Olemme aloittaneet noin pari kk sitten seurustelun.
Miehellä on kaksi lasta edellisestä avoliitostaan Ja hän on näitä "joka toinen vkonloppu isiä".
Hyväksyn ilman muuta miehen lapset, ovathan ne osa häntä.
Mutta asiaan liittyy jo nyt kaikenlaista enkä tiedä miten tässä tulee käymään.
Heidän erostaan on noin vuosi.
Exä soittelee jatkuvasti, milloin asiasta milloin vaan haukkuakseen miestä. Ajankohdat ovat varhain aamulla tai yöllä..
Ja voi kristus kun exä sai tietää, että miehellä on suhteen poikanen, niin osani sain myös minä.
Tiesi minut, muttei tunne. Väitti tosin tietävänsä miten huono olen ja etten saisi olla koskaan paikalla kun lapset ovat miehen luona.
No olen ajatellut ajan kulua. Jospa joskus tilanne muuttuisi..
Nyt on taas edessä se viikonloppu.
Toisaalta on hyvä, että lapset saavat olla isänsä luona, ilman, että siinä pyörii heille täysin tuntematon nainen.
Mies pyysi viettämään heidän kanssaan aikaa, mutta myönnän, että se ex emäntä suorastaan pelottaa. Ja en halua sitä, että miehelle tulisi tapaamisista ongelma minun takia.
Sekin, että mies on heti auttamassa milloin missäkin asiassa exäänsä. Siis asioissa, jotka eivät koske lapsia ollenkaan. Minä en exääni auttaisi jonkun hyllyn kasaamisessa, auton tulppien vaihdossa jne jne.
Tämä nainen ei ole mikään avuton ja miehiä vaihtuu samaa rataa kun vaihtaa alkkareitaan..miksi ne miehet eivät tee noita hommia??
Nämä kaksi kuitenkin riitelevät kuin ainakin pariskunta konsanaan.
Herää siis kysymys, onko suhde sittenkään ohi??
Kysyin asiasta ja ohi kuulemma on. Mies ei vaan jaksa jankutusta kuunnella vai käy auttamassa..tai mitä lie.
En haluaisi epäillä enkä alkaa kertomaan miten toivoisin meidän suhteen olevan.
Eli kertokaas mulle miten edetä:
1) Sanonko mitä haluan, ihan suoraan
2) Ja jos nyt ei lapsen päätä olla repimässä, niin tämän miehen ei tarvitse juosta joka asiaan jeesaamaan.
3) Että noi puhelinsoitot oikeesti alkaa häiritsemään. (mies on hieman hajamielinen ja ei muista laittaa puhelinta äänettömälle) vai onko tarkotus tehdä minusta mustasukkainen..mitä tietyssä määrin olen jo:/
Tiedän, että molemmilla on elettyä elämää takana. Mutta milloin voi alkaa vaatia, että joko panostaa meihin ja jättää exänsä hieman pienemmälle huomiolle?
Miestä ei pahemmin kiinosta mitä teen sillä välin kun lapset ovat siellä. Koska tietää, etten juuri mitään.
Helppo pirauttaa sunnuntaina ja pyytää käymään.
En tiedä..olen ihan lukossa kaiken kanssa.
Mies on aivan ihana ja tulemme toimeen erittäin hyvin. Ja aikaisempaa tuntemistakin on takana ennen tätä seurustelua.
Sanonko sunnuntaina, että voi, nyt ei käy. On puutarhahommia jne..
No joo..ei hyvä idea. Mutta ottaa se kupoliin kun ei voidä nähdä exänsä takia.
Neuvoja hyvät ihmiset!
Miehellä on kaksi lasta edellisestä avoliitostaan Ja hän on näitä "joka toinen vkonloppu isiä".
Hyväksyn ilman muuta miehen lapset, ovathan ne osa häntä.
Mutta asiaan liittyy jo nyt kaikenlaista enkä tiedä miten tässä tulee käymään.
Heidän erostaan on noin vuosi.
Exä soittelee jatkuvasti, milloin asiasta milloin vaan haukkuakseen miestä. Ajankohdat ovat varhain aamulla tai yöllä..
Ja voi kristus kun exä sai tietää, että miehellä on suhteen poikanen, niin osani sain myös minä.
Tiesi minut, muttei tunne. Väitti tosin tietävänsä miten huono olen ja etten saisi olla koskaan paikalla kun lapset ovat miehen luona.
No olen ajatellut ajan kulua. Jospa joskus tilanne muuttuisi..
Nyt on taas edessä se viikonloppu.
Toisaalta on hyvä, että lapset saavat olla isänsä luona, ilman, että siinä pyörii heille täysin tuntematon nainen.
Mies pyysi viettämään heidän kanssaan aikaa, mutta myönnän, että se ex emäntä suorastaan pelottaa. Ja en halua sitä, että miehelle tulisi tapaamisista ongelma minun takia.
Sekin, että mies on heti auttamassa milloin missäkin asiassa exäänsä. Siis asioissa, jotka eivät koske lapsia ollenkaan. Minä en exääni auttaisi jonkun hyllyn kasaamisessa, auton tulppien vaihdossa jne jne.
Tämä nainen ei ole mikään avuton ja miehiä vaihtuu samaa rataa kun vaihtaa alkkareitaan..miksi ne miehet eivät tee noita hommia??
Nämä kaksi kuitenkin riitelevät kuin ainakin pariskunta konsanaan.
Herää siis kysymys, onko suhde sittenkään ohi??
Kysyin asiasta ja ohi kuulemma on. Mies ei vaan jaksa jankutusta kuunnella vai käy auttamassa..tai mitä lie.
En haluaisi epäillä enkä alkaa kertomaan miten toivoisin meidän suhteen olevan.
Eli kertokaas mulle miten edetä:
1) Sanonko mitä haluan, ihan suoraan
2) Ja jos nyt ei lapsen päätä olla repimässä, niin tämän miehen ei tarvitse juosta joka asiaan jeesaamaan.
3) Että noi puhelinsoitot oikeesti alkaa häiritsemään. (mies on hieman hajamielinen ja ei muista laittaa puhelinta äänettömälle) vai onko tarkotus tehdä minusta mustasukkainen..mitä tietyssä määrin olen jo:/
Tiedän, että molemmilla on elettyä elämää takana. Mutta milloin voi alkaa vaatia, että joko panostaa meihin ja jättää exänsä hieman pienemmälle huomiolle?
Miestä ei pahemmin kiinosta mitä teen sillä välin kun lapset ovat siellä. Koska tietää, etten juuri mitään.
Helppo pirauttaa sunnuntaina ja pyytää käymään.
En tiedä..olen ihan lukossa kaiken kanssa.
Mies on aivan ihana ja tulemme toimeen erittäin hyvin. Ja aikaisempaa tuntemistakin on takana ennen tätä seurustelua.
Sanonko sunnuntaina, että voi, nyt ei käy. On puutarhahommia jne..
No joo..ei hyvä idea. Mutta ottaa se kupoliin kun ei voidä nähdä exänsä takia.
Neuvoja hyvät ihmiset!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etsi vapaa, lapseton mies. Noista riitaisista perheellisistä ei ole mitään muuta kuin harmia ja varsinkin vielä noin hullusta ex-akasta. Häivy hyvän sään aikana, siinä sulle neuvo!
Niin neuvohan se tuokin. Ihan ok.
Mutta, tosiasia on se, että kolme nelikymppiset ovat jo ties kuin monella kierroksella.
Tässä iässä suurimmalla osalla on lapsia.
Pidän lapsista. Mutta onko se ratkaisu kaikkeen, että eti uusi?
Ongelmia tässä aiheuttaa kuitenkin exänsä. Ja joku ratkaisu pitää löytyä ja sen ratkaisun pitää löytää tämä mies, en minä.
Kysyin neuvoja, mut päivän henki on se, että jätä, eti uusi.
Ja näitä "täydellisiä" miehiä istuu joka oksalla, lapsettomana tietty:)) ja naisia miehille.
En usko, että ainoa olen ongelmani kanssa. Tähän ei vaan kukaan varmaankaan osaa löytää mitään mikä auttaisi.
Mies kertoi, että pari edellistä seurustelusuhdetta on kaatunut tähän exänsä touhuun. Ja en ihmettele yhtään. En halua luovuttaa! Mietin vaan keinoja miten mies, minä ja exä saataisiin asiat järjestykseen.
Tai edes minä ja mies..
Se nainen tulee olemaan aina teidän riesa. Teet siis valinnan ja päätät kestää elämäntilanteen jota vahvasti manipuloi ex. Silloin aikuinen ihminen osaa asettaa rajat ja vaatia itselleen tilaa. Ole jämäkkä ja sano mitä haluat. Valmistaudu siihen, ettet seuraavien vuosien aikana tule elämään kuin pieniä onnen hetkiä jos niitäkään. Mutta sinähän et ole luovuttaja joten onnea valitsemallasi tiellä.
Niin ota huumorilla se koko ex ämmä ja lyö luu kurkkuun sille. Pystyisiköhän se nössö äijäsi jäämään niin ikään kuin taka- alalle ja ottaisit johtajan roolin? Ex ämmä kun ruikuttaa niin olisit vastaamassa puhelimeen jotta tarvitseeko hän ilmaista terapiaa jota sinä voit antaa. Sanot hänelle että sinulla on aikaa auttaa ongelmissa jos mielenterveys alkaa pettään. Jos miestä et halua jättää niin mene ongelmia päin, siis et pakene vaan puske vastaan. Tiettyä huumorintajua kuitenkin siinä vaaditaan.
Minä ottaisin sinuna ohjat käteen ja alkaisin määrään määrätietoisesti muttei kuitenkaan raakasti. Se tietty taakka tulee harteille jos ottaa ihmisen jolla on lapsia ja edellinen elämä eikä sille voi mitään. Helppoahan elämä ei olisi kuitenkaan välttämättä sellaisenkaan kanssa jolla ei ole "rasitteita" jäänyt edellisestä elämästään. Huono säkä kuitenkin jos mielityttisi exä hluaa riippua kaikin keinoin siitä ressukasta jollekka on onnistunut siittämään lapsia eikä kuitenkaan ole osannut tai halunnut suhdettaan hoitaa. Naisen on niin helppo ottaa ero ja saa vuoden varmasti lapset ja kaikki rahalliset edut kun yhteiskunta oikein paapoo ämmiä vaikka he millä keinoilla juonittelisivat itsensä paksuksi ja kaikki vika on miehessä jos ämmällä ei sukset luista.
mielestäni teillä on terve suhteen alku,uskalla liittyä miehesi ja lasten seuraan,älä välitä miehesi exästä,se on heidän yhteinen ongelma,joka heidän täytyy selvittää keskenään,nuo haukkumis ja muut asia puhelut on tuhoisia,voisitko pyytää miestäsi olla vastaamasta niihin jos arvostaa sinua edes vähän,miehesi exän tarkotus on erottaa teidät ja älä sen anna olla syy suhteen lopetukseen jos todella haluat tulevaisuuden tämän miehen kanssa,ajattele asia toisin päin,jos sinä näkisit miestäsi vain joka toinen viikonloppu ,olisiko sinulla ikävä,se on hänen ja lasten ainut aika olla yhdessä.jos lapset ovat pieniä kommunikointi sujuu vain vanhempien kautta joten tekemisissä puhelimitse ollaan jatkossakin paljon,aikanaan kun lapset kasvavat yhteys exän kanssa vähenee,usko kun miehesi sanoo ettei halua exää,lasten takia on pakko olla jonkin laisessa väleissä,ja erosta on vähän aikaa,ehkä miehesi ja sen ex ovat uudessa tilanteessa johon täytyy vaan oppia suhtautumaan terveesti,kun pari eroaa täytyy myös pystyä sietämään exän tuleva kumppani ja jakaa lapset myös uuden ihmisen kanssa,siihen eronneeseen ydinperheeseen on tullut uusi ihminen, hankala kertoa ja hankala ajatella kys.asiaa.itse olen tässä tilanteessa ollut jo vähän aikaa. Vaadi teille yhteistä aikaa miehesi kanssa ja liity välillä lasten ja miehesi seuraan,mutta anna isän ja lapsien touhata myös yhdessä.elämä ei ole helppoa kun exä on kuvioissa,aika on ainut mikä näyttää onko kaikki sen arvoista että kannattaa jäädä tähän suhteeseen,mutta onhan tässä aikaa mihin kiire koko elämä edessä, elämän pituudesta ei vain ole tietoa...ironista!
ja olet jo kolmas? eikös se jo kerro jotain?
kirjoitustasi! Opettele käyttämään pistettä ja kappalejakoa. Ja pisteen, pilkun, kysymysmerkin, huutomerkin jne jälkeen tulee aina välilyönti.
hmmm.... Sinuna olisin sinä .... kerro kuinka tunnet ja mitä olet... sulla ei ymmärtääkseni lapsia ollut joten se on sinä joka joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen - hyväksymään lapset ja exän elämään - ei ollut sinun valinta saada ja hankkia niitä lapsia ja eikä sinun valinta että on ex hänellä
mutta tilanteeseen pitäisi osata sopeutua kun ja jos tykkää .....ja toki haluais hyväksyä myös lapset - ne tulee olemaan osa elämää aina ja ex myös... lapset menee ripille / armeijaan / naimisiin.... väkisin tuutte kasvotusten kohtaamaan....
en halua tällä pelotella - itse olen vuoden ollu suhteessa jossa lapset on jo isoja ja muuttaneet pois, mutta on yhteishuoltajuus koirasta joka toinen viikko... että riittää yhdestä koirastakin jo asiaa soittaa melkein joka ilta......
mutta... olen ajatellu... se on sen elämää ollu ja raja siinä on ollut - hän itse pitää sen... ex ei tule taloon tai lähelle.. koira haetaan ja palautetaan that's it - ei muuhun tarvii puuttua ! !
vähä vois vinkkasta että josko ex alkaisi elää ihan ikiomaa elämää ja te omaanne......tiet ristiää kuitenkin ja siinä tarvii ymmärrystä paljonkin niinä hetkinä......
Tuo seurusteluaika on juuri sitä varten jossa tutustutaan toiseen ja sen perusteella tehdään tulevaisuuden suunnitelmia.
Sinä olet hyvin vahvasti huomaamassa että miehesi haluaa/tarvisee/jopa vaatii entisen vaimonsa yhteydenpitoa. Ellei näin olisi hänellä on miljoona keinoa lopettaa vaimonsa läheisyyteen vaativat yhteydenpidot, ja keskittäytyä vain lapsiinsa niinä harvoina viikonloppuina jolloin haluaa/saa olla heidän kanssaan.
Tuo aivan ihana miehesi näyttää olevan niitä miehiä jotka ponkittävät itsetuntoaan mitä useimmat naiset hänelle soittelevat,olkoonkin että he/hän on X.
Sinä voit ja tuletkin nalkuttamaan ja hermoilemaan tuon asian kanssa. Tietenkin sinulla on oikeus siihen mutta saat huomata että se täysin yhtä tyhjän kanssa. Nainen ja lapset tulevat olemaan läheinen osa miehen elämää seuraavat vähintään 16 vuotta.
Haluatko sinä tuollaisen aviomiesehdokkaan?