Hyvin tuttu tilanne monissa parisuhteissa. Toinen puoliso on tyytymätön suhteeseen. Toinen tuntuu muuttuneen välinpitämättömämmäksi. Läheisyys ja yhteinen tekeminen on vähentynyt rajusti ja seksiselämä on latteaa. Herää ihan oikeutettu kysymys: rakastatko minua enää kuten ennen? Ja vastaus on aina se sama tuttu: "tottakai, ihan kuten ennenkin".
Mutta voiko se olle oikeasti niin? Voiko rakastaa kuin ennen ja silti muuttua suhteessa ihan toisenlaiseksi. Eikö samalla tavalla rakastava halua edelleen olla lähellä ja tehdä yhdessä? Ja nyt en puhu mistään alkuhuuman haihtumisesta vaan yli kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta jossa on silti aina ennen ollut tahto pitää suhdetta yllä vaikka on ollut pieniä lapsia, vaativat työt yms.
En myöskään sano ettei rakkaus tai suhde saisi muuttua. Enemmän kyseenalaistan sen, näkevätkö ihmiset yleensäkään oman rakkautensa muuttuvan vai kuvittelevatko he ihan oikeasti rakastavansa kuten ennekin vaikka teot olisivat ihan muuta. Onko se vain klisee tai suojautumiskeino kun sanoo rakastavansa kuten ennekin. Halutaanko kieltää se että tunteet voivat muuttua ja toinenkin sen väkisin huomaa?
Mutta voiko se olle oikeasti niin? Voiko rakastaa kuin ennen ja silti muuttua suhteessa ihan toisenlaiseksi. Eikö samalla tavalla rakastava halua edelleen olla lähellä ja tehdä yhdessä? Ja nyt en puhu mistään alkuhuuman haihtumisesta vaan yli kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta jossa on silti aina ennen ollut tahto pitää suhdetta yllä vaikka on ollut pieniä lapsia, vaativat työt yms.
En myöskään sano ettei rakkaus tai suhde saisi muuttua. Enemmän kyseenalaistan sen, näkevätkö ihmiset yleensäkään oman rakkautensa muuttuvan vai kuvittelevatko he ihan oikeasti rakastavansa kuten ennekin vaikka teot olisivat ihan muuta. Onko se vain klisee tai suojautumiskeino kun sanoo rakastavansa kuten ennekin. Halutaanko kieltää se että tunteet voivat muuttua ja toinenkin sen väkisin huomaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Väittäisin että kyseessä on rakastumisen muuttuminen rakkaudeksi. Rakkaus on sitä että ollaan yhdessä vaikka ei niin leiskuisikaan, tietää että toinen on siinä vaikka tekisi jotain muutakin. Mutta helppoa kirjoittaa, vaikea elää oikeassa elämässä.
Kuinka helppoa on vain lipua päivästä toiseen, elää arkea niin kuin on aina tähänkin asti elänyt. Seksiä ei kenties ole, tai jos on niin harvoin. Mutta siihenkin tottuu. Vai tottuuko?
No, tämä oli mun nopea vastaus sinänsä ihan hyvää aloitukseen. Rakkaus on vaikea asia, rakastuminen on helppoa. Kuinka säilyttää se kipinä vuosien ajan, pitää yllä liekkiä, intohimoa. Minä en tiedä. Siksi elänkin tuollaisessa suhteessa, missä olen tyytymätön. Mutta tottunut elämään näin.