Olen 21-vuotias nainen. Olen vuoden asunut töitten takia 150km päässä tärkeimmistä ystävistäni näämme 1-2kertaa kuukaudessa. Töissä minulla on kavereita juttelemme vaan töissä.mutta emme näe vapaa-aikana ja yleensä vapaa-ajan olen kaiken ajan yksin harvemmin luonani kukaan ystävä käy. Nyt kesällä moni ystävä aikoo muuttaa poikaystävänsä takia viellä kauemmaksi yli 200km päähän tuntuu,että me emme enää pysty näkemään niin usein,kun haluaisin. Toivon salaa mielessäni,että parasystäväni eroaisi eikä muuttaisi kauas poikaystävänsä luo. Mutta en voi asiaa estää rakkaus on rakkautta. Itse kuitenkaan en haluaisi asua samassa paikassa mihin ystävä muuttaa viihdyn paremmin isommassa kaupungissa mutta ainoa huonopuoli on tosiaan,että haluaisin löytää paljon kavereita ympärilleni joiden kanssa voisi viettää vapaa-aikaa pari kertaa viikossa mutta hankala yksin ruveta etsimään uusia kavereita mistään.
Olen kaiken lisäksi sinkku eikä miehestä tietoakaan. Sinkkuna oleminenkin tuntuu hassulta,kun ystävät seurustelevat ja suunnittelevat tulevaisuutta. Itse vain sinkku enkä ole viellä ajatellut haluanko edes lapsia.
Olen kaiken lisäksi sinkku eikä miehestä tietoakaan. Sinkkuna oleminenkin tuntuu hassulta,kun ystävät seurustelevat ja suunnittelevat tulevaisuutta. Itse vain sinkku enkä ole viellä ajatellut haluanko edes lapsia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
asut? Voit rohkeasti kirjoittaa niin voit löytää ystäviä näidenkin palstojen kautta.
...sanoo, että onni ei tule etsien - vaan eläen. Sitä vaan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ihmisten joukkoon, valita joku harrastus tyhjyyttä täyttämään. Ja kas, sitä huomaa yhtäkkiä omaavansa uusia kavereita... ja kenties se oikeakin kävelee pahki jostain kulman takaa.
samantyylinen tilanne täälläkin. oon kuitenkin päättänyt 'aloittaa alusta' ja lähteä liikkeelle. vanhat harrastukset on hyvä paikka alottaa. kannattaa keskittyä sellasiin asioihin mistä oikeasti tykkää, silloin ihminen on eniten oma itsensä ja viehättävä. sitä kautta sitten muutkin kiinnostuu susta ja löytyy niitä hyviä kaveri/seurustelusuhteita.
tuo ikätovereiden seurustelu ottaa kyllä välillä koville. itse ajattelen niin, että siihen liittyvä kateus/mustasukkaisuus kertoo vaan sen hetkisestä oman elämän tyhjyydestä. jos sitä sitten lähtisi korjaamaan seurustelukumppanilla niin koko homma perustuisi läheisriippuvuuteen ja johtaisi loppuessaan ainoastaan suurempaan tuskaan.
näiltä voorumeilta on ihan kiva lukea ettei ole ainut, jolla näitä ongelmia on.
jaksamisia! =)