miten tästä eteenpäin ?

Tilanne on sama kuin monella muulla ja neuvoja tarvitaan niiltä jotka tietävät miten nämä asiat tulisi hoitaa. Eli, avioero on tulossa. Mitä pitäisi tehdä ihan ensimmäiseksi ? Lapsi on ja velka kämpästä jonka lainalyhennykset on minun maksamia. Laina on minun nimissä ja mieheni on osavastuullisena. Tämä on hänen ensiasunto ja minun toinen, hankittu jo kun olimme naimisissa. Miten ositussopimus tulisi tehdä tässä tapauksessa ettei tule yllätyksiä verottajalta tai vast. Kämpän arvo on noussut jonkin verran siitä kun se on ostettu. Ajatus oli että jäisin tähän.
Olen aina maksanut kaiken asumisen ja hän on osallistunut sitten myöhemmin muihin kuluihin. Lapsen suhteen olemme asiasta samaa mieltä että yhteishuoltajuus on kohdallaan. Tämän voi kuulema sopia ilman virannomaisia ja tietenkin kirjallisena. Entäs elatusmaksu jos huoltajuus on sovittu 50/50 ? Mieheni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Rahasta en halua riidellä ja olemme tähänkin asti saatu nämä asiat sovittua ilman riitoja. Eli, kysymyksiä on monia ja ehkä hieman hömppiä mutta en halua tyriä vain sen takia että olen tietämätön. Kiitos etukäteen !
62997
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Elän ns. uusio perheessä ja sen myötä hieman naisnäkökulmaa asiaan koskien lasta.

Ensinnäkin elämäntilanteet muuttuu. Vaikka nyt sopisitte asiat yhteisymmärryksessä, voi se alkaa rakoilla, kun solmitte mahdolliset uudet parisuhteenne puolin ja toisin. Nyt kummallakin on ajatukset varmasti sekaisin ja haluaisi päästä helpoimmalla/vähällä ja liian tarkalla miettimisellä; mutta se kuitenkin kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Se on lapsenkin paras.

50/50 huoltajuuteen on kaiketi vaihtoehtoja. Toinen on kuitenkin se lähi ja toinen etävanhempi. Lähi saa elatusmaksut omalle tililleen ja saapi käyttää ne, miten haluaa, vaikka omaan hyvinvointiin, jos niikseen on. Tosin lapsen parhaaksi ne kuitenkin on tarkoitettu, mutta ei niistä vaadita tositteita, mitä lähi on ja millä hinnalla hankkinut lapselle. Se voi aiheuttaa ristiriitoja tulevaisuudessa, kun toinen (etä) maksavana vanhempana olettaa, että lähi on ostanut riittävästi vuodenaikaan nähden esim. kunnollista vaatetta, harrastusvälineitä ym.(Luistimet, sukset, polkupyörät tms.) Mahdolliset lääkäri, silmälasi yms. hoitokulut? Etälle saattaa tulla ajatuksia, että minä maksan, mutta lapselta puuttuu sitä ja tätä...miksi lähi ei hanki?

Entä lomat. Kuka maksaa kalleimmat lomamatkat, lapsen leirit, harrastusmatkat yms. Ja tietty kuka hakee ja tuo lähi/etä-välimatkan? Vai uhrautuuko vain toinen, kuten mieheni kuskaa lapsiaan lähi-ex:älle ja sieltä meille, lasten kavereille yms. kun lähillä ei ole autoa; tosin hänen miesystävällään on...

Onko lapset, joka toisen viikon tai viikonlopun toisen luona ja sitten toisen. Esim. parilliset viikot toisella tai viikonloput ja lähillä esim. kouluviikot ja ehkä sovittu ilta viikonlopun lisäksi etällä. Joku järjestys on sovittava paperille. Kaikki lapsen vanhempien loma-ajankohdat kannattaa sopia paperille. Eli miten menetellään tasapuolisesti. Esim. vuoro vuosina joulut, uudet vuodet, isän/äitienpäivät(huom: mummot ja papat),pääsiäiset yms. ajankohdat. Entä synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, kenen luona ja kuka kustantaa? Muutoin käy niin, että usein se lähi yrittää määrätä näistä, miten haluaa ja etä saa sen takia kokea epäreiluutta. Yleensä on kiva viettää lapsen kanssa juhla-aikoja. Tasapuolisuutta kummallekkin.

Yhteishuoltajuus on järkevää, silloin kummallakin on oikeus tietää lapsen asioista. Riippuu lapsenne iästä ja myös omasta tilanteestanne(esim. työasiat) millaisen sopimuksen teette, mutta suosittelisin , että asiat tarkistetaan määrä vuosien kuluttua. (Merkitkää tarkistuksesta sopimisesta ekaan sopimukseen!)Tarkoitan, että jos lapsi on nyt esim. 3-vuotias, sopimusta tarkistetaan esim. 3:en vuoden kuluttua, ennen koulun aloittamista. Kuka vie tuo, ja lapsen kulut ja tarpeet muuttuu.

Vanhempana lapsi tarvitsee enemmän elatukseen, kun tulee ehkä säännöllisiä harrastuksia, opiskeluun kuluu enemmän ym. nuoren tarvitsemaan elämiseen. Kännykät, tietokoneet jne.

Raha on aina se josta riidellään, usko pois. Etää kohtaan olisi reilua, jos hän esim. ostaa lapselle polkupyörän, lähi ilmoittaisi, että sen voisi vähentää elareista. Tai siirtäkää lapsilisät lapselle avatulle tilille ja hankkikaa sieltä suuremmat hankinnat, kuten polkupyörä. Jos myytte sen, laittakaa raha lapsen tilille. Yrittäkää olla reiluja vanhempia toisianne ja lastanne kohtaan.

Olen kuullut onnistuneista 50/50 suhteista, jolloin elareita ei tarvita, koska lapsi on vuoroviikoina toisen luona ja päinvastoin. Silloin vaate yms. hankinnoista on sovittava, miten ne kustannetaan. Avataanko tili, jonne vanhemmat laittaa rahaa sovitun summan ja sieltä nostetaan rahaa lapsen tarpeiden mukaan. Yleensä ruoka ja asumiskustannukset taitavat mennä samoihin ja kannattaako niistä kinata?

Muistakaa, että jos toinen on etä ja maksaa elarit ja hän hankkii esim uuden kodin, on hänenkin hankittava asumiseen/lapsen kanssa elämiseen tarvikkeita, joten kannattaa huomioida tämä seikka jotenkin elatusmaksuissa. Tarkoitan sitä, että monesti olen kuullut etän maksavan suuret elarit lapsen harrastuskuluja(lautailu hissiliput tms.) kesälomamatkoja, joita ei mahdollisesti lähin kanssa tehdä. Lomailu on aika hinnaksta. Eli elarien lisäksi tämä etä osallistuu elatukseen myös muulla tavoin kustannuksiin osallistuen.

Huomioikaa loma-ajankohdat. Jos lapsi on esim. 4 viikkoa etällä, vaatiiko lähi tältä ajalta elareita, jolloin ei osallistu lapsen kuluihin? Minusta kohtuutonta, mutta kaiketi lain mukaan lähille pitäisi maksaa myös silloin, kun lapsi on pidemmän ajan etällä. Mieheni maksaa lähille, vaikka vanhin lapsista on lähes koko kesän meillä yötä päivää, paitsi lähin viikonloput, mutta joskus lapsi haluaa olla myös silloin meillä. Tämä on jo saavutettujen etujen kiinnipitämistä lähiltä, jossa lähillä ei järjen häivää. Me elätämme lapsen ja lähi saa siitä elarit??! Ostamme vaatteita, käymme kylpylöissä, huvipuistoissa, laivalla ja lähi saattaa vielä(jos viitsii) lapsen kerran vuodessa sirkus-Finlandiaan. No, me pidämme lapsesta ja haluamme jakaa kokemuksia hänen kanssaan, mutta olisi kiva, jos lähi joustaisi elatusmaksuissa kohtuuden rajoissa.

Asunnon ja omaisuuden osituksen suhteen kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen(jos ilmainen tai kohtuuhintainen esim. pankkisuhteiden myötä). Miettikää ositusta mielessänne. Jos toinen jää yhteiseen kotiin, pitää toisen hankkia paljon uutta tavaraa/laitetta uuteen kotiin. Ottakaa periaate sulle tuo, mulle tämä. Se minkä kumpikin haluaisi, laittakaa omaan ihan listaan, jota sitten pohditte, miten pääsisitte sopuun tai onko toinen valmis ostamaan sen.. vaikeaa, vaikeaa.

Harkitkaa asioita mahdollisimman valmiiksi, ennen kuin menette tekemään mitään sopimuksia paperille. Ja ainahan voi sopimuksista joustaa, jos kummallekkin sopii, mutta onpa paperilla asiat, jos jostain syystä asiat mutkistuisi tulevaisuudessa.

Äänestä
  • Olet selvästi pohtinut asioita, mutta mulla "putkiaivon" lähestyminen asiaan.

    1. jätät/jätätte avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Ensin 1. vaihe, josta alkaa harkinta-aika, 6 kk tästä voi jättää 2. vaiheen ... minkä jälkeen KäO tuomitsee teidät avioeroon. Kakkos vaihetta aikaa hakea 6 kk harkinta-ajan päätyttyä, sen jälkeen koko prosessi raukeaa ilman kummempia ilmoituksia.

    2. Voitte sopia keskenänne lasten elatuksesta ja tapaamisesta (ilman "sossua"). Jos näin, liitätte sopimuksen vahvistettavaksi kakksovaiheen erohakakemukseen. Yleensä nämä sovitaan eron jälkeen lastenvalvojalla, hän vahvistaa ja tarvittaessa sovittelee kanssanne ... lastenvalvoja ei mihinkään voi "pakottaa". Ellei sopua synny, niin sitten mennään oikeuteen ... välttäkää tätä loppuun saakka, laiha sopu lihavaa riitaa parempi (mutta, alistua ei tarvitse ja kohtuuttomuuksiin ei pakko suostua ... kenenkään). Meillä lastenvalvoja ei muuten suosittanut määräaikaista sopimusta ... kerron perustelut kun muistan.

    3. Teette osituksen (voidaan tehdä vaikka aikaisemminkin), missä jaatte omaisuutenne tasan (oletan, ettei teillä ole avioehtoa). Periaate pitäisi olla ettei kukaan "hyödy" erossa ... mutta usein mielipidekysymys eron tuoksinnassa. Tästä todella paljon luettavaa tuolla http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000003010525
    Ositussopimuksessa kannattaa harkita lainoppineen apua tai palveluita (vaikka kunnan oikeusaputoimistosta) ... mutta laki EI velvoita tekemään ositusta aivan kuten yhdessä sovitte, ja ellei sopua synny niin sitten pykälistä kyllä löytyy miten homma menee.

    ja lopuksi (vai olisiko pitänyt laittaa ensimmäiseksi) ... muistakaa aina lasten etu, hänellä oikeus molempiin vanhempiin. Koettakaa olla katkeroitumatta, ja vaikka siltä välillä tuntuu sitä ei lapsiin pidä kohdistaa.

    Äänestä

Siitä ei ole huola. Asia selvitettiin perin pohjin vuosi sitten. Normaalissa osituksessa voi vaikka koko omaisuus jäädä toiselle osapuolelle, eikä lahjavero pääse iskemään.

Verottajan neuvonnassa tuo asia valehdellaan. Kysy, minkä lain mukaan verottavat. Pian soittaa verottajan juristi ja esittää lahjaverolakia. Ei onnistu. Kyllä sen myöntää tuo juristikin - ketään kun ei ole verotettu. Viimeistään valituksessa verotus kaatuu.

Äänestä

Mulla yksi malli tapaamissopimukseen ja osituksesta. Heitä viestiä jos tuntuu että niille käyttöä... [email protected]

Äänestä

Pääasia on pitää yllä valtava fyysinen kunto, juokse hoikistu ja ihaile itseäsi!!!!Älä juo!!!Ero on KAMALAA!!! Siihen voi vain tottua tai tottua vähän vähemmän!Ei oo keinoja!!Pitää vaan elää: nyt on jo se tilanne että ex vaimo haluaa kaikinkeinoin mut taas, mut mä kävin niin rajun koulun itseni kanssa,etten ottais häntä enää mistään hinnasta!!Sut ottaisin näkemättä!!!!Unohtaisit menneet ja...

Äänestä

Avioero.

Jos olette avioliitossa, niin on aivan sama kuka on maksanut ja mitä, sekä kenen nimissä mikäkin on.
Kaikki arvioidaan: Asunto, varat, velat, sekä muu omaisuus. Eli, jos omaisuutenne on esim 200 000 euroa, niin kumpikin saa omaisuutta 100 000 eurolla. Jos sinä saat esimerkisksi asunnon, jonka arvo on 105 000 euroa, niin puolisollesi jäisi vain 95 000 euron edestä, eli sinun olisi annettava hänelle ns tasinkoa 5000 euroa, jos ette asiaa muuten sovi.
Ikävä kyllä, erossa kaikki on "matemaattista", mutta onneksi ei sentään lapset.
Asunto yleensä jää sitä eniten tarvitsevalle. Jos lapsi jää sinun luokse, niin katsotaan siinä tapauksessa, että sinä ja lapsesi tarvitsevat asunnon ensisijaisesti.
Ei muuta kuin voimia sinulle, avioero on raskas prosessi, vaikka en itse ole sitä käynyt läpi, mutta liki seuranneena ja neuvottelevana avustajana voin näin todeta.

Yritä jaksaa ja muistakaa: SÄÄSTÄKÄÄ LAPSI RIIDOILTA, vie vaikka ystävälle tai mummille hoitoon kun neuvottelette omaisuudestanne.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pian entinen vaimo kirjoitti:

Tilanne on sama kuin monella muulla ja neuvoja tarvitaan niiltä jotka tietävät miten nämä asiat tulisi hoitaa. Eli, avioero on tulossa. Mitä pitäisi tehdä ihan ensimmäiseksi ? Lapsi on ja velka kämpästä jonka lainalyhennykset on minun maksamia. Laina on minun nimissä ja mieheni on osavastuullisena. Tämä on hänen ensiasunto ja minun toinen, hankittu jo kun olimme naimisissa. Miten ositussopimus tulisi tehdä tässä tapauksessa ettei tule yllätyksiä verottajalta tai vast. Kämpän arvo on noussut jonkin verran siitä kun se on ostettu. Ajatus oli että jäisin tähän.
Olen aina maksanut kaiken asumisen ja hän on osallistunut sitten myöhemmin muihin kuluihin. Lapsen suhteen olemme asiasta samaa mieltä että yhteishuoltajuus on kohdallaan. Tämän voi kuulema sopia ilman virannomaisia ja tietenkin kirjallisena. Entäs elatusmaksu jos huoltajuus on sovittu 50/50 ? Mieheni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Rahasta en halua riidellä ja olemme tähänkin asti saatu nämä asiat sovittua ilman riitoja. Eli, kysymyksiä on monia ja ehkä hieman hömppiä mutta en halua tyriä vain sen takia että olen tietämätön. Kiitos etukäteen !

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu