Epämiellyttävää katsottavaa?
Olenko vain turn offeja täynnä?
Lista omasta mielestä huonoista puolistani
(Hyviäkin puolia on. Esimerkiksi terve, kaunis pitkä tukka, sirous, ruumiinterveys, herkkyys, luovuus, kärsivällisyys, hymykuopat, pisamat, kauniit silmät, hieman rokahtava tyyli, kieltäytyminen kaikista päihteistä, syvällisyys, empaattisuus)
- juurikasvu (jonka aion piilottaa syksyyn mennessä)
- meikkaamattomuus/hyvin luonnollinen meikki
- karvojen ajelemattomuus silloin kun ei ole juhlia tai kun en usko niitä näkyvän, tummat karvat. [aion joku päivä hankkia epilaattorin :)]
- ruma nenä
- finnejä selässä (kokoajan vähenevästi) sekä finninarpia. Kasvoissa näppyjä
- synkät vaatteet. Pidän suurista kontrastieroista (mustaa ja valkoista, mustaa ja kirkkaan keltaista, valkoinen iho punaiset huulet tumma tukka)
- huono (pikku hiljaa paraneva) itsetunto, jo lapsuudesta asti
- huonot sosiaaliset taidot ja ujous (huono ryhmätilanteissa, ei pysty puhumaan)
- yksinäinen susi (kavereita on muttei jaksa välittää), niin yksinäinen olo
- hiljainen, rauhallinen
- tällä hetkellä ei harrastuksia enkä tee mitään muuta kuin pyörin koneella vaikka muuten en ole koneella juuri ikinä. En katso televisiota kuin hyvin harvoin
- saamattomuus ja laiskuus (johtuu masennuksesta)
- itsetuhoisia ajatuksia mutta ei aikomuksia. Tahdon tästä tilasta pois mutten kuolemalla
- ei hajuakaan, mitä teen tulevaisuudessa. Ei kokemusta töistä ja opiskelukin menee nyt surkeasti
- tällä hetkellä mulla vaan ei oo elämää mutta silloin kun elän huomaan että elämä on ihanaa. Olen vain alkanut unohtaa tehdä asioita mistä nautin, kuten lukeminen, luonto, taiteet, liikunta ja paljon muuta.
- usein varautunut, kireä
- ei kontaktia miesten kanssa. Ainoa mieskontakti koko elämäni aikana on henkilö johon rohkaistuin tekemään tuttavuutta ja johon olin yksipuolisesti ihastunut 8 vuotta, muita ihastuksia ei ole
- kun jokin ei kiinnosta tarpeeksi olen hyvin vetäytyvä ja alistautuva ja "ihan sama", mutta kiinnostaviin projekteihin omistaudun
- en voi sietää politiikkaa, liikoja sanoja, ääneen ajattelua, veriruokia, turhaa nauramista, himouskovaisuutta, moraalittomuutta, empatiakyvyttömyyttä
- kaipaan paljon yksinäisyyttä mutta seuraakin tarvitsen
Edes muutama vastaus?
Olenko vain turn offeja täynnä?
Lista omasta mielestä huonoista puolistani
(Hyviäkin puolia on. Esimerkiksi terve, kaunis pitkä tukka, sirous, ruumiinterveys, herkkyys, luovuus, kärsivällisyys, hymykuopat, pisamat, kauniit silmät, hieman rokahtava tyyli, kieltäytyminen kaikista päihteistä, syvällisyys, empaattisuus)
- juurikasvu (jonka aion piilottaa syksyyn mennessä)
- meikkaamattomuus/hyvin luonnollinen meikki
- karvojen ajelemattomuus silloin kun ei ole juhlia tai kun en usko niitä näkyvän, tummat karvat. [aion joku päivä hankkia epilaattorin :)]
- ruma nenä
- finnejä selässä (kokoajan vähenevästi) sekä finninarpia. Kasvoissa näppyjä
- synkät vaatteet. Pidän suurista kontrastieroista (mustaa ja valkoista, mustaa ja kirkkaan keltaista, valkoinen iho punaiset huulet tumma tukka)
- huono (pikku hiljaa paraneva) itsetunto, jo lapsuudesta asti
- huonot sosiaaliset taidot ja ujous (huono ryhmätilanteissa, ei pysty puhumaan)
- yksinäinen susi (kavereita on muttei jaksa välittää), niin yksinäinen olo
- hiljainen, rauhallinen
- tällä hetkellä ei harrastuksia enkä tee mitään muuta kuin pyörin koneella vaikka muuten en ole koneella juuri ikinä. En katso televisiota kuin hyvin harvoin
- saamattomuus ja laiskuus (johtuu masennuksesta)
- itsetuhoisia ajatuksia mutta ei aikomuksia. Tahdon tästä tilasta pois mutten kuolemalla
- ei hajuakaan, mitä teen tulevaisuudessa. Ei kokemusta töistä ja opiskelukin menee nyt surkeasti
- tällä hetkellä mulla vaan ei oo elämää mutta silloin kun elän huomaan että elämä on ihanaa. Olen vain alkanut unohtaa tehdä asioita mistä nautin, kuten lukeminen, luonto, taiteet, liikunta ja paljon muuta.
- usein varautunut, kireä
- ei kontaktia miesten kanssa. Ainoa mieskontakti koko elämäni aikana on henkilö johon rohkaistuin tekemään tuttavuutta ja johon olin yksipuolisesti ihastunut 8 vuotta, muita ihastuksia ei ole
- kun jokin ei kiinnosta tarpeeksi olen hyvin vetäytyvä ja alistautuva ja "ihan sama", mutta kiinnostaviin projekteihin omistaudun
- en voi sietää politiikkaa, liikoja sanoja, ääneen ajattelua, veriruokia, turhaa nauramista, himouskovaisuutta, moraalittomuutta, empatiakyvyttömyyttä
- kaipaan paljon yksinäisyyttä mutta seuraakin tarvitsen
Edes muutama vastaus?
Vastaukset 24
Vanhimmat
masentunutta erota kadulla terveestä ellei ole kova lääkitys jolloin motoriikka on jähmeetä ja hidasta. Muutoin kukaan terve ei erota mt-potilasta.
Mutta mitä tuohon niin terveet ei ymmärrä mitä on masennus ja mitä masentunut ajattelee. Itse saman läpikäyneenä olen kiitollinen että kävin sen helvetin läpi. Elämä ei ole pinnallista enää.
Sitten kun olet remissiossa niin nautit elämästä ja siitä täyteläisyyden tunteesta elämään kun näet itsesi kokonaisena tuntien ja ympärillä olevan maailman.
Ps. Älä aloita suhdetta terveen kanssa vaan sellaisen kanssa jolla on todellista ymmärrystä mitä on olla kun on mielenterveys koetuksella. Saat paljon enemmän suhteelta.
kyllä sen sillee erottaa että jos on kaveriporukassa myrtsi, äänetön tulehen tuijottaja ja muut ilosia ja äänekkäitä tai kun pysähtyy johonkin ja on vain apaattisen näköisenä yksin paikallaan. Mutta siis näin minä luulen, ei kukaan ole koskaan huomannut mitään
ja ei minua ollenkaan haittaisi jos mies olisi apaattinen itsekin. Ongelma vain ettei kukaan kiinnostu minusta. Ja tutustuminen on kovin vaikeaa minulle kun olen niin sulkeutunut.
mutta jostain kumman syystä tuon aloituksen lähetettyäni heti ensikatumuksen jälkeen minulle tuli tosi hyvä mieli. Ja kiitos vastauksista.
kukaan kiinnostuisi sinusta, kun et välitä edes kavereistasi?
Saat itsellesi sitä, mitä annat muille.
Kyllä minä kavereistani välitän, minä en vain jaksa niitä. Ovat niin erilaisia kuin minä, iloisia ja huolettomia. Eiväthän ne minun kavereita olis jos en niistä välittäis. Nyt vaan ärsyttää suunnattomasti kun niillä menee hyvin ja menee huonosti - mulla ei mene mitenkään tai huonosti.
Ja taitaa olla toisinkin päin etteivät välitä minusta masentuneena. Ei ole oikein minunlaisia kavereita mulla. Olen tosi yksinäinen niiden kanssa kun olen jäänyt niin ulkopuolelle. Ja totta se on, olen itse huomannut, se on täysin oma vikani.
Millaisista miehistä sitten olisit itse kiinnostunut?
Kyselee mies tuosta alempaa
höh ai minkä takia kysyt :)
[ihastunut olin huolettomaan, hassuun ja suloiseen hlöön mutta sellaiseen en rakastuisi. Hän oli hyvin sosiaalinen ja suosittu (ja oli äärimmäinen ihme että kontaktia syntyi, sattumista kiinni) ja hyvin flirttaileva luonne.]
Rakastamani mies olisi ehkä tämäntapainen:
- ilmeikäs (siis että osaa näyttää surulliselta ja iloiselta ja innostuneelta ja vaikka miltä)
- jota voisi kutsua suloiseksi tai hyvännäköiseksi tai ei olisi vastenmielinen (ilmeikkyys vaikuttaa, tukka ja hymy)
- jonka pukeutumistyyli ei olisi välttämättä mihinkään kategoriaan luettavissa mutta ei se kauheasti haittaisikaan. Mitä rokahtavampi, sen parempi. Mutta en minä vaatteita katso ellei pistä silmään.
- saa olla ujo tai alakuloinen persoona tai masentunut tai iloinen tai sosiaalinenkin, kunhan osaisi rentoutua minun seurassa niin että vois vaikka hymyillä ja nauraa. Mulle ei ole väliä mitä muut ajattelee jos on alakuloinen tai outo.
- vähintään kahdestaan ollessa pitäisi olla oma itsensä.
- ymmärtää ujoutta ja lievää ailahtelevaisuutta ja minua muutenkin
- tietenki luotettava ja uskollinen.
- osaisi joko opettaa tai opetella minun kanssa miten toista kosketaan ja pidetään hyvänä.
- on fiksu (äo:lla, sivistystiedolla, ei väliä eikä millään arvosanoilla vaan ymmärtää asioita [esim.tunneälykkyys, se että jotkin asiat vain ovat turhia tai ei voi ikinä selvittää] ja kykenisi perustelemaan asioita ja ajattelemaan itse)
Se, että en ole ollut rakastunut kehenkään ja ihastunut vain kerran ei tarkoita, että mun kriteerit ois liian kovat, vaan että minä en elä ja tutustu ihmisiin eivätkä he tutustu minuun. Mutta nyt tälle tulee yhtäkkiä käänne kun menen pian viikoksi ulkomaille tuntemattomien miesten taloon asumaan kaverin kanssa joka tuntee ne... Iso juttu mulle. Haaste. Varmaan ensimmäinen oikeasti iso asia mitä mun elämässä on tapahtunu moneen vuoteen. Mutta mua pelottaa. Ne on kaikki iloisia ja sosiaalisia..
Kumma miten mä selitän tätä tekstiä tässä näin paljon vaikka livenä osaan olla niin tuppisuu. Mutta mä voin olla aika varma ettei mua tunnisteta ku kukaan ei tiedä näin paljon juttuja musta eikä ne jotka tietää vähän uskois loppuja.
toi "Muutenkin,olen hyvä hoivaamaan" oli ihana:) Hyvä piirre.
no ei mulla oikeasti ole juuri kriteereitä tai mielessä mitään ihannemiestä, periaatteessa millainen hyvänsä kelpaa kunhan hän herättää tunteita. Ja mikä mä olen sanomaan edes ihannemiestä mulle kun en ole seurustellut tai tutustunut miehiin juuri muutenkaan ..
No ei kyllä missään nimessä kannata hankkiutua tietentahtoen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on taipuvaisuutta johonkin mt- ongelmaan. Ja nyt siis tarkoitan nimenomaan ongelmia, jotka ovat mm. lääkityksen piirissä.
Itse olen ollut masentunut enemmän tai vähemmän viimeisen 10 vuotta, ja erehdyin alkamaan suhteen, aavistuksen saamattoman, peliriippuvaisen miehen kanssa. Itse löysin jonkinlaisen maniavaiheen nettipeleistä, ja nyt 2 vuotta myöhemmin, makselen edelleen pelivelkoja. Ja tämäkin osittain siksi, ettei kumppanissani ollut antamaan tukea pelaamisen lopettamiseen, kun hullunkiilto silmissä vaan seurasi vierestä, josko nyt tippuisi isoa rahaa..
Pointtina se, että normaalin serotoniini-tasapainon omaavistakin ihmisistä löytyy niitä, jotka eivät käytännön tasolla tiedä, mistä masennuksessa on kyse, mutta ymmärtävät asian, ja halutessaan pystyvät olemaan tukena ja ymmärtämään, kun on huonompi kausi menossa- > ja pysyvät rinnalla.
Uskoisin, että jos toinen on vahvempi, on tasapaino suhteessa parempi, kuin että kaksi ongelmaista yhdessä.
joo, no oishan se ok semmonenki joka olis täysin terve.
Kunhan ei vain ole liian ilonen, ettei ala ärsyttää. Ja kunhan ymmärtää mua.
Eikä oikeasti tosi pahasti masentuneen kanssa olis helppoa mutta lievästi olis ok.
Tärkeintä on että ymmärretään toisia ja synkkaa niin sitte jos käy ilmi ettei kaikki ole elämässä täydellisesti niin ei haittaa.
Mun tämän hetken suurin toive on löytää itselleni joku, mutta en varmaan ole itse siihen täysin kypsä vaikka niin luulenkin. Tarvitsis nyt vain itseluottamusta ja kehuja ja jonkun, joka kannustaa. Mutta mä pärjään ilman noitakin, olen saanut itseni pahimmasta tsempattua ihan yksinään. Mutta jostain syystä mä luulen, että jos jonkun saan niin kaikki lähtee rullaamaan kohti jotain muuta. Mä olen jotenki sekasin.
Myös tervettä kohtaan on väärin aloittaa suhde. Varastaa tavallaan terveeltä elämänilon, se olisi itsekästä. Terveellä ei ole mitään velvollisuutta loputtomiin ymmärtää ja tukea mielenterveydeltään horjuvaa.
Joo kysyn vaan siksi, kun olisi kiva löytää joku nainen, joka ei olisi pinnallinen niin kuin useimmat naiset. Sinä luettelit itsestäsi monta sellaista miinusta, jotka liittyvät luonnollisuuteen ja teeskentelemättömyyteen. Voi olla, että monien miesten mielestä ne ovat miinusta, mutta minusta ne ovat plussaa. Olen itsekin aika teeskentelemätön, en nauti sellaisista ihmissuhdepeleistä mitä ihmiset nykyään pelaavat vähän kaikkien kanssa. Kysyin siis ihan mielenkiinnosta siihen millaisista miehistä pitää sellaiset naiset, joista itse kiinnostun. Jos vielä jatkaa kyselyä, niin entä millaisissa tilanteissa mieluiten tutustuisit johonkin mieheen? :)
Se reissusi sinne ulkomaille tulee varmasti olemaan kiva, monessa maassa on kulttuurissa mukana paljon enemmän sellaista rentoa ja luonnollista sosiaalisuutta kuin mitä Suomessa. Eli siis sinulla voi hyvinkin käydä tuuri, että isäntäsi ottavat sinut hyvin luontevasti mukaan kaikkeen toimintaan (siis ainakin jos haluat).
"millaisissa tilanteissa mieluiten tutustuisit johonkin mieheen?"
No tuota.. Ei kai sillä tilanteella ole kauheasti väliä? En osaa vastata, mulle saattaa käydä melkein mikä vain tilanne. Mutta jos haluaisin ihan tosissani tutustua niin kahdestaan jossakin ulkosalla olis ihana. Riippuu tästä tyypistä.
Mutta maut vaihtelee ihmisen mukaan.
:] kiitos tuosta vikasta kappaleesta
Minä ainakin tykkäisin. Ei ollut mitään mikä kovasti haittaisi. Muutenkin, olen hyvä hoivaamaan, vaikkei sitä ehkä kovin miehiseksi ominaisuudeksi lasketa. Olen itsekin kärsinyt masennuksesta, ja minusta olisi vain mukavaa, jos voisin auttaa naista pois masennuksesta.
Olen myös varmaan vähän outo, sillä minua kiihottaa naisten ajelemattomat karvat :) Siinäkin mielessä tykkäisin.
Minulla on periaate, että ulkonäkö voi olla pelkkä kulissi.
Se voi olla feikkiä.Siksi leimaan ihmisen vasta muutaman keskustelutuokion jälkeen.Minua pidetään tylsänä koska en ole mainstream-pinnallisuudessa mukana! En usko,että pitää olla C-kuppi et on oikeesti onnellinen nainen,enkä usko, että miehet sinänsä suosisivat eniten erottuvia naisia.Normaaliuus on suosituinta miesmetsällä,näin uskon.Erottuminen on sitä,että kaikki näkevät mitä on meneillään.Siksi ihannoin taitavaa meikkausta jossa on korostettuja piirteitä eikä pläjäyksiä.
Läimäsit just munkin elämän pääpiirteet tohon paitsi että olen mies joten noi karvotus-asiat voit unhotaa. hehhe.
jos joku katsoo masentunutta kieroon, tuskin on paljoakaan kokemusta masennuksesta tai ei ole kovin selvillä omasta olotilastaan. kyllä masennus varmasti jollain tapaa säteilee ihmisestä, riippuu vaan katsojasta huomaako sitä vai ei. olen huomannut, että pirteämpien ihmisten seurassa vetäydyn yleensä syrjemmälle, kun huomaan ihmisten katsovan minua jotenkin oudosti. en haluaisi erottua kavereistani, mutten myös olla niinkuin ne, joten parempi olla näkymättä ollenkaan. mikä ei tietty onnistu.
taidat olla aika nuori? en kysy mitenkään pahalla, mutta itse nuorempana masennuksen näkyminen haittasi minua pahasti ja pelkäsin ihmisten reaktioita. en enää. jos joku katsoo kieroon, on vika siinä itsessään, kuulostaa aika kliseeltä, mutta niin se on. vain heikkoluonteiset miehet/naiset pelkää ja välttelee masentuneita, enkä ainakaan itse tule edes juttuun sellaisten kanssa. kuulostat ihan nätiltä ja fiksulta, kun olet noin selvillä omista puolistasi:)
Kato. Mulla on kottikärryissä nippu korkeastikoulutettuja, akateemisia, korkeatasoisia, itsestään huolehtivia lifestyle-akkoja. *ja hups mä kippasin ne tunkiolle*
... mihin mennään, mitä tehdään, jos ei tehdä mitään se on ihan ok. Juotko sä kahvia? :)
Luetko sitä pettämiseksi jos mä joskus ... JOSKUS ... käyn tapolan tehtaanmyymälässä salaa syömässä mustaamakkaraa?
Kieltäytyminen kaikista päihteistä? Jessus. Ai sunkin kaltaisia on vielä olemassa?! Siis mieletöntä. :D
Mulle toi kaikki on sekä ok että tuttua. Vierastan monia psyykkisiä sairauksia mutta sussa ei ilmene mitään mikä olis mulle vierasta tai jotenkin "väärin" paitsi se että jos sulla on kurjaa niin se on tosiaan ikävä juttu eikä sitä toivoisi. Sä oot selvästi masentunut mutta... se ei haittaisi minua. Vaikken ole lääkelaitoksen hyväksymä enkä edes luontaistuote niin mä voisin silti olla sun kaa eikä se olisi minulle "tyytymistä" vaan jotain minkä kokisin ihan oikeasti oikeaksi ja järkeväksi & miellyttäväksi ... :)
Sähän tiedät että se mitä sanot ei pidä välttämättä paikkaansa kun innostut. Eikös niin? Naurat ja juttelet ja oot kuin kaikki muutkin kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Quess what, pitäisin siitäkin (en etsi mitään rikki-nallea ehdottomasti). Sun molemmat puolet olis mulle täysin ok :)
Tunnetko sä silleen että se ratkaisu vois olla nimenomaan siinä että saat hyvän kumppanin, jonkun (hyvän) jonka kanssa olla? mutta samalla tuntuu jotenkin väärältä asettaa toiselle sellainen vastuu?
Mä olen lukenut näitä palstoja aika kauan, kaikenlaisia kuvauksia erilaisista naisista miettinyt. Jotkut miellyttäviä, jotkut ei... mut kukaan muu ei ole heti tuonut tunnetta että TOSSA on sellainen nainen jonka tiedän toimivan mulle. Sä oot se. Haluutko tietää enemmän?
Mä... *antaa mustan ruusun* niin tai näin, sä et ole toivoton. Todellakaan. Ei mitään halveksuttavaa, ihminen ja vieläpä hyvin erikoinen ja miellyttävänoloinen sellainen. *hiukan häkeltynyt*
En juo kahvia.. Teetä ehkä
Toi mustamakkara.. Syö rauhassa :) Kunhan mun ei tartte.
En käytä päihteitä enkä tule käyttämään. Jos olisin alkanu käyttää edes vähän ja masentunu sitte... Mä olisin ehkä jääny aika rajusti koukkuun ja... ei muutenkaan mitään hyvää päihteissä. ja niin.
mutta mitä sanoa nyt. Multa loppu juttu ku sä kehuit mua noin
"Tunnetko sä silleen että se ratkaisu vois olla nimenomaan siinä että saat hyvän kumppanin, jonkun (hyvän) jonka kanssa olla? mutta samalla tuntuu jotenkin väärältä asettaa toiselle sellainen vastuu?"
hhm.. joo. ehkä. jos ymmärsin oikein.
Mutta eihän tuo kuvaus silti kerro paljon mitään minusta, sie tiiät musta nyt mun suurimmat salaisuudet mitä ihmiset mun ympärillä ei tiiä, mutta et sie tiiä millasta mun kanssa olis oikeasti.
Jos sä oikeesti tykkäsit vaikka olen masentunu niin tavallaan pettymys kai lienee että mulla menee oikeasti paremmin? Mulla on tunne että ahistava jakso on ohi ja nyt mulla on taas tosi terve olo. Viimeksi tätä kesti pari kuukautta mutta koko ajan hälvenevästi niin että parin kuukauden kuluttua olin taas samassa tilanteessa kuin pahimmillani. Kun kirjoitin alotusta, mistä on melkein viikko, mulla meni vielä huonosti.
Mutta mie olen oikeasti imarreltu kaikesta mitä sanoit.
*hiukan häkeltynyt*
hui, mikä sai sut häkeltyneeksi?
Siis sinähän oot just niinkuin oikeenlainen. Esim. toi päihdejuttu... ajatukseni on aivan samanlaiset. Vaikken ole absolutisti ja jonkin itseni tukevaan humalaan joskus nuorempana harva se viikonloppu niin kun masennuin niin lopetin kaikkien päihteiden käytön liki tyystin ja juuri tuosta syystä että se tuntuu huonolta ja tuhoisalta valinnalta. Eikä tee edes mieli. Raittius on oikea valinta.
Ja tottakai kehun sinua, kerroit paljon hyvinkin henkilökohtaisia asioita, osa niistä synkkiä, osa hienoja - ja moni sellainen juttu rivien välissä jonka sinusta voi havaita etenkin henkisellä puolella vaikket suoraa siitä kerro (et ehkä itse edes ajattele asiaa siltä kantilta miettiessäsi itseäsi...) teki sinusta välittömästi hyväntuntuisen. Ennekaikkea tuo tuollainen rehellisyys ja se että suhtaudut fiksusti... mä tykkään älyttömästi. Ja moni niistä "huonoista puolista" oli itseasiassa viehättäviä. Synkät vaatteet ongelma? Ehei. Ei minulle, kutsun sitä tyyliksi ja hyväksi mauksi. Ja siis ulkonäkösi on mitä ilmeisimmin lainattu mun päiväunistani, en ihmettelisi jos oot ulkoisesti kympin nainen mun mielestä tai vähintäänkin "erittäin miellyttävän näköinen". Tummat hiukset, vaalea iho, punaiset huulet ... pisamat ja hymykuopat... alkaa punastuttaan...
Minua ärsyttää myös ihmiset joilla menee liian hyvin, sellainen johtaa helposti itseriittoisuuteen ja itsekeskeisyyteen. Samoin kuin ainainen pakkopositiivisuus on joku joka ei minua nappaa pätkääkään. Sinussa on jotain jota kutsun "oikeaksi elämäksi", myös se vahva negatiivinen lataus. (Olet neiti joka tulee luettelemaan ihannenainen-palstalle huonoja ominaisuuksiaan. Se on melkein järjetöntä, jollain tapaa senkin voi ajatella itsetuhoisuudeksi; tai rohkeudeksi ja tahdoksi olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi sellaisena kuin on/näkee itse itsensä.)... mutta juuri sen takia sinä vaikutatkin niin hemmetin todelliselta ja aidolta :)
"Mutta eihän tuo kuvaus silti kerro paljon mitään minusta, sie tiiät musta nyt mun suurimmat salaisuudet mitä ihmiset mun ympärillä ei tiiä, mutta et sie tiiä millasta mun kanssa olis oikeasti. "
Totta tuokin on. Toisaalta voin esittää valistuneen arvauksen sen perusteella millainen itse olen; luonteeltani ja niinpoispäin. Jotenkin minulle tulee sellainen olo että sinuun pitäisi olla hyvin kiinteä ja luottamuskellinen suhde että kanssasi voi toimia läheisissä väleissä, jos sellaista ei ole ajautuu luotasi helposti pois.
Olen miettinyt mitä on toisen "tunteminen". Onko se sitä että tietää millaisena joku haluaa teensä tai kahvinsa? Mielivärien tietämistä? Osaa arvata mielipiteen? ... Väitän ettei mikään noista ole oikeaa tuntemista. Tunteminen on jotain joka tunnetaan oikein tuntemalla, tunteilla. Tunnistetaan toinen ihminen kokonaisuutena, enempänä kuin yksittäisten tietojen summana. Jokin tuossa itsesi kuvauksessa toi minulle sen tuntemisen tunteen. Ei minulla ole sille kovin järkevää selitystä tarjota älyllisellä puolella, korkeintaan se että asiat joista kerroit ovat minullekin tuttuja. Ehkä tunnistinkin jotain itsestäni. Tältä minusta vain tuntuu :)
Se kai se häkellyttävä juttu on se kun kokee tuntevansa ventovieraan ihmisen.
"niin tavallaan pettymys kai lienee että mulla menee oikeasti paremmin?"
Ehei. Se on tosi hienoa! Kuten sanoin, mua ei nappaa särky-nalle vaan ihminen joka elää, kehittyy, mokaa, suree, masentuu, nousee ja toistaa kaavaa ehkä jollain toisella tavalla. Olen myös varma siitä että sinulla todellakin menee jossain vaiheessa taatusti paremmin; sille ei ole mitään estettä - olet toimiva. Ehkäpä mielialasi vaeltaa omaa tahtiaan kausittain. Pointti on siinä että oli niin tai näin niin olet selvästi ok. Masennuksesikaan ei ole ainakaan minusta ärsyttävän oloista, vaan tuollaista omalla tavallaan suloista (ilman vähättelyä)... :)
Taisin taas imarrella... oikeastaan se on vähän noloa minusta koska imartelu kuulostaa niin halvalta ja lipevältä. Onko mitään mahdollisuutta koittaa jalostaa tuota imartelua sellaiseksi että tuntisit minun sanovan ajatuksiani niin että ne ovat syvempiä ja tarkoittavat muutakin kuin pinnallista miellyttämisenhalua (joka on se miten minä imartelun koen) - vaikkapa sitä että oikeasti koen sinusta näitä hienoja asioita koska ne ovat totta?
Onko sinuun mahdollisuutta tutustua paremmin?
"en ihmettelisi jos oot ulkoisesti kympin nainen mun mielestä tai vähintäänkin "erittäin miellyttävän näköinen". Tummat hiukset, vaalea iho, punaiset huulet ... pisamat ja hymykuopat... "
Pyörränpäs tämän käsityksen.. Mä en oo niin kaunis mitä sä ajattelet musta. Mulla ei ole tapana meikata joko ollenkaan tai ainakaan paljon, sanoin vain, että tuollaisesta lumikkityylistä minä tykkään :) Taisit saaha musta liian hyvän kuvan?
"sinuun pitäisi olla hyvin kiinteä ja luottamuskellinen suhde että kanssasi voi toimia läheisissä väleissä, jos sellaista ei ole ajautuu luotasi helposti pois."
On totta. Monesti käynyt näin. Osittain siksi uusiin ihmisiin ei ole helppo tutustua. Ajattelen liikaa tulevaisuutta: kuinka kauan ja me ei enää ikinä kuulla.
Jos joku oppii joskus tuntemaan minut ja minä tämän jonkun, en minä ainakaan aio päästää helpolla irti. Jos minut tuntee vain pinnallisesti, minä saatan unohtaa hänet pitkäksikin aikaa, jopa vuosiksi, ajatellen häntä kyllä, mutta.. Yhteyttä ei kehtaa eikä uskalla pitää.
Mulla on joko kauheasti kirjotettavaa tai ei yhtään. Ajatuksia mulla on nyt kyllä mutta niiden kirjoittaminen ei onnistu..
Mulla on paljon tekemistä nyt... Luovuus ei riitä kirjoittamiseen, mua jännittää. Sinä vaikutat fiksulta ja mielenkiintoiselta. Mun pitää mennä.
Mä olen ajatellu mun elämää liikaa. Siten siitä tulee vakavaa ja hankalaa. Tyhjää. Surullista, kun älyää surullisia asioita. Fiksu löytäisi iloisiakin? Oletko sä päässy masennuksesta irti?
Istuin tänään keskellä mun ystäviä ja huomasin, että juttelin niiden kaikkien kanssa. Ne ei inhoa mua, sekin on kummallinen havainto. Ne kyseli multa juttuja ja mä keskustelin luontevasti.. Miltähän se vaikuttaa, kun ensin on pitkän aikaa ollut tuppisuuna sivussa tuijotellen ikkunasta ja joskus nieleskellen itkua ja jos joku kysyy jotain, on vastannut vain lyhyesti ja ilottomasti, Sitten alkaakin puhua ja olla vähän kuin muut? Taitaa pitää mua ailahtelevaisena?
Nyt tuntuu taas matalalta ja mua sterssaa. syistä joita en kerro
Löysin muuten itsenikin tuosta määritelmälistastasi! Tai hyvin paljon samoja vikoja ainakin löytyy kanssa =) Mutta, käydäänpä nyt hieman läpi:
"- ruma nenä"
No tuota en taas allekirjoita.
"- finnejä selässä (kokoajan vähenevästi) sekä finninarpia. Kasvoissa näppyjä"
Heheh, niin minullakin. Vaihtelee hiukan tuokin tilanne, välillä paljon, toisinaan taas paljon vähemmän. Kasvoissa tosin enää niin pahemmin :)
"- synkät vaatteet. Pidän suurista kontrastieroista (mustaa ja valkoista, mustaa ja kirkkaan keltaista, valkoinen iho punaiset huulet tumma tukka)"
Minullakin synkkä pukeutumistyyli, tosin kylläkin tyyliltäni olen hevari, mutta muuten valtaosin mustaan pukeudun ja tumma tukka itsellänikin ;)
"- huono (pikku hiljaa paraneva) itsetunto, jo lapsuudesta asti"
Samalailla se kuule on minullakin tuntunut menevän =)
"- huonot sosiaaliset taidot ja ujous (huono ryhmätilanteissa, ei pysty puhumaan)"
Minullakin jossakin määrin huonot sosiaalitaidot, tai no miten sen nyt ottaa? Noh, ei nyt ainakaan vahvimmasta päästä.
"- yksinäinen susi (kavereita on muttei jaksa välittää), niin yksinäinen olo"
Noh en enään, mutta samaa kyllä kokenut.
"- hiljainen, rauhallinen"
Niin minäkin ;)
"- tällä hetkellä ei harrastuksia enkä tee mitään muuta kuin pyörin koneella vaikka muuten en ole koneella
juuri ikinä. En katso televisiota kuin hyvin harvoin"
Muuten sama paitsi harrastuksia kyllä. Voisin sanoa kokemuksesta että jokin hyvä liikuntaharrastus auttaa tuohon jo jonkun verran tuohon masennus- ja laiskuusongelmaan.
"- saamattomuus ja laiskuus (johtuu masennuksesta)"
Niin minullakin, pitäisi tehdä työhakemuksia näin työttömänä, paljon tekemättömiä hommia kämpässä kuten tiskaus, siivous, imurointi tärkeitä paskoja paperihommia ja suunnitella vielä kaikkea muutakin mahdollista, osasta ei vaan meinaa tulla mitään.
"- itsetuhoisia ajatuksia mutta ei aikomuksia. Tahdon tästä tilasta pois mutten kuolemalla"
Minullakin jonkun verran ollut :(
"- ei hajuakaan, mitä teen tulevaisuudessa. Ei kokemusta töistä ja opiskelukin menee nyt surkeasti"
Ei minullakaan, kokemusta jo kyllä jonkun verran duuneista kyllä.
"- tällä hetkellä mulla vaan ei oo elämää mutta silloin kun elän huomaan että elämä on ihanaa. Olen vain alkanut unohtaa tehdä asioita mistä nautin, kuten lukeminen, luonto, taiteet, liikunta ja paljon muuta."
Ihan sama juttu kuule minullakin :)
"- usein varautunut, kireä"
Minäkin aika usein, tietyissä porukoissa varsinkin :/
"- ei kontaktia miesten kanssa. Ainoa mieskontakti koko elämäni aikana on henkilö johon rohkaistuin tekemään tuttavuutta ja johon olin yksipuolisesti ihastunut 8 vuotta, muita ihastuksia ei ole"
Eri tilanne sit taas tässä. Kontakteja ollut kyllä runsaasti ja muutama kerta ihastuksia, mutta sopivaa vain sattunut kohdalle.
"- kun jokin ei kiinnosta tarpeeksi olen hyvin vetäytyvä ja alistautuva ja "ihan sama", mutta kiinnostaviin projekteihin omistaudun"
Joo, aika sama :)
"- en voi sietää politiikkaa, liikoja sanoja, ääneen ajattelua, veriruokia, turhaa nauramista, himouskovaisuutta, moraalittomuutta, empatiakyvyttömyyttä"
En minäkään politiikkaa, mutta ajattelin nyt silti kumminkin perehtyä siihen jotta tietää vähän mimmoiset ihmiset täällä päättää asioista, laeista jotka meidän elämään vaikuttaa. En nyt sitten tiedä mitä tarkoitat tolla liikoja sanoja -asialla? Ääneen ajattelua, hmm.. Niinkuin missä mielessä esimerkiksi, veriruokia taas kyllä ;D mutta muuten taas kyllä itsekkin halveksun oikein himouskovaisuutta, moraalittomuutta sekä empatiakyvyttömyyttä =)
"- kaipaan paljon yksinäisyyttä mutta seuraakin tarvitsen"
Aikalailla menee kyllä samoin minullakin :)
Ainiin, ja unohdin vielä mainita noista hyvistä puolistasi mitkä sulkuihin olit laittanut, niin omaan niistä kaikki muut, paitsi sirous, pisamat ja kieltäytyminen kaikista päihteistä, alkoholia kyllä käytän vieläkin, mutta tosin nyt vähentänyt. En ainakaan enään pyri juomaan humalahakuisesti ja saatan jopa nykyään pitää alkoholittomiakin viikonloppuja. Tupakkaa taas vaan kerran maistanut. Niin ja älä taas missään nimessä ajele karvoja. Ainakin minusta taas paljon naisellisemman ja luonnollisemman näköistä kuin ilman, ainakin jos nyt siis on alapääkarvoista kyse :D Kiihotun enemmän karvaisesta ;) Haluan että naiseni näyttäisi naiselta, eikä miltään saamarin pikkutytöltä! >:D Jotain varhaisteinipuberteettien fantasioita salee x)
Hei muuten! Olisi kyllä minusta tosi kiva tutustua suhun, kun omataan niin paljon samoja juttuja ja ollut jotain samoja ongelmia :) Satutko muuten olemaan mistä päin? Voi olla että todennäköisesti osattaisi tukea ja auttaa toisiamme. Itse ainakin uskoisin näin! Mutta miltä sit tuntuu, jos vain huvittaa, niin vaihtaisin kyllä ihan mielelläni sähköpostiosoitteita kanssasi :)
P.S. Jos nyt vielä ottaisi kantaa noihin ekoihinkin kysymyksiin, että turn offeja täynnä? No vaan tyhmä ja yksinkertainen ihminen voi sanoa että heti tuon perusteella on jo täynnä turn offeja kun ei lopulta edes tunne ja epämiellyttävää katsottavaa? Nojaa... Tuskinpa nyt varmaan olet, ainakin itse kyllä ymmärtäisin että nyt jokin ei ole tietenkään hyvin hänellä kun on tuon näköinen ja silloin se on kylläkin ihan normaalia.
Noh, en tiedä haluatko sitten tuon ylimmän kanssa viestitellä, mut tässä ainakin on sitten varalta mun e-mail osoite, jos kiinnostaa: [email protected] ja samalla kanssa mese ;)
sä vaikutat hauskalta ja mukavalta :)
mutta en mä tiiä haluanko tai uskallanko lisätä sua meseen ainakaan nyt... Mä en ehkä olis hyvää jutteluseuraa?
Musta on ihana kuulla kommentteja että en minä niin pahalta näytä, mutta kukaan teistä ei luultavasti ole nähny mua koskaan. Nuo saattaa kuulostaa hyvältä, mutta mun ulkonäkö ei silti ole kovin nätti..
Katotaan ton mesen kanssa...
ja muuten ton karvotusjutun kanssa tarkotin muitaki ku alapäänkarvoja :]
ihan kädet ja jalat ja kaikki. Mulla on tummat karvat. Käsissä ne huomaa selvästi.
Mä olen imarreltu.. oikeasti. Ei ole oikeassa elämässä tällasta huomiointia mulle sattunu koskaan.
Mä olen muuten varmaan nuorempi kuin kumpikaan teistä, jotka kirjotti mulle pitkästi. Se on jo yks syy miksen uskalla yhteydenpitoon.