Olin muutaman päivän poissa kotoa ja kun tulin takaisin mieheni sanoi minulle, että pese pyykkiä, että KYLLÄ SEN VERRAN TÄYTYY PYSTYÄ.. Itse olin kyllä ajatellut olla rauhassa illan ja aloittaa kotitouhut sitten, kun itsestä hyvältä tuntuu.. Lähtiessäni olin siivonnut ja siistinyt paikkoja.. Minun poissaololessani mies oli sotkenut keittiössä, eikä ollut vaihtanut lamppua, mistä on ollut pitkään puhetta. Mielelläni kotitöitä teen, mutten kenenkään käskystä.. Miksei mies voi kysyä, että voisitko pestä vaatteita... Voisi toimia hieman paremmin..
Ei se kukkokaan käskien laula!
Tossun alla??
12544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko sillä miehellä kädet katki vai miksei se itse pysty ??
Jos oot ihan oikeesti tosissas ton aiheen kanssa, niin pakko sanoa, että GET A LIFE !!!
Mikä kodinhoitaja-siivooja sä oot, jätä ukko hukkumaan paskaan siellä ja hanki itsellesi uusi itsenäinen itseäsi kunnioittava elämä.
Ja menes sinä vetämään toinenkin pullo sidukkaa lapsi.
Jos vastaaja on lapsi niin lapsi on ihan oikeassa. Ja lapset usein ovatkin kun puuttuu kaavoihin jämähtäminen, iänikuisien velvollisuuksien ja niitten jakamisen väärin ymmärtäminen yms. skeida, josta tietty ikäpolvi ei pääse eroon eikä kai haluakaan, kaikki muutoksethan ovat pahasta.
Njotta vedäpä sinä lisää pilsneriä, lakkaa loppukin ymmärrys toimimasta.
Jaa, taidat olla tossun alla, kun et uskalla mitättömästä hänelle suoraan puhua, vaan tilität siitä täällä.
No, kuules svinks, svänks, svönks... vai mikä lie.. Nimenomaan täällä kysyn ihmisten mielipiteitä ukkoni käytöksestä.. Ja nimenomaan teen selvyyttä siihen, olenko tossun alla, jotta voisin tilanteen muuttaa, jos tarve niin vaatii.. Monet kerrat olen miehen kanssa aiheesta puhunut ja parisuhteeseemme kuuluumuitakin epäkohtia nimenomaan kunnioituksen tasolla.. Ongelma on se, että mieheni kanssa on vaikea puhua, koska on sen verran perinteinen mies, joka olettaa, että kotityöt kuuluvat naiselle.. Meillä hukuttaisi yksinkertaisesti paskaan, jos minä en huushollia pyörittäisi.. Muutenkaan miehen kanssa ei voi keskustella avoimesti ainakaan mistään hankalasta aiheesta, koska tuloksena on yleensä muhkea riita.. Eli olen tossun alla, mutta nyt mietinkin sitä, missä menee raja, jolloin täytyy lähteä lätkimään...
"Ongelma on se, että mieheni kanssa on vaikea puhua, koska on sen verran perinteinen mies, joka olettaa, että kotityöt kuuluvat naiselle.. Meillä hukuttaisi yksinkertaisesti paskaan, jos minä en huushollia pyörittäisi.."
Miehesi kanssa on vaikea puhua, koska hän on neuvottelukyvytön idiootti eikä "perinteinen mies", mikä tuntuu olevan tekosyy avottomuudelle ja kotiorjan käytölle yhtälailla. Perinteinen mies, jonka pyykit vaimo pesi, oli tukkimetsässä viikonkin putkeen ja teki niin raskaita töitä, ettei fyysisesti ollut enää edes mahdollista jaksaa tehdä muuta: vaimo teki raskaita töitä kantaessaan vettä ja tehdessään kotityöt. Nykyajan miehistä nyt tuskin suurin osa tekee mitään kovin rasittavaa ja he pystyisivät, ehtisivät ja jaksaisivat varsin hyvin olemaan tasa-arvoisia, jos ottaisivat pään pois perseestään ja lakkaisivat inisemästä.
Miehesi on siis typerä äidin etsijä ja turhan natisija. Anteeksi vaan suora puhe, mutta olen aina ihmetellyt kuka tuollaisia jaksaa ja viitsii nykypäivänä katsoa. Sovinistiset dorkat, joita tässä maassa tuntuu aina vaan riittävän, elävät ja voivat hyvin, koska aina löytyy joku heikko itsetuntoinen ja riippuvainen nainen. Kuule, lopeta jo, sulle jää aikaa itsellesi, ystävillesi ja elämällesi, saat hoitaa kotityöt juuri kuten haluat ja korjaat vain omat jälkesi. Löydät ehkä miehen, jonka kanssa arki on tasapainoista, työt jakautuu puoliksi ja jonka kanssa voi keskustellla, -ja paljon muuta, kun jätät tuon luuserin jonkun tahdottoman nynnyn paapottavaksi, ja alat siirtyä eteenpäin.
Kiitos suorasta puheesta. Ehkä se on sitä, mitä tällä' hetkellä kuitenkin eniten tarvitsen.. Viimeisin tapaus miehen kanssa tapahtui tänään, kun pyysin häntä vaihtamaan lamppua. Hän sanoi jälleen minulle, että vaihda itse, vaikka varsin hyvin tietää, etten yletä sitä vaihtaa ja homma sujuu paremmin mieheltäni. Lisäksi mieheni alkoi sättimään, että lopeta tuollainen mässytys.. Eli käytti hyvin herjaavaa nimitystä puheestani, vaikka vaan asiallisesti pyysin vaihtamaan lampun.. Lisäksi hän alkoi haukkua, miten huonosti minä hoidan oman osuuteni, koska minun reissukassejani oli lattialla, eli ei siis mitään sotkua... Mutta en tiedä, pitkästä parisuhteesta ei ole kovin helppoa lähteä, ollaan oltu kohta kymmenen vuotta yhdessä.. Mutta hirvittää kasvattaa lapsia tällaisessa ilmapiirissä... Mieheni tekee pitkiä päiviä töissä, mutta on viikonloput kotona.. Eikä omien jälkien siistiminen ole kovin paljoa pyydetty...
Olisi kiva saada muiden samanlaisessa tilanteessa olevilta mielipiteitä/onko muilla kokemuksia vastaavasta??
Luin kommentit. Tuttua, tuttua; sinulle maksetaan nyt 'pottuja pottuina' kun olet uskaltanut lähteä yksiksesi kiitämään maailmalle, matkoillesi. Mies näyttää, mitä siitä seuraa, kun et ole itse paikalla hoitamassa sitä, mikä sinun kuuluu hoitaa.
"Tässä menee rajan" teksti on aika ronskia mutta kyllä se on ihan todellista elämää monessa perheessä. Pahinta siinä on se, että sitä tapahtuu vielä vuonna 2010, eivätkö nämä 'luomakunnan kruunut' muutu ja kehity ihmisiksi ikinä.
Joten lopeta hissuttelu, tee selväksi miehellesi, että homman 'nimi' muuttuu, ala elää omaa elämääsi ja hanki voimia, että jaksat jatkaa eteenpäin, jos sellainen tilanne tulee eteen. Jos mies ei puhumalla ja kertomalla käsitä, että tilanteeseen on tultava muutos, sinä haluat sitä ja aiot tehdä asioille jotain, niin ei kai montaa muuta mahista jää kuin jatkaa yksin mutta tasapainoisempaa ja onnellisempaa eloa ja oloa.
Vaihtoehtoja elämäntilanteesi eteenpäin viemiseksi kyllä on, ne omat ja itselle parhaat täytyy vain löytää ja punnita mahdollisuuksia ja omia voimia. Itseäni alkoi helpottaa, kun hoksasin antaa olla sellaisen, mille ei mitään voi. Menen, teen ja elän omaa elämääni enkä kenenkään lupaa tarvitse mihinkään ja kaikista vähiten sen, joka luulee, että mun elämä kuuluu hänelle kun pappi on sanonut 'amen'.
Kiitos kaikille! Ehkä omassa käytöksessänikin on alkanut jo tapahtua muutosta.. Olen vähemmän alistuva.. Niin, helppohan miehen on sellaista käskyttää, joka on kiltti, herkkä ja velvollisuudentuntoinen.. Mies käyttää tällöin sumeilematta naisen kiltteyttä hyväkseen... Ja tulee ainan tekemääm niin, jos ei siihen nainen itse tee muutosta..
olla paras puolustus, ehkä osa hänen "strategiaansa" yleisemminkin? Jos vastaatkin hänelle aina samoin kuin hän sinulle, että "tee ite"? :) Mitä siihen voi muka todeta? Jos hän sanoo, että se on naisten homma, niin sinä sanot, että menes tekemään ne miehen hommat loppuun (toivottavasti et keksi niitä liian vähän...), niin katsotaan sitten. Jos rupeaa riita tulemaan, vedä takki niskaan ja sano "so long, käynpähän vähän tuulettumassa".
Jes, kiva, tooosi hyvä. Olet hoksannut tärkeimmän: miehesi ei ikinä muutu. Ja jos sinä haluat muutosta, se olet sinä, jonka on muututtava. Mutta koveta vain kuoresi, pidä sisus pehmeänä. Tsemppiä.