Mietitkö sitä kuka laittoi viimeksi viestin, soitti tai ehdotti tapaamista vai teetkö juuri niin kuin sinusta silloin tuntuu?
Taktikoitteko yhteydenotossa?
H%
16281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En minä yhteydenotoista kirjaa pitäisi, mutta jos alkaisi vaikuttaa yksipuoliselta, niin lopettaisin vähin äänin.
Pusken meneen vaan aina kun jotain keksii. Tai joo, yritän vähän hillitä itteeni ettei mene ahdistelun puolelle :)
tää menis just sen mukaa miltä tuntuu. turhaan aivoaan rasittaa..
teen just niinku musta tuntuu; musta joko kuuluu tai sit ei. Ainoo, että vaikka on välityspalvelu päällä, txt ei näköjään silti ole välttis perillä *mrrrrrrrrr*
mä olen aika suoraviivainen, jos joku kiinnostaa, niin teen sen aika selväksi, mutta jos en saa vastakaikua, niin soon moro.
yhteydenottaja ja yhteydenpitäjä.
Vaikka olen nainen, en osaa hallita näitä yleisimpiä kommunikointimuotoja edes ystävieni kanssa. Kolmen läheisimmän ystäväni kanssa esimerkiksi tajusin tässä jossain vaiheessa, että lähes koko viimeksi kuluneen vuoden aikana kaikki yhteydenpito meidän välillämme oli heidän puoleltaan lähtöisin.:( Eräs heistä sanoi tunnistaneensa masennukseni, jota itse kyllä vähättelen. Kaksi muuta ilmeisesti pitivät mua luonteeni omaisesti vain laiskana ottamaan yhteyttä ja hoitivat itse siksi sen puolen.:)
Kyllähän mä tuon tiedostettuani sitten olen koittanut panostaa tähän yhteydenottopuoleenkin enemmän.
Mutta mulla ystävyys ei lähimpien ystävieni kanssa ole siitä kärsinyt vaikka olisi elämänkiireissä kulunut muutama vuosikin ilman yhteydenpitoa! Päinvastoin. Kahta kovemmalla tarmolla se sitä on sitten taas syventynyt se ystävyys.
Mä viihdyn niin hyvin omissakin oloissani, että saattaa kulua viikkoja ja kuukausiakin etten edes varsinaisesti kaipaa mitään juttuseuraa. Sen takia mun kanssa on vaan sopeuduttava siihen, ettei ole mahdollisuutta mihinkään "paita&perseilyyn".
Tuutko vaimoksi?
Ollaan yhes kun muistetaan ja kaivetaan toisemme kymmenen vuoden välein pölykasasta suukolle... :D
Muistathan siirtää kaiken huomiseen? :)
huomiseen ;))))
maailman täydellisin suhde, jossa voitaisiin olla yhdessä _vain_silloin kun kummatkin sitä haluavat ja silti oltais uskollisia toisillemme.
Ei sellaista kai ole olemassakaan?
Siis ... tottakai on. Tosin osaan kyllä todistestusti kaivata toista myös silloin kun toinen ei kaipaa mua joten kyllä siinä jotain draamanpoikastakin syntyisi. Ehkä. Ellei sitten luottamus ja ymmärrys ole syvää, joka tarvisi tietenkin sellaisen asiallisen ja pitkän tutustumisen.
Jos mulla on suhde joka toteutuu kun musta tuntuu hyvältä (tai tarpeeksi usein ainakin) niin mä olen täysin uskollinen sille suhteelle. Siis esim. joku vuosikin olisi melko lyhyt aika jos suhde on kondiksessa ja siihen luottaa.
Ei olisi mitään vaikeutta kokeilla. Ainoa mitä soisi on se että kaipuu on molemmilla jokseenkin samanlainen ja se yhdessäolo olisi sellaista "välitöntä" eli voisi jättää sen suhteen lojumaan ja palata kun se tuntuu oikealta ilman että siinä olisi mitään turhia säätöjä, korkeintaan tunne siitä että ompa taas ihanaa olla takaisin ... :)
miten päin se oli, enkä niin välitäkään. Mutta jos tarpeeks monta kertaa otan yhteyttä tms. eikä toinen koskaan, niin sitten sen jossain vaiheessa pistän merkille ja ymmärrän yskän. Et kutsuis sitä taktikoimiseksi, vaan vastavuoroisuudeksi. Toisaalta, hankala homma, en aina tarkoita olla torjuva, vaíkka mulla olisikin hiljaisempaa yhteydenottoa kuin toisella. Asioiden vain on tapana mennä omalla painollaan, välillä on hiljaisempaa, välillä tiiviimpää yhteydenottoa.
mietittyä, taktikointi on ajanhaaskausta ja kostautuu aina jos on paska jako eikä halua pelata.
Yritän olla taktikoimatta. Se menee hankalaksi kun on aikoja jolloin en ole yhteydessä kehenkään ja lakkaan oikeastaan kaiken. Sitten myöhemmin on jotenkin nolon tuntuista palata projektin ääreen, etenkin jos pomppaan suoraan kovinkin suureen innostukseen. Sitten alan miettiä että miten mun tauko on vaikuttanut ja miltä tää nyt vaikuttaisi. Puhumattakaan siitä että jos toinen on ottanut ominpäin yhteyttä, puhumattakaan siitä että Dwarf Fortressissa on jotain mielenkiintoista jolloin ei malta keskittyä kunnolla... sekin muuten on oma lukunsa. "Malttaminen laatuun". Haluan tuottaa laatua mutta sekään ei aina suju. Ja kun näitä on pallotellut tarpeeksi alkaa olemaan kulunut niin kauan aikaa että sekin nolottaa.
Killerein on kuitenkin se että joskus jos joku pitää minuun jonkin aikaa yhteyttä ja minä en häneen... niin jos se jättää vielä ottamatta yhteyttä niin mulle saattaa tulla olo että se mulkero on hylännyt minut. Joka on aika helvetin pälliä omassakin päässä ajateltuna...
yritin monta kertaa ja *pyihkis*...
ihmissuhdepelejä, joten en myöskään taktikoi. Soitan kun huvittaa ja samaa koskee kaikkeen muuhunkin yhteydenottoon.
miksi ihmeessä, eikö tuo ole aika lapsellista?.