Ollaan seurusteltu pian 5 vuotta. Olen 20 ja mieheni vuoden vanhempi. Hän pääsi viikko sitten armeijasta. Minulla ei itsellä ole kamalasti kavereita, kun oon muuttanut tälle paikkakunnalle vuotta ennen kuin alettiin seurustella ja sit seurustelun alettua ne vähätkin kaverit unohtu...sitä teinihuumaa... No, ammattikoulussa meillä oli hyvä luokka ja kaikki oli kavereita, mutta kun koulu loppu, niin kukaan ei jäänyt tälle paikkakunnalle... Nyt tuntuu että oon ihan yksin. Vuoden oon ollu töissä, mutta olen ainut nuori siinä paikassa...muut ovat huomattavasti vanhempia...
Miehelläni on kyllä kavereita ja minäkin olen heidän kanssaan hyvissä väleissä. Meillä on jopa usein tosi hauskaa yhdessä! Mutta tietenkään mieheni ei aina halua minua mukaan kun lähtee juhlimaan. Ja minä taas jään yksin kotiin. Ahdistaa kamalasti, kun ei ole ketään muuta kuin mieheni. Ja nyt kun hän on tullut armeijasta, tää kaikki tuntuu niin sekavalta. Haastan kokoajan riitaa pienimmistäkin asioista. Kyllä hänkin on välillä todella ajattelematon minua kohtaan. Eilenkin ilmoitti, että lähtee baariin vaikka oltiin suunniteltu koti-iltaa. No, minä jäin yksin kotiin.
Illalla sanoin hänelle, että haluan erota. Enkä edes tiedä miksi. Ehkä vaan halusin kuulla, että hän rakastaa minua, eikä halua että erotaan. No, sanoihan hän senkin. Mutta jotenkin hän tuntuu niin kovin etäiseltä ja välinpitämättömältä. Aamulla sanoin olevani samaa mieltä kun hän kysyi. No, pyyteli etten jättäisi, mutta jostain syystä kuitenkin aloitin taas riidan ja sanoin että haluan erota. No, siinä vaiheessa kun olisin ollut valmis sopimaan, niin mies suuttui minulle ja niimpä läksin kotiin.
Oon melko varma, että hän antaa anteeksi. Mutta mitäs sitten. Hetken päästä minä taas aloitan jonkun ihan tyhmän riidan... Mikä mussa oikein on vikana!??? Olen ihan järkyttävän läheisriippuvainen ja kun tulee esiin aihe; ero, menen yleensä ihan paniikkiin.
No, eikai tässä auta muu kuin yrittää vaan uudestaan. Ottaa itteensä niskasta kiinni. Tuntuu vaan, että oon tosi paska ihminen! Miksi pitää yrittää kokoajan loukata toista?? Mitä jos hän ei otakkaan minua takaisin?? Sitten jään tyhjän päälle. No, se olis kyllä ihan oikein mulle! Tuntuu vaan, että mikään ei samalla lailla kuin ennen armeijaa. Silloin kun halattiin, tuntu suunnattoman hyvältä, nyt ei tunnu miltään...
Miehelläni on kyllä kavereita ja minäkin olen heidän kanssaan hyvissä väleissä. Meillä on jopa usein tosi hauskaa yhdessä! Mutta tietenkään mieheni ei aina halua minua mukaan kun lähtee juhlimaan. Ja minä taas jään yksin kotiin. Ahdistaa kamalasti, kun ei ole ketään muuta kuin mieheni. Ja nyt kun hän on tullut armeijasta, tää kaikki tuntuu niin sekavalta. Haastan kokoajan riitaa pienimmistäkin asioista. Kyllä hänkin on välillä todella ajattelematon minua kohtaan. Eilenkin ilmoitti, että lähtee baariin vaikka oltiin suunniteltu koti-iltaa. No, minä jäin yksin kotiin.
Illalla sanoin hänelle, että haluan erota. Enkä edes tiedä miksi. Ehkä vaan halusin kuulla, että hän rakastaa minua, eikä halua että erotaan. No, sanoihan hän senkin. Mutta jotenkin hän tuntuu niin kovin etäiseltä ja välinpitämättömältä. Aamulla sanoin olevani samaa mieltä kun hän kysyi. No, pyyteli etten jättäisi, mutta jostain syystä kuitenkin aloitin taas riidan ja sanoin että haluan erota. No, siinä vaiheessa kun olisin ollut valmis sopimaan, niin mies suuttui minulle ja niimpä läksin kotiin.
Oon melko varma, että hän antaa anteeksi. Mutta mitäs sitten. Hetken päästä minä taas aloitan jonkun ihan tyhmän riidan... Mikä mussa oikein on vikana!??? Olen ihan järkyttävän läheisriippuvainen ja kun tulee esiin aihe; ero, menen yleensä ihan paniikkiin.
No, eikai tässä auta muu kuin yrittää vaan uudestaan. Ottaa itteensä niskasta kiinni. Tuntuu vaan, että oon tosi paska ihminen! Miksi pitää yrittää kokoajan loukata toista?? Mitä jos hän ei otakkaan minua takaisin?? Sitten jään tyhjän päälle. No, se olis kyllä ihan oikein mulle! Tuntuu vaan, että mikään ei samalla lailla kuin ennen armeijaa. Silloin kun halattiin, tuntu suunnattoman hyvältä, nyt ei tunnu miltään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä jää kotiin nyhjöttämään. Tulet tosiaan vähitellen niin läheisriippuvaksi, että teillä ei mene enää ollenkaan hyvin.
Paikkakunnallasi varmaan on jotain harrastusmahdollisuuksia,joissa tapaat muitakin. Se tekee teidän suhteellenne hyvää, ja itsellesi ennenkaikkea. Anna miehesi mennä,jos hän vaan kavereitaan tapaa. Miehet ovat niin lapsia pitkän aikaa, että kaverit ovat joskus melkein tärkeämpiä kuin tyttöystävä, mutta jos menee kauan aikaa ja kaverit ovat edelleen yhtä tärkeitä, niin ehkä silloin voit katsoa kannattaako olla vielä yhdessä. Yhteisiä harrastuksiakin pitää olla.