Miestään jumaloiva nainen?

On. Tylsää.

Jos mies ei vastaavasti jumaloi naistaan niin kyseessä ei ole silloin tasa-arvoinen suhde ja se pitää lopettaa. Rakkaussuhteessa molempien tulee rakastaa yhtä paljon toisiaan.

asia. Alkaisi varmasti pidemmän päälle ahdistaa ja pahemman kerran. Tahdon naisen, joka rakastaa samalla mitalla kuin minä häntä.

... ei ole olemassa. Palvova nainen haluaa omistaa palvontansa kohteen ja pyrkii hallitsemaan tätä palvonnallaan. Se alkaa ahdistamaan aika pian normaalia luolamiestä. Palvontakin loppuu, kun nainen huomaa, ettei se tehoa pidemmän päälle. Yhden illan jutuissa se on kieltämättä aika mukava illuusio.

Mietippä Xisse, miksi haluaisit palvoa miestä? Oletko varma, että sinulla ei ole mitään taka-ajatusta?

Me miehet haluamme hyväksyntää ja edes hitusen kunnioitusta, ei palvontaa.

Jos oikeasti palvoisit minua sellaisena kuin olen, niin totta kai tykkäisin. Sen sijaan, jos palvoisit jotain ihannekuvaa minusta, ja toivoisit minun muuttuvan yhä enemmän ihannekuvasi kaltaiseksi, niin se ei olisi ihan niin kivaa...

Minä haluan myös kohdella miestä mahdollisimman hyvin. Olenkohan jotenkin vanhanaikainen kun ajattelen että naisen täytyy arvostaa ja kunnioittaa miestä... Minun "hyysäämiseni" on lähes pyyteetöntä, en odota miehen muuttuvan. Minulle riittää että mies rakastaa minua, kunnioittaa mielipiteitäni ja on ylpeä siitä että on minun kanssa.
Määräilystä tai käskyttämisestä en kuitenkaan tykkää. Haaste onkin löytää mies jossa on jotain arvostettavaa, joka ei ole tossukka ja kuitenkin uskollinen.

Minä kyllä jumaloin miestäni. Hän on komein, seksikäin, ihanin, kiltein, jämäkin, huumorintajuisin..you named..mies mitä maa päällään voi kantaa..ja ennen kaikkea, hän jumaloi minua :) Joten miksi en antaisi hänelle parasta itsestäni? Hyvää ruokaa, paljon rakkautta, hyvää seksiä, hymyilevää itsestään huolehtivaa ja laitettua vaimoa vastassa töistä tullessa, olutta jääkaapissa, selän pesu seuraa ja tarvittaessa niska hieronta? Miksi ihmeessä en antaisi? Antaahan hänkin minulle niin paljon esim. suklaalevy pöydällä odottamassa ilman mitään selkeää syytä, tuo kukkapaketin, hieroo kipeän selkäni, silittää ja paijailee, rakastaa ja rakastelee, lempi siideri kylmässä jne....näillä on menty jo vuosia ja tämä on ihanaa.
Kun vertaa aiempaan avioliittooni jossa minä olin vain välttämätön paha, tyyppi joka tekee ruokaa ja joka joskus avaa haaransa, on tämä toinen mahdollisuuteni ollut luksusta..

Palvois vaan joskus joku muukin kuin koira.

Mä jäin tota miettimään siinä, että tottakai rakastavassa parisuhteessa halutaan sille toiselle parasta, kaikilla saroilla. Ihan jo senkin takia, että kun toisella on huono olla tai surullinen, niin itsekin on. Silloinhan tietenkin halutaan ainoastaan sitä parasta omalle kumppanilleen. Se on siis ihan normaalia. Jumalointi kalskahtaa taas mun korvaan juuri sellaiselta överiltä. Eli mitä tämä "liiallinen" palvonta on ja miten se eroaa normaalista parisuhtesta, jossa huomioidaan toinen osapuoli ja tätä rakastetaan? Ensimmäisenä tulee jumaloinnista ja liiallisuudesta tulee mieleen se, että se vastapuoli ei taas haluaisi huomioida tätä, joka jumaloi.