Mikä siinä on, kun suhteen alussa tuntuu kuin toinen ymmärtäisi jo puolesta sanasta miltä toisesta tuntuu ja mitä kaipaa. Osaa puhua ja pussata kun siltä tuntuu eikä jätä kylmäksi. Osoittaa kiinnostustaan.
Mutta kun vuosi on kulunut, mitä on jäljellä... Mies ei ymmärrä millään että minulla on paha olla, vaikka kuinka vihjailisin ja suoraan sanoisin. Ei ymmärrä!!! eikä sitä hellyyttä tule enää muuten kuin seksin muodossa, eikä sekään jaksa kiinnostaa, vaikka annan silti kun ainoa tapa saada lähikontakti edes hetkeksi jollakin tavalla. Mies vaan tuntuu vetäytyvän enemmän ja enemmän sisään itseensä eikä keskustelua ole kuin arkisista tylsistä asioista. Chattikavereiden kanssa juttelu taitaa enemmän kiinnostaa, tuntemattomille helpompi purkaa tuntojaan, luulen. Niin itsekin joudun tekemään kun en muualta syvällisempää juttuseuraa enää saa.
Kaipaisin kunnon keskusteluja... vihaan sitä kuinka suhde muuttuu niin tylsäksi ja joutuu lopulta olemaan yksinäinen parisuhteessa.
Viikot ollaan erossa ja viikonloput yhdessä. Sekin ahdistaa, että miehelle on ihansama varmaan vaikka ei viikkoon kuulisi minusta mitään. Chattaillaan ja chattaillaan minkä chattaillaan, mutta ei enää ikinä webbikamerakeskusteluja ja puhelimessa puhutaan ehkä kerran kuussa.
Kerran olen ärähtänyt oikein kunnolla niin että mies säikähti ja sitä tunteilua olikin sitten pari päivää, mutta sitten se taas muuttui samaksi paskaksi.
Ero haahuilee mielessä melkein päivittäin. Tuntuu kuin toinen ei rakastaisi yhtäpaljoa minua kuin minä häntä, vaikka onkin sanonut että rakastaa valtavasti vaikkei sitä tajua mitenkään näyttää enää nykyään kun aina olevinaan niin paljon työkiireitä... paskat sillä mitään työkiireitä iltaisin ole, sen tiedän. Kotonaan löhöää ja tuijottaa tietokoneen ruutua.
Mutta kun vuosi on kulunut, mitä on jäljellä... Mies ei ymmärrä millään että minulla on paha olla, vaikka kuinka vihjailisin ja suoraan sanoisin. Ei ymmärrä!!! eikä sitä hellyyttä tule enää muuten kuin seksin muodossa, eikä sekään jaksa kiinnostaa, vaikka annan silti kun ainoa tapa saada lähikontakti edes hetkeksi jollakin tavalla. Mies vaan tuntuu vetäytyvän enemmän ja enemmän sisään itseensä eikä keskustelua ole kuin arkisista tylsistä asioista. Chattikavereiden kanssa juttelu taitaa enemmän kiinnostaa, tuntemattomille helpompi purkaa tuntojaan, luulen. Niin itsekin joudun tekemään kun en muualta syvällisempää juttuseuraa enää saa.
Kaipaisin kunnon keskusteluja... vihaan sitä kuinka suhde muuttuu niin tylsäksi ja joutuu lopulta olemaan yksinäinen parisuhteessa.
Viikot ollaan erossa ja viikonloput yhdessä. Sekin ahdistaa, että miehelle on ihansama varmaan vaikka ei viikkoon kuulisi minusta mitään. Chattaillaan ja chattaillaan minkä chattaillaan, mutta ei enää ikinä webbikamerakeskusteluja ja puhelimessa puhutaan ehkä kerran kuussa.
Kerran olen ärähtänyt oikein kunnolla niin että mies säikähti ja sitä tunteilua olikin sitten pari päivää, mutta sitten se taas muuttui samaksi paskaksi.
Ero haahuilee mielessä melkein päivittäin. Tuntuu kuin toinen ei rakastaisi yhtäpaljoa minua kuin minä häntä, vaikka onkin sanonut että rakastaa valtavasti vaikkei sitä tajua mitenkään näyttää enää nykyään kun aina olevinaan niin paljon työkiireitä... paskat sillä mitään työkiireitä iltaisin ole, sen tiedän. Kotonaan löhöää ja tuijottaa tietokoneen ruutua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työkiireistä olen samaa mieltä. Mene kysymään että paskaako se sulle tekosyitä mussuttaa. Jos on ongelmaa, ne on kohdattava tai käy kuppaisesti. Ja sä olet suojaverkko. Aika törkeetä.
Mut oikeastihan ei voi tietää kuin sen, että miten sä koet ton tilanteen. Et ole tyytyväinen siis. Ja sitten se, että mitä miehen pitäisi tehdä. No, et voi muuttaa sitä miestä, mutta jossei keskustelu auta, eikä oikeasti edes välitä siitä miten sulla menee, niin silloinhan sä pitelet läheisyysjuttua yllä ja mies kai roikkuu siinä suhteessa ihan tuttuuden takia. Mitä nyt sit kukin haluaa parisuhteelta... Onhan olemassa Tabermanneja ja oli Sirkesaloa, jotka jakso käsittääkseni innostua ja huolehtia parisuhteestaan vuosienkin päästä. Jos tykkäät tuollaisesta kumppanuudesta, jossa "harrastetaan" seksiä rakastelun sijaan, niin sitten jatkat tota.
Jossei keskustelu toimi ja tehoa, niin ei se ainakaan itsestään paremmaksi se suhde muutu, vaan huonommaksi ja valjummaksi menee. Joo, luultavasti ei rakasta sua niin paljon kuin sinä häntä. Ja jotkuthan tykkää vähän etäämmistä parisuhteista. Kun nyt puhut siitä, että kiinnostaako miestä sun ajatukset, niin entäpä kiinnostaako sua tietää mitä miehellä mielessä pyörii? Sen sijaan että vihjailet jotain omia tuntojas, niin keskustelkaapa joskus niistä miehen haluista ja tarpeista. Keskustelu kuitenkin lähentää, mutta siihen pitää sit olla sen miehen valmis... Haluta avautua tai muuten se sanoo asiat jota haluat kuulla. Eli ei sano yhtään mitään.
Jos olet nuori, niin eroa hyvä ihminen, jätä tuollainen paska. Siis en tarkoittanut ihmistä vaan suhdetta: se mies on keskenkasvuinen ja lapsi. Etsi muuta, ota suhteista sitä kaunista ja hyvää, sä ehdit tyytyä (jos on pakko) sitten vanhempanakin. Älä suotta haaskaa aikaasi tylsyyteen, keskinkertaisuuteen ja itsestäänselvyytenä pitämiseen kun muutakin voit saada. Rakkaus? MItä, kärsimystä vai? Unohda jo se roikkuminen: sitähän se tuossakin tapauksessa on, eikä mitään rakkkautta enää. Ethän sä saa suhteesta mitään mmikä sitä rakkautta pitäisi elossa. Mä en viitsisi.
miehes henkisen puolen.
En ole ap, mutta haluaisin tietää, mitä voi tehdä, jos on tahtomattaan "tappanut" miehen henkisen puolen?
Mun mielestä tuo kuulostaa siltä että mieheltä alkuhuuma on jo menny ohi eikä kaipaa enää niin kovasti sitä läheisyyttä, sulla se taitaa olla vielä tallella.
Meillä meni kans niin että miehellä se loppu ensin ja musta tuntu kauheelta ku halailu, pussailu ja juttelu vähenty selvästi. Sitte puhuttiin asiasta ja aika kausittaista se on minkä verran on hellyyttä. Sitte ku mullaki alkuhuuma meni ohi niin ei tunnu enää pahalta, vaan oikeen hyvältä ja turvalliselta suhteelta. Ja nyt jo huomaan sen että niistä arkisista teoista sen rakkauden huomaa vaikkei kokoajan rakkautta tunnustakkaan eikä kehu ja lepertele. Ennen en arvostanu niitä pieniä asioita niinku nyt.