Mieheni ei voi sietää poikaani (edelisestä aviosta) Poika on 19 mutta ikäisekseen lapsellinen. Mieheni tapa sättiä, mollata ja vähätellä saa minut ahdistuneeksi. Hän tekee sen kylläkin vain seurassani, ei pojalle päin naamaa.
Poika asuu jo omillaan mutta on viime päivinä ollut luonamme koska on kipeä ja masentunutkin. No, tätä ei mieheni siedä vaan kiukuttelee ja äksyilee.
Olen kahden tulen välissä mutta kieltäydyn hyväksymästä mieheni epäkypsää ja julmaa asennetta. En ala riidellä, yritän vain luovia ja junailla ettei tule yhteentörmäyksiä. Tämä kaikki stressaa.
Mikäli joku hänen lapsistaan tarvitsisi kodin turvaa meiltä, en epäröisi hetkeäkään enkä protestoisi. Lapset kuuluu hoitaa.
EN tiedä mitä tehdä tuon. Jos joutuisin valitsemaan lapseni tai mieheni välillä, viimeksimainittu häviäisi. Ehkä hän tietää sen ja on mustasukkainen, kade?
Mutta mitä minun pitäisi tehdä, sitä ihmettelen?
Poika asuu jo omillaan mutta on viime päivinä ollut luonamme koska on kipeä ja masentunutkin. No, tätä ei mieheni siedä vaan kiukuttelee ja äksyilee.
Olen kahden tulen välissä mutta kieltäydyn hyväksymästä mieheni epäkypsää ja julmaa asennetta. En ala riidellä, yritän vain luovia ja junailla ettei tule yhteentörmäyksiä. Tämä kaikki stressaa.
Mikäli joku hänen lapsistaan tarvitsisi kodin turvaa meiltä, en epäröisi hetkeäkään enkä protestoisi. Lapset kuuluu hoitaa.
EN tiedä mitä tehdä tuon. Jos joutuisin valitsemaan lapseni tai mieheni välillä, viimeksimainittu häviäisi. Ehkä hän tietää sen ja on mustasukkainen, kade?
Mutta mitä minun pitäisi tehdä, sitä ihmettelen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet vain yhden tulen välissä, eli sanomatta selvää, että vain pojan puolia sinun ON pidettävä, ei kenenkään muun. Niin paitsi tietysti itsesi puolia myös.
Ja mitä sinä turhaan alat LUOVIMAAN!
Sinun tulee törmätä kunnolla yhteen miehesi kanssa.
Siis kunnon törmäyskurssille on nyt mentävä ilman pelkoja.
Itse oikein odottaisin kynnet syyhyten sitä seuraavaa kiusaamiskertaa, sillä silloin antaisin tulla toosan täydeltä.
Miehelle kuuluu antaa tupenrapinat typeryydestään.
Miehesi on KIUSAAJA. Siis aivan oikein kuulit! Tämä on sitä niin paljon mediassakin puhuttua kiusaamista, jossa nyt vain on uhrina poikasi ja sinä.
Miehesi loukkaa kiusaamisellaan sinua törkeällä tavalla. Hän TIETÄÄ loukkaavansa sinua. Hän tekee sen tahallaan. Hän näyttää valtavansa.
Ja sinä vain hissukseen luovit ja luotsaat ja ahdistut ja mietit yökaudet mitä tehdä, sillä huomaan että yllä oleva kirjoituksesi on kirjoitettu yöllä.
Miehesi EI ole mustasukkainen tai kade. Miehesi näyttää valtansa nuorta ihmistä ja sinua kohtaan.
Sinun on nyt otettava kovat keinot käyttöön. Miehesi ei taltu muuten.
Nyt laitat stopin mollaamiselle ja sättimiselle. Ja teet sen tosissasi, sillä tämä kiusaaminen vaikuttaa teidän suhteeseenne muutenkin negatiivisesti.
Sinun ei tarvitse selitellä miehelle mitään. Ennen kaikkea et selitä, että miksi ja mitä varten poikaasi ei saa mollata. Ei selitystä, koska se on itsestään selvyys, että sinun poikaasi ei sätitä.
Ja piste.
Hyvää työvoittoa miehestä sinulle
Toivoo Liina Anniina
ymmärrän kyllä kun miestä ei huvita katsella jonkun muun miehen siittämää jo 19-vuotiasta nuorta miehenalkua omassa kodissaan. hän pelkää aivan perustellusti että poika jämähtää äidin hoteisiin eikä koskaan itsenäisty.
Eihän ne lapset ikinä itsenäisty, jos roikkuvat äidin helmoissa. Pikku hiljaa, kannustavasti vaan vieroitushoitoa..
Moni äiti-lapsi-suhde jatkuu vaan, vaikka lapsi on yli 30. Tämä siis yleensä silloin, kun lapsella on jotain ongelmia. Silloin siihen suhteeseen ei kuulu äidin miespuoliset ystävät, vaan lapsi (yleensä poika) on mustasukkainen miehestä.
Jo vain alkup. kirjoitti, että poika asuu jo omillaan... vaan on ollut äitinsä luona käydessään masentunut ja surullinen.
Ja SINÄ ymmärrät vaimonsa lasta piikittelevää, mollaavaa ja sättivää miestä. Senkus ymmärrät! Se kertoo sinusta paljon.
Yhteiskunnassamme ovat asenteet koventuneet, yhteisöt särkyneet, suuri osa elää parisuhteessakin sinkkuina. Yksinäisyys on suuri ongelma, kun moni ajattelee vain itseään... parisuhteessa.
Kärsimättömyys ja rakkaudettomuus on lisääntynyt.
Nuori ihminen ei saisi edes äidilleen tulla purkamaan murheitaan, kun kärttyinen uusioäijä vahtii reviiriään.
Eihän miehesi fiksusti toimi, se sanottakoon heti aluksi. Mutta kyse ei kuitenkaan enää ole lapsesta tai nuoresta, vaan poikasi on jo iältään aikuinen. Mitä tarkoitat sanomalla "ikäisekseen lapsellinen"? Voiko kyse olla siitä, että miehesi haluaisi nähdä pojan jo aikuistuvan? Onko hän mahdollisesti oikeassa, pitäisikö pojan jo osata/saada aikuistua?
"Jos joutuisin valitsemaan lapseni tai mieheni välillä..."
Miten niin joutuisit valitsemaan? Poika on jo muuttanut pois kotoa. Hän aikuistuu - ehkä ikäisiään hitaammin, mutta hyvää vauhtia varmasti kuitenkin. Mikä ihmeen valintatilanne sinulle vielä voisi tulla? Olisi ihan eri asia, jos kyseessä olisi vielä sinusta riippuvainen lapsi tai nuori, mutta siitähän ei ole kyse. Oletko varma, ettet tavallaan ruoki pojan lapsellisuutta? Oletko varma, ettet turhanpäiten osoita miehellesi, että jos tosiaan joutuisit valitsemaan, niin hänen on syytäkin olla "kade"? Mutta ethän parikymppisen pojan äitinä enää todennäköisesti joudu tilanteeseen, jossa joutuisit valitsemaan kahdesta aikuisesta ihmisestä, pojastasi ja miehestäsi? Olet tilanteessa, jossa poikasi alkaa elää omaa elämäänsä (eikä toivottavasti tee valintojaan äitinsä mielen mukaan, jos valintatilanteisiin joutuu). Samalla tavalla sinä elät nyt aikuisen naisen elämää (et siis enää "kokopäivä-äidin" elämää), ja siihen kuuluu elämänkumppaniksesi valitsema mies.
Toistan vielä, ettei miehesi käytös ole kovin fiksua. Mutta kuten itsekin sanoit, hän ei osoita mieltään pojalle, vain sinulle. Käsitelkää asia kahden aikuisen välisenä, jätä ainakin sinä poikasi tilanteen ulkopuolelle. Kysy mieheltä, mikä häntä tilanteessa jurppii ja keskustelkaa siitä. Älä ota noin jyrkkää asennetta "Jos joutuisin valitsemaan...", vaan kuuntele miestäsi ja ota tarvittaessa opiksesi, jos näyttää siltä, että miehenkin puheissa voi olla järkeä.
Aika äkkiä eli automaattisesti sitä ruvetaan kiukuttelemaan, jos pari päivää viettää äidin luona. Jotain suhteellisuudentajua sentään peliin.