Kaipaisin vastauksia, miten parisuhteissa usein menetellään kulujen jakamisen suhteen, kun mielestäni omassani kuluja ei jaeta tasapuolisesti.
Minulla on omistusasunto (lainaa) ja oma auto. Poikaystäväni asuu kotona ja ajaa vanhempiensa autolla. Poikaystäväni viettää kuitenkin minun luonani käytännössä kaiken aikansa ja ajaa joskus myös minun autollani. Omassa kodissaan hän käy syömässä äidin tekemiä ruokia. Minun kodissani hän syö minun ostamiani ruokia. Eli hän ei maksa asumisesta missään, eikä auton käytöstä. Hän ei osta ruokaa minnekään milloinkaan. Yhdessä jos tehdään jotain, jaetaan kyllä kuluja, mutta jos poikaystäväni on joskus joutunut jotain maksamaan, hän muistaa pyytää minulta puolet. Jos taas minä maksan jotain enemmän, hän ikäänkuin ajattelee sen olevan velvollisuuteni, kuten hän ajattelee myös vanhempiensa kohdalla. Olen aika raivoissani.
Minulla on omistusasunto (lainaa) ja oma auto. Poikaystäväni asuu kotona ja ajaa vanhempiensa autolla. Poikaystäväni viettää kuitenkin minun luonani käytännössä kaiken aikansa ja ajaa joskus myös minun autollani. Omassa kodissaan hän käy syömässä äidin tekemiä ruokia. Minun kodissani hän syö minun ostamiani ruokia. Eli hän ei maksa asumisesta missään, eikä auton käytöstä. Hän ei osta ruokaa minnekään milloinkaan. Yhdessä jos tehdään jotain, jaetaan kyllä kuluja, mutta jos poikaystäväni on joskus joutunut jotain maksamaan, hän muistaa pyytää minulta puolet. Jos taas minä maksan jotain enemmän, hän ikäänkuin ajattelee sen olevan velvollisuuteni, kuten hän ajattelee myös vanhempiensa kohdalla. Olen aika raivoissani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun hän viettää kaiken aikasi sinun luonasi ja syö ostamaasi ruokaa, niin sano se hänelle. Ei mitenkään hyökkäävästi, mutta älä kiertele ja kaartele asiassa. Sanot ennen kauppaan lähtöä, että asia on niin, että kun molemmat syövät samasta jääkääpista, niin menot jaetaan myös sinun ostamastasi ruokakassista puoliksi.
Älä "pyydä" jakamaan ruokakassin hintaa vaan sanot, että hinta jaetaan yhteisesti käytettävistä ostoksista tästä eteenpäin. Hän kuluttaa myös wc-paperia, vettä, lakanoita ym. Sinun autolla ajettuaan hänen tulee tankata se suurinpiirtein kilometrien mukaan, ei se bensa ole ilmaista sinullekaan.
Hänen vanhempansa eivät ole "opettaneet" hänelle kohtuullista yhteiselämää, joten se on nyt sinun ikävä tehtäväsi. Jos saatte asiat selvenemään suoralla puhumisella, niin tälläistä ikävää kyräilyä ei pääse enää syntymään.
Jokaisen tasavertaiseen parisuhteeseen kuuluu yhteisten menojen jakaminen tasapuolisesti. Se koskee myös tällaisia "kotona asuvia poikia" jotka siipeilevät vanhempiensa nurkassa, eivätkä halua ottaa vastuuta omista menoistaan parisuhteessakaan, koska antavat itsensä ymmärtää, että käyvät tyttöystävän luona vain joskus olemassa yötä, eihän siinä kuluja tule.
Toinen vaihtoehto on, että et valmista hänelle ruokaa, vain itsellesi, sanot, ettei sinulla ole varaa ruokkia ilmaiseksi aikuista miestä. Koska jos jo nyt elätät häntä, niin hän ei enää luovu helpolla "saaduista eduista", jotka hän uskoo kuuluvan itselleen kotonaan saadun opetuksen perusteella..
Hän ei ole tyhmä eikä paha, mutta ei ole saanut muuta kokemusta ko. asiaan. Vaikea on tietää, jos kukaan ei vaadi sitä.. Tsemppiä...
Tiedä sitten mikä kenenkin mielestä on tasapuolista. Omissa suhteissani (1 avioliitto, 1 avoliitto ja sitten niitä tavallisia seurustelusuhteita) on oikeastaan kuluja jaettu eri tavoin. Saman katon alla asuessa kulut on jaettu maksukyvyn mukaan, ei tarkasti puoliksi. Itse olen lähes koko elämäni ollut se enemmän ansaitseva osapuoli, joten siksi on minusta ollut luonnollista, että olen myös kantanut suuremman vastuun menoista. Yleensä homma on mennyt niin, että vuokra on pistetty puoliksi, mutta muista juoksevista menoista olen päätynyt maksamaan enemmän. Ainakin todennäköisesti. Koskaan kun ei ole tullut mieleenkään vertailla, mikä esimerkiksi kauppalaskujen jakaantuminen on ollut.
Eri osoitteissa asuttaessa taas käytäntö on ollut se, että kulloinkin kuluista vastaa se, jonka luona ollaan. Jotenkin tuntuu hullulta, että olisin pyytänyt tyttö-/ naisystävää osallistumaan oman kotini ruoka-, pesuaine- tai muihin kuluihin. Hänhän on ollut vieraana kodissani, ja minusta ei kuulu normaaliin vieraanvaraisuuteen iskeä vieraalle laskua kouraan.
Tuo sinun tilanteesi vain on ilmeisesti hiukan erilainen. Kuulostaa siltä, että prinssi hurmaava juoksee täyshoidossa sinun ja äidin välillä. Sinuna ottaisin asian puheeksi, ja ehdottaisin että sälli muuttaa luunsa myös virallisesti siihen oleskeluosoitteeseensa ja alkaa osallistua laskujen maksuun. Tai no, oikeastaan käskisin sälliä kyllä muuttamaan ensin itsekseen, opettelemaan elämän perusasioista selviämistä ilman äidin apua. Tai no, itse asiassa on pakko taas ihmetellä, mistä ihmeestä te naiset näitä vätyksiä oikein löydätte?
"Jotenkin tuntuu hullulta, että olisin pyytänyt tyttö-/ naisystävää osallistumaan oman kotini ruoka-, pesuaine- tai muihin kuluihin. Hänhän on ollut vieraana kodissani, ja minusta ei kuulu normaaliin vieraanvaraisuuteen iskeä vieraalle laskua kouraan. "
Miltähän se pitemmän ajan kuluessa tuntuu kun toinen vaan kävisi vkl vieraana eikä ikinä osallistuisi mihinkään kuluihin?
Itse seurustelen ja asumme erikseen, mutta olen aina vkl tyttöystäväni luona joten minusta on ihan kohtuullista että osallistun myös kuluihin.
Ei se ruoka tule sieltä kaupasta ilmaiseksi ja minusta olisi väärin että toinen kustantaisi kaikki.
Meillä on sopimus että annan "ruokarahaa" riippuen oleskeluni pituudesta.
Ja autan kotitöissä ja teen muita pikkuaskareita.
Suosittelen että pistät jätkän maksamaan osan kuluista.
Kun hän lainaa autoasi, anna avaimet ja sano "Muista tankata".
Ruokaostokset puoliksi, esim. käyt perjantaina viikonlopun ruuat, pistät laskun puoliksi, esim. "Ruuat maksoi kakskymppiä, sinun osuus on kymppi, kiitos".
Mikäli hän ei halua maksaa, tee ruokaa vain itsellesi.
Vähän vaihtelee vastaus varallisuudenkin mukaan. Että jos on kovin köyhä, niin silloin vähän funtsia sitä, että mihin riittää omaisuus ja vaikuttaako se sitten siihen tapailujen määrään. Kuitenkin syömään joutuu jossain joka tapauksessa ja outoa on tuo vanhempiensakin hyödyntäminen... Jos on kuitenkin alle 25 ja asuu kotona ja on työtön, niin eikö ne saa vain 60% työttömyysturvasta tai jotaa. Eli silloin olisi todella varaton antamaan mitään.
Jos taas sillä on rahaa, niin silloin hyödyntänee vaan naisiakin mahdollisimman paljon saadakseen itse enemmän. Jotkut jopa leuhkii sillä. Miten lienee sun kohdalla. Jos itellä ei olis varaa maksaa ruokakuluja, niin melkeen jättäisin käymättä toisen luona syömässä tai luultavammin keskustelisin asiasta, että tilanne on tämä. Totaa... Keskusteluyhteys kuntoon. Telepatia ei oikein toimi ihmisillä.
Varallisuuden jakamisesta noin yleensä olen sitä mieltä, että jossain vaiheessa ei ole sun ja mun rahoja, vaan on rahaa tilillä. Silloin ei kuitenkaan asuta vanhempien luona ainakaan ja muutenkin... Aika vakavasta suhteesta silloin kyse.
Sano poikaystävällesi etttä viettää sinun luonasi vain esimerkiksi 5% ajastaan niin ei tarvitse murehtia sinun josko hän saa jostakin ilmaiseksi jotakin syödäkseen tai autoa lainaksi.
Jumalauta että korpee tuollaiset tiukkapipot.
Oma akkani ennen kirjasi pennilleen kaikki kauppamenot ja piti kirjaa paljonko olin hänelle velkaa, riitaa oli jatkuvasti ja minulla tosi paha olo kun olin työtön.
Ero tuli kun akka alkoi käydä kapakassa ja minulla ei ollut rahaa.
Nyt itkee ja vinkuu takaisin kun olen päässyt jaloilleni ja tuloni ovat ehkä 4 x mitä se saa proletaarihommistaan mutta haistatan sille pitkät.
Ei jatkuva loisiminenkaan oikein ole mutta haluaisin sinun kiinnittävän huomiota siihen ettei aina asiat kaililla hyvin ole eikä joka senttiä tarvitse kylmästi kirjata koska rakkauden takia sitä yhdessä ollaan . VAI?
Ei myöskään kannata kateellinen olla jos poikaystävällesi vanhemmat jotakin kustantavat.
En ymmärrä kumpaakaan suuntaan ääripäitä. Jos on työtön, ei liikoja rahoja ole. Mutta sanoisin siihenkin, että kun asian tekee selväksi etukäteen, että varaa ei ole ehkä kaikkeen ja tiedostaa sen, ettei toisen tarvitse varsinkaan suhteen alussa jakaa omaisuuttaan toiselle, niin asiat ei pääse kasaantumaan kovin suuriksi möykyiksi. Tekee sitten niin, ettei vietä aikaa siellä tyttöystävän luona niin paljon ja syö kotona tai kysyy näitä vaihtoehtoja mimmiltä että mitä se sattuu haluamaan. Se että olettaa jonkun asian olevan jollain tavalla, niin ei mikään toimi sillai, kun on kyse kahden ihmisen ajatuksista.
Jos vakavan suhteen aikana on tilanne se, että joutuu miettimään mikä maksaa kenellekin ja minkä verran... Sitten saa olla sellainen ominee. Ja niin tekisin itsekin semmosen mimmin kanssa, jolle raha olis noin oleellinen asia. Miettiny tota samaa kanssa eräiden kanssa, että mikä olikaan tärkeää. Tosiaankin työttömyys ahdistaa silloin kun sitä kokee ja sitten siihen joku tivaamaan saatavia... Jonkun kauppalaskujen kanssa. Aika paljon vaikuttaa missä vaiheessa suhde on mun mielestä ainakin.
Jos poika on yli 20 vuotias ja asuu vielä kotona ja syö äidin tekemiä ruokia niin mitä siitä voi päätellä?
Minun mielestäni, jos poika olisi fiksu, hän maksaisi äidilleenkin myös ruokarahaa, koska yli 20 -vuotias mies syö aika lailla sitä sapuskaa, puhumattakaan siitä, että asuu vielä kotona.
Minun miesystäväni kävi jossain vaiheessa syömästä lounasta kotona ja maksoi äidilleen aina ruokien hinnan. (kävi kotona syömässä, koska äidillä oli vaikeaa ja sai jotain järkevää tekemistä = ruuanlaitto, sen sijaan että olisi täysin toimettomana).
On eri asia kutsua toinen syömään ja tarjota ruoka kuin että sen tekisi joka päivä. Minullakin alkoi miesystävän kanssa homma niin, että hän kutsui syömään ja kohta sitä alkoi tapahtua joka päivä, yhdessä kun olimme. Sitten kun kävimme yhdessä kaupassa, tarjouduin maksamaan ostokset. En tietenkään joka kerta enkä edes joka toinen kerta, koska itse syön aika vähän ja mies taas syö kuin hevonen.
Poikaystävälläsi ei taida olla mitään käsitystä siitä, mitä tarkoittaa kun joutuu itse maksamaan kaiken. Hänhän elää nyt täysin toisten siivillä! Sinulla ei ole MITÄÄN VELVOLLISUUTTA elättää aikuista miestä. Oli sitten kuinka työtön tahansa. Onko hän koskaan edes pahoitellut asiaa?
Minä olin taannoin huolissani siitä, että miesystäväni tienaa 2400e/kk ja minä 300e/kk ja sitäkin vain 9 kk kahdestatoista. Miesystäväni vain tokaisi, että kyllä se joskus on sitten toisinpäin. Että minä olen se, joka tienaa ja toinen ei. No, puolen vuoden kuluttua se menee juuri niin. Minulla on (toivottavasti) palkkatulot, miesystävälläni ei ole paljoa mitään tuloja.
Poikaystävälläsi ei ole mitään hätää. Kotona saa asua ja syödä ilmaiseksi, samoin sinun luona. Mieti sitä.
Meillä oli hyvin samantyyppinen tilanne kun asuimme vielä molemmat kotona. Poikaystäväni vietti suurimman osan ajastaan meillä ja söikin sitten aina meidän jääkaapista. Hän jopa varta vasten jätti kotona syömättä, jotta sai syödä meillä. Myös töihin hän otti eväät kotoani, kunnes sanoin, ettei tällainen peli vetele. Hänen mielestään kulut olivat hänen osaltaan hyvin pieniä, mutta kyllä iso mieheen aika paljon ruokaa uppoaa ja lisäksi kuljetin häntä jatkuvasti autolla jonnekin, eikä hän koskaan minua.
Nyt kun asumme yhdessä, meillä on yhteinen tili, jonne molemmat laittavat kuukaudessa tietyn prosenttimäärän palkastaan. Tililtä maksetaan ruokakulut ja kodin muut hankinnat. Vuokran maksamme tasan puoliksi. Tämä toimii, koska teemme ihan yhtä paljon työtä, vaikka palkat hiukan eroavatkin. Lopuilla rahoilla voimme sitten tehdä henkilökohtaisia hankintoja, eikä tarvitse aina miettiä, että "nyt sä maksoit enemmän kun mä".
Mielestäni sinun on sanottava suoraa poikaystävällesi, että jos hän lainaa autoasi niin se on tankattava käytön jälkeen ja kun hän kerran luonasi paljon syö niin voisi joskus tullessaan vaikka kipaista kaupassa ostamassa teille ruokaa.