5,5 v seurusteltu, oltu kihloissa ja asuttu yhdessä, puoliso yrittäjä, paljon poissa kotona, itse oman työni lisäksi hoidan lapset, kodin ja koiran. lapset on molempien ent. liitoista. välillä rankaa ja "yksinäistä" kun toinen tekee pitkiä päiviä, hyväksyn ja kannustan hänen uravalintaa, mutta välillä toivon hieman enemmän yhteistä aikaa, tai ajanpuutteen takia, edes kaunista viestiä tai et tulis saman peiton alle, vaikka hetkeksi.
välillä on hetkiä että näemme toisemme vain nukkumassa... tätä kun jatkuu toista viikkoa, alkaa oma väsymys ja toiveet ja muut vaikuttaa, tuntuu että hänellä on toinen, vaikka tosiasiat tietää niin ajatukset alkaa myllertää väärille urille... ja kun vielä menee hieman aikaa, niin kaikki toiveet ja odotukset ja väsymys ja yksinäisyys purkautuu kiukkuna, ja tulee riita. sen vähän ajan mitä saa olla yhdessä, osa siitä menee riitelyyn.
olen jutellut asiasta parisuhdeneuvonnassa, sain neuvoja ohjeita ym. mutta puoliso ei halua tulla keskutelemaan. hän puhuu ongelmista, mielestäni meillä ei ole ongelmaa, on vain liian vähän yhteistä aikaa... tai huomioita toisillemme, millä saisi korvattua tuota ajan puutetta, esim käydä kahvilla työmatkalla jos ennättää, laittaa viestiä, et " hei kulta, tulen myöhään.."ajattelen sinua vaikka olenkin töissä..." pieniä asioita, isoja merkityksä,
vaikka faktat on tiedossa, välillä tilanteet saa asiat vääristymään ja välillä jopa lukkoon, silloin (valitettavasti) tulee sanottua/tehtyä asioita joita ei pitäisi. mutta kun hakee toisen huomion.. omat viestit eivät tunnu tehoavan, ja sitten sitä huomiota hakee väärällä tavalla.. ja kuitenkaan ei halua riitoja tms vaan olla lähellä, käpertyä kainaloon.
aina ei aikataulut täsmää, tai ajatukset, mutta puhumalla/viestillä/meilillä voisi korvata tilannetta, ennenkuin on liian myöhäistä.
nyt hän jo muutti pois, ja ikävä on. tiedän virheeni ja kadun niitä todella paljon. yritin korjata virheeni ja "muokata" itseäni, mutta välillä ei osannut kun kaipasi sitä "extra voimaa" toiselta, halausta tms. joka rauhoitta ym...
ikävöin häntä, rakastan häntä.
välillä on hetkiä että näemme toisemme vain nukkumassa... tätä kun jatkuu toista viikkoa, alkaa oma väsymys ja toiveet ja muut vaikuttaa, tuntuu että hänellä on toinen, vaikka tosiasiat tietää niin ajatukset alkaa myllertää väärille urille... ja kun vielä menee hieman aikaa, niin kaikki toiveet ja odotukset ja väsymys ja yksinäisyys purkautuu kiukkuna, ja tulee riita. sen vähän ajan mitä saa olla yhdessä, osa siitä menee riitelyyn.
olen jutellut asiasta parisuhdeneuvonnassa, sain neuvoja ohjeita ym. mutta puoliso ei halua tulla keskutelemaan. hän puhuu ongelmista, mielestäni meillä ei ole ongelmaa, on vain liian vähän yhteistä aikaa... tai huomioita toisillemme, millä saisi korvattua tuota ajan puutetta, esim käydä kahvilla työmatkalla jos ennättää, laittaa viestiä, et " hei kulta, tulen myöhään.."ajattelen sinua vaikka olenkin töissä..." pieniä asioita, isoja merkityksä,
vaikka faktat on tiedossa, välillä tilanteet saa asiat vääristymään ja välillä jopa lukkoon, silloin (valitettavasti) tulee sanottua/tehtyä asioita joita ei pitäisi. mutta kun hakee toisen huomion.. omat viestit eivät tunnu tehoavan, ja sitten sitä huomiota hakee väärällä tavalla.. ja kuitenkaan ei halua riitoja tms vaan olla lähellä, käpertyä kainaloon.
aina ei aikataulut täsmää, tai ajatukset, mutta puhumalla/viestillä/meilillä voisi korvata tilannetta, ennenkuin on liian myöhäistä.
nyt hän jo muutti pois, ja ikävä on. tiedän virheeni ja kadun niitä todella paljon. yritin korjata virheeni ja "muokata" itseäni, mutta välillä ei osannut kun kaipasi sitä "extra voimaa" toiselta, halausta tms. joka rauhoitta ym...
ikävöin häntä, rakastan häntä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
toisen ajatuksista ei tiedä koskaan, ei saisi olettaa mutta kysyminenkin on joskus vaikeaa. Puhuminen on vain ainoa keino selvittää asioita... joskus voi tuoda kukkia tms laittaa ruokaa ym ym... sanat on ne, joilla varmistetaan että toinen ymmärtää onko kyseessä anteeksipyyntö tai jotain muuta.
Yhteisen ajan puuttuessa/ ollessa vähäinen, sanoilla ja tunteiden osoituksilla on suurempi merkitys, ei voi olettaa että toinen aina tietää missä mennään.
Arvostakaa puolisoitanne, arkiset asiat vaikka sujuu hyvin, vaimo tekee kotityöt ja mies korjaa auton tms. ni joskus sitä aromia lisää arkeen, viestillä tai halauksella, se auttaa moneen vaivaan ja ikävään asiaan.
Tapahtuiko muutos puolisossasi sen jälkeen kun muutitte yhteen? Tarkoittaako se sitä että vietitte laatuaikaa yhdessä lapsienne kanssa ennen yhteenmuuttoa ja sitten kun kaikki asuitte saman katon alla, miehellä ei ollutkaan enää halua tulla "kotiin"?
Jos tuo on kuvio, niin sitten on parasta antaa miehelle hänen lapsensa, sinulle sinun omat lapset ja kummankin jatkaa tahollaan.
Loppujen lopuksi sinä olet laillisesti vastuussa vain omista lapsistasi. Heidän hyvinvointi ja menestys on vain sinun hartioillasi. Miehiä, sängynlämmittäjiä saa helposti, he tulevat ja menevt. Tuo on juuri mitä sinun lapstesi EI kuulu nähdä eikä kokea. Sinä äitinä olet heille se ainut roolihahmo ja esimerkki.
Valittavanasi onkin millaisena esikuvana sinä haluat esiintyä heille. Voisitko ajatella että keskittäytyisit omiin lapsiisi 100%, heidän koulutoihinsä ja harrastukksiinsa ja järjestäisit vain sinun omille lapsillesi rauhllisen ja rakkauden täyttämän kodin, tyyssijan jossa he tuntevat olevansa turvassa ja saavansa sinun 100% huomion. Varsinkin kun he tulevat teini-ikään, sinulla on kädet täynnä ohjatessasi heitä ja pysyesäsi ajan tasalla. Lapsesi tarvitsevat sinua ja vain sinua, ei vieraita miehä kodissaan ! Kohta he ovat omillaan ja olet yksin. Sitten sinulla on enemmän kuin tarpeeksi aikaa laukata miesten perässä.
näitä muutoksia oli useita, asiat oli ok kun asuttiin kolmestaan, puolison tyttären muutto meille tapahtui todella nopeasti, ei ollut oikein aikaa valmistautua, tai oli mutta oli sellainen muuttaa-ei muuta tilanne, ja kun puoliso aloitti oman yrityksen, tuntui että minun taas pitää "muuttua" ja ymmärtää kaikki hetkessä, aikaa ei oikein ollut edes itselle sisäistää asioita ja välillä rauhoittua, oman terveyden kanssa oli hankaluuksia, kystaa poistettiin ym... asioita jotka tietty vaikuttaa naisena olemiseen. leikkauksesta paraneminen kesti muutamia viikkoja ym...
sit tietty tavalliset naisten vaivat ja yleiset sairaudet; flunssat ym... vie voimia ja silti pitäis jaksaa...
haluan olla hyvä malli ja esikuva, rakastan molepia lapsia kuin omia, mutta äitipuolena olemisessakin on omat kuviot. toinen helposti sanoo "ettet ole mun äiti, ei mun tarvii..." ei tunnu kivalta. Isä ei välttämättä näe/huomaa näitä asioita, hänenhän on ollut helppo muuttaa asumaan kun hoitaa omat työnsä ja autot ym, ei kotihommia... asioita on monia, päivästä ja ajasta riippuen,
kuitenkin perusasiat, koti, ruoka, työt, autot ym on olleet kunnossa. välittämistä on mutta yhteistä aikaa ei ole ollut ehkä tarpeeksi, eikä omaa aikaakaan, joten molemmat stressaa ja väsyy.... tunteita on mutta kuinka ne näyttää ettei toinen tunne painostukseksi tai välttelemiseksi....
on suunnaton, todelliset tunteet eivät ole hävinneet. musta tuntuu että tuo mies oli just se mun parempi puolisko.
rakastan ja ihailen häntä, kaikkea hänessä.