Ahaa... Näinkö se on? Ei tarvita sanoja, eikä oikeastaan tekojakaan, jotta ei joutuis paljastamaan sisintään, vaan arvailkoon se toinen oikein. Telepaattisia mesitsejä lähetetään ja sitten toisen pitäisi tehdä oikeat valinnat ja sanoa mitä pitääkin. Olipa kyse itse parisuhteesta tai vasta tutustumisyrityksestä, niin jossei mitään selviä kohdennettuja viestejä juuri sille henkilölle kerro, niin ei taatusti voi olla varma haluaako joku juuri multa jotain, vai haluaako siltä kaverin puolisolta jotain, josta kertoi jonkun stoorin manipuloidakseen miestään käyttäytymään oikein. Näähän voi jopa toimiakin, jos kertoo riittävän selvästi, etten mä ainakaan haluis sellaista kohtelua, mutta joka tapauksessa on vaan pakko kertoilla mitä oikeasti haluaa ja mitä ei.
Usein tutustumis vaiheessa näkee jotain todella sulavaa käytöstä, että näin käyttäydyn kaikkia kohtaan tai että on mulla vientiä... Joo saa viedä ne muut sitte. Varmaan näin silloin onkin, että haluaakin musta eroon, mutta eikö sekin menis perhana nopeammin jakeluun, jos sen sanois jollain tapaa. Ihminen on menestynyt sen ansiosta, että ihminen on oppinut kommunikoimaan. Ja nytkö sitten on tullut taantuminen? "Tarzan want Jane" ja kelleen ei jääny epäselväksi mitä tuo apinain jälkeläinen halus. Se osas kommunikoida. On se ollu vaikea mullekin oppia sanomaan mitä ajattelen, mutta kyllä sen oppii, mikäli on vaan rohkeutta.
Usein tutustumis vaiheessa näkee jotain todella sulavaa käytöstä, että näin käyttäydyn kaikkia kohtaan tai että on mulla vientiä... Joo saa viedä ne muut sitte. Varmaan näin silloin onkin, että haluaakin musta eroon, mutta eikö sekin menis perhana nopeammin jakeluun, jos sen sanois jollain tapaa. Ihminen on menestynyt sen ansiosta, että ihminen on oppinut kommunikoimaan. Ja nytkö sitten on tullut taantuminen? "Tarzan want Jane" ja kelleen ei jääny epäselväksi mitä tuo apinain jälkeläinen halus. Se osas kommunikoida. On se ollu vaikea mullekin oppia sanomaan mitä ajattelen, mutta kyllä sen oppii, mikäli on vaan rohkeutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näinhän se on. Ihme pelleilyä pitää harrastaa, eikä voi suoraan sanoa, mitä ajattelee ja haluaa. Paljolta hämmingiltä vältyttäis, jos ihmiset vois vaan suoraan ilmaista, että kiinnostaako vai eikö kiinnosta. Mutta ei, pitää kierrellä ja kaarrella. Ajan tuhlausta, etenkin jos ei kiinnosta.
Onneksi on myös ihmisiä, jotka osaavat puhua suoraan. Vaikka se sanottava ei aina ole just sitä, mitä haluis kuulla niin onhan se parempi kuin epätietoisuudessa roikottaminen.
Vaikka eihän se niin helppoa olekkaan, niin silti. Mun mielestä ei oikeasti ole aikuisia sellaiset, jotka ei uskalla perkele sanoa reilusti, toista pilkkaamatta, että ihan kiva, muttet oo mun tyyppiä. Tai sitten tehdä muuten selvästi selväksi, etten sua halua. Ja ainakin niin, että ei huopaa ja souda ees taas. Joskin monet asiat voi lukea moneen suuntaan. Kyllä selkeä puhe on paras vaihtoehto.
Mut on torjuttu joo muutaman kerran sillai selkeästi, että ei nyt kuitee ja ei mua edes harmittanut asia, vaan toivotin hyvää jatkoa. Mikäs siinä. Oon itsekin torjunut ihmisiä, kun ei ole ollut mun mieleen ja ymmärrän, ettei kaikki oo kaikkia varten. Mut sitten se ettei sanota mitään negatiivista, kun ehkä jollein kaverilleen... Siinä on jotain häijyä. Mahdollisesti jopa flirttiä ja joo haluaa pitää yhteyttä... Itse oon sillä kannalla, että sellaiset joihin ihastutaan, niiden kanssa ei leikitä kavereita. Jolloin jos muhun ihastutaan, niin aika vähiin jätän huomion heille. Noh, onhan toki niinkin, että joissain vaiheissa ei tiedetä missä mennään kumpikaan, jolloin ei tietenkään oikein voi mennä hoilottamaan, että emmä sun kanssa halua mitään sellasta. :D Mutta kun asiat on selviä, niin ääntä hiukan kehiin tai vaikka viesti, jossei halua kertoa suoraan.
Olet siis kysynyt ko. henkilöltä suoraan mitä hän tuntee sinua kohtaan? Silloin vouhkaamisesi lienee asiallista, mutta jos et itse ole mitään kysynyt, vaikka oletkin huomannut itse olevasi ihastunut, niin ethän voi vastaustakaan saada. Tai sitten asia on niin että hän todella ajattelee olevansa pelkkä kaveri. Pelkkien kavereiden harvemmin täytyy toisilleen selvittää olevansa pelkkiä kavereita, jos asia on oletettavasti sillä siisti. Se että kuulet jonkun kaverin kautta huhuja ei kerro mitään, silloin saattaa olla kyse vain tyynnyttelystä suuntaan tai toiseen esim. vastaavanlaisella tavalla, kaveri kysyy: "No tykkäätkö sä siitä, tykkäätkö? Kerro jo?", vastaat kun et jaksa enää jankata että ET ole ihastunut: "No on se ihan ok.", kaveri vastaa: "Mä arvasin!", ja menee kertomaan sille jollekin onnettomalle uutiset. Sitten on olemassa rasittavia kavereita jotka saavat päähänpinttymän siitä että olet jonkun tietyn kanssa "ment to be" ja leikkii ovelasti amoria väittämällä ihastusta olevan ilmassa suuntaan tai toiseen.
En halua nyt lähteä jotakuta yhtä juttua puimaan jossain palstalla. Mun kokemuksissa en tiedä mistään kaverijutuista enkä välttämättä puhu omista kokemuksista millään alueella. Noin vain yleisesti sanon, että pitäisi keskustella asioista, eikä asioiden vierestä. Johonkin viestiin vois ihan hyvin vastata. Ihan sama kumpaan suuntaan, mutta vastata. Tai ainakin sit pitää linja etäisenä noin kokonaisuutena. Oikeasti en ole puimassa omaa elämääni täällä, vaan opettaa perhana ihmisiä ajattelemaan käytöstään. :D Vaikka oliskin vaikeaa.
Jos kuitenkin haluat välttämättä tietää miten itse olen menetellyt joissain tapauksissa, niin joo, olen kertonut tykkääväni jostakusta ja monilla tavoin ollut kiinnostunut henkilöistä, joiden kanssa haluaisin jotain enemmän. Ostanut kukkiakin. Joskin... Oon ostanu kaverillekin, mutta se oli selvää, että hän oli kaveri vaan. Kirjoittanu viestejä, joista tuskin voisi kuvitella mitään muuta, mutta koittanu olla olematta liian tunkeileva. Emmä tiiä olenko menetellyt oikein, varmaan en aina ole. Mutta vaikka olisin ite minkälainen sekoilija ihastuksissani, niin silti joka olen asioissa tätä mieltä. :D Tunteissa ei oikeasti ole kyse järjestä... Tiedän ja ymmärränkin sen, mutta silti haluaisin, perhana, että asiat olis selkeitä johonkin suuntaan.
Se mitä olen kokenut, että sanotaan joo ja toimitaan ei. Sitten kuitenkin joskus jotain joo ja kuitenkin kokonaisuutena ehkä enemmän ei, vaikka sanoissa joo. :D Jos otat tosta selvän, niin sitten voitkin neuvoa muakin, että miten asian suhteen olisi pitäny menetellä. :D Naiset... :D Aitoa olemista, naurua ja kiinnostusta, mutta sitten kuitenkin etäistä toisella kertaa, toisessa asiassa. Noh, kuten sanottua, en pohdi omaa elämääni niinkään, koska en ole vihainen kelleen. Mä oon tehny omat ratkaisuni tilanteissa. Ehkä oikeita. Jos mimmi välittäisi oikeasti, niin kai se silloin viimeistään vonkaisi perään. Okei, mutta silti olen sitä mieltä, että perseestä on juu ei meininki ja se että yritetään vihjailla jotain josta pitäisi arvailla mitä pitäisi tehdä. Silloin kun on vakava suhde, niin vihjailut voikin toimia ihan hyvin. Silloin se on kommunikointia, koska sen molemmat ymmärtää.
...Osan tekstistä, joka tietty sekoittaa kivasti itse asiaa, mutta tosiaankaan ei ole kaikki minusta ja kohdalle sattumista tapauksista kertovaa. Ja sitten kun on, niin on useammastakin liitetty samaan asiaan. Helpompi ilmaista minä muodossa asioita. Ajankohdat voipi olla vuosienkin takaa joissain kohdin, joissain melkeinpä viime ajoilta. Aihe on kuitenkin yleistys ja siis ei ripitys elämästäni.
Samalla on kyllä vielä selkiytettävä, että mulla kyllä on ollut ja mahdollisesti on vieläkin kavereita (tai tuttuja), joiden kanssa voisi olla jotain ihmeellisiä selkkauksia aika ajoin. Mutta silti ei kuitenkaan ole näiden kanssa mitään muuta kuin kavereita. Jottei nyt joku ala jotain luulemaan.