Tuo jos joku kuvaa minua sata prosenttisesti. Pari hassua seurustelua löytyy jotka nekin aikanaan läsähtivät käsiin. Viimeisimmästä on jo noin kolmisen vuotta, nyt ikää on jo 28. Kaikilla kavereilla on jo oma elämä, perhe jne. Ei heiltä liikene enää minulle aikaa, sama juttu broidin kanssa. Vanhemmat asuu erillään eri paikkakunnilla kuin minä, minkä vuoksi minulla ei ole oikeen minkäänlaista yhteyttä heihin. Asun pk-seudulla, kaikenlaista pitäis olla ympärillä mutta elämä tuntuu siitä huolimatta tosi tyhjältä, mistään ei oikein saa mitään irti ja yksinäisyys alkaa kaivamaan. Töihin, kotiin, töihin, kotiin ja sitä rataa, harrastuksetkin rupeaa jo tuntumaan pakkopullalta. Minusta tuntuu että työkaverit ym. ovat myös jo huomanneet miten tyhjää elämäni on, minulle pyritään usein työntämään kaikki ylimääräinen työ, varmaan siksi koska ajatellaan ettei minulla ole parempaakaan tekemistä. Kuinka säälittävää. Syvältä ahterista koko elämä, taidanpa seuraavaksi vetästä pillereillä överdöösit kirkkaan kera, moikka (hyvästi?)...
Everyday I wake up, then I start to break up
mitäänsanomattomuus
1146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pakko myöntää että melko surkuhupaisalta elämäsi kuulostaa. No moikka ja hyvästi vaan nyt joka tapauksessa! :)