miehen juominen

Puhun kokemuksesta, avioliitossa yli kaksikymmentä vuotta. Mieheni ei ole ns alkoholisti, mutta on aina käyttänyt alkoholia siten, että siitä on aiheutunut ristiriitoja ja ongelmia perheelle. Olet nuori ihminen ja jos tällainen asia alkaa vaivata tiuhaan... lähde pois. Älä usko selittelyjä, asiat eivät siitä muutu, jostain ihmeen syystä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, se on mahdototonta. Vain sinä itse voit muuttaa elämäsi. Tuollaisesta tulee paha kierre, sitä keksii selittelyjä, miksi ei voi lähteä pois, kohta on koukussa .. Itse huomasin tämän ongelman muutaman avioliittovuoden jälkeen,
enkä tajunnut lähteä.. nyt on mennyt kaksikymmentävuotta. Tällä hetkellä ero on vetämässä ja vieläkään hän ei ole ns juoppo.. mutta ongelmat ovat pahoja. Toki niitä on tullut muitakin.. ja vikaa on molemmissa, mutta perusriesa on aina ollut alkoholi.

juomisen lopettaminen pitää aina lähtä itsestään. Ei auta vaikka, kuinka yrittäisit rakkaudella ja hoivaamisella häntä muuttaa. Hän ei muutu, ellei sitä itse halua!!

Sinulle on varmasti parempaakin tarjolla, kuin miehesi kännisiä sekoiluja ja krapula-vittuiluja.
Maailma on myös hyviä miehiä pullollaan...

Eipä taida teidän suhteessa olla enää mitään järkeä. Tai no en tiedä tilanteestanne juuri mitään, mutta kuulemani peusteella en jaksais kattoa tollasta miestä. Tuollaiset vapaaillat pitäisi viettää oman rakkaan kanssa ja katella vaikka leffaa ja syödä tämän kanssa. Ei juoda... Tämä on siis minun mielipiteeni, mutta uskon että valtaosa olisi samaa mieltä. Itse sanoisin että jompi kumpi lähtee; pullo tai minä. Mutta koita pärjätä...

Älä edes yritä ymmärtää,vaan katsele asiaa omalta kannaltasi. Mitä sä saat tuossa suhteessa ? Jotain hyvääkö, jos toinen on ensin poissa, sitten kännissä, sitten krapulassa, sitten taas poissa. Ei sisko hyvä tuo ole oikeaa elämää, tai ainakaan sellaista minkä takia alkaisit jo nuorena (ilmeisesti olet itsekin vielä nuori) pohtimaan, ymmärtämään hoitamaan, etsimään syytä itsestäsi, yrittämään ja puhumaan.
En ole koskaan kuullut enkä nähnyt miestä, joka olisi lopettanut jonkun todella ongelmallisen käyttäytymismuotonsa siksi kun vaimo/tyttöystävä sanoo,pyytää, puhuu järkeä. Kuvio vaan alkaa kulkemaan siten, että mies tekee niinkuin tykkää, vaimo nalkuttaa,eikä asia muutu sen kummemmaksi.
Tiedän, ettei parisuhteesta ole helppoa lähteä, vaikka takana olisi rajuakin ryyppäämistä, hakkaamista tms. Mutta ei se kirvo kuin muutaman hetken, ja suurin kipu on pelosta olla yksin tai siitä, miten toinen pärjää, kun en olekaan auttamassa ja hoitamassa. Yksinolo on tarpeellista aikaa kasvaakseen vahvemmaksi, eikä toisaalta ole sinun ongelmasi -- todellakaan -- miten mies selviää ja pärjää,jos osasi on tuo mitä kerroit.
Kannattaa muistaa, ettei tarvitse hoitaa kuin rahasta tai / ja omat lapsensa. Sinunkin miehelläsi lienee äiti, joka häntä hoitaa, tai sitten hän etsii jonkun toisen, joka toimii sijaisäitinä, mutta älä sinä ota sitä elämäntehtäväksesi, ei kannata. Ketään toista et kykene pelastamaan, olit asiassa kuinka oikeassa tahansa. Ihan itsesi takia,ota vuoteesi ja käy kohti parempaa elämää.

Olen melkein samassa tilanteessa!
Mieheni juo ihan liikaa.. vietämme kyllä aikaa yhdessä, mutta joka viikonloppu on pakko mennä alkon tai kaupan kautta ja ottaa bissee tai viinaa mukaan kun ei muuten muka aika kulu ja ei ole mukamas muuta tekemistä.. ei ole muka mitään muuta mihin rahan kuluttaisi fiksummin.. Ja ei riitä että joisi sopivasti, vaan pitää vetää pää täyteen ja sammua sitten ja sitä ennen vähän haastaa riitaa! Sotkea kämppää ja pyöriä ties missä ja joskus ajaa vaikka kännissä autoa jos viinat loppuu kesken.. =/
Miten naisen/tyttöystävän/vaimon sanat ei riitä.. Itse olen vain tyttöystävä, 23v, sanani eivät vaikuta mitenkään.. kun miehen tahto on mikä on.. sitä ei kaadeta noin vain! Miehen tulee itse tajuta että tekee väärin! Se lähtee aina loppupeleissä aina itsestä, muiden mielipiteet ja neuvot auttavat ehkä mutta lopussa vain oma päätös on se lopullinen.
Puhu miehellesi silloin kun se ei ole ottanut! Tajuaa varmasti tilanteen paremmin silloin!
Onnea! Toivottavasti te selviätte ja saatte puhuttua asiat halki, meidän suhde on jo tuhoon tuomittu, ero on lähellä!

Minä taas olen se, joka aiheuttaa niitä ongelmia kännipäissään. Juon tosi harvoin, mutta silloin kun juon, aina on jotain katastrofin aineksia ilmassa kuten vittuilua, tavaroiden hukkaamista, hirveitä riitoja jne. Persoonallisuuteni muuttuu täysin, kun olen päissäni. Poikaystäväni on yrittänyt ymmärtää ja tukea, koska elämässäni on viimeisten vuosien aikana ollut tukku ikäviä tapahtumia, joita olen vaihtelevalla menestyksellä käynyt läpi. Nyt viikonloppuna hän sanoi, ettei enää jaksa. Auttaiskohan juttelu vai onko tämä nyt tässä? Olen pitkään miettinyt juomisen lopettamista kokonaan, mutta lykännyt sitä, koska on hirveen vaikee aina selitellä muille ihmisille, miksi ei juo ja kuitenkaan en pysty ottamaan muutamaa drinksua vaan homma menee aina täysin överiksi.