Olen seurustellut mieheni kanssa 2,5vuotta ja olemme eläneet kaukosuhteessa viime syksystä lähtien opiskelujen vuoksi. Olemme nähneet vaihtelevasti, suurin piirtein noin kerran kuussa, mutta juttelemme netin välityksellä päivittäin. Olemme parikymppisiä. Tänä kesänä meidän olisi tarkoitus muuttaa yhteen.
Nyt olen kuitenkin ihastunut toiseen mieheen, ja hänkin taitaa minuun. En osaa ottaa enää tunteistani selvää. Omassa miehessäni kiinnitän nykyään huomiota vain hänen huonoihin puoliinsa ja tiuskin kaikesta. Tämä uusi mies taas tuntuu ihanalta ja mukavalta mieheltä. En kuitenkaan haluaisi välttämättä alkaa seurustella hänen kanssaan, koska hän on myös hyvä ystäväni ja ystäviin en haluaisi sekaantua ja kaikenlisäksi hän ehkä muuttaa pois tästä kaupungista kesän aikana (kaveriporukkamme on iso, entä jos suhteemme ei sitten toimisikaan, miten se vaikuttaisi porukkaamme?)... Toisaalta taas kun näemme mieheni kanssa, suhteemme on ihan kunnossa.
Onko muita samanlaisia tuntemuksia? En yhtään tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu pahalta ja itkettää jatkuvasti.
Nyt olen kuitenkin ihastunut toiseen mieheen, ja hänkin taitaa minuun. En osaa ottaa enää tunteistani selvää. Omassa miehessäni kiinnitän nykyään huomiota vain hänen huonoihin puoliinsa ja tiuskin kaikesta. Tämä uusi mies taas tuntuu ihanalta ja mukavalta mieheltä. En kuitenkaan haluaisi välttämättä alkaa seurustella hänen kanssaan, koska hän on myös hyvä ystäväni ja ystäviin en haluaisi sekaantua ja kaikenlisäksi hän ehkä muuttaa pois tästä kaupungista kesän aikana (kaveriporukkamme on iso, entä jos suhteemme ei sitten toimisikaan, miten se vaikuttaisi porukkaamme?)... Toisaalta taas kun näemme mieheni kanssa, suhteemme on ihan kunnossa.
Onko muita samanlaisia tuntemuksia? En yhtään tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu pahalta ja itkettää jatkuvasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihastuminen kyseessä. Kun ihastuu, toisessa on kaikki ihanaa, myös ne huonot puolet. Mutta arjessa kyllä tuosta uudesta "täydellisestä" miehestä löytyy myös huonot puolet.
Olette olleet pitkään yhdessä - nuoresta asti. Teidän suhteenne alkaa vakiintua ja silloin kaikki ihana katoaa ja alkaa kiinnittää huomiota myös huonoihin puoliin. Silti arki rullaa.
Älä lähde hetken ihastuksen perään, se ei näyttäisi tulevan kestämään. Tunne kyllä haihtuu aikanaan, viimeistään kun alatte viettämään yhteistä arkea miehesi kanssa jälkeen. Nauri tunteesta nyt, mutta älä vie sitä pidemmälle. Sinulla on loistava suhde tulossa vanhan miehen kanssa. Ihastumisia tulee ja menee, niille ei voi mitään, mutta niiden mukaan ei kannata lähteä.
Väitätkö että pitkään yhdessä on 2,5 vuotta? Mielestäni jos noin nopeasti alkaa jo tulla ihastuksia toisia kohtaan, niin niitä on odotettavissa tulevaisuudessakin parin vuoden välein. Kunnes jano aidan vihreämmälle puolelle voittaa ja tilanne menee pettämiseen. Silloin sitä vasta pulassa ollaankin, kun ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä ja tuntuu ahdistavalta ja muut kiinnostaa liikaa, mutta ei erota, koska ollaan oltu "niin pitkään yhdessä".
Millä ihmeen perusteella näillä palstoilla väitetään että aina juuri se kenen kanssa NYT seurustelee on "se oikea", vaikka tyttö -ja poikaystäviä olisi ollut aiemminkin? Onhan se nykyinenkin ollut jokus seuraava. Miten on niin ehdotonta että joku seurustelun aikainen ihastus olisi tuhoon tuomittu? Ja miten perustelet tuon lauseesi "ihastumisia tulee ja menee, niille ei voi mitään, mutta niiden mukaan ei kannata lähteä", miten seurustelu sitten alkaa jos ei ihastumisella?
Ettei olisi kyse muutoksen pelosta jota kylvetään muillekin tuomaan pönkitystä omalle harhakuvalle? Olisi mukava kuulla järkeviä perusteluita.