Olemme olleet pitkässä liitossa, olleet jo 29-vuotta; tavallinen suomalainen liitto myötä- ja vastamäkineen. Meille on annettu paljon suruja ja vastoinkäymisiä, mutta samalla myös paljon yllättäviä iloja. Sairaudet ovat kuuluneet liittoomme melkolailla alusta asti, milloin pysyen hetken taka-alalla, milloin ryöpsähtäen räjähtäen päällimmäiseksi.
Miettiessäni meitä ja tulevaisuuttamme haluaisin vielä kerran kokea suuren rakkauden ja sen intohimot kuohuntoineen. Ja haluaisin sen kokea nimenomaan oman tutun ja turvallisen puolisoni kanssa. On kaiketi olemassa keinoja ja neuvoja, joiden avulla voisimme viritellä liittoamme uuteen roihuun?
Kaikki te mukavat ihmiset täällä kertokaahan minulle vinkkejä ja tarinoitanne, miten te olette onnistuneet löytämään kipinän uudelleen, sillä itse en suostu uskomaan, että sen aika olisi jo ohitse.
Miettiessäni meitä ja tulevaisuuttamme haluaisin vielä kerran kokea suuren rakkauden ja sen intohimot kuohuntoineen. Ja haluaisin sen kokea nimenomaan oman tutun ja turvallisen puolisoni kanssa. On kaiketi olemassa keinoja ja neuvoja, joiden avulla voisimme viritellä liittoamme uuteen roihuun?
Kaikki te mukavat ihmiset täällä kertokaahan minulle vinkkejä ja tarinoitanne, miten te olette onnistuneet löytämään kipinän uudelleen, sillä itse en suostu uskomaan, että sen aika olisi jo ohitse.
Vastaukset 18
Vanhimmat
1. Haluaisin vielä kerran kokea suuren rakkauden ja sen intohimot kuohuntoineen.
2. Haluaisin sen kokea nimenomaan oman tutun ja turvallisen puolisoni kanssa.
Nämä kaksi asiaa poissulkevat toisensa, valitettavasti.
Miksi olet asiasta niin varma? Kerro minulle...
Minulla on takanani 31 yhteistä taivalta. En usko, että sitä alkuaikojen suurta rakkautta ja intohimoa voisi saada, koska se nyt vain kuuluu tiettyyn ihastumisen ja rakastumisen vaiheeseen. Tunne on tosin mahtava mutta se on ohimenevä ja johtuu useimmiten siitä, että se puoliso on vielä hieman tuntematon ja kaikki tuntemukset uusia tai uudehkoja. Me vanhat parit emme juuri uusia tunteita saada aikaiseksi.
Intohimoa voi tosin olla mutta miksi sen pitäisi olla niin kuohuvaa? Kipinöitä voi säkenöidä vanhassakin parisuhteessa. Meillä on intohimoa aika ajoin; joskus oikeasti haluttaa ja ikävöi toista kovastikin mutta suurin osa elämästä on tasaista ja mukavaa arkihyörinää.
En ole yrittänyt löytää entisaikojen tunteita uudelleen koska en niitä kaipaa.
suurta rakkautta suurine tunteineen ei voi saada takaisin ihmisen kanssa, jonka kanssa on elänyt jo kymmenet vuodet. Tosin siinäkin tulee vastaan ne möykkyiset kohdat ja sitten se tasaisempi onni.
Ehkä tarkoitinkin intohimoa ja sen kipinöintiä, kuohahduntaa ja odotusta, sellaista ennalta arvaamatonta ja impulssiivistä. Miten miehen saa yhtymään samaan leikkiin?
Taidat saada vastauksia vain meiltä kohtalotovereiltasi, koska minullakin on sama tilanne. Ja olen päätynyt vuosien saatossa siihen, että ne meidän kipinät ja kuohunnat lähtivät enimmäkseen minun temperamentista kuin miehen. Sitä ikään kuin sytytti molemmat, joten ajan kanssa omien tunteitteni muuttuessa on ollut pakko myöntää tosiasiat. Enkä ole tätä nykyä aivan varma kannattaako tässä enää suurempia toivoakaan, koska tilalle on astunut toisenlaista tunnetta ja varmuutta.
Vaihtoehtoja olen toki selvitellyt ja merkittävintä olisi hullunhauska rohkeus kuin myös matkustaminen muualle, siis lomalle ja uusiin kohteisiin. Silloin on mieli aktiivisempi, uteliaampi ja energiaa uuden tekemiseen riittää muutenkin. Mutta valmistelua se vaatisi, ettei itsekään lankeaisi hyväksi havaittuihin rutiineihin ja siten latistaisi tunnelmaa.
Toivottelen onnea uusille ideoille :)
Minä olen alistunut kohtalooni ja hyväksyn että intohimon tunteet ja rakkauden raikkaus ei ole minulle suotua. Kun hyväksyin tämän niin elämä on ollut hiukan kevyempää.
en hyväksy en, että pitää jäädä tämän ikäisenä jäädä intohimotta pitkässä liitossa. Enkä halua sitä intohimoa lähteä etsimään muualta. Rakkautta on, vaikka se on sellaista arkipäiväistä ja huomaamatonta. (tosin jäin tämän avaukseni jälkeen miettimään, onko se rakkautemme ollutkaan koskaan sellaista kaikennielevää rakkauden huumaa. On niin pitkä aika siitä alusta, että aika kultaa muistot ).
mies_45_ oikeinko olit tosissasi sanoessasi, että intohimo ja rakkaus on sinun tulevaisuudestasi poissa???
Mikä ihme siinä on, että pitää kokea niitä tunnekuohuja ja intohimoja uudelleen ja uudelleen.... katelkaa vähemmän romanttista seksin kyllästämää viihdesoopaa jota media meille tyrkyttää, ja lopettakaa se typerä haaveilu. Ei elämä oikeesti ole sellasta.
Ja paha sitä intohimoa on herätellä, jos se puoliso on ku vanha lapanen. Lämmin mutta huopunut :D
en pahemmin katsele sellaista romanttista viihdesoopaa ja siksi toisekseen haaveilua ei koskaan pidä kokonaan lopettaa.
Oikeestaan itse olet aika kyyninen. Toivottavasti saat jostakin voimaa omaan elämääsi. Minä nyt kyllä ajattelin yrittää etsiä sitä oman mieheni kanssa.
Kuitenkin mielipiteesi on reksiteröity, kiitos kun avasit sanallisen arkkusi . Hyvää kesänjatkoa.
Aivan tosissani.
puolestasi pahoillani. Oletan, että olet parisuhtessa ja varmasti puhunut asiasta puolisosi kanssa.
Raadollinen on maailma. Sitä on nuorena niin idiealisti ja elämä on vielä edessä oleva seikkailu. Itse vannoo mielessään, ettei meille koskaan käy näin ja yhtäkkiä huomaatkin arjen muuttuneen tahattomasti rutiineiksi...
Vastauksestasi paistaa loukkaantuminen ja hienoinen omahyväisyys. Toki saat haaveilla, sehän antaa potkua arkipäivään.
En ole kyyninen, realisti kylläkin. Omat kiksini saan vaativien harrastusten parista.
minusta, omahyväisyys. Sanoisin paremminkin elämän näläksi vastaustani ja etsintääni. Harrastukset eivät kikseinä itselläni vastaa edes puolta ihmisuhteesta ja mieluummin saisin vibani siitä. Vie se tietysti hetkeksi ajatukset pois oleellisesta/olemattomasta, what ever.
Edelleen aurinkoa elämääsi ja harrastuksiisi.
(Nyt sinulla on vähän oikeus kuulla omahyväisyyttä texstistäni. Huomaatko eron?)
Vastaa 48 v mies. Toista varten pitää nähdä vaivaa. Sitähän se silloin alkuunkin oli. Eli ota huomioon toinen ulkonäössäsi, käyttäytymisessäsi ja puheissasi ja eikä vähiten silloin kun on muitakin ihmisiä paikalla. Olemme persoja kehuille, siis muutama turhakin kehu tekee hyvää! Varo tunnetta "emmä jaksa" "emmä viitti" "tehköön ite" "väsyttää" "ei jaksa lähtee, mitä me siellä tehtäs" jne. Meidän suhteessa on uudelleen rakastumista ja intohimoa vaikka ollaan oltu parina tiiviisti jo 24 v. Me harrastetaan yhdessä. Ja ollaan haettu myös uusia yhteisiä harrastuksia, esim tanssi ja silloin kun se alkoi niin olin varma, ettei tästä miehestä ole siihen vaan kuinkas kävikään... koukussa ollaan ja oman vaimon piteleminen parketilla saa intohimon nousemaan. Yhdessä tekeminen kantaa pitkälle, purjehtiminen tai veneily yleensä, luonto, sienestys, marjastus, kalastus, lenkkeily tai pitkät kävelyretket tai vaikka matkustaminen ja kaiken uuden kokeminen kumppanin kanssa. Niinhän se silloin aikoinaankin oli: yhdessä uuden kokemista ja sitten voi taas palata kotiin ja omaan makuuhuoneeseen näyttämään miten mä tykkään susta. Mutta kaikkein tärkein on oma halu ja periksiantamattomuus. Älä lannistu. Kannattaa nähdä vaivaa niiden endorfiinien eteen joita tulee kun oma puoliso spontaanisti hyväilee. Tee itse niitä juttuja hänelle ja anna ymmärtää, että kaipaat samaa. Tehkää hyvää toisillenne ja joskus vaikka se tuntuisi turhalta tai toivottomalta, niin tee siitä huolimatta. Muistakaa miksi aikoinaan yhteen menitte, ette ainakaan siksi, että olisi vain harmaata arkea ja tv-sohvaa. Puolison kanssa on kiva tehdä, hänet tuntee niin hyvin. Joskus on hyvä ottaa myös yhteinen "projekti", jonka eteen kumpikin ponnistelee ja sitten kun siinä onnistutaan niin rakkauden tunne on varma.
ajatuksia herättävästä viestistäsi. Se , että edes yksi ihminen vastasi minulle optimistiseen sävyyn merkitsi paljon. Kun itse haluaa parantaa suhteen laatua ja tekee töitä sen eteen saa myös toisen innostumaan asiasta. Ahdistavaa on vain lukea jatkuvasti näiltä palstoilta pari- ja aviosuhteen vaikeuksista. Toisaalta tiedän, että kun on vaikeaa, niin asiasta kirjoittaminen helpottaa oloa.
Annoit hyviä vinkkejä, joita aion kokeilla. Tiedän, että on elämäänsä ja toisiinsa tyytyväisä pareja, joilla on ollut pitkä yhteinen taival takana ja myös matkaa edessä. Itse haluaisin kovasti kuulua siihen joukkoon, jos Luoja niin suo.
Ehkäpä näin jälkikäteen ajatellen 29-vuoden perusteella yksi kompastuskivi on ollut tuo yhteisen harrastuksen ja tekemisen puute, lähinnä kotoa ulospäin suuntautuvana. Kiitos siitäkin, että annoit ajatettemisen aihetta. Rehellisesti sanoen, olen itse siihen syyllinen, kun eivät mieheni harrastukset ole minua kiehtoneet.
Aion näyttää myös hänelle tämän viestiketjun ja toivon, että tämä saa hänen sydämensä hymyilemään, sillä tarkoituksenani on ollut rakentaa rakkauttamme eteenpäin.
Joskus on elämässä vaiheita jolloin vain kyselee kuinka tähän on tultu, eikä jaksa miettiä mihin tästä pitäisi mennä.
Olen ollut naimisissa kauemmin kuin kukaan teistä muista kirjoittajista.
Alunperinkin ajattelin asian toisin kuin te. Joskus ihmettelen, miten osasinkin parikymppisenä ymmärtää näin paljon elämää.
Minulla on kaikki vuosikymmenet ollut mukava ja turvallinen aviomies. Hänen lisäkseen koko ajan olen elänyt rinnakkaissuhdetta, josta ammennan intohimon, kaipuun, kivun, uskomattomat kokemukset. Tämä pääsuhteeni alkoi kolme vuotta ennen avioitumistani toisen kanssa.
Viime aikoina olen ruvennut ikävöimään sitä aikaa, jonka kohta mahdollisesti koen. Se ikä, se ikä.
Mutta jestas, mikä elämä tähän asti!
tuomita sinua sivusuhteestasi, joka on kestänyt pitempään kuin parisuhteesi. Minulla ei ole sellaiseen oikeutta. Se on sinun omaa elämääsi ja olet tehnyt niinkuin olet parhaaksi nähnyt. Tapasi elää on pitänyt sinut aktiivisena kaikki nämä vuosikymmenet. Mietin vain onko miehesi saanut saman mahdollisuuden. Jälleen sanon tämän ilman tuomitsemista.
Tuota viimeistä kamppaletta ja sen merkitystä jäin vain miettimään. Kaipaat aikaa, jonka koet? Taisin siinä kohtaa pudota kärryiltäsi lauseesi ymmärtämisessä.
Ikä - niin iän myötä rakkaus ja seksi, intohimo muuttaa kyllä muotoaan, mutta ei varmasti tunteiden tasolla kuitenkaan. Sehän on selvää että fyysisen olemuksemme muuttuessa, myös seksuaalisuus hakee uutta muotoaan. Ihmisen perustarpeisiinhan kuuluu kulmakivenä rakastetuksi tuleminen ja rakkauden anataminen, samoin kuin toisen rakastaminen/hyväksyminen omana itsenään.
Valoa elämääsi edelleen.