Tyhjän päälle

Ei omaisuudesta pulia saa mutta ensin lasketaan kummankin omaisuus ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa tasinkoa puolet jolla oli vähemmän varallisuutta. Eli jos miehesi omistaa talon ja lainat ovat hänen nimissään ja talon arvo 300000€ ja lainaa 100000€ niin mihesi nettovarallisuus on 200000€ ja jos sinulla ei ole ollenkaan varalliisuutta niin miehesi maksaa sinulle 100000€ tasikoa. Kun olet ollut kotirouvana niin erotessasi vaadi mieheltasi myös itsellesi elatusapua koska olet hoitanut kotia kun et ole töissä ja olet avioliittolain mukaan oikeutettu. Kun miehellesi ei sovi että sinä tekisit kotain ja hän hoitaisi lapsia niin varaappa hänen tietämättään itsellesi viikon loma ja lähdet jollain tekosyyllä vaikka kauppaan ja tavarat valmiiksi pakattuna ja lähdet lomalle viikoksi ja annat miehesi hoitaa vikon yksin kotihommat ja muun talouden niin hänen voi tajuta että sinäkin tartteet omaa aikaa ja töitä voit hakea jos lapset ovat jo koulussa ja jos ei ole niin kunnalliseen päiväkotiin lapset ja itse menet töihin ja vielä hoitomaksut maksaa tietenkin miehesi koska ei suostu joustamaan yhtään. Yksi hyvä konsti on herätellä miestäsi että rupeat vaatimaan itsellesi myös omaa aikaa ja jos ei miehellesi sovi niinsanot sille suoraan että erotaan kun tama avioliitto toimii vain miehesi ehdoilla ja sinun mielipidettäsi ei oteta huomioon ollenkaan niin miehesi voi ruveta tajuamaan että ei puoliso voi elää vain toisen ehdoilla eikä haänen mielipiteitä huomioida. Itse mihenä pidän miestäsi täysin tollona kun ei vaimostaan pidä huolata ja niitä kotitöitäkin voi tehdä myös se työssäkayvä puoliso koska jos vain toinen tekee niin missä on hänen vapaa-aikansa kun on kokajan kiinni kotihommissa ja myös miehesi pitää osallistua lapsien kasvattamiseen ja niiden kanssa olemiseen.

mk kirjoitti:

Ei omaisuudesta pulia saa mutta ensin lasketaan kummankin omaisuus ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa tasinkoa puolet jolla oli vähemmän varallisuutta. Eli jos miehesi omistaa talon ja lainat ovat hänen nimissään ja talon arvo 300000€ ja lainaa 100000€ niin mihesi nettovarallisuus on 200000€ ja jos sinulla ei ole ollenkaan varalliisuutta niin miehesi maksaa sinulle 100000€ tasikoa. Kun olet ollut kotirouvana niin erotessasi vaadi mieheltasi myös itsellesi elatusapua koska olet hoitanut kotia kun et ole töissä ja olet avioliittolain mukaan oikeutettu. Kun miehellesi ei sovi että sinä tekisit kotain ja hän hoitaisi lapsia niin varaappa hänen tietämättään itsellesi viikon loma ja lähdet jollain tekosyyllä vaikka kauppaan ja tavarat valmiiksi pakattuna ja lähdet lomalle viikoksi ja annat miehesi hoitaa vikon yksin kotihommat ja muun talouden niin hänen voi tajuta että sinäkin tartteet omaa aikaa ja töitä voit hakea jos lapset ovat jo koulussa ja jos ei ole niin kunnalliseen päiväkotiin lapset ja itse menet töihin ja vielä hoitomaksut maksaa tietenkin miehesi koska ei suostu joustamaan yhtään. Yksi hyvä konsti on herätellä miestäsi että rupeat vaatimaan itsellesi myös omaa aikaa ja jos ei miehellesi sovi niinsanot sille suoraan että erotaan kun tama avioliitto toimii vain miehesi ehdoilla ja sinun mielipidettäsi ei oteta huomioon ollenkaan niin miehesi voi ruveta tajuamaan että ei puoliso voi elää vain toisen ehdoilla eikä haänen mielipiteitä huomioida. Itse mihenä pidän miestäsi täysin tollona kun ei vaimostaan pidä huolata ja niitä kotitöitäkin voi tehdä myös se työssäkayvä puoliso koska jos vain toinen tekee niin missä on hänen vapaa-aikansa kun on kokajan kiinni kotihommissa ja myös miehesi pitää osallistua lapsien kasvattamiseen ja niiden kanssa olemiseen.

Kiitos pitkästä viestistäsi! Vaivaiduit kirjoittamaan täysin tuntemattomalle näin kannustavasti :). en ole koskaan aiemmin kirjoittanut mihinkään foorumille ja nytkin epäröin kauan.

Eilen oli asiasta "keskustelua" tekstiviestein (ei muullatavoin onnistu) mieheni kanssa, ja hänen kantansa oli se, että voin lähteä kävelemään ja hän sitten pitää aivan kaiken. Vaikka talosta on puolet minun nimissäni, niin kai hän on ajatellut sen olevan vain kaunis ele minun suuntaani, siis asia, jolla ei ole juridista merkitystä koska hänen tuloillaan talo on maksettu (minun nimissäni kuitenkin on myös puolet lainasta). Se selittäisi myös sen, että koko ajan "henkisesti" talo on ollut hänen ikiomansa. Myös mieheni sukulaiset puhuvat talostamme mieheni talona. Samalla hän ilmoitti, että tulee viemään osansa myös aiemmin saamastani pienestä perinnöstä. Kun perintöomaisuuden perukirja ja jakokirja tehtiin, pesänhoitaja ilmoitti, että testamenttia ei ole. Näin lukee myös perukirjassa. Myöhemmin kuitenkin sain käsiini testamentin (olen jokatapauksessa ainoa perillinen), jonka vein turvaan tallelokeroon. Oleellista siinä on se, että testamenttissa on lauseke, että perintö jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Pitäisiköhän minun viedä tämä testamentti johonkin, vai riittääkö se, että tarvittaessa esitän tuon dokumentin???

En uskalla ajatellakaan mitään noin radikaalia kuin yksin matkalle lähtö. Siitä seuraisi liian kamala luonnonmullistus ja katastrofi. Miehelleni se olisi kyllä ihan oikein :), mutta lapsille se olisi varmasti kamalaa. Olehan tuo vakaa peruskallio, joka tukee kaikkia ja pitää kaiken kasassa ja toiminnassa. Olen joskus salaa haaveillut, että sitten kun lapset ovat aikuisia niin otan ja lähden johonkin kauas pois (Etelä-Amerikkaan tanssimaan tangoa ja juomaan punaviiniä :D) enkä puhu kenellekään mitään, ja tulen takaisin jos huvittaa.

Luuturätti kirjoitti:

Kiitos pitkästä viestistäsi! Vaivaiduit kirjoittamaan täysin tuntemattomalle näin kannustavasti :). en ole koskaan aiemmin kirjoittanut mihinkään foorumille ja nytkin epäröin kauan.

Eilen oli asiasta "keskustelua" tekstiviestein (ei muullatavoin onnistu) mieheni kanssa, ja hänen kantansa oli se, että voin lähteä kävelemään ja hän sitten pitää aivan kaiken. Vaikka talosta on puolet minun nimissäni, niin kai hän on ajatellut sen olevan vain kaunis ele minun suuntaani, siis asia, jolla ei ole juridista merkitystä koska hänen tuloillaan talo on maksettu (minun nimissäni kuitenkin on myös puolet lainasta). Se selittäisi myös sen, että koko ajan "henkisesti" talo on ollut hänen ikiomansa. Myös mieheni sukulaiset puhuvat talostamme mieheni talona. Samalla hän ilmoitti, että tulee viemään osansa myös aiemmin saamastani pienestä perinnöstä. Kun perintöomaisuuden perukirja ja jakokirja tehtiin, pesänhoitaja ilmoitti, että testamenttia ei ole. Näin lukee myös perukirjassa. Myöhemmin kuitenkin sain käsiini testamentin (olen jokatapauksessa ainoa perillinen), jonka vein turvaan tallelokeroon. Oleellista siinä on se, että testamenttissa on lauseke, että perintö jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Pitäisiköhän minun viedä tämä testamentti johonkin, vai riittääkö se, että tarvittaessa esitän tuon dokumentin???

En uskalla ajatellakaan mitään noin radikaalia kuin yksin matkalle lähtö. Siitä seuraisi liian kamala luonnonmullistus ja katastrofi. Miehelleni se olisi kyllä ihan oikein :), mutta lapsille se olisi varmasti kamalaa. Olehan tuo vakaa peruskallio, joka tukee kaikkia ja pitää kaiken kasassa ja toiminnassa. Olen joskus salaa haaveillut, että sitten kun lapset ovat aikuisia niin otan ja lähden johonkin kauas pois (Etelä-Amerikkaan tanssimaan tangoa ja juomaan punaviiniä :D) enkä puhu kenellekään mitään, ja tulen takaisin jos huvittaa.

Voisit käydä vaikka oikeusaputoimistossa ottamassa selvää taloudellisesta tilanteestasi eron tullessa.
Esim tuo perintösihän on satavarmasti vain sinun!
Näytät lapsillesi aika huonoa esimerkkiä olemalla luuturättinä!
Itse olin vastaavassa asemassa kolmekymmentä vuotta, en olisi pystynyt lähtemään, jos en olisi tavannut henkilöä, joka pystyi tukemaan. Nimittäin minulla ei ollut mitään taloudellista pohjaa, ja pienistä tuloistanikin vei mieheni sotkemat talousasiat osan.
Lapset olivat aikuisia/aikuistumassa, ja toivoivat eroamistamme.
Kuitenkin elämä siinä asennemaailmassa eläminen, että äiti on aina väärässä ja tekee asioita väärin (muun ympäristön mielestä ihan fiksustikin) ja äidin mielipiteet ovat aina outoja, näkyy vieläkin heidän asenteissaan vaikkakin he varmaan eivät sitä itse tiedosta.
Samoin parisuhderintamalla kaikilla on ollut kovin vaikeaa, kun terve ja tasa-arvoinen perhemalli puuttuu!
Vaikuttaa siltä, että tuo miehesi ei koskaan tule muuttumaan ja ainoa tapa sinun saada oma elämäon repäistä itsesi irti...voimia vaatii ja tukihenkilöitä...
Tuskin tuollainen redneck edes lähtisi kanssasi parisuhdeterapiaan; eihän hänen mielestään mitään ole vialla!
Ei minunkaan entiseni millään ilveellä suostunut terapiaan...kunnes ilmoitin haluavani erota; sitten kyllä olisi lähtenyt vaikka mihin terapiaan!!!!!!

naishenkilö kirjoitti:

Voisit käydä vaikka oikeusaputoimistossa ottamassa selvää taloudellisesta tilanteestasi eron tullessa.
Esim tuo perintösihän on satavarmasti vain sinun!
Näytät lapsillesi aika huonoa esimerkkiä olemalla luuturättinä!
Itse olin vastaavassa asemassa kolmekymmentä vuotta, en olisi pystynyt lähtemään, jos en olisi tavannut henkilöä, joka pystyi tukemaan. Nimittäin minulla ei ollut mitään taloudellista pohjaa, ja pienistä tuloistanikin vei mieheni sotkemat talousasiat osan.
Lapset olivat aikuisia/aikuistumassa, ja toivoivat eroamistamme.
Kuitenkin elämä siinä asennemaailmassa eläminen, että äiti on aina väärässä ja tekee asioita väärin (muun ympäristön mielestä ihan fiksustikin) ja äidin mielipiteet ovat aina outoja, näkyy vieläkin heidän asenteissaan vaikkakin he varmaan eivät sitä itse tiedosta.
Samoin parisuhderintamalla kaikilla on ollut kovin vaikeaa, kun terve ja tasa-arvoinen perhemalli puuttuu!
Vaikuttaa siltä, että tuo miehesi ei koskaan tule muuttumaan ja ainoa tapa sinun saada oma elämäon repäistä itsesi irti...voimia vaatii ja tukihenkilöitä...
Tuskin tuollainen redneck edes lähtisi kanssasi parisuhdeterapiaan; eihän hänen mielestään mitään ole vialla!
Ei minunkaan entiseni millään ilveellä suostunut terapiaan...kunnes ilmoitin haluavani erota; sitten kyllä olisi lähtenyt vaikka mihin terapiaan!!!!!!

Kiitos viestistäsi! Kirjoitat ajattelemisen arvosia asioita.
Itse ihmettelen sitä(kin), että mieheni ei tee eikä ole koskaan tehnyt elettäkään, että asiat muuttuisivat. Puhumisesta ei ole apua. Kuiten kaikki olisi korjattavissa, mutta tahtoa hänellä ei tunnu löytyvän tyyliin "jos on jotain vikaa, niin lähde sitten meneen". Jos joskus on ollut aivan vain pieni riita jostain asiasta mistä olen pahoittanut mieleni, niin koskaan hän ei tee elettä sovintoon. Minun pitää suurin piirtein pyytää itseltäni anteeksi, että taas loukkaist minua. Sitten ollaan niin kuin ennenkin. Olen vuosien varrella kehitellyt otselleni milloin minkäkinlaisia selvitymiskeinoja, mutta eiväthän ne pitemmän päälle auta. En vain haluaisi saattaa lapsia tuohon kamalaan myllyyn, joka lähdöstä seuraisi. Mieheni ei todellakaan kohtaisi asiaa ns.sivistyneesti. Järjettömyyksiä ja potkuja vyönalle satelisi.

Olit onnekas kun aikanaan löysit itsellesi tukijan ja voimia. Itse olen totaalisin yksin. Niin kuin aina.

Luutturätti kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Kirjoitat ajattelemisen arvosia asioita.
Itse ihmettelen sitä(kin), että mieheni ei tee eikä ole koskaan tehnyt elettäkään, että asiat muuttuisivat. Puhumisesta ei ole apua. Kuiten kaikki olisi korjattavissa, mutta tahtoa hänellä ei tunnu löytyvän tyyliin "jos on jotain vikaa, niin lähde sitten meneen". Jos joskus on ollut aivan vain pieni riita jostain asiasta mistä olen pahoittanut mieleni, niin koskaan hän ei tee elettä sovintoon. Minun pitää suurin piirtein pyytää itseltäni anteeksi, että taas loukkaist minua. Sitten ollaan niin kuin ennenkin. Olen vuosien varrella kehitellyt otselleni milloin minkäkinlaisia selvitymiskeinoja, mutta eiväthän ne pitemmän päälle auta. En vain haluaisi saattaa lapsia tuohon kamalaan myllyyn, joka lähdöstä seuraisi. Mieheni ei todellakaan kohtaisi asiaa ns.sivistyneesti. Järjettömyyksiä ja potkuja vyönalle satelisi.

Olit onnekas kun aikanaan löysit itsellesi tukijan ja voimia. Itse olen totaalisin yksin. Niin kuin aina.

ovat täysin puolellasi! Miehesi tuntuu olevan kovin varma siitä, että hänen peloittelunsa / dissaamisensa tepsii ja sinä jatkat "luutturättinä" tulevat vuodet ja vuosikymmenet... Mutta niin se vaan menee, että sitä ihminen niittää, mitä kylvää - mies pitää sinua itsestään selvyytenä, joten eiköhän ole aikakin, että hän oppii vähän elämän perustottuuksia!
Hyvä juttu, että sinulla on se testamentti jemmassa - se sulkee miehesi pois jaolta. Ja hänen on täysin turhaa lässyttää siitä, että kaikki olisi hänen - sinähän olet mahdollistanut sen, että hän on voinut toteuttaa itseään työelämässä, kun sinä olet pitänyt huolen muusta. Onneksi tuollaiset höpinät ovat köykäistä kamaa lain edessä eli ositusta kun tehdään ja teillä ei ole avioehtoa, omaisuus menee 50-50. Tietysti luk.ottamatta tuota perintöäsi.
Ilmeisesti sen verran varoissasi olet, ettet tod.näk. tule saamaan apua yleisestä oikeusaputoimistosta, mutta kannattaa panostaa asiaan sen verran, että otat itsellesi juristin. Jos ja kun päätöksesi olet tehnyt, pistäpä avioeron 1-vaiheen hakemus menemään paikkakuntasi käräjäoikeuteen, sen varmaan tiesitkin, että voit eroa hakea yksinkin. Osituksen peruste muodostuu sinä päivänä, kun 1-vaihe on tullut vireille - mies voi tietysti asiaa hidastaa jonkin verran eli jokkusen viikon olla tahmea palauttamaan postissa saamaansa tiedoksiantoa, että haet eroa, mutta se ei lopputulosta muuta.
Voimia sinulle! Vielä se aurinko paistaa risukasaankin ja pääset sinne hyvän punaviinin ja tangon maille :-)

Luutturätti kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Kirjoitat ajattelemisen arvosia asioita.
Itse ihmettelen sitä(kin), että mieheni ei tee eikä ole koskaan tehnyt elettäkään, että asiat muuttuisivat. Puhumisesta ei ole apua. Kuiten kaikki olisi korjattavissa, mutta tahtoa hänellä ei tunnu löytyvän tyyliin "jos on jotain vikaa, niin lähde sitten meneen". Jos joskus on ollut aivan vain pieni riita jostain asiasta mistä olen pahoittanut mieleni, niin koskaan hän ei tee elettä sovintoon. Minun pitää suurin piirtein pyytää itseltäni anteeksi, että taas loukkaist minua. Sitten ollaan niin kuin ennenkin. Olen vuosien varrella kehitellyt otselleni milloin minkäkinlaisia selvitymiskeinoja, mutta eiväthän ne pitemmän päälle auta. En vain haluaisi saattaa lapsia tuohon kamalaan myllyyn, joka lähdöstä seuraisi. Mieheni ei todellakaan kohtaisi asiaa ns.sivistyneesti. Järjettömyyksiä ja potkuja vyönalle satelisi.

Olit onnekas kun aikanaan löysit itsellesi tukijan ja voimia. Itse olen totaalisin yksin. Niin kuin aina.

mieti, elämä on niin pirun lyhyt, miksi tuhlata sitä olemalla aina onneton, sinulla jo varmaan kouluikäisiä lapsia. lapset selvii ihan varmasti, sinulla on varmaan vielä paljon annettavaa sekä työelämässä sekä jollekin toiselle miehelle joka odottaa tuolla jossain.
Sinun pitää alkaa elämään sinun omaa elämääsi ja lopettaa tuo luutturättinä oleminen.
Olet fiksu toisista huolehtiva ja nöyrä ihminen, mutta arvosta ja kunnioita myös itseäsi.

Luutturätti kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Kirjoitat ajattelemisen arvosia asioita.
Itse ihmettelen sitä(kin), että mieheni ei tee eikä ole koskaan tehnyt elettäkään, että asiat muuttuisivat. Puhumisesta ei ole apua. Kuiten kaikki olisi korjattavissa, mutta tahtoa hänellä ei tunnu löytyvän tyyliin "jos on jotain vikaa, niin lähde sitten meneen". Jos joskus on ollut aivan vain pieni riita jostain asiasta mistä olen pahoittanut mieleni, niin koskaan hän ei tee elettä sovintoon. Minun pitää suurin piirtein pyytää itseltäni anteeksi, että taas loukkaist minua. Sitten ollaan niin kuin ennenkin. Olen vuosien varrella kehitellyt otselleni milloin minkäkinlaisia selvitymiskeinoja, mutta eiväthän ne pitemmän päälle auta. En vain haluaisi saattaa lapsia tuohon kamalaan myllyyn, joka lähdöstä seuraisi. Mieheni ei todellakaan kohtaisi asiaa ns.sivistyneesti. Järjettömyyksiä ja potkuja vyönalle satelisi.

Olit onnekas kun aikanaan löysit itsellesi tukijan ja voimia. Itse olen totaalisin yksin. Niin kuin aina.

aikuisen on otettava vastuu itsestään! Myös sinun... Kuulostaa, että aikanaan vakka on valinnut kantensa, mutta ennen oli ennen ja nykyään sinä olet muuttunut.

Muutos onkin hyvä syy alkaa tarkastelemaan omaa elämää ja sen tiedostaminen on jo yksi askel kohti oman elämän haltuunottamista.

Et voi muuttaa kuin itseäsi, joten siihen on hyvä keskittyä!!! Lapsetkin ovat itse asiassa itse itselleen pilareita (kouluikäisinä), äiti tai/ja isä sivutukia, joten unohda ajatus, että muka ero veisi heidät johonkin kamalaan myllyyn. Veikkaisin, että lapset saattaisivat jopa olla hyvilläänkin erostanne ainakin jos kotona on ollut tukala ilmapiiri pitkään.

Nyt kaikki tekosyyt ja itsesi surkuttelut romukoppaan ja töihin. Sait hyvän neuvon joltakin alkaa elämään omaa elämää, sitä voit tehdä myös liiton jatkuessa. Otat tavoitteeksi lähteä joka päivä omiin hommiisi, siis kyllä ihan joka ainoa päivä. Unohdat ukkosi tupinat jmv. ja alat elämään oikeasti sinun näköistäsi elämää. Pihalle omia juttuja, ukon tupinat unholaan, omia harrastuksia ja menoja. Lapsetkin voisi päästää pidemmän liean päähän, kyllä he pystyvät omia kulkemisiaan jo hoitamaan.

Muista että olet itse alistunut asemaasi, miehesi ei muusta tiedä, hänen ei ole tarvinnut ikinä ajatella asiaa sen kummemmin, sinä olet hänelle pedannut kaiken valmiiksi. Vain muutos sinussa ja toiminnassasi saattaa pakottaa miehesikin muuttumaan. Usein sekään ei tietyntyyppisiä hetkauta, joten jonkun vuoden päästä kun oma muutoksesi on jo pysyvä olotila, eikä miehesi tavat/asenteet ole muuttuneet, kannattaa eroa harkita uudelleen.

Henkinen selkäranka pystyyn, oma elämä kunniaan ja uusia haasteita elämään, helppo sanoa;vaikea toteuttaa, mutta totetutettavissa!

Hei!
Lisään vielä hiukan.

Perukirjaan kirjataan kaikki juridiset asiat, kuten testamentti. Ja perukirjalla on sitten lain voima. Eli tässä tapauksessa testamentilla ei ole lain voimaa, koska virallisesta paperista eli perukirjasta sitä ei löydy. Se saattaa olla mahdollista, että jälkeenpäin löytyneen testamentin voi perukirjaan lailliseesti lisätä. Eli pointtini on, että jollakin tavalla jälkeenpäin löytynyt testamentti täytyy tehdä viralliseksi. Muutenhan olisi mahdollista, että testamentteja "löytyy" jällkeenpäin pilvin pimein ihmisten nurkista, ja tämä mahdollisuus on varmasti lailla poistettu. Mutta kuten edellä sanoin tarkista asia ehdottomasti ja välittömästi juristilta!