Olen yliopistossa opiskeleva 25v mies. Elämä on muuten mallillaan, mutta minulla ei ole juurikaan ystäviä. Yhteen minulla on mennyt vähän hermot, kun hän on sellainen sohvaperuna, mikä ei muuta tee kuin valita ja istu tietokoneen ääressä. Olen yrittänyt saada hänet mukaan joihinkin harrastuksiini, mutta hän laiska tekemään itse mitään. Toinen on sellainen, että hän ei koskaan ota yhteyttä minuun ja aika usein jättää vastaamatta viesteihini tai soittoihini, enkä edes yritä tavoittaa häntä kovinkaan usein. On minulla sitten vielä yksi ystävä, mutta hänelläkin on muuta elämää ja hän on naimisissa.
E
simerkiksi viime viikolla oli jokapäivä mukava ilma mennä ulos tekemään jotain kivaa, mutta ei ollut ketään, jota pyytää. Olen rauhallinen, melko sosiaalinen (tosin ryhmässä vähän hiljainen, enkä aina tiedä mitä juttelisi tai sanoisi), mukavaksi ja rennoksi on sanottu. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja esim. urheilen paljon. Olen yrittänyt olla aina ihmisiä kohdatessani hyvällä tuulella ja aktiivisesti yritän tutustua ihmisiin. Olen myös luotettava, enkä ole mikään ylimielinen machoilija tyyppi, joka vetää jotain kovis roolia. Miksi jään silti aina yksin? MIksi minuun ei haluta tutustua ja en kelpaa ystäväksi?
Aloitin puoli vuotta sitten uuden harrastuksen, jossa on kyllä mukavaa porukkaa ja olen yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta silti en ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutoinkin tekemisissä. Sosiaalisuudestani huolimatta en joskus tiedä mistä puhuisi tai mitä juttelisi. Mitkä ovat hyviä jutun aiheita vieraampien ihmisten kanssa? Miksi ihmisiä ei kiinnosta tutustua minuun? Onkohan siinä kyse siitä, että minulla on kuulokojeet ja lievä vamma, mikä ei esim. urheilemista haittaa. Ovatko ihmiset ystävällisiä vain säälistä, mutta eivät oikeasti halua olla tekemisissä? Mistä löydän ystäviä, joidenka kanssa puuhata kaikkea mukavaa? Olen kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään ihmissuhteissa, enkä kohta enää viitsi yrittää. Yrittämisen puutteesta ystävien saaminen ei voi kohdallani olla kiinni.
Tämä harrastus vaikutti ensi alkuun todella lupaavalta. Minut otettiin hyvin porukkaan mukaan ja itse olin aktiivisesti mukana kaikissa jutuissa. Nyt viimeaikoina on kuitenkin ruvennut tuntumaan taas, että olen ylimääräinen. Ihmiset eivät oma-aloitteisesti juttele minulle, eivätkä he halua tutustua minuun. Jos minä aloitan keskustelun, niin se ei jatku jollen minä sitä jatka ja vastaukset ovat lyhyitä. Jotenkin on iskenyt pettymys harrastuksen suhteen ja into on lopahtanut. Miksi minä en ole toisten mielestä kiinnostava kaverimielessä? En tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mistä löytäisi ihmisiä, jotka haluavat tutustua minuun. Vai onko kaikilla jo oma kaveripiirinsä/ystväpiirinsä.
E
simerkiksi viime viikolla oli jokapäivä mukava ilma mennä ulos tekemään jotain kivaa, mutta ei ollut ketään, jota pyytää. Olen rauhallinen, melko sosiaalinen (tosin ryhmässä vähän hiljainen, enkä aina tiedä mitä juttelisi tai sanoisi), mukavaksi ja rennoksi on sanottu. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja esim. urheilen paljon. Olen yrittänyt olla aina ihmisiä kohdatessani hyvällä tuulella ja aktiivisesti yritän tutustua ihmisiin. Olen myös luotettava, enkä ole mikään ylimielinen machoilija tyyppi, joka vetää jotain kovis roolia. Miksi jään silti aina yksin? MIksi minuun ei haluta tutustua ja en kelpaa ystäväksi?
Aloitin puoli vuotta sitten uuden harrastuksen, jossa on kyllä mukavaa porukkaa ja olen yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta silti en ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutoinkin tekemisissä. Sosiaalisuudestani huolimatta en joskus tiedä mistä puhuisi tai mitä juttelisi. Mitkä ovat hyviä jutun aiheita vieraampien ihmisten kanssa? Miksi ihmisiä ei kiinnosta tutustua minuun? Onkohan siinä kyse siitä, että minulla on kuulokojeet ja lievä vamma, mikä ei esim. urheilemista haittaa. Ovatko ihmiset ystävällisiä vain säälistä, mutta eivät oikeasti halua olla tekemisissä? Mistä löydän ystäviä, joidenka kanssa puuhata kaikkea mukavaa? Olen kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään ihmissuhteissa, enkä kohta enää viitsi yrittää. Yrittämisen puutteesta ystävien saaminen ei voi kohdallani olla kiinni.
Tämä harrastus vaikutti ensi alkuun todella lupaavalta. Minut otettiin hyvin porukkaan mukaan ja itse olin aktiivisesti mukana kaikissa jutuissa. Nyt viimeaikoina on kuitenkin ruvennut tuntumaan taas, että olen ylimääräinen. Ihmiset eivät oma-aloitteisesti juttele minulle, eivätkä he halua tutustua minuun. Jos minä aloitan keskustelun, niin se ei jatku jollen minä sitä jatka ja vastaukset ovat lyhyitä. Jotenkin on iskenyt pettymys harrastuksen suhteen ja into on lopahtanut. Miksi minä en ole toisten mielestä kiinnostava kaverimielessä? En tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mistä löytäisi ihmisiä, jotka haluavat tutustua minuun. Vai onko kaikilla jo oma kaveripiirinsä/ystväpiirinsä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Terve,
Olin itse aikeissa kirjoitella jotain saman moista keskustelua.
Itsellä ei ole oikein kertynyt ystäviä vuosien takaa jatkuvien muuttojen sun muiden takia. Ja ne ainoat ystävät jotka minulle jäi ovat kaikki menneet aivan eri suuntiin.
Yksi istuu kotona , ryyppää , valittaa maailmaa, ja pelaa tietokoneella saavuttamatta mitään ja verhoten kaikki ongelmansa jonkun muun viaksi, ja yrittää esittää jotani mitä ei ole.
Toinen alkoi ensin uskoa avaruusolentoihin, alkoi käyttää aineita, ja rajan vedin siihen kun hän alkoi pahoinpidellä tyttöystäväänsä.
Yksi hyvä ystävä minulla on mutta hän muutti juuri helsinkiin, eikä me nähdä enää niin usein. Silloin tällöin mennään jonnekin kaksin, mutta mekään emme ole ihan samasta puusta veistetyt..
Ehkä uusien ystävien saaminen on hankalaa, koksa muut voivat rentoutua ja olla, itsellä ei ole oikein mitään minne mennä tai ketään muuta ja tulee kiusallinen olo. Kun kaikilla muilla on muita ystäviä eikä uusillä ystävillä ole niinkään väliä.
Tunne npaljon ihmisiä, mutten tunne mitään yhteyttä heihin. Kaikilla heillä on omia ystäviää jo vuosien takaa, eikä sitä oikein mahdu joukkoon. Ja on jotenkin kiusallinen olo esimerkiksi naisten seurassa, jos vaikka joku haluaisi minun kanssa ni seurustella, koska heillä on ystäviä, mutta itse on aikalailla yksinään. Ei ole mitään omaa johon voi palata jos asiat sattuvat menemään vastoin. ja moni tuntuu esittävän käsittämättömän paljon.. En oikein tiedä miten olla ihmisten kanssa jossa jokainen ryhmässä tuntuu vetävän jotain roolia. Rehellisiä ja kunnollisia ihmisiä tuntuu olevan niin vähän. Sellaisia ihmisiä jotka vain ovat itsejään.
Perhettä minulla ei ole yhtään, joten sekin on aika suuri tekijä, kun ihmiset kyselevät mitä teen ja mitä perheeni tekee ja mitä olen tehnyt elämässäni.. En ole elämässäni ehtinyt tekemään muuta kuin selvitytymään yksin tähän asti..
Joskus asiat menevät vain näin, ettei mukaville tyypeille löydy ystäviä, oli sitten naisia tai miehiä. Itseä kiinnostaa sellaiset asiat jotka eivät kiinnosta, ainakaan henk. koht. kokemuksien perusteella, kovinkaan montaa muuta.
Olen yrittänyt alkaa taas urheilla, mutten kovinkaan urheilullinen ole. Itselläni on taas musiikki lähellä sydäntä. Olisi mukava soitella ihmisten kanssa joilla on jotain realismia jäljellä, ja jotka eivät esitä olevansa mitään..
Olen kuullut paljon kehuja itsestäni, muttei kuaan tunnu sitä sen enempää arvostavan, ja se varmaankin johtuu vain siitä, että minulta puuttuu pohja aivan kokonaan. Jos jokin asia menee pieleen, ei ole tosiaan mitään muuta kuin yksinäisyys johon palata, ja se masentaa yrityksiä entisestäänkin.
Kirjoituksesi kommentoinnin voisi aloittaa lopusta ja todeta heti, että ideasi uudesta harrastuksesta ja uusista ihmisistä lähti hienosti liikkeelle. Onnistuit! Kukaan ei ihmetellyt onko sinulla lievää kuulovammaa tai työntänyt luotaan siksi, että olet mikä olet. Sinussa ei siis mitenkään voi olla sellaista vikaa kuin viestisi alussa koetat sinnikkäästi väittää- ja kaikkein eniten itsellesi.
Jospas yrität liikaa? Olet liian mukava, liian seurallinen, kaikkien kaveri ja pikku hiljaa muutut tefloniksi, josta kukaan ei saa kiinni mitä sinä haluat, toivot ja oikeasti teet? Ihmisten on silloin vaikea enää sanoa mitään erityistä tai hakeutua seuraasi,koska monet meistä jollain lailla kaipaavat myös henkilökohtaisuutta, uskallusta olla jotakin mieltä, jopa joskus hermostumistakin.
Ja lopeta luomasta itsestäsi mielikuvia, koska ne ikävä kyllä ovat sinun sanattomia viestejäsi muille. Jos aloitat joka päiväsi hokemalla, miten tylsä olet, pysyt sellaisena taatusti lopunkin päivää. Maailmassa ei ole niin ihania ihmisiä, jotka ryntäisivät luoksesi innosta kiljahdellen:" vaikka annatkin itsestäsi tylsän vaikutelman olen kuitenkin täysin selvillä, miten ihana ja mahtava tyyppi olet sen luomasi tylsän kerroksesi alla." Eli lähetä muunlaista signaalia ja muista hyvät ominaisuutesi. Me ihmiset kävelemme helposti ohi tarkoittamatta loukata, mutta emme myöskään jaksa ryhtyä sitä muuria ylittämäänkään.
Et ole ensimmäinen,joka pohtii hyviä aloituksia tutustuessaan uusiin ihmisiin. Salli minun sitä asiaa ihmetellä, koska maailmassa ei ole varmaksi todettua hyvän jutun aloitusta.Paras keino on kysellä. Suurin osa meistä ihmisistä rakastaa kertoa itsestään tai tekemisistään ja saat vaikka kiven pälpättämään osoittaessasi sitä kohtaan riittävästi kohteliasta kiinnostusta. Kysymyksen ei tarvitse olla uteliaisuutta, vaan sellaista kepeämpää ja yleisluontoista. Toki voit räväyttää ja hypätä jonkun eteen julistaen maailmanrauhaa, mutta siinä on aina riskinsä tehdä joko tosi hyvä tai tosi huono vaikutus.
Se, ettei keksi ketä pyytäisi kaveriksi, on osin laiskuuden ja mielikuvituksen puutetta. Aina on joku, joka voi ilahtua kutsusta ja se saa olla melko satunnainenkin tuttavuus. Tavatessa kun voi tutustua lisää. Tai mikset vain mene ulos yksin? Kauniilla keleillä monet suomalaiset ovat yllättävän puheliaalla tuulella ja jos päätät ulos lähtiessäsi pitää itsestäsi se myös houkuttelee ihmisiä ympärillesi kuin hunaja mehiläisiä. Usko pois!
Pelkän tekstin perusteella on aika mahdoton arvella, mistä yksinäisyytesi ja ulkopuolisuutesi johtuu. Jos et itsekään osaa sanoa, missä "vika" on, miten osaisit kertoa muille juuri ne asiat joiden pohjalta voi vetää oikeat johtopäätökset? Jos joku ei esim. huolehdi lainkaan hygieniastaan, ei ole mikään ihme jos keskustelut muiden kanssa loppuu lyhyeen vaikka olisi kuinka mukava tyyppi. Joku toinen taas saattaa olla esim. huonojen kokemusten takia niin varovainen ihmissuhteissa, että viestittää käytöksellään tahtomattaan ettei halua tutustua muihin. Yksinäisyys voi johtua niin monista erilaisista asioista, että kaikkien listaaminen on mahdotonta.
Voisitko kysyä keneltäkään livenä, millaisen vaikutelman itsestäsi annat? Sopivan henkilön löytäminen voi olla haasteellista, kun et omaa laajaa kaveripiiriä, mutta ehkä jostain silti löytyy vaikka joku luotettava vanhempi sukulainen tai toinen samanlaisten ongelmien kanssa painiskeleva yksinäinen. Uskaltaisitko kertoa, missä päin Suomea asut, ja jättää mailiosoitteesi yhteydenottoja varten?
Tällä viikolla oli hyvät ilmat ja laitoin meidän seuran foorumille viestiä, että haluaisiko joku tulla urheilemaan kanssani tai tekemään jotain muuta. Lopputulos oli se, että yksikään ei ottanut yhteyttä tai vastannut mitään. Tämä vain vahvistaa käsitysstäni siitä, että olen siellä ylimääräinen. Näille Suomi24:n palstoillekin olen muutamaan kertaan viestiä laitellut, että haluaisko joku uuden ystävän. Yhtä ainoatakaan vastausta ei ole tullut, vaikka olen kertonut paljon itsestäni.
Ei kukaan vaan halua tutustua minuun ja olla kanssani. Tylsä viikko taas takana. Ei ketään jonka kanssa jutella, jonka kanssa tehdä ulkona jotain mukavaa. Tekisi mieli luovuttaa. Kai sitä pitää tottua ajatukseen, että olen loppuelämäni yksin vailla ystäviä tai tyttöystävää. Joskus käy mielessä itsemurhakin, mutta ei minusta oikein siihen ole. YTHS:n psykologilla kävin yksinäisyyteni takia juttelemassa, mutta häntä ei kiinnostanut yhtään. Mistä löydän ihmisiä, jotka oikeasti välittävät minusta?
AInoa mahdollisuutesi on onni varmaankin. Sanoisin, että jatka mitä teet. Jos fyysinen kuntosi on hyvä, ja näytät ihan normi terveeltä mieheltä, niin mene pihalle lenkille ja aseta itseäsi kaikenlaisiin tilanteisiin joissa voisit törmätä ihmisiin.
Tässä on minun tapani päästä ryhmiin sisälle. Aiemmin jo sanoinkin, ettei minulle elo ehtinyt syntyä mitään kunnon välejä kehenkään menneisyyteni takia. Enkä ole oikein vieläkään löytänyt avoimia ja rohkeasti rehellisiä ihmisiä, mutta olen kuitenkin tavannut paljon ihmisiä.
Tupakalla pääsee juttusille erittäin hyvin. En kehota alkaa polttamaan, mutta se toimii. Jos sinulla on jotani tarjottavaa ihmisille, keskustelumielessä ja henkisellä tasolla, ehtii viidessä minuutissa jutella vaikka mistä.
Baarissa tupakkakopissa joskus keskutelut leviävät ryhmän ulkopuolelle, ja niiden kautta voi päätyä pitämään erittäin hauskan illan, eikä kauheassa kaatokännissä tarvitse olla, pari lasia viiniä riittää pitämään mielen rentona. Viimeksi pari viikkoa sitten vietin hauskan illan kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa. Itselläni auttaa myös kaksikielisyys, kun toinen äidinkieleni on englanti on siitä helppo alkaa jonkun kyselemään. Koita keksiä mikä sinun vahvuutesi voisi olla, joku juttu joka toimii lähes aina. Esim jos juttua alkaa löytyä, sanot vaikka vaan että aiot justa maratoonin :D Vaikket olisikaan sitä suunnitellut, keksi joku juttu josta joku voisi kiinnostua, ja jotenkin ohimennen mainitse se kun joku kysyy mitä teet..
Yksi hyvä tapa löytää jutteluseuraa on juna, ja junan tupakkakoppi. Jälleen, tupakkaa tarvitaan. Mutta olet epätoivoinen, ja olet aikuinen, niin varmasti osaat ottaa neuvoja etkä ala vetämään röökiä täyspäiväisesti.
Junan tupakkakopissa minut on pyydetty teatteriin, yökylään, ja joskus kakarana jopa päätynyt petiin yhden tupakkakoppilaisen kanssa, siellä on yleensä erittäin hyvä meno, ja ihmiset tykkäävät puhua keskenään kaiesta. Voit vaikka vain istua siellä ja nauraa mukana kun muut juttelevat, ja aika varmasti jos päädyt heidän kanssaan ravintolavaunuun voit siellä pitää hauskaa sen matkan. Mikset vaikka ostaisi lippua jonnekin, ja katsoisi mitä matkalla tapahtuu, ja aina voit palata kotiin, mitään hätää sinulla ei ole.
En muista kuka sanoi, että "Jos et menetä näkyvyyttä rantaan, et koskaan löydä uutta maata."
Tärkeintä kuitenkin on rentoutuminen. Älä liikaa takerru heti johonkin, muista että olet yksin, ja jos päädyt yksin kotiin et ole menettänyt mitään, vaan tilanne on sama, paitsi että yritit, mikä on aina tärkeintä. Renosti vaan näytät nauttivan itsestäsi ja eläämästäsi, ja asetat itseäsi tilanteisiin joissa joku näkee sinut ja kiinnostuu. Täällä maailmassa on kaikille joku, paitsi niille jotka piileksivät eivätkä uskalla olla rohkeita, ja jos haluat muutoksen elämääsi sinun on riskeerattava kaikki, eli jos näet kaupan kassalla nätin tytön ilman sormusta niin kysymään treffeille vaan, koska mitä väliä sillä on jos hän ei uskalla.. Kokeilit.
Itse olen kyllästynyt akemaan ystäviä ja olen tottunut olemaan yksin, eikä se enää ole niin vakavaa, jokus heikoilla ketkilläni, kun en saa asioita oikein mielessäni sanotua, minua alkaa vaivaamaan asia. Mutta kun rehellisesti tiedän, ettei minussa ole mitään haittaa, olen mukava ja kiltti, mutta joskus vähän ulkopuolinen koska omat mielenkiinnonkohteeni ja varsinkin kokemukseni ovat ei niin jokapäiväisiä ja perus juttuja, joudun olemaan omissa ajatuksissani aika paljon. Niin se vain menee.
Itsensä keinottelu ihmisten seuraan ei varmaankaan tuo kovin pitkäaikaisia suhteita, muta jos säkä käy se voi myös tapahtua. Kaikki ihmiset ketä tunnen eivät ole aina olleet elämässäni, eivätkä kenenkään muunkaan, sinulakin tuntuu olevan syvällisempi puoli, koska jos sinulla ei olisi, sinulla olisi varmasti paljon tyhjäpäitä ympärillasi joista voisit nauttia.
Enkä usko, etteikö tuolla olisi naisia jotka haluaisivat itselleen mukavan miehen, eivätkä he välittäisi siitä onko joku yksinäinen vai ei, vaan ymmärtäisivät.
Missäpäin maailmaa muuten asustelet?
ja sen tupakkakoppi on kyllä hyvä jutustelupaikka..mokoma pieni tila savusta sakeana,mut ihmeen monta savun nälkästä sinne sopii ja jos millasta stooria siellä kuulee..tuli juuri matkustettua pohjoiseta tulevasta yöjunassa, porukka kyl lopen uupuneen näköstä, koko junassa oli hyvä henki ja eritysiest siellä tupakkakopissa..tää oli sit tukoitsijan mielipide...