Hei,
Haluaisin puhua sellaisesta aiheesta kun alkoholin käyttö suhteessa. Minä tapasin miesystäväni reilu vuosi sitten (suomi24), kolahti ja aloimmekin tapailla suht usein, viikoittain tapaamme ja viikonloput vietämme yleensä yhdessä. Välimatkaa on reilu tunnin ajomatka, ja kummallekin tämä seurustelusysteemi sopii hyvin. Molemmat olemme nelikymppisiä, joten elettyä elämää ja tilanteita on kyllä takana molemmilla.
No, jossain vaiheessa havahduin siihen, että onpas siellä miehen kotona aina paljon tyhjiä viinapulloja. Viikonloppuisin aina hän käyttää alkoholia vähintään toisena päivänä. Ei hän siitä mitään numeroa tee, mutta sitä näkyy aina puolen litran pullo hujahtavan tosta vaan. Minä en ole mikään absolutisti, mutta en välttämättä kaipaa edes saunasiideriä, ruuan kanssa on joskus kiva juoda punkkua ja tietty joskus kavereiden kanssa bilettäessä joskus lipsahtaa humalan puolelle, mun alkoholin käyttö on ehkä kerran kuussa jossain muodossa. Samaten jos olen ostanut itselleni vaikka siiderin, joka jää juomatta,niin taatusti sitä ei enää ole kun seuraavan kerran olen hänen luonaan.
Hänen käytöksestään tai puheestaan ei välttämättä huomaa, että on juonut. Mutta nyt olen oikeastaan tajunnut, että hän käyttää alkoholia myös viikolla. Ja nyt se kyllä mua häiritsee. Ihmettelin, kun mies isoon ääneen päätti tipattomasta jaksosta ja oikeasti merkkasi kalenteriin ne reilun kuukauden päivät kun ei mitään ottanut. Minun mielestäni hänellä on ongelma, jos se on noin Suuri Tapaus olla ilman x aikaa.
Sinänsähän asia ei mulle yhtään kuulu, mutta tuo on sellainen piirre, että ei ikinä ja missään tapauksessa edes voisi hänen kanssaan asua. Vaikka en sitä kyllä haluaisi muutoinkaan. Viihdyn hänen seurassaan hyvin ja viikonloput yhdessä sujuvat hienosti, kokkaillaan, puuhastellaan pihalla, katellaan leffoja ja nautiskellaan toisistamme. Tavallista ja ihanaa.
Alholin käytöstä en ole ikinä hänelle huomauttanut tai puhunut, minun mielestä kun molemmat ollaan aikuisia ihmisiä niin voidaan tehdä omia valintoja. Mutta se nyt vaan on alkanut häiritsemään.
En minäkään ole täydellinen mitenkään, jokaisella on omat paheensa ja huonot puolensa.
Oikeasti olen miettinut sitäkin, että onko tuolla suhteella tulevaisuutta, meneekö tuo alkoholin käyttö tuosta vaan enemmäksi ? Mikä on se vimma, että alkoa on pakko saada ja sitäkö se nimenomaan on ? Surettaa, koska ihana mies on kyllä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on ja milloin alkoholin käyttö on liiallista? Laskureiden mukaan tietenkin sitä jo on, mutta onko se ilmeisesti vaan niin raadollista, että minä joko siedän asian tai lähden suhteesta, minun ei kuulu enkä voi miehen alkoholin käyttöön vaikuttaa ?
Haluaisin puhua sellaisesta aiheesta kun alkoholin käyttö suhteessa. Minä tapasin miesystäväni reilu vuosi sitten (suomi24), kolahti ja aloimmekin tapailla suht usein, viikoittain tapaamme ja viikonloput vietämme yleensä yhdessä. Välimatkaa on reilu tunnin ajomatka, ja kummallekin tämä seurustelusysteemi sopii hyvin. Molemmat olemme nelikymppisiä, joten elettyä elämää ja tilanteita on kyllä takana molemmilla.
No, jossain vaiheessa havahduin siihen, että onpas siellä miehen kotona aina paljon tyhjiä viinapulloja. Viikonloppuisin aina hän käyttää alkoholia vähintään toisena päivänä. Ei hän siitä mitään numeroa tee, mutta sitä näkyy aina puolen litran pullo hujahtavan tosta vaan. Minä en ole mikään absolutisti, mutta en välttämättä kaipaa edes saunasiideriä, ruuan kanssa on joskus kiva juoda punkkua ja tietty joskus kavereiden kanssa bilettäessä joskus lipsahtaa humalan puolelle, mun alkoholin käyttö on ehkä kerran kuussa jossain muodossa. Samaten jos olen ostanut itselleni vaikka siiderin, joka jää juomatta,niin taatusti sitä ei enää ole kun seuraavan kerran olen hänen luonaan.
Hänen käytöksestään tai puheestaan ei välttämättä huomaa, että on juonut. Mutta nyt olen oikeastaan tajunnut, että hän käyttää alkoholia myös viikolla. Ja nyt se kyllä mua häiritsee. Ihmettelin, kun mies isoon ääneen päätti tipattomasta jaksosta ja oikeasti merkkasi kalenteriin ne reilun kuukauden päivät kun ei mitään ottanut. Minun mielestäni hänellä on ongelma, jos se on noin Suuri Tapaus olla ilman x aikaa.
Sinänsähän asia ei mulle yhtään kuulu, mutta tuo on sellainen piirre, että ei ikinä ja missään tapauksessa edes voisi hänen kanssaan asua. Vaikka en sitä kyllä haluaisi muutoinkaan. Viihdyn hänen seurassaan hyvin ja viikonloput yhdessä sujuvat hienosti, kokkaillaan, puuhastellaan pihalla, katellaan leffoja ja nautiskellaan toisistamme. Tavallista ja ihanaa.
Alholin käytöstä en ole ikinä hänelle huomauttanut tai puhunut, minun mielestä kun molemmat ollaan aikuisia ihmisiä niin voidaan tehdä omia valintoja. Mutta se nyt vaan on alkanut häiritsemään.
En minäkään ole täydellinen mitenkään, jokaisella on omat paheensa ja huonot puolensa.
Oikeasti olen miettinut sitäkin, että onko tuolla suhteella tulevaisuutta, meneekö tuo alkoholin käyttö tuosta vaan enemmäksi ? Mikä on se vimma, että alkoa on pakko saada ja sitäkö se nimenomaan on ? Surettaa, koska ihana mies on kyllä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on ja milloin alkoholin käyttö on liiallista? Laskureiden mukaan tietenkin sitä jo on, mutta onko se ilmeisesti vaan niin raadollista, että minä joko siedän asian tai lähden suhteesta, minun ei kuulu enkä voi miehen alkoholin käyttöön vaikuttaa ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
objektiivinen mielipide tuohon täältä internetin "näin pitää elää elämässä-osastolta" on että alkoholisti mies on. Tulet vielä satuttamaan itsesi tuossa suhteessa. Jossei mies tajua nyt mennä vieroitukseen niin ei sitä tapahdu tulevaisuudessakaan muutakuin ennenkuin jotain tosi pahaa on tapahtunut.
Alkoholin käyttö on aina liiallista kun se häiritsee.Kannattaa etsiä sellainen kumppani jolla on suunnilleen samat alko tottumukset kun itsellä,muuten siinä suhteessa jää kakkostilalle.
On tietysti ihmisiä jotka ovat aina tottuneet elämään enemmä tai vähemmän alkoholistien kanssa.Silloin siihen kai vaan oppii,etsii itselleen harrastuksia ja tekemistä siksi aikaa kun toinen juo.Voi se juova kumppani olla ihan ihana mies ja usein okin.Jos yhteis oloon ei liity väkivaltaa eikä pettämistä niin voinee siinä elellä.Tunnelma sellaisessa liitossa (oli se sitten seurustelua tai avo tai avioliitto)on ehkä hiukan surullinen ,eikä koskaan voi oikein suunitella tekemisiä paljon eteenpäin tekemättä aina kakkos suunitelmaa itselleen jos yteis suunitelma ei toteudu.Yhteiset juhlat ja muut ovat myös hiukan koittelevia,sillä kännäävä seuralainen yleensä saa muut vaivautuneiksi ja sinä,hänen kanssaan, saat hiukan sääliviä katseita ja kommenteja.On myös kurja katsella kun toinen tuhoaa terveyttään.
Plussa puolena kai voi nähdä sen että itse voi kyllä pitää harrastuksensa ja menonsa ja ystävänsa sillä niitä tarvitaan : )
Itse jokainen tekee valintansa miettien mitä suhteelta haluaa,kestää ja mitä on valmis antamaan.Jokaisella suhteella on hetkensä: )
Kuitenkaan koskaan ei mielestäni kannata hyväksyä pettämistä tai minkäänlaista väkivaltaa vaan kannataa panna piste sellaiselle suhteelle miettimättä.
Et ilmeisesti ole aiemmin törmännyt ongelmapäihteiden käyttäjään,tuosta lukemastani päätellen.
Vaikka mies tuntuu ihanalle ja varmaan onkin, AVAA silmäsi, ongelmat seuraa toistaan.
En halua maalata pirua seinälle, mutta iso ongelma jo tuokin. Mies ilmeisesti koettaa korjata tilannettaan, ns.raiittiilla kaudella, mutta ilmeisesti jo kuukausi on maksimi...tulee hermostuneisuutta, äksyilyä tyhjästä, puolustelua..eihän tämä mitään, jos vähän ottaa, työt kärsii, univaikeuksia, toisaalta ripustautuminen sinuun, hellyyden kaipuu, kaksistaan neljän seinän sisällä, toisaalta äreys,toisissa vaan vikaa-tyyliin..Onko tuttua......
Käyttekö yhdessä matkoilla, ystävien luona, sukulaisia tapaamassa,kertooko hän paljon itsestään ja onko ne asiat lopulta totta..
En halua pelotella, hän varmaan on ihana ihminen, kannattaa yhdessä pohtia asioita, kyseenalaistaa, mikä on tärkeää, onko se juopottelu, parisuhde vai mikä.
Toivoo ex (alkoholistin vaimo)
Kiitos kommenteista.
Todellakaan minulla ei ole lähipiirissäni yhtään kokemusta päiteiden väärinkäytöstä. Edellinen mieheni ei käyttänyt ollenkaan alkoholia, ei vakaumuksellisesta syystä, vaan koska voi heti siitä pahoin. Olisi kai pitänyt sitä seikkaa arvostaa enemmän...
No joo, mehän ei lähes ikinä vietetä aikaa ystävien kanssa. Tähän reiluun vuoteen mahtuu 3 vkonloppua jolloin olemme tavanneet yhdessä jomman kumman kavereita. Omia ystäviä minä tapaan säännöllisesti ja silloin emme vkonloppuna näe, mutta hän tapaa omia ystäviään tosi harvoin.
Muutaman kerran olen pyytänyt äitini mun luo suyömään kun hän on ollut, ja siihenkin havahduin viimeksi, että joka kerran hän on ollut hymalassa. Kerran olimme yhdessä firman juhlissa,ja se oli ihan katastrofi, mielestäni hän nolasi minut humalaisella käytöksellään ja silloin päätin, etten ikinä enää ota häntä mukaan vastaaviin tilanteisiin.
Ei hän mikään ripustautuja ole, ennemminkin hyvin itsenäinen, eikä minua muutoin tässä suhteessa ahdista ollenkaan, päinvastoin olen tästä vapaudentunteesta vaan iloinen, kun ei tarvitse miettiä yhdessäasumista tai olla kuin paita ja persaus. Hän ei ikinä ole mitenkään osoittanut olevansa väkivaltainen, enkä ole mitään merkkejä pettämisestä havainnut (jälkimmäisestä minun pitäisi olla asiantuntija, elämä on opettanut....)
Mutta siis apua, kyllähän toi aika elämää rajoittavalta pitkän päälle kuulostaakin !!
Hän kuitenkin hoitaa työnsä hyvin, koskaan ei osoita olevansa krapulainen ja sen takia aamut olisi hitaita. Sitäkin olen miettinut, että koska mun kokemus toisten alkoholinkäytöstä on niin pientä, olenkohan vaan liian pikkumainen ja herkkä asian suhteen ? Mutta jos se mua häiritsee, niin ehkä en.
Sitä tässä sitten pitää miettiä, että mikä tässä elämän vaakakupissa sitten painaa. Hän on tosiaan muutoin aivan ihana, juuri sellainen kun miehen mielestäni pitää olla, osaa tehdä asioita, ihana seksikumppani, käytännöllinen ja nähnyt myös elämää eikä mikään taivaanrannanmaalari. Viihdyn hänen seurassaan, kun vaan toi alko ei olisi noin hallitsevaa. Pitäisi varmaan oikeasti nostaa kissa pöydälle ja puhua....
Ja varmaan se menee niin, että niin kauan kun ei ole tarvetta tiiviimpään yhdessäoloon tilanne on minulle siedettävissä. Itse katson kuitenkin, että meillä on vakava parisuhde, vaikka emme asukaan yhdessä. Mitään yhteiselämää en voisi kuitenkaan edes kuvitella. Ehkä sekin riittää silti loppuelämäksi ??
Voi paska.
Jep, juoppo on, ei maha mittään. Mutta onko se nyt ongelma, jos sinä et halua asua yhdessä? Jos muutat yhteen, sinusta tulee juopon kodin hoitaja, ja saat katsella sitä kännistä äijää, mutta nyt saat parhaat palat. Voit jättää hänet, jos viina vie liikaa, eli että se alkaa vaikuttaa teidän suhteeseenne, ja hän alkaa olla kännissä teidän aikananne, (ja tyyliin paskoa housuunsa), pili lakkaa kokonaan seisomasta jne.
Mutta että on, se on niin raadollista, että ne ketkä yrittävät vaikuttaa, ovat nalkuttavia akkoja ja mäkättäviä ämmiä, eikä siinä ole sen kummempaa: sellainen sinäkin olisit. Lisäksi tuollainen päivien ruksittaja tuskin muutenkaan lopettaa enää, liian vanha, huonot tavat jne. Ei tule onnistumaan ihan helpolla. Todennäköisesti ei ollenkaan.
Puhe voi olla karkeaa, mutta näin se on, alkoholismi on etenevä sairaus, osasta tulee väkivaltaisiakin (osasto "juoppohullut sekopäät"), mutta jos hän ei ole jo, ehkä ei tulekaan, hän kuuluu osastoon "säälittävät reppanat". Loppujen lopuksi, vaikkei vielä kuuluisikaan.
No, minä ottaisin sen mitä saan, jos tyypistä tykkäisin ja sitten lähtisin menemään, tai jos löytyisi parempi. Jep, elämä on, ja sellaista se, raadollista on. So not. Ittepähän jokainen valitsee.
Käytä tämä seurusteluaika huolellisesti tutustumalla häneen. poista ne vaaleanpunaiset silmälasi silmiltäsi. Se auttaa sinua objektiivisesti näkemään miehen todellinen alkoholinkäytto. Merkkien perusteella se kuulosta aivan liialta nyt jo.
Huomatessasi sen olevan liiallista, ehdota AA-kerhoa. Mikäli hä heti tyrmää idean, hän ei tunnusta itselleen alkoholismiaan (vaikka onkin tietoinen siitä "kuukauden kuivakausi"). Tuossa vaiheessa tiedät että miehellä on ongelma. Kukaan, joka on elänyt alkoholistin kanssa ei voi suositella sitä toiselle.
Alkoholistia ei toinen voi parantaa. Sen idean on tultava ao.n itsensä aloitteesta.
Nyt sinulla onkin iso päätos, haluatko syventää ystävyyttäsi mieheen vai antaa hänen mennä.
Kyllähän tuo viikollakin juominen on alkoholiriippuvuutta.
Omasta puolestani voin sanoa, että tein itsekin kuukauden juomattomasta jaksosta noin 23 vuotiaana ison numeron, joka viikonloppu kun yleensä biletettiin viinanhuuruissa. Että ei se ison asian tekeminen välttämättä mitään meinaa, vaan se kuinka sitä alkoholia käyttää.
Nykyisellään urheilu ja sen tavoitteiden hakeminen tekee alkoholista vähän "vihollisen", jotenka omat alkoholit on rajoittunu noin 1-2 pulloon olutta parin viikonlopun välein. Tätä on jotkunut jo 5 kuukautta. En todellakaan ole mikään absolutisti, eikä ole mitään sitä vastaan, että parempi puoliskoni bilettää tyttökavereidensa kanssa, mutta hauskaa on ollut näinkin.