Olen ollut jo kauan sinkkuna ja huomannut että harvat kolahtavat kunnolla. On niitä ihan kiva -tyyppejä, ja sellaisia joiden seura töksähtää heti ensi hetkestä. Mutta sellaisia ihmisiä jotka kolahtavat kunnolla ei tosiaan tule vastaan kun todella harvoin. Entäs teillä?
Unohtuuko tällainen ihminen koskaan?
Unohtuuko tällainen ihminen koskaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
enkä missään tapauksessa edes haluaisi unohtuvan, koska mitään harmia eikä haittaa ei itselleni hänestä ole.
Ja tosiaan, kolahti sitten niin viimesen päälle perusteellisesti silloin. Siis kolahti tosi isolla K:lla.
On sellainen sanonta että "jos tunnet jonkun olevan sielunkumppanisi, juokse karkuun"
Se johtuu siitä, että vertaat jokaista niihin, jotka ovat kolahtaneet.
Mutta eikö se ole lopulta hyvä niin? Tietää ainakin mitä haluaa.
"kolahdukset" on vain hetken harhaa ja unohtuvat nopeasti.
Ei kai se kokonaan unohdu, paitsi pitäisi varmaan olla 7kymppinen, että voisi kysymykseen vastata.
anzzyltä jos tuo on ikävaatimus,
.
Niinpä. Mulle joku kolahtaa ehkä kerran kymmenessä vuodessa, harmi vain, etten minä koskaan kolahda kenellekään. :( En usko, että unohtuu, mutta eikö se ole vain hyväkin. :)
ei unohdu.
korttia ja sanon:
Aina peiliin katsoessa kolahtaa eikä unohdu koskaan.
siis unohdu, ei ne suhteet, joiden olisi halunnut johtavan pidemmälle. Kyllä nekin mieleen jäävät, joita ei edes tunne, mutta jotka tuntuvat niiltä oikeilta. Mulla kyllä kolahtelee vähän väliä, eli niitä mun mielestä oikeita on aika paljon, mutta koskapa kerran olen jo yhden sellaisen kanssa, niin mitäpä noista.
noin neljäsataa "sitä oikeaa" on jokaista länsimaalaista kohden. Valkkaa siitä sitten... :)
Ei silti, ottaen huomioon, että olen yli 30 ja tähän mennessä on kolahtanut kahdesti, niin missä hitossa ne loput 398 mahtaa olla...
Tällaisia aloituksia lukiessa tulee aina sama mieleen kuin jonkun pohtiessa, kuinka pian sänkyyn tai miten pian eron jälkeen on valmis uuteen suhteeseen. Eli että aikamääre on hyvin epämääräinen, kuten kauan. Toiselle se voi olla kuukausi, toiselle vuosikymmen.
Kysymys siis kuuluu, mitä tarkoittaa todella harvoin?
Ja miksi niiden pitäisi unohtua? Kunhan niistä sitten tulee vain kauniita muistoja eikä vertailukohteita tai muuten nykypäivää ja tulevaa häiritseviä tekijöitä. Tätäkin jotkut näyttävät pitävän jotenkin hienona. Noh, pysykööt sitten sinkkuna haaveineen.