harrastimme seksiä käytännössä päivittäin. Olen aika hyvällä mielikuvituksella varustettu ja olen ollut aina kekseliäs ja, yhtään itseäni suotta kehumatta, melko taitava rakastaja.
Siis ymmärrän hyvin vaimoni tuntemuksia mutta totuus on että en olisi valmis luopumaan seksistä koko loppuiäkseni. Päivittäisestä itsetyydytyksestä huolimatta on sisälläni alkanut kasvaa valtaisa tarve harrastaa seksiä vieraan ihmisen kanssa. Tässä tuleekin se ongelma, en ole yhtään halukas pettämään vaimoni luottamusta pettämällä häntä. Toisaalta seksitön tila alkaa tehdä minut ihan oikeasti hulluksi.
Olen mukavan näköinen, hauska, koulutettu ja älykäs mies. Naiset flirttailevat kanssani kadulla ja töissä varsin usein. Olen ollut jo monesti aivan lähellä syöksyä antamaan puhelinnumeroani tai kutsumaan treffeille. Koen pahaa mieltä tästä himokkuudesta mutta toisaalta koen että se on myös täysin luonnollista.
Olen melko häviksissä tämän asian kanssa. Miten minun kannattaisi menetellä? Kärsiä vaan päivästä toiseen toivoen että puolisoni halut palaisivat? Vai hankkia luotettava rakastaja, jonka kanssa voisin viettää helliä hetkiä silloin tällöin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla oli ja on jokseenkin samanlainen tilanne. Annoin pitkään vaivanneille himoilleni periksi ja aloitin suhteen kauan ihailemani tytön kanssa. Häneltä olen saanut täydellistä tyydytystä kaikkiin puutteisiin, keskusteluun, läheisyyteen ja seksiin. Hänen kanssaan olen aivan jossain muualla. En vain ollut miettinyt asiaa perinpohjin aloittaessani suhteen sekapäisenä himosta. Oletin jotenkin että muutama kerta tuo kaipaamani tyydytyksen. Mutta halu onkin kuin nälkä. Se tulee aina uudestaan. Voin myöntää olevani koukussa häneen. Ajan myötä välillemme on myös kehittynyt vahva tunneside. Naiseni epäilee ja minä kiellän ja kärsin huonosta omatunnosta. Mutta en vain saa sitä sala-naista mielestäni. Tilanne oman naiseni kanssa ei ole muuttunut parempaan, päinvastoin tuntuu että olisimme etääntyneet toisistamme. Välillä mietin josko jättäisin hänet ja kokeilisin tosissani toisen kanssa. Tämä on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. En edes tiedä haluanko tämän päättyvän vai jatkuvan. Suosittelisin harkitsemaan mitä teet.
vaimollesi oikeuden omaan elämään ja kertoisit ihan rehellisesti missä menet? Valehtelemalla pidätät itselläsi oikeuden kahteen elämään, pakotat vaimosi elämään valheessa kun et mitään myönnä, saatat ajaa hänet tekemään itselleen jotain tosi pahaa..
Vaimosi ei taatusti halua elää kanssasi kun kerrot totuuden. Kerro totuus hänen takiaan, minä tahtoisin tietää. Olen vuosikaudet epäillyt omaa miestäni ja nyt se on loppu. En jaksa enää etsiä todistusaineistoa, merkkejä toisesta naisesta. Vaistoni riittää nyt ja annan sinulle sen vapauden mitä sinusta ei itsestäsi ole ottamaan. Toivon itseni takia, että kerrot kuitenkin asioiden oikean laidan vaikka eromme jälkeen niin, ettei tulevat suhteeni tule kaatumaan turhan epäilyn takia. Jotta voisin taas kerran luottaa miehiin. Ole kiltti ja anna minulle se lahja erolahjaksi, sinä saat sen huumeesi jota vastaan en enää halua enkä kertakaikkisesti jaksa taistella. Rakastan sinua niin paljon, että lasken sinut vapaaksi.
Sama juttu, paitsi että olen nainen. Mieheni on niin työorientoitunut, että ei jaksa samalla tavalla, kuin ennen. Lisäksi hänen tupakanpolttonsa on alkanut häiritä, koska tulee tupakanhajuisena sänkyyn; ennen se ei vaivannut, nyt vaivaa. Olisi mahdollisuus aloittaa suhde mieheen, jota kohtaan tunnen himoa. En ole kuitenkaan antanut periksi - mieli tekee. Mieheni loukkaantuisi syvästi, enkä haluaisi pettää, mutta en myöskään lopettaa avioliittoani.
"Siis ymmärrän hyvin vaimoni tuntemuksia mutta totuus on että en olisi valmis luopumaan seksistä koko loppuiäkseni. Päivittäisestä itsetyydytyksestä huolimatta on sisälläni alkanut kasvaa valtaisa tarve harrastaa seksiä vieraan ihmisen kanssa. Tässä tuleekin se ongelma, en ole yhtään halukas pettämään vaimoni luottamusta pettämällä häntä. Toisaalta seksitön tila alkaa tehdä minut ihan oikeasti hulluksi."
Oikeastaan tuossa vastaat omaan kysymykseeksi, ei ketään voi vaatia luopumaan niinkin perustavanlaatuisesta tarpeesta kuin seksistä. En usko, että kukaan järkevä' ihminen syyttää uskottumuudesta tuollaisen elämäntilanteen jälkeen. Seksi on ihmisen perustarve noin pidemmän päälle, siitä ei pääse mihinkään. On vaimoltasi kohtuutonta ja jopa suoranaista henkistä väkivaltaa, vain ilmoittaa "elävänsä vaihetta missä seksi ei kiinnosta".Tietysti voidaan tasoa että mikä oikeus sulla olisi vaatia seksiä vaimoltasi, ehkä ei mikään mutta siinä missä vaimollasi on oikeus olla harrastamatta seksiä, niin ei hänellä ole oikeutta vaatia sitä sulta. Sanoisin, että puhu aiasta kerran pari, mutta jos tulosta tuota, niin kärsiköön seuraukset-ihmissuhteissakin usein saa mitä tilaa. Uskotomuus jututkaan ei ole todellakaan niin yksikertaisia kuin luullaan, vaan HYVIN usein kahden kauppaa. Kirjoituksesi on oikeastaan malliesimerkki siitä miten uskottomuuteen ajaudutaan....