Olemme 28v ja 29v pariskunta, 3 lasta, neljäs masussa, oma talo, kaikki päällisin puolin ok. Rakastan miestäni. Olen tällä hetkellä kotiäitinä, mieheni on vakitöissä.
Suhteemme on muuten täysin kunnossa mutta meillä on yksi ongelma: Mies on tunnemuumio!! Eli tarkoittaa sitä että hän ei näytä rakkauttaan, ei anna/tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, ei pysty empatiaan, ei pysty lohduttamaan minua jos itken (ihan sama mistä syystä itken. Odottaa vain että itku loppuu ja rauhoitan itse itseni. Näin hän on itse sanonut, että aikuinen ihminen kyllä osaa itse lopettaa oman itkunsa ja lohduttaa itse itseään.)
Hän kyllä sanoo rakastavansa minua (aikaisemnmin sanoi useammin, nykyään vain jos kysyn) mutta ei näytä sitä mitenkään.
Minun pitäisi kuulemma huomata ja tunnistaa se hänen rakkautensa siitä että hän rakensi meille tämän talon, on isä meidän lapsille, harrastaa kanssani seksiä...
Meillä on ihan kaikki muu paitsi tunteet ja läheisyys!!!!!
Hän ei halua että erotaan, ei halua että lähden tästä. Mutta hänelle riittää se että hoidan lapsiamme kotona, teen ruuat, ja kotityöt, harrastan hänen kanssaan seksiä.
Lapsillemme hän antaa todella paljon huomiota ja rakkautta. Olenkin sanonut hänelle että voi kun voisin itsekin saada semmoista huomiota ja rakkautta mitä lapsemme saavat. Toisaalta olen kyllä tästä äärettömän onnellinen että hän on niin hyvä isä.
Tuntuu että olemme tällä hetkellä vaan äiti ja isä, ei mies ja vaimo, pariskunta...
Tästä kaikesta tunteettomuudesta tuli siinä vaiheessa ongelma kun minun seksihaluni katosivat, oikeastaan ne ovat olleet kadoksissa jo tosi tosi kauan. Yleensä seksiasiat meillä menevät niin että mies tekee AINA aloitteen, ja minä sitten joko suostun tai en suostu. Minulla on vaikea tehdä aloitetta jos minua ei haluta!!
Ja mistä se minun halu sitten syttyisi? No siitä rakkaudesta ja läheisyydestä! Tätä mies ei vaan tajua!
Tässä oikein oivallinen esimerkki miten meillä ilta menee jos mies haluaa seksiä:
Olemme iltapalalla, laitamme lapset nukkumaan, mies siinä vihjaisee lehden luvun lomassa että "tänä iltana vois vaikka vähän harrastella seksiä..." ja minä siihen että "jaahas" ja mietin samalla seuraavan päivän kauppalistaa. Sitten menemme iltapesuille, menemme sänkyyn, molemmat omien peittojen alle. Sitten mies vaan odottaa hiljaa että minä teen aloitteen! Ja mulla edelleenkin pyörii mielessä joku kauppalista..tai sitten ahdistun siitä että "nyt mun pitäisi tehdä aloite, mun pitäs ensin ite haluta seksiä että voisin tehdä aloitteen", sitten pitää yrittää miettiä jotain kiihottavaa asiaa tai hivellä vaikka omia reisiä että tuntis edes jotain.
Mies vielä on puhunut siitä että hänkään ei kohta enää halua seksiä ollenkaan jos hänen pitää aina tehdä se aloite. Mulla se menee vaan just niin että en voi tehä alotetta jos en itse ole kiihottunut!!
Sitten mies sanoo vielä että ON TOSI RASITTAVAA KUN JOS HALUAA SEKSIÄ, NIIN PITÄÄ AINA NÄHDÄ NIIN HELVETIN ISO VAIVA ETTÄ ENSIN PITÄÄ KOKO PÄIVÄ LÄMMITELLÄ JA OLLA MUKAVANA JNE ETTÄ LOPUKSI PÄÄSEE SITTE ASIAAN... Onko mieheni vain uskomattoman laiska ja itsekäs???
Ainoat kerrat jolloin voin tehdä aloitteen, ovat silloin jos olen katsonut jotain pornoa/eroottista elokuvaa, lukenut jotain seksinovelleja ja alkanut fantasioimaan tmv...
Sitten keskustelu kääntyi siihen että hänestä on tullut kyyninen ja töissä on tosi vaikeaa ja häntä ei kiinnosta enää kukaan ja mikään. Että hän on vaan joka asiasta vihainen...Sanoin että ehkä hän on masentunut, sitten hän oli vaan hiljaa ja lähti töihin....
Mitä minä voisin tehdä?? En halua erota, mutta on tosi raastavaa yrittää elää parisuhteessa missä ei ole lämpöä ja läheisyyttä, ja sitten pitäisi muka olla kuin napista painamalla valmis seksiin?
Tämä hänen tunteettomuus ja kylmyys on johtanut siihen että suorastaan roikun hänessä ja yritän aina rapsutella ja halata, pussata, mutta hän kokee sen vaivaannuttavana...ymmärrän, se on varmasti ahdistavaa...
Olenko itse jotenkin läheisriippuvainen, vai onko mieheni tunnemuumio??? Miten saamme seksielämämme taas kukoistamaan?? Miehen mielestä se on huono juttu että HÄN JOUTUU AINA KIIHOTTAMAAN MINUT, HÄNEN PITÄÄ NÄHDÄ AINA HIRVEÄSTI VAIVAA SEKSIN ETEEN. Sitten kiihotun vielä vähemmän kun koko ajan muistan hänen sanat, miten se onkin rasittavaa nähdä se vaiva että minäkin haluaisin häntä...*huoh*
Auttakaa ihmiset!! Onko kukaan samanlaisessa tai samankaltaisessa tilanteessa??? Mitä teen??
Mies on muuten kaikinpuolin hyvä, kunnollinen, ei juo, ei käytä väkivaltaa, hyvä isä, ahkera, vastuunsa tunteva ja kantava, haluaa naimisiinkin vielä...jne. Mutta voinko elää ilman läheisyyttä ja rakkautta???
Suhteemme on muuten täysin kunnossa mutta meillä on yksi ongelma: Mies on tunnemuumio!! Eli tarkoittaa sitä että hän ei näytä rakkauttaan, ei anna/tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, ei pysty empatiaan, ei pysty lohduttamaan minua jos itken (ihan sama mistä syystä itken. Odottaa vain että itku loppuu ja rauhoitan itse itseni. Näin hän on itse sanonut, että aikuinen ihminen kyllä osaa itse lopettaa oman itkunsa ja lohduttaa itse itseään.)
Hän kyllä sanoo rakastavansa minua (aikaisemnmin sanoi useammin, nykyään vain jos kysyn) mutta ei näytä sitä mitenkään.
Minun pitäisi kuulemma huomata ja tunnistaa se hänen rakkautensa siitä että hän rakensi meille tämän talon, on isä meidän lapsille, harrastaa kanssani seksiä...
Meillä on ihan kaikki muu paitsi tunteet ja läheisyys!!!!!
Hän ei halua että erotaan, ei halua että lähden tästä. Mutta hänelle riittää se että hoidan lapsiamme kotona, teen ruuat, ja kotityöt, harrastan hänen kanssaan seksiä.
Lapsillemme hän antaa todella paljon huomiota ja rakkautta. Olenkin sanonut hänelle että voi kun voisin itsekin saada semmoista huomiota ja rakkautta mitä lapsemme saavat. Toisaalta olen kyllä tästä äärettömän onnellinen että hän on niin hyvä isä.
Tuntuu että olemme tällä hetkellä vaan äiti ja isä, ei mies ja vaimo, pariskunta...
Tästä kaikesta tunteettomuudesta tuli siinä vaiheessa ongelma kun minun seksihaluni katosivat, oikeastaan ne ovat olleet kadoksissa jo tosi tosi kauan. Yleensä seksiasiat meillä menevät niin että mies tekee AINA aloitteen, ja minä sitten joko suostun tai en suostu. Minulla on vaikea tehdä aloitetta jos minua ei haluta!!
Ja mistä se minun halu sitten syttyisi? No siitä rakkaudesta ja läheisyydestä! Tätä mies ei vaan tajua!
Tässä oikein oivallinen esimerkki miten meillä ilta menee jos mies haluaa seksiä:
Olemme iltapalalla, laitamme lapset nukkumaan, mies siinä vihjaisee lehden luvun lomassa että "tänä iltana vois vaikka vähän harrastella seksiä..." ja minä siihen että "jaahas" ja mietin samalla seuraavan päivän kauppalistaa. Sitten menemme iltapesuille, menemme sänkyyn, molemmat omien peittojen alle. Sitten mies vaan odottaa hiljaa että minä teen aloitteen! Ja mulla edelleenkin pyörii mielessä joku kauppalista..tai sitten ahdistun siitä että "nyt mun pitäisi tehdä aloite, mun pitäs ensin ite haluta seksiä että voisin tehdä aloitteen", sitten pitää yrittää miettiä jotain kiihottavaa asiaa tai hivellä vaikka omia reisiä että tuntis edes jotain.
Mies vielä on puhunut siitä että hänkään ei kohta enää halua seksiä ollenkaan jos hänen pitää aina tehdä se aloite. Mulla se menee vaan just niin että en voi tehä alotetta jos en itse ole kiihottunut!!
Sitten mies sanoo vielä että ON TOSI RASITTAVAA KUN JOS HALUAA SEKSIÄ, NIIN PITÄÄ AINA NÄHDÄ NIIN HELVETIN ISO VAIVA ETTÄ ENSIN PITÄÄ KOKO PÄIVÄ LÄMMITELLÄ JA OLLA MUKAVANA JNE ETTÄ LOPUKSI PÄÄSEE SITTE ASIAAN... Onko mieheni vain uskomattoman laiska ja itsekäs???
Ainoat kerrat jolloin voin tehdä aloitteen, ovat silloin jos olen katsonut jotain pornoa/eroottista elokuvaa, lukenut jotain seksinovelleja ja alkanut fantasioimaan tmv...
Sitten keskustelu kääntyi siihen että hänestä on tullut kyyninen ja töissä on tosi vaikeaa ja häntä ei kiinnosta enää kukaan ja mikään. Että hän on vaan joka asiasta vihainen...Sanoin että ehkä hän on masentunut, sitten hän oli vaan hiljaa ja lähti töihin....
Mitä minä voisin tehdä?? En halua erota, mutta on tosi raastavaa yrittää elää parisuhteessa missä ei ole lämpöä ja läheisyyttä, ja sitten pitäisi muka olla kuin napista painamalla valmis seksiin?
Tämä hänen tunteettomuus ja kylmyys on johtanut siihen että suorastaan roikun hänessä ja yritän aina rapsutella ja halata, pussata, mutta hän kokee sen vaivaannuttavana...ymmärrän, se on varmasti ahdistavaa...
Olenko itse jotenkin läheisriippuvainen, vai onko mieheni tunnemuumio??? Miten saamme seksielämämme taas kukoistamaan?? Miehen mielestä se on huono juttu että HÄN JOUTUU AINA KIIHOTTAMAAN MINUT, HÄNEN PITÄÄ NÄHDÄ AINA HIRVEÄSTI VAIVAA SEKSIN ETEEN. Sitten kiihotun vielä vähemmän kun koko ajan muistan hänen sanat, miten se onkin rasittavaa nähdä se vaiva että minäkin haluaisin häntä...*huoh*
Auttakaa ihmiset!! Onko kukaan samanlaisessa tai samankaltaisessa tilanteessa??? Mitä teen??
Mies on muuten kaikinpuolin hyvä, kunnollinen, ei juo, ei käytä väkivaltaa, hyvä isä, ahkera, vastuunsa tunteva ja kantava, haluaa naimisiinkin vielä...jne. Mutta voinko elää ilman läheisyyttä ja rakkautta???
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vastaan tähänkin samaa kuin toiselle palstalle: Älä syytä ongelmistasi miestäsi. Ainahan se on helppo kasata ongelmat toisen niskaan ja täällä perustella omia näkökantojaan, ilman että kuullaan toista puolta. Ei asiat ole noin mustavalkoisia ikinä.
Onnelisuuteen ja seksuaaliseen haluun pitää avaimet löytyä jokaisen itsensä sisältä. Menkää vaikka terapiaan, teille tullaan sanomaan tällä tavalla: Seksuaalinen halu on naisen ja miehen itselöydettävä itsensä sisältä, sen herättäminen ei ole toisen "velvollisuus". Toisen onnelliseksi tekeminenkin on erittäin suuri taakka, jota ei kannata kenenkään ottaa harteilleen, onnelliseksi tuleminenkin on itsestään erittäin paljon kiinni.
Tajuan tuosta tekstistä, että olette kangistuneet kaavaan, jossa kummallakin on huono olla. Oletko ajatellut, että miehelläsikin voi olla vastaavanlainen ongelma kuin sinulla?
Sinun ongelmasi : Ei läheisyyttä -> Ei seksiä, miehesi ongelma: Ei seksiä -> Ei huvita antaa läheisyyttä.
Ajatteleppas vähän. Hyvä että olet havahtunut tilanteeseen.
Ihan asiallinen vastaus, mutta en käsitä miten löytäisin sisältäni jotain seksuaalisia haluja!
Mies ei missään nimessä lähde mihinkään terapiaan, hän mieluummin eroaa kuin menee terapiaan.
Jos seksuaalisen halun herättäminen ei ole toisen velvollisuus, niin miten ihmeessä minä herätän halun mieheeni joka on tunnemuumio?? Miksei hän vaan voi antaa minulle sitä läheisyyttä niin haluaisin sitä seksiäkin sitten enemmän?
Siinä olet oikeassa että molemmilla on tommoset ongelmat mitä tossa lopussa kuvaat, en vaan
tajua miten ton ongelman voi ratkaista??
Sanoin miehelle että ehkä kummankin pitää alkaa tekemään semmosta mitä ei halua:
eli miehen pitää antaa mulle läheisyyttä ja mun pitää alkaa enempi ottaan suihin tmv...
"miten ihmeessä minä herätän halun mieheeni joka on tunnemuumio?? "
Älä ota välittömästi seksuaalisen himon kohteeksi ja ajatustesi keskipisteeksi miestäsi. Seksuaalisuus ja halut ovat erittäin laaja käsite ja oman pääsi sisällä voit miettiä mikä sinua sytyttää. Kaikilla ihmisillä on fatasioita ja haluja, joita ei välttämättä ikinä kerro toisille. Ammenna niistä kiihottavia ajatuksia ja opettele uudelleen nauttimaan ensin itsestäsi ja omasta seksuaalisuudestasi. Ajattele kiihottavia ajatuksia päivän mittaan (Todella vaikeaa, jos lapset pyörivät jaloissa koko ajan, tiedän, mutta vaikka kun pistät heidät päivänäkosille, ota hetki itsellesi ja mene vaikka omalle sängylle makaamaan ja miettiämään jotain seksuaalista, joka saa sinut syttymään.
Kun huomaat liekin edelleen sisälläsi, voit itsekin ehdottaa miehellesi jotain uutta ja jännää, jotain tapaa miten edetä yms. Säilytä positiivinen asenne ja korosta mikä saa sinut "kuumaksi". "Minut saa kuumaksi , jos tehtäisiin näin ja näin, tämä tuntuu todella hyvältä." Tällä tavalla toinenkin on helpompi saada innostumaan asiasta, kun huomaa sinunkin olevan mukana 100%.
Tuosta päästään aasinsiltaa pitkin pieneen kiusoittelemiseen, jota voisi pitää yllä illalla kun miehesi on kotona. Hän tuntee olevansa haluttu ja ihan varmasti haluaa hakeutua lähellesi. Jos hänellä on käsitys: "suutelu johtaa aina seksiin", voit suutelemisen jälkeen todeta, että lisää on luvassa myöhemmin ja täten "vieroittaa" siitä ajatuksesta.
Jossain vaiheessa kuitenkin on hyvä saada kuitenkin käyntiin puhuminen siitä, että haluat enemmän läheisyyttä, mutta toisen syyttelemisellä ja vaatimalla usein tehdään juurikin päinvastoin. Ajaudutaan kauemmas. Kun ilmapiiri on positiivinen ja otetaan asiat positiivisesti esille, tapahtuu usein myös parempia tuloksia.
Ei keppiä, vaan porkkanaa :)
Ei kannata ainakaan sanoa miestäsi tunnemuumioksi, se on loukkaavaa. Eikä hänen nimitellä mitenkään sinua. Hyvä esimerkki negatiivisesta ilmapiiristä on juurikin tämä : "Sanoin miehelle että ehkä kummankin pitää alkaa tekemään semmosta mitä ei halua:
eli miehen pitää antaa mulle läheisyyttä ja mun pitää alkaa enempi ottaan suihin tmv... ". Voisin itse sanoa, että toisesta ihmisestä aistii hyvin helposti onko hän mukana "tunteella" vai velvollisuudesta. Velvollisuus on tylsää, tunne taas linkitetään intohimoon ja hauskaan.
Aloittaja puhuu läheisyydestä ja rakastelusta. Ja tää vastannut puhuu seksistä, joka ei ole tunnesidonnaista, vaan seksin harrastamista aivan sama kenen kanssa. Puhutte aivan eriasioista. Kyllä seksiterapeutit lähes kaikki korostaa läheisyyden lisäämistä, jos seksiä ei ole parisuhteessa.
Jos lähdet kuvittelemaan elämääsi, niin voithan kuvitella elämäsi yksinkin. Mikä tunneläheisyys siinä vallitsee, jos kuvitellaan toisen olevan jotain mitä se ei ole. On aivan eriasia hakea lisäjännitystä toimivaan suhteeseen kuvittelemalla tilalle vaikka Gere tai joku nuori mies vaihteluksi, kuin kuvitella toisen persoona joksikin muuksi, että sitä kestäisi.
Muuten en voi sinuun samaistua, kun ei ole lapsiakaan, jne. Mutta tuttua on tuo läheisyyden puute ollut aiemmissa suhteissa, ja tuo kierre mikä teillä on, kun mies ei saa seksiä, ja on ärtynyt, ja nainen taas ei kiinnostu seksistä, koska ei saa läheisyyttä. Siksi nykyisessä (ja toivottavasti lopullisessa) suhteessani olemmekin todenneet meillä toimivaksi järjestelyn, jossa seksiä on noin kerran viikossa, minun aloitteestani sopivana päivänä, ihan sen takia, että itse en arjen kiireiden keskellä useinkaan seksihaluja löydä itsestäni (ja miehen jatkuva vonkaaminen ärsyttää), ja vasta viikonloppuna päivän-pari levänneenä alan innostua ajatuksesta. Joskus toki arkenakin, jos on ollut leppoisampaa tai muutenvaan jostain kumman syystä sattuu haluttamaan.
Mikäli sattuu semmoinen ajanjakso, ettei seksi kiinnosta, annan sitten suihkussa tms miehelle suuseksiä. Tässä välissä huomautettakoon että en sitäkään tee vasten tahtoani, vaan sen takia että tahdon pitää mieheni seksuaalisesti tyytyväisenä, jolloin hänkin on paremmalla tuulella ja jaksaa mua paremmin halailla ja suukotella! :) Sitäpaitsi monesti käy niin, että kun aloitan suihinotolla, innostun/kiihotun siinä sitten itsekin sen verran että suihkusta siirrytäänkin makuuhuoneen puolelle... ;) Ja kappas, löytyihän ne omat halut sieltä, kun koitti vaan toista alunperin tyydyttää...
Eli käytännössä kaikki seksialoitteet ovat mun tekemiä tässä vaiheessa, ja tämä sopii oikein hyvin! Edellisissä suhteissa miehen jokailtainen seksinvonkaaminen aiheutti sen, ettei mua kiinnostanut seksi enää ollenkaan, ja läheisyys kuoli. Ei halailua, ei suukottelua. Sanoinkin nykyiselle avomiehelle aikoinaan jo alkutaipaleellamme, että jos en saa hellyyttä/läheisyyttä (joka EI johda seksiin!), niin tulen pahantuuliseksi ja silloin mun on vaikeaa innostua seksistä ollenkaan, koska en koe itseäni rakastetuksi. Tämä seksin puute taas aiheuttaa sen, ettei miestä huvita olla lähellä ja helliä, koska kokee sen kiusaamiseksi/härnäämiseksi (kun ei kuitenkaan koskaan saa seksiä). Ja kierre on valmis, kun ei nainen halua mennä miehen lähelle lopulta ollenkaan, koska "se kuitenkin luulee että haluan seksiä".
Summa summarum, ehdota miehellesi, ettei hän tekisi aloitteita hetkeen ollenkaan. Koittaisi olla silti sulle mukava. Saisit aikaa hieman hengähtää ja kerätä ajatuksiasi. Sitten kun sulle sattuu sopiva hetki, kokeile vaikka suuseksin antamista miehellesi. Ja ihan vaan sen takia, että haluat tyydyttää hänet, nähdä ja kuulla kun hän nauttii. Jos samalla huomaat että omatkin halut herää, niin siitä vaan makkarin puolelle sitten! Jos omat halut ei herää, hoida mies suuhoidolla loppuun asti, ja nauti itse siitä että annoit hänelle tyydytystä, hän taatusti arvosti sitä!
Hyvä vastaus!
Erityisesti tämä kappale on hyvä sisäistää: "
Mikäli sattuu semmoinen ajanjakso, ettei seksi kiinnosta, annan sitten suihkussa tms miehelle suuseksiä. Tässä välissä huomautettakoon että en sitäkään tee vasten tahtoani, vaan sen takia että tahdon pitää mieheni seksuaalisesti tyytyväisenä, jolloin hänkin on paremmalla tuulella ja jaksaa mua paremmin halailla ja suukotella! :) Sitäpaitsi monesti käy niin, että kun aloitan suihinotolla, innostun/kiihotun siinä sitten itsekin sen verran että suihkusta siirrytäänkin makuuhuoneen puolelle... ;) Ja kappas, löytyihän ne omat halut sieltä, kun koitti vaan toista alunperin tyydyttää... "
Hänkin on paremmalla tuulella ja jaksaa suukotella ja antaa sitä hellyyttä mitä toinen tarvitsee. Hienoa, että olet huomannut tuon "yhteyden" ja "eron" naisen ja miehen välillä, koska helposti ajaudutaan alkuperäisen kaltaiseen tilanteeseen, jossa kumpikin tekee asioita, jotka toista ärsyttää.
Hienoa!
Mä sanon tähän tämän yhden liike-elämän periaatteen alaisten motivoimisesta. Tämä käy myös ihmissuhteisiin. Näytä päämäärä johon haluat pyrittävän, vedä sitä kohden, kouluta ja opasta sekä inspiroi.
Pakolla, valittamisella, mitätöimisellä ihmistä ei saa tavoittelemaan uutta vaan sillä että näytetään mikä on se mihin halutaan toisen pyrkivän. Tsemppiä. Ota ohjakset positiivisessa hengessä!
Ja vielä palkitse aina positiivisesta muutoksesta vaikka pienestäkin!
Olet saanut hyviä vinkkejä. Ne toimivat varmasti, jos miehesi on kyvykäs ja halukas toimimaan yhdessä, esim. haluaa kuunnella sinua ja keskustella kanssasi vakavasti. Joskun tunnetason ongelmat ovat kuitenkin niin syvällä, että puoliso ei kykene minkäälaiseen asian käsittelyyyn yhdessä. On kyllä puolisoita - miehiä ja naisia, jotka eivät oikeasti tunne mitään. Näitä tunteita ei voi rakastamalla herätellä, silloin kun henkilö ei yksinkertaisesti kykene tuntemaan. Siinä kuluu odotellessa vuodet hukkaan. Mutta jos miehesi kuitenkin on sinua kuunteleva ja muutoin huomioon ottava, kuten voisi päätellä siitä, miten hän suhtautuu lapsiinne, niin valmiudet tilanteen ratkaisuun ovat varasti otolliset. Siten kannattanee jatkaa sopuisin linjoin ja yhdessä keskustellen ongelman ratkaisua. Jos tässä alkaa kestämään vuosia, niin tee omat johtopäätöksesi - ellet halua muumioitua itse.
Tosiaan täysin vailla empatiaa olevia ihmisiä on olemassa. Olet valinnut sitten sellaisen. Ei tunteita voi toiselle opettaa. Ihan oma valinta tossa, että millaista ihmistä etsii. Itse haen tunteellista naista joka on avoin ja jolle läheisyys on tärkeää. Ei kiinnosta pennin vertaa mikä sen titteli on ja onko joku toinen ainoa ihminen maailmassa kelle kelpaisin. Jokainen valitsee puolisonsa joillain kriteereillä. Varmaankin yleisin on joku treffikäyttäytyminen tai vastaava.
Miehesi ei tule muuttumaan varmaankaan, jos on empatiakyvytön. Ei ainakaan jollei itse sitä oikeasti halua. Ja tuosta voi päätellä, ettei halua. Jolloin jää kysymykseksi mitä sä haluat? Voithan koittaa saada miestäsi muuttumaan vaikkapa pariterapialla. Ilman ulkopuolista apua tuskin kuitenkaan miehen mieli ei muutosta tee. Ja oikeastihan en tiedä muuta kuin miten sä koet tilanteen.
"En halua erota, mutta on tosi raastavaa yrittää elää parisuhteessa missä ei ole lämpöä ja läheisyyttä, ja sitten pitäisi muka olla kuin napista painamalla valmis seksiin?"
Sä et voi etkä kykene olemaan miehesi halu. Ainoa ketä voit muuttaa, on sinä itse. Joko valitset tuon elämän tai sitten lähdet etsimään jotain muuta. Voin kuitenkin kertoa, ettei neljän muksun kanssa varmaan sekään tie ole maailman helpointa. Samalla voin kertoa, että luultavasti sun mieles tuosta vaan pahenee ja tulee masennuksia ja muita. Suosittelisin tekemään jotain. Se pariterapia vois olla kokeilemisen arvoinen asia. Erota voi aina senkin jälkeen. En ymmärrä miksi joku haluaa kylmää parisuhdetta ylläpitää? Lapset on huono peruste.
miesystävästä joka ei osaa suudella/halata mutta haluaa seksiä, haluaa ymmärrystä muttei viitsi ymmärtää mua..ja on muutenki jääny vähän lapsen asteelle. ehkä vielä kadun mutta se on sen ajan murhe.
Kiitoksia vastauksista kaikille!
Olemme puhuneet mieheni kanssa asioista, ja hän yrittää muuttua. Hän ei missään nimessä halua eroa, enkä minäkään.
Olemme nyt keksineet tähän ongelmaamme tällaisen keinon, että hän opettelee läheisyyttä ja hellyyttä ilman seksi-taka-ajatuksia. Vaikka se hellyys on hänelle semmoista pakotettua niin hän silti yrittää. Eikä tee seksialotteita.
Minun tehtäväni taas on tehdä niitä seksialotteita sitten kun minusta tuntuu siltä. Minun on muutenkin aina ollut tosi vaikea tehdä alotteita johtuen eräästä traumasta lapsuudessa...mieheni kyllä tietää tästä.
Aion myös alkaa ajattelemaan seksiä enemmän ja haaveilemaan. Alan lukemaan eroottista kirjallisuutta jne. =D katsotaan mitä tästä tulee. Tärkeintä on että mieheni haluaa yrittää. Hän on oikeasti hyvä mies eikä halua olla oikeasti kylmä tai inhottava.
Kyllähän tuosta voisi jaaritella vaikka kuinka paljon, mutta omalta osaltani ainoaksi neuvoksi antaisin juurikin asioista puhumisen. Yllättävän monet asiat elämässä ratkeaa puhumalla ilman että päätyy eroon tai johonkin muuhun ikävään. Jollain tapaa osaan samaistua teihin kumpaankin ja selkeä kommunikaation kuiluhan tuossa on. Tsemppiä kummallekkin oman henkisen hyvinolon etsintään!
hyvä että te jaksatte yritätte vielä itestäni en menis vannomaan että jaksaisin ku mun mies on kanssa tunnemuumio ei anna lämpöä eikä läheisyyttä eikä seksiä ennenku vonkaan tai vihjailen koko päivän ja vihjailuja se ei tajua tai sitten se ei vaan halua tajuta. tiedän että olen läheis riippuvainen ja huomion kipee ja roikun toisessa suunnilleen väkisin mutta mä en jaksa enään roikkua tekis mieli vaan mennä itkien nukkumaan joka ilta niin pääsee paljon helpommalla ( eikä mieheni halua edes huomata sitä kun itken tai kuinka paha olla mulla on oikeesti) tai niin jos ottas ja lähtis vaan käveleen ku meillä ei ole lapsiakaan niin vois päästä paljon helpommalla mutta mä en jaksa ajatella miten masentunut mä oisin sitten taas yksin kokonaan ja enmmän mua sit masentaa se että mieheni masentuu. oon yrittäny puhua mut se menee sitten siihen että se välttelee mun katsetta ja on hiljaa vaan ja mä tiedän että sen entinen suhde ei ole ollut helppo niin sitten mua alkaa kaduttaa kun otin taas jonkun "ikävän" puheen aiheen esille ja lopulta mä taas itken ilman minkään sortin lohdutusta.
oon jo jonkun aikaa miettinyt että pitäskö vaan lähtee ja masentua taas kyllä se masennus joskus taas helpottaa.
mutta tarvitsen apua siinä että miten sen vois hieno tunteisesti sanoa tai tehä?
eka mietin et ois helppoa otan tavarat ja lähden sillä aikaa ku se on töissä mutta mulla ei riitä pokka siihen ja mä haluan sanoa sille ees jotain ennen lähtöä vaikka itkien mutta mitä.
Hei _saas_!!
Juttusi kuulostaa kovin tutulta. Itse saan olla onnellinen siitä että mieheni edes haluaa seksiä kanssani. Sulla taitaa olla tosi paha olla.
Sun jutun kun luin, niin ensimmäisenä tuli mieleen että parempi sun on olla ilman sitä miestä. Sulla on vielä "helppoa" lähtee kun ei oo lapsiakaan. Tai, eihän se siis helppoa ole koskaan kuitenkaan. Mutta ainakaan ei oo lapsia ketkä kärsis erosta.
Mieti kuitenkin suhteen hyviä ja huonoja puolia, kumpia on enemmän? Mieti mitä sinä haluat parisuhteelta. Elä murehdi liikaa sitä miltä miehestäsi tuntuu, tai ota vastuuta siitä että jos miehesi masentuu. Kyllä hänkin selviää, ihan kuten sinäkin.
Voisithan ehdottaa miehellesi pientä taukoa parisuhteesta?? Eihän sen ole pakko heti olla lopullista??
Hommaat oman kämpän ja elelet vähän aikaa sinkkuna. Hetken päästä tulee sitten muuten semmoset rakastuvat tunteet miestä kohtaan, jolloin muistat vaan kaikki ihanat ajat ja hyvät puolet hänestä. Älä anna sen hämätä!! Sulla voi tulla tosi kova ikävä. Mutta sillä hetkellä sun on vaikea muistaa tätä aikaa ja näitä tunteita mitä tällä hetkellä tunnet - millaista on elää kylmässä suhteessa.
Sanot sille miehellesi että tarvit nyt vähän taukoa tästä suhteesta, selität mitä tunnet ja sanot että olet semmoinen ihminen joka tarvitsee läheisyyttä ja huomiota, seksiäkin. Sano että on todella vaikeaa yksin pitää yllä parisuhteen tunnepuolta. Niin minäkin sanoin omalle miehelle. Hän ei kyllä sitä ymmärrä vieläkään että mitä se tarkottaa... Toivottavasti sun miehesi ymmärtää. Sano että et jaksa enää yksipuolisesti roikkua ihmisessä jolta et saa mitään. Tsemppiä!!!
Ei ero ole teille vaihtoehto, koska olette jo ongelman ytimessä. Eropariskunnat eivät edes osaa analysoida aina ongelmaansa. Sinä olet varsin ansiokkaasti hahmottanut ongelmanne rakenteen ja myös miehesi kannalta, mikä on harvinaisehkoa. Nyt olet saanut miehesi mukaan keskusteluun ja yrittämään. Ero ei ole teillä tällä hetkellä edes ajatusvaihtoehto. Työnteko sitävastoin on ja se tulee olemaan kuluttavaakin etenkin miehellesi. Toivon, että hän ottaa parisuhdepuutarhahanskat naulasta ja on valmis upottamaan ne rakkauden ruusun piikkeihin.
Ilman majakoita voi parisuhdemerellä kuitenkin eksyä ja tutkikaa yhdessä materiaaleja. Jatkakaa tuolla asenteella!
Teidän ongelmanne on tosi tyypillinen ja siihen on vastaus! Teillä on varsin tyypilliset tarpeet, jotka eroavat toisistaan ja siksi etenkin miehen on niitä vaikeata tajuta. Hänen tarpeensa kun täyttyvät puoliautomaattisesti (kotityöt on joktap jonkun tehtävä ja seksi on helppo juttu). Vasta nyt, kun hänen tarpeensa lakkasivat täyttymästä, hän havahtui asiaan.
Toivon puheyhteytenne paranevan.
Suosittelen ehdottomasti lukemiseksi:
Ranssi-Matikainen: Paremman avioliiton rakkauspankki
ja
http://www.marriagebuilders.com/graphic/mbi5013_qa.html
Kerro lisää kuulumisia!
No eipä tuossa vielä eroa kannata alkaa ajattelemaan, lähinnä vain muutoksia omaan seksikäyttäytymiseen ja arkirutiineihin.
Meilläkin on suunnilleen samankaltainen ongelma, mies halusi seksiä lähes joka ilta ja minua ei haluttanut kovinkaan usein kun en ollut omasta mielestäni saanut paljoakaan läheisyyttä, joten mies tuli sitten torjutuksi ja läheisyys väheni entisestään jne. kierre oli valmis.
Ongelma ratkesi sitten erään ystävättäreni ehdotuksesta, hän oli ehkä viimeisin henkilö jolta tämän uskoin kuulevani, mutta hän oli ratkaissut oman parisuhteensa ongelmat muuttamalla omia seksirutiinejaan. Käsi ja suuseksillä kun hoitelee miehen pari kolme kertaa viikossa, niin nuo iehen äryneisyys, iltaseksin ainainen aehdottelu ja sitä seuranneet torjunnat jäävät paljon vähemmälle. Kun painostus lakkaa miehen puolelta ja läheisyyttäkin alkaa saamaan, niin ne omat halutkin sitten alkaa pikkuhiljaa palailemaan ja pian sitä on jo itsekin ehdottelemassa pystypanoa keittiössä ennen töihin lähtöä.
no niinhän siinä kävi että muutin takaisin opiskelia asuntoon emme eronneet mutta päädyimme pitkän keskustelun jälkeen kuukauden taukoo suhteessa ja mietimme asioita ja toisillemme esittämiä kysymyksiä vähän aikaa omissa oloissa. onhan se surullista mutta ehkä näin on hyvä vähän aikaa ja katsoo sitten mitä siittä tulee ja päästäänkö takaisin samalle aaltopituudelle. eli nyt pitää vaan elää päivä kerrallaan ja oottaa että kuukausi on mennyt mikä mulle henkilökohtaisesti on hyvin raskasta ku en tiedä mitä mieheni päässä edes liikkuu nytten ja kaiken lisäksi olen niitä ihmisiä kenen pitää saada tietää just nyt heti mutta jospa tästä oppis ees sen pienen kärsivällisyyden jota en ole vielä löytäny itestäni.