Kaipaatteko koskaan

sanat suustani.

Joku jolla on asenteet ihan yhtä päin persettä kuin mullakin :)

"En. Exäni lujia käsivarsia ja hänen suojeluaan nolosti kaipaan ehkä joskus, mutta itsehän valitsin, etten halua rakkautta ja fiksua ihmistä."

Valitsisitko vielä?

"Nyt hänellä varmasti on toinen ja mä toivon, että hän on onnellinen ja elää hyvän elämän: minusta ei ollut rakastamaan silloin."

No entäs nyt?

Jos toivot hänelle hyvää niin mikset ota selville onko hänellä joku ja jos ei niin tarjoa itseäsi tekemään hyvästä parempi.

"Ketään en kyllä pärjätäkseni tarvitse."

Se on oikein hyvä, entä onko jonkun kanssa parempI?

Jos elämä on viisastuttanut sinua ja tulet toisiin ajatuksiin jälkeenpäin ei ole väärin tehdä hyvää valintaa ja tarkastaa tilannetta siitä minkä jätti taakseen. Jos koet itsesi jollain tavalla "heikommaksi" jos tekisit niin niin olet hirveällä tavalla väärässä. Onnen tavoitteleminen ei ole heikkoutta, se on se mitä pitää tehdä. Jos tiedät että pärjäät yksinkin ei se tarkoita että sinun tarvitsisi tehdä niin. Se että olet jättänyt taaksesi jotain mikä oli hyvää ja tunnet siitä jonkinlaista syyllisyyttä ei tarvi olla syy kokea itseään kelpaamattomaksi tai huonoksi sen ihmisen suhteen tai että "ei kannata" tai että olisi jotenkin väärin tai heikkoa kaivata.

Voit yrittää kumota valintasi, sinulla on (mahdollisesti) myös hyvä syy tehdä niin: kasvaminen ihmisenä. Oman pärjäämisesi löytäminen ja kyky valita myös olla jonkun kanssa ja antautua sille että kaksin on kuitenkin helpompaa. Se ei ole tappio vaan toimiessaan kahden ihmisen voitto.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Joku jolla on asenteet ihan yhtä päin persettä kuin mullakin :)

"En. Exäni lujia käsivarsia ja hänen suojeluaan nolosti kaipaan ehkä joskus, mutta itsehän valitsin, etten halua rakkautta ja fiksua ihmistä."

Valitsisitko vielä?

"Nyt hänellä varmasti on toinen ja mä toivon, että hän on onnellinen ja elää hyvän elämän: minusta ei ollut rakastamaan silloin."

No entäs nyt?

Jos toivot hänelle hyvää niin mikset ota selville onko hänellä joku ja jos ei niin tarjoa itseäsi tekemään hyvästä parempi.

"Ketään en kyllä pärjätäkseni tarvitse."

Se on oikein hyvä, entä onko jonkun kanssa parempI?

Jos elämä on viisastuttanut sinua ja tulet toisiin ajatuksiin jälkeenpäin ei ole väärin tehdä hyvää valintaa ja tarkastaa tilannetta siitä minkä jätti taakseen. Jos koet itsesi jollain tavalla "heikommaksi" jos tekisit niin niin olet hirveällä tavalla väärässä. Onnen tavoitteleminen ei ole heikkoutta, se on se mitä pitää tehdä. Jos tiedät että pärjäät yksinkin ei se tarkoita että sinun tarvitsisi tehdä niin. Se että olet jättänyt taaksesi jotain mikä oli hyvää ja tunnet siitä jonkinlaista syyllisyyttä ei tarvi olla syy kokea itseään kelpaamattomaksi tai huonoksi sen ihmisen suhteen tai että "ei kannata" tai että olisi jotenkin väärin tai heikkoa kaivata.

Voit yrittää kumota valintasi, sinulla on (mahdollisesti) myös hyvä syy tehdä niin: kasvaminen ihmisenä. Oman pärjäämisesi löytäminen ja kyky valita myös olla jonkun kanssa ja antautua sille että kaksin on kuitenkin helpompaa. Se ei ole tappio vaan toimiessaan kahden ihmisen voitto.

Miksi keskustelet itsesi kanssa, ts. vastaat omaan viestiisi ja kysyt itseltäsi kysymyksiä?

salapoliiti. kirjoitti:

Miksi keskustelet itsesi kanssa, ts. vastaat omaan viestiisi ja kysyt itseltäsi kysymyksiä?

Miksi sä miinoitat kysymyksesi valheilla ja asioilla joista et tiedä tarpeeksi?

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Joku jolla on asenteet ihan yhtä päin persettä kuin mullakin :)

"En. Exäni lujia käsivarsia ja hänen suojeluaan nolosti kaipaan ehkä joskus, mutta itsehän valitsin, etten halua rakkautta ja fiksua ihmistä."

Valitsisitko vielä?

"Nyt hänellä varmasti on toinen ja mä toivon, että hän on onnellinen ja elää hyvän elämän: minusta ei ollut rakastamaan silloin."

No entäs nyt?

Jos toivot hänelle hyvää niin mikset ota selville onko hänellä joku ja jos ei niin tarjoa itseäsi tekemään hyvästä parempi.

"Ketään en kyllä pärjätäkseni tarvitse."

Se on oikein hyvä, entä onko jonkun kanssa parempI?

Jos elämä on viisastuttanut sinua ja tulet toisiin ajatuksiin jälkeenpäin ei ole väärin tehdä hyvää valintaa ja tarkastaa tilannetta siitä minkä jätti taakseen. Jos koet itsesi jollain tavalla "heikommaksi" jos tekisit niin niin olet hirveällä tavalla väärässä. Onnen tavoitteleminen ei ole heikkoutta, se on se mitä pitää tehdä. Jos tiedät että pärjäät yksinkin ei se tarkoita että sinun tarvitsisi tehdä niin. Se että olet jättänyt taaksesi jotain mikä oli hyvää ja tunnet siitä jonkinlaista syyllisyyttä ei tarvi olla syy kokea itseään kelpaamattomaksi tai huonoksi sen ihmisen suhteen tai että "ei kannata" tai että olisi jotenkin väärin tai heikkoa kaivata.

Voit yrittää kumota valintasi, sinulla on (mahdollisesti) myös hyvä syy tehdä niin: kasvaminen ihmisenä. Oman pärjäämisesi löytäminen ja kyky valita myös olla jonkun kanssa ja antautua sille että kaksin on kuitenkin helpompaa. Se ei ole tappio vaan toimiessaan kahden ihmisen voitto.

No vastaan sinulle... Hmh. Viestini oli vähän herkistelevässä mielentilassa kirjoitettu. En mä mitään menneestäni kaipaa. En ole haikailijatyyppiä sikäli. Elämä on tässä ja nyt. Sitäpaitsi mies oli aika itsekäs ja suhteessa paljon hankaluuksia. Onneton mä olisin, jos siihen olisin jäänyt ja se mies varmasti yhtä onneton. Ja itse olen todella itsekäs ihminen: en ole koskaan tarvinnut miestä turvallisuuden tunteiden takia. Mä olen vahva nainen ja parisuhteessa teen onnettomaksi jokaisen, joka ei muhun ihmisenä sielunkumppanuutta koe.

Kiittelen ystävällisyydestä.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Miksi sä miinoitat kysymyksesi valheilla ja asioilla joista et tiedä tarpeeksi?

Niinpä. Mistä teistä voi tietää, että kenen kanssa kannattaa keskustelupalstalla edes jutella, kun kaikenlaiset sanotun vääntelijät säätävät keskusteluita. Olen siitä asiasta puhunut aika kauan.