Jos olen esimerkiksi ystävien kanssa istumassa iltaa, ja mukaan tulee ihmisiä, joita en entuudestaan tunne, minusta kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin olla jutella ystävällisesti näiden vieraidenkin kanssa. Olen havainnut, että minut usein tulkitaan väärin vastaavanlaisissa tilanteissa. Miehet, ystävällinen hymy on monella naisella ihan arkipäiväistä reagointia eikä normaalissa keskustelutilanteessa tarkoita flirttailua!
Ennen kuin ristiinnaulitsette minut niin voin todeta etten ole tätä palstalla kuvailtua "lutkatyyppiä" enkä muutenkaan mikään bimboflirttailija. Olen hieman yli parikymppinen, kerran seurustellut nainen ja etsin tällä hetkellä vakavaa suhdetta. En ihastu kovinkaan helposti (nyt siis ei puhuta pelkästään ulkonäkötekijöistä), ja tunnen kyllä heti keskustellessa tuntemattoman miehen kanssa, josko miehessä on jotakin joka vetää minua puoleensa. Olen tutustunut silloin tällöin todella mukaviin miehiin, mutta se "kipinä" on vain puuttunut.
Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista todellista ystävää, mutta haluaisin mielelläni saada sellaisen. Jos tiedän miehen olevan kiinnostunut minusta, miten kohteliaasti kertoisin, etten ole kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä, mutta sen sijaan mielelläni haluaisin saada hänestä ystävän? Onko sinkkutytön edes mahdollista ystävystyä miehen kanssa, joka on ensin osoittanut jollakin tavalla kiinnostustaan?
Ennen kuin ristiinnaulitsette minut niin voin todeta etten ole tätä palstalla kuvailtua "lutkatyyppiä" enkä muutenkaan mikään bimboflirttailija. Olen hieman yli parikymppinen, kerran seurustellut nainen ja etsin tällä hetkellä vakavaa suhdetta. En ihastu kovinkaan helposti (nyt siis ei puhuta pelkästään ulkonäkötekijöistä), ja tunnen kyllä heti keskustellessa tuntemattoman miehen kanssa, josko miehessä on jotakin joka vetää minua puoleensa. Olen tutustunut silloin tällöin todella mukaviin miehiin, mutta se "kipinä" on vain puuttunut.
Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista todellista ystävää, mutta haluaisin mielelläni saada sellaisen. Jos tiedän miehen olevan kiinnostunut minusta, miten kohteliaasti kertoisin, etten ole kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä, mutta sen sijaan mielelläni haluaisin saada hänestä ystävän? Onko sinkkutytön edes mahdollista ystävystyä miehen kanssa, joka on ensin osoittanut jollakin tavalla kiinnostustaan?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Miehille voi olla aika piinallinen tilanne tuollainen, jos on kiinnostunut naisesta ja nainen haluaa olla vain ystävä. Joskus miehetkin pystyvät jatkamaan siitä kaverina ihan lunkisti, mutta heillä pitäisi melkein olla jo vähintään yhtä kiinnostava nainen kiikarissa. Itsellä ainakin näin. Muuten saattaa alkaa pyöriä kaverinainen liikaa mielessä ja syntyy tiivistunnelmaisia tilanteita.
Naispuoliset kaverit ovat kyllä ihan hieno juttu, naisilta löytyy erilaista näkökulmaa kuin miesten kanssa jutellessa. Monia miehiä tällainen ei tietysti voisi vähempää kiinnostaa.
Miksi miehet elää ja kokee kaiken alapäänsä kautta?
testosteronintuotannosta. Deal with it. Näin on evoluutio/jumala asian parhaaksi katsonut. :-D
Miehen evoluutiokehitys on jäänyt luolamies-tasolle? Ok. Sitähän se.
...ole sukupuolikysymys. Samalla tavalla tilanne, jossa nainen on kiinnostunut romanttisessa mielessä, mies vain kaverina, on hyvin vaikea, ja voi johtaa naisen itkuraivareihin.
Naista ei haittaisi jos ei saisi miestä jonka haluaa mutta mies haluaisi muuten vain lyöttäytyä seuraan?
Sallit mun nauraa....
"Miksi miehet elää ja kokee kaiken alapäänsä kautta? "
Ja naisetko eivät näin tee ? Aika katteeton väittämä kun huomioidaan se tosiseikka, että moni nainen haluaa sekstailla jo ensitreffeillä, tai vetää herneen nenään siitä, jos mies ei ole valmis panemaa täysin tuntematonta naista.
Tuo sinun kommenttisi on lähinnä kulunut fraasi siinä missä "naisen euro on 80 senttiä". Kannattaisi keksiä jotakin uutta...
En osaa suoraan vastata kysymykseesi, mutta koetan sanoa jotain.
Kyse lienee siis siitä, että seksuaalinen vetovoima puuttuu? Koska mitäpä syytä olisi haluta edes ystäväksi sellainen, jonka kanssa ei ole hyvää henkistä kontaktia.
Ehkä joku nainen osaa kertoa miten siinä tilanteessa naisena kannattaa toimia. Näkökulma voisi olla tämäkin: Miten naisen kanssa olisi toimittava vastaavassa tilanteessa, eli miten sinkkumies saa hänen omia esim. ulkonäkömieltymyksiään vastaamattomasta sinkkunaisesta ystävän. Eli vaikkapa että miten sinusta joku sinun mielestäsi seksuaalisestikin kiinnostava mies voisi saada "vain ystävän" näin? Tästä minullakin on kokemuksia, joita periaatteessa voisin yrittää pukea sanoiksi. En tosin ole erityisen varma siitä toimivatko ne toisinpäin.
Minusta sinun kannattaisi lähtökohtaisesti kysyä asiaa naisilta, jotka ovat tällaisen tarpeeksi epäseksuaalisen ystävyyssuhteen onnistuneet rakentamaan.
"Kyse lienee siis siitä, että seksuaalinen vetovoima puuttuu? Koska mitäpä syytä olisi haluta edes ystäväksi sellainen, jonka kanssa ei ole hyvää henkistä kontaktia."
- eikös se henkinen kontakti muodostu siellä toisessa päässä? Miksi miehillä tosiaankin kaikki on riippuvaista jalkovälistä?
...sekoilet, ei tässä ole nyt kyse miehestä ja miehen jalkovälistä. Nainen haluaa miehen vain kaveriksi, koska NAISEN alapää ei kostu miehestä. Henkistä yhteyttä ilmeisesti on, koska miksi muuten haluta toista ystäväksi.
Ei näitä asioita pysty kauhean paljon järjellä selittämään. Itse olen monta kertaa pettynyt kun mies on vastannut sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan ihannemiestäni, mutta siltikään en ole saanut muita kuin toverillisia tunteita häntä kohtaan. Miehen kanssa on ollut mukavaa, mutta minulle ei ainakaan mukava riitä jos haen oikeaa suhdetta. Eli ilmeisesti kyseessä on nimenomaan se henkilökemia/seksuaalinen vetovoima. Joko sitä on kahden ihmisen välillä tai sitten ei ole.
Nykyään pidän rimana treffeille suostumiselle, että jo tutustumisvaiheessa pidän miestä vähintäänkin suudeltavana. Tosiasiassa yleensä etenen miesten kanssa rauhalliseen tahtiin, mutta jos en jo heti alkuvaiheessa ala toivoa että tilanne kehittyisi eteenpäin, ei minusta ole järkeä jatkaa tapailemista ja antaa toiselle osapuolelle turhia toiveita.
Tässä saattaa käydä niin, että kun tapaat ihannemiehen, käännyt sisäänpäin itseesi tarkkailemaan tunteitasi ja silloin juuri menetät yhteyden niihin.
Oletko huomannut, että tunteet iskee kovimmin silloin kun et niitä odota? Luulen, että tähän mekanismiin perustuu ainakin osittain renttumiesten suosio.
Mä olen tällä palstalla yrittänyt teille naisille sanoa, että älkää pitäkö tunteita jonain "korkeampana" totuutena, koska tunteet toimii liian sattumanvaraisesti, että niihin on luottamista varsinkin tärkeissä asioissa kuten kumppanin valinnassa.
"koska tunteet toimii liian sattumanvaraisesti, että niihin on luottamista varsinkin tärkeissä asioissa kuten kumppanin valinnassa"
Ne suhteet joihin oon lähteny ilman tunteita on sitten taas menny ihan myttyyn. Mies on alkanu kuvottamaan. Kiva varmaan hänenkin sitten kuulla että en mä susta ikinä tykännykkään.
...Gautamakin jo tiesi, että tunteisiin takertuminen aiheuttaa vain harmia.
Nostakaa se päänne sieltä tunteittenne heitteiköstä ja katselkaa ympärillenne.
Kun ei ole paljon katseltavaa... mutta toivossa on hyvä elää. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa luuserin kanssa.
Eli kerrot suoraan ettet ole kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä ja jos hän haluaa olla edelleen yhteyksissä, niin anna hänen olla aloitteellinen ja itse olet vastavuoroinen. Pitää myös ymmärtää ettei moni halua tällaiseen lähteä ja hyväksyä se, ihastunut ihminen kun voi olla vaikka kuinka masokistinen edes itse ymmärtämättä sitä.
Mielenkiintoinen aihe.
Itselleni tuli viime vuoden puolella elämään yksi tuollainen kaverinainen jonka ensin epäilin mahdollisesti olevan sinkku ja muutenkin kiinnostunut. Naisen puheista oli rivien välistä luettavissa että nainen aikoo jossain vaiheessa jättää poikaystävänsä ennen kuin on joskus valmis sitoutumaan uudelleen ja puheissa oli muutenkin sellaista tunnepitoista höttöä jota vain naiselta voi odottaa. Toisin sanoen pystyisin kuvittelemaan tämän naisen pettämässä poikaystäväänsä.
-
Kuitenkin tuolloin kun vielä kuvittelin naisen olevan sinkku, mietin sitä mahdollisuutta että olisimme yhdessä ja seksiäkin yms. kunnes sitten yksi päivä melko huonossa tilanteessa nainen alkoi selittämään poikaystävästään ja itselleni rupesi tulemaan aika epämiehekäs olo ja se kannusti nauttimaan alkoholia sinä iltana naisen kanssa kaupungilla ollessa. Sitten muutaman tunnin sisään palauduin tästä tunteesta ja pystyin vetämään roolini ihan kunnialla läpi.
-
Sen jälkeen nainen onkin ollut minulle vähän niinkuin 'sisko' ilman mitään superläheistä tunneyhteyttä. En kohtele häntä mitenkään erityisen silkkihansikkain hänen maskuliinisen luonteensa vuoksi mutta en tietysti huonostikkaan. Nähtäväksi jää näemmekö enää ja milloin. Joka tapauksessa kumpikin meistä varmaan intuitiivisesti tietää ettei yksi tai toinen ole se ykkösihminen toisen elämässä. Naisella kun on kavereita ja poikaystävä eikä minulla sen kummemmin kavereita kuin tyttöystävääkään mutta silti sellaisia kaverinaisia -tai miehiä (?) joidenka seuraan pitäisi pukata pitkän välimatkankin päähän nyt ei ihan helpolla löydy.
Varmaan naisten on helpompi 'viattomasti' hommailla kaverimiehiä koska miehet eivät ole ennakkoluuloisia naisia kohtaan sillä lailla kuin naiset miehiä kohtaan ja yksinäiselle miehelle edes se platoninen suhde voi olla jonkinlaista itsetunnon kohotusta. Toinen mahdollisuus on se että varatun naisen kanssa hengaava mies tuntee itsensä jonkinlaiseksi toisen miehen työtä tekeväksi naisenhoitajaksi joka kuuntelee naisen tylsät lässytykset jotta se toinen mies voi sitten rakastella vähemmin vaivoin samaa naista. ;)
Miehestä voi tuntua kiusaamiselta jos nainen imitoi kiinnostusta muttei sitten olekkaan. Melko vasta törmäsin naiseen joka kaiken järjen mukaan vaikutti seksuaalisesti kiinnostuneelta mutta vähän ajan päästä tajusin että nainen käyttäytyy fyysisesti melkein kaikkia miehiä kohtaan ja ilmeisesti vielä seurusteleekin jonkun kanssa.
-
Itselleni ei tule mieleen härppiä tai hakeutua naisten läheisyyteen ellei tilanne ole aivan idiootinvarma mutta jotkut naiset vain noin tekevät ja se tuntuu vähän hämmentävältä ja ehkä ärsyttävältäkin.
Sen lisäksi ellei varatun naisen miehen itsetunto ole rautainen, miettisin mahdollisuutta mustasukkaisuutta mitä tuollainen hengaus VOI (ei välttämättä) aiheuttaa.
-
Esim.vasta vaihdoin puh.numeroita yhden miehen kanssa jonka kanssa tulin ihan hyvin juttuun mutta mieleeni ei olisi tullut vaihtaa puh.numeroita tämän miehen tyttöystävän kanssa vaikka nainen osasi ainakin näytellä tykkäävänsä seurastani.
Ja tuohon aloitukseen vielä että en usko että kenellekkään kannattaa mitenkään suoraan kertoa ettei ole romanttisesti kiinnostunut koska silloin henkilö tuntisi itsensä vähemmän arvokkaaksi ellet sitten ole jo varattu. Joka tapauksessa voittehan te varmaan jonkinsortin kavereita olla mutta jos mies on itsetietoinen siitä ettet pidä häntä yhtään viehättävänä niin se varmasti nakertaisi itsetuntoa eikä mitään läheistä suhdetta syntyisi. Ei sillä että luultavasti syntyisi muutenkaan. Voithan miettiä asiaa omallekkin kohdallesi.
Niin ja sen lisäksi kyllä sinkkumiehelle on aina ykkösasia se oman kumppanin löytäminen eikä kaverinaisen. Kaverinaiset ovat hyvä mutta ei tarpeellinen lisähöyste siinä päällä mutta jos mies rupeaisi vaikka viettämään baari-iltoja kaverinaisen kanssa ja ihmiset kuvittelisivat heidän seurustelevan niin huonostihan siinä kävisi miehen pariutumisen kannalta.
niin et ole lutkatyyppia?
Jos ymmärsin oikein niin olet jo yhden miehen käyttämä ja sinkku. Siis huora.
"Jos ymmärsin " . Siinä se.
Haluat siis olla emotionaalinen loinen, joka kuluttaa miestä henkisesti muttei anna mitään.
Mitä pitäisi antaa? Onko mies loinen jonka pitää saada?
Toisin päin ja alkaa käyttämään kaverinaisia sydänsurujen purkukohteena. Ovat siinä hommassa paljon parempia kuin yksikään mies.:)
Kaverinaisilla nyt vaan ei tee yksikään mies yhtään mitään (vaikka selkärangattomat hissukat niin luulevatkin). Minä kohtelin töykeästi jo ylä-asteesta pitäen tyttöjä/naisia, jotka yrittivät olla kavereita.
Minun ei tarvitse olla vapaa-ajallani missään tekemisissä naisten kanssa, jotka eivät tunne seksuaalista vetovoimaa juuri minua kohtaan.
harrastuksesi ja puheenaiheesi ovat sellaisia, että kukaan nainen ei voi ikinä olla niistä kiinnostunut, tai osaa niistä puhua, niin sitten varmaan just noin.
Mulle on ollut (harvoista) naispuolisista kavereista hyötyä esim. niin, että olen oppinut miten naiset ajattelevat ja reagoivat erilaisiin juttuihin, ja olen heidän kauttaan tutustunut kiinnostaviin muihin naisiin. Jos jonkun naisen mielestä olet hyvä tyyppi, niin hänen kaverinsa todennäköisesti ovat samaa mieltä. Ja jotkut naiset ovat aidosti hyvää seuraakin, usko tai älä.
Sitten kun on kertaalleen seurustellut vakavasti monta vuotta, ei enää tarvitse mitään juupelin kaverinaisia. Vakisuhteessa yleensä oppii naisten sielunelämästä paljon enemmän kuin haluaisi tietääkään. Kaverinainen on toki neitsytpojille hyvää oppimateriaalia, mutta aikuinen mies ei tee kaverinaisilla yhtään mitään.
Minulla on sama ongelma tuon juttelemisen suhteen. Olen aiheuttanut lukemattomia väärinymmärryksiä olemalla ystävällinen tuntemattomille miehille. Mielestäni ihmisten olisi hyvä olla ystävällisiä toisilleen ihan luonnostaan, mutta eivät kaikki miehet sitä näytä ymmärtävän. Kaikenlaista pervoilua, lääpintää ja seuraamista olen saanut osakseni, kun olen vain ollut kohtelias. Pahin tapaus huipentui raiskausyritykseen.
Mielestäni en ole ollut mitenkään flirttaileva väärinymmärrystilanteissa. Olen vain ollut luonnollinen, kohtelias ja eloisa. Minusta on ihanaa kohdata ihmisiä eri tilanteissa, kuten baareissa, juhlissa ja miksei vaikka bussissa. Mutta kai joillekin miehille sitten on niin ihmeellistä, kun nainen puhuu hänen kanssaan, että on pakko heiti käydä tisseihin kiinni.
Mielestäni ihmisten pitäisi aina olla ystävällisiä toisilleen. On ikävää, että te normaalisti käyttäytyvät naiset joudutte kärsimään ainakin pk-seudun nuorten naisten keskuudessa vallitsevasta sairaasta kulttuurista. Heidän ajattelutapansahan on yleisesti ottaen se, että jokaista heitä millään tavoin lähestyvää sopivanikäistä miestä (poislukien työn puitteissa kuten ravintolan tarjoilija jne.) arvioidaan heti potentiaalisena seksikumppanina. Hylkäys/kelpuutus-päätös tehdään heti, ja jos se on negatiivinen, se tehdään kohteelle selkeästi tiettäväksi. Pahimmilta bimboilta ei voi kysyä edes kelloa, ellei halua nähdä nyrpeää naamaa nokka pystyssä. Tai oikeastaan pahimmillaan jopa kaupan kassat (=yleensä tyhmänpuoleista alaluokkaa) saattavat tehdä korostetun kylmäkiskoisella käytöksellään ja ilmeillään miesasiakkaalle selväksi, etteivät he kelpuuttaisi miestä sänkyynsä, vaikka mies ei olisi edes flirttaillut mitenkään! Ja sitten sanotaan että miehet ajattelevat aina vain seksiä! Sori mutta se on kylläkin useimmiten nainen, joka ajattelee seksiä aina! On kuin monet bimbot etsisivät munaa sisäänsä 24/7, mutta eivät mitä tahansa munaa, vain parhaan ALFAUROKSEN muna kelpaa.
Ajauduin sivuraiteille, mitä tarkoitin sanoa oli se, että kun tilanne kerran on tämä, niin sitä taustaa vasten kusipäisesti käyttäytyvien miesten käytöskin on ihan ymmärrettävää tyhmien pässien käytöstä. Jos he ovat ehdollistuneet siihen, että nainen tekee hylkäyspäätöksen välittömästi ja ilmoittaa sen samantien, niin kai he kokevat saavansa vihreää valoa jos joku nainen ei yhtäkkiä vastoin odotuksia käyttäydykään vittumaisesti tai ainakin kalseasti.
Olen kyllä huomannut tuon nuorten naisten kylmänkalseuden. Jotkut kaverini käyttäytyvät niin. On se kyllä ymmärrettävää, kun miettii kaikkia tappo- ja raiskausjuttuja, joita kuulee. Kaikki eivät uskalla luottaa tuntemattomiin. Jotkut sitten taas ovat yksinkertaisesti ylimielisiä, vaikkeivat ehkä sitä itsekään ymmärrä.
Yksi syy, joka minulle tulee mieleen, on se, että pelkää miehen jäävän roikkumaan itseensä, jos hänen kanssaan puhuu. Tästäkin minulla on kokemusta, jotkut miehet ovat nähtävästi luulleet, että menen heidän kanssaan naimisiin, kun olen kerran vastannut heille, kun he ovat tulleet puhumaan.
Luulenpa, että yleensäkin omat huonot kokemukset miehistä aiheuttavat kylmyyttä muita miehiä kohtaan. Eihän sitä koskaan tiedä, kuka on fiksu ja kuka ei. Jotkut kyllä tosin vetävät ihan yli varautuneisuutensa, kuten mainitsitkin.
Olen kyllä itsekin valitettavasti joutunut opettelemaan tylyä käytöstä. Joistain ihmisistä vain näkee, ettei heidän kanssaan kannata ruveta juttelemaan. En missään tapauksessa tarkoita normaalinoloisia miehiä, vaan kaikenlaisia ääritapauksia, kuten pummeja ja mielisairaita. Olen heillekin aina yrittänyt olla mukava, mutta palkaksi on pahimmillaan tullut tissien ja perseen puristelua, haukkumista ja em. raiskausyritys. Nykyään olen varautuneempi.
"Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista todellista ystävää, mutta haluaisin mielelläni saada sellaisen."
Miksi pelkkä kaverisuhde naisen kanssa ei lähtökohtaisesti kiinnosta ? Siksi, että suhde muuttuu viimeistään siinä vaiheessa yksipuoliseksi tai loppuu kokonaan, kun nainen löytää kumppanin. Sitä paitsi, miehet saavat muodostettua pitkäikäisiä kaverisuhteita saman sukupuolen edustajien kanssa.
Naisille nämä mieskaverisuhteet ovat monesti vain keino buustata omaa egoa, kun on tarkoitus näyttää kavereille (muille naisille), kuinka suosittu nainen on miesten keskuudessa.
Todella omituinen ajattelutapa. Minulla on ollut elämäni aikana yhtälailla kavereina miehiä ja naisia, eikä ole ikinä ollut mitään ihastusmisongelmia. Eiväthän kaikki ihmiset nyt sentään koe toisiinsa vetoa. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Minulle ei ainakaan tuota mitään ongelmia käyttäytyä miesten seurassa luonnollisesti, ilman mitään seksuaalista peliä. Vaikka seksuaalisuus onkin tärkeää, on elämässä muutakin, vaikka sitä ei aina ehkä uskoisikaan.
On toki ollut muutama sellainenkin tapaus, jossa mies on esittänyt kaveria saadakseen minut rakastumaan itseensä. Eipä ole onnistunut.
Ei ole mitenkään omituinen ajattelutapa. Naisilla on se ikävä käyttäytymistapa, että näitä kaverimiehiä haalitaan monesti vain paremman puutteessa. Minä en ainakaan anna arvoa teennäiselle kaverisuhteelle, joka päättyy viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen löytää kumppanin. Ikävä kyllä tälläisistä "kaverisuhteista" on ihan omakohtaisia kokemuksia, joten kiitos ei... riittää ! Miesten välillä syntyvät ne parhaat, elinikäiset kaverisuhteet.
Kylläpä olet omituisia naisia tavannut! Minulle ei ole ainakaan ikinä tullut mieleenkään haalia kaverimiehiä "paremman puutteessa". Ystävyys ja rakkaus ovat asiat erikseen. Mielestäni ystävyys ei katso sukupuolta, mutta ilmeisesti ihmiset ovat erilaisia.
mahdollisuus, miten homma menee. On myös ei-lainkaan teennäisiä kaverisuhteita miesten ja naisten välillä. Ja miksi jättää kaveruus aloittamatta, jos on mahdollista, että se loppuu joskus? Kaikki suhteet tapaavat loppua tai väljähtyä joskus.
Minä olen ihan rehellisesti yrittänyt ystävystyä useammankin naisen kanssa. Oikeastaan etsin silloin ystäviä ihan sukupuolesta riippumatta, mutta sattuivat sitten olemaan naisia.
Käytännössä se ei kuitenkaan ollut naisen puolelta aitoa ystävyyttä, vaan he käyttivät minua lähinnä jonkinlaisena viihdykkeenä. Yhteydenpito loppui kuin seinään heti kun he alkoivat seurustelemaan jonkun kanssa. Omituista käytöstä ystävältä. Kertakäyttöystävyyttä, joka heitetään roskiin kun löytyy parempaa seuraa.
Ja ei, en ollut heihin ihastunut, mustasukkainen miesystävästä tms.
kaveruuskin loppui siihen kun pääsi lievää törkeämpi pieru. Nainen jätti, koira karkasi ja asunnostakin tuli häätö. Nyt kirjoittelen täältä sillan alta varoittavana esimerkkinä kaikille miehille jotta ymmärtävät pysyä naisista kaukana. Naisten kanssa oleminen on kuin veitsenterällä tasapainoilua, yksikin pieru tai virhe niin putoat pohjalle ilman turvaverkkoja!
Itse koen asian täysin päinvastoin kuin tässä ketjussa kuvatut miehet. Minua kyllä ilahduttaa naisen ystävällinen käytös, mutta toisin kuin tässä ketjussa kuvatut miehet, pidän sitä aina lähtökohtaisesti pelkkänä peruskohteliaisuutena tai parhaimmillaankin ihan tavallisena kaveriutena, en naisen henkilökohtaisena kiinnostuksena parisuhteeseen.
Olen huomannut, että kaverisuhde naisen kanssa voi edetä hyvinkin pitkälle, ilman että pidän naista yhtään kiinnostuneena minusta nimen omaan miehenä, potentiaalisena suhdekumppanina, eikä pelkkänä kaverina. Voin ihan hyvin olla naisen paras miespuolinen kaveri ilman että huomaisin mitään varsinaista sukupuolten välistä vetovoimaa.
Itse kyllä olen avoin tällaiselle sukupuolten väliselle suhteellekin, mutta en uskalla edes ehdottaa sitä, koska en usko että kiinnostan ketään naista koskaan siinä suhteessa. Paljon mieluummin tyydyn pelkkään kaverisuhteeseen, koska onhan sekin parempi kuin jäädä ihan yksin.
En tiedä mistä sitä sitten huomaa onko nainen kiinnostunut lähemmästäkin suhteesta. Itse ainakin luulen että minulle pitäisi tulla se suoraan sanomaan päin naamaa. Mieluiten niin kuin joko yrittää jotenkin hienovaraisesti vihjailla, mikä menisi minulta täysin huomaamatta ohi, tai käymällä suoraan kiinni, mikä saisi minut pelästymään.