Ajattelinpa tääältä kysellä apua/mielipiteitä mun ongelmaan. Olen toki kaikille jo tästä puhunut mutta jos tulisi uusia mielipiteitä asiaan. Eli, asutaan mieheni kanssa yhdessä ja meillä on pieni poika. Mun miehellä on edellisestä suhteesta koira, isokoinen sellainen. Välillä koira on mun miehen entisen tyttöystävän luona hoidossa. Mulla on todettu eläin ja pölyallergia. Ei siis kuitenkaan mitään koivu tai kasviallergiaa. Mulla on allergia pahentunut kaikkia kohtaan tässä vuosien varrella ja ennen en ollut niin allerginen tälle koiralle. Nyt kuitenkin oireet on alkanu olemaan todella pahat. Ahdistaa, tukossa olen aina, ja niin pahaksi mennyt että poskiontelontulehduskin tuli. Mieshän ei halua luopua koirasta ja ymmärrän hyvin. Mutta en mäkään halua jatkuvasti elää tukkosena kun vielä pieni lapsi hoidettavana niin en halua olla jatkuvassa allergiatilassa. Oon yrittänyt esittää asian että jos koira olisi esim joka toinen viikonloppu tai jotain sellasta mutta ei. Ja meidän poika ei pääse kunnolla konttailemaan kun pitää varoo että sitä 3 kertaa suurempi koira ei satuta kun esim innostuu jostain!
Pattitilanne ja mä alan olemaan aivan kyllästynyt tähän allergiaan. Rahaa menny ties miten paljon kun testaillu eri lääkkeitä jotka ei vaan tehoa. :(
Pattitilanne ja mä alan olemaan aivan kyllästynyt tähän allergiaan. Rahaa menny ties miten paljon kun testaillu eri lääkkeitä jotka ei vaan tehoa. :(
Vastaukset 28
Vanhimmat
Muuta pois, eti mies joka välittää enemmän susta ku jostain elukasta.
Jos et saa lääkäriltä apua allergioihisi niin käypä hyvällä homeopaatilla, luontaishoitopuolen lääkärillä. Monelta ovat vaivat loppuneet kokonaan.
Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin poismuutto. Terveydellä ei saa koskaan leikkiä!
Tutullani on koira-allergia ja koira ja selviää allergiaoireiden kanssa päivittäisillä antihistamiineilla. Oikeasti väsyttämättömiä saa reseptillä apteekista. Tiedä sitten kuinka järkevää se on...
Voisi pakata kamansa ja muuttaa omaan asuntoon koiransa kanssa.
Koira tarvitsee isäntäänsä ja isäntä koiraansa. Se ystävyys on parasta mitä ihmiselle voi sattua, ikinä.
Voitte sitten sopia lapsen visiiteistä isänsä luona jne. eikä sinun vitsauksestasi tulisi kaikkien ongelma.
jää vaihtoehtoja.
"Mieshän ei halua luopua koirasta"
no sun sitten pitää ilmeisesti luopua miehestä.
Tästä ketjusta voi lukea miten tulee toimia:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9046148
Normaali ihmiselle valinta lemmikin ja puolison allergian väliltä on helppo tehdä, mutta näille lemmikinrakastajille valinta on paljon vaikeampi.
Olen sanonut monta kertaa että lemmikinomistaja ei ansaitse ketään muuta parisuhteeseen kuin toisen lemmikinomistajan, sillä eihän siitä tule mitään jos toinen rakastaa sinua täysin kun taas sinä rakastat sitä lemmikkiäsi häntä enemmän.
"Normaali ihmiselle valinta lemmikin ja puolison allergian väliltä on helppo tehdä, mutta näille lemmikinrakastajille valinta on paljon vaikeampi."
Harvinaisen typerä kommentti. Lähtökohta on, että jos lemmikin ottaa, siitä pitää huolehtia. Huolehtimista ei ole lemmikin laittaminen kiertoon, siitä luopuminen, jos ei ole aivan pakko. Normaali ihminen toimii vastuullisesti, silloinkin kun se ei ole kivaa eikä helppoa.
Aloittajan ongelma on vaikea. En usko, että yksisilmäiset tyhmät kommentit auttavat siinä mitään.
""Normaali ihmiselle valinta lemmikin ja puolison allergian väliltä on helppo tehdä, mutta näille lemmikinrakastajille valinta on paljon vaikeampi."
Harvinaisen typerä kommentti. Lähtökohta on, että jos lemmikin ottaa, siitä pitää huolehtia."
Harvinaisen typerä pässinpää taas kommentoimassa.
"Huolehtimista ei ole lemmikin laittaminen kiertoon, siitä luopuminen, jos ei ole aivan pakko. Normaali ihminen toimii vastuullisesti, silloinkin kun se ei ole kivaa eikä helppoa. "
Tajuatko sinä vajakki, että jos toisella puoliskolla on paha allergia, se tarkoittaa sitä ettei lemmikin pitäminen ole mahdollista?
"Aloittajan ongelma on vaikea. En usko, että yksisilmäiset tyhmät kommentit auttavat siinä mitään."
ja vielä vähemmän tämmöiset aivottomat "lemmikistä pitää huolehtia"-nollakommentit.
sinä varmasti tekisit pentujakin sen ihanan hauvelisi kanssa jos vaan mitenkään olis mahdollista.
Meillä on kaksi koiraa ja jos vaimo tulisi niille allergisiksi, ei tarvitsisi kyllä sekunnin murto-osaa miettiä sitä, lähteekö koirat vaiko vaimo tästä taloudesta.
"Meillä on kaksi koiraa ja jos vaimo tulisi niille allergisiksi, ei tarvitsisi kyllä sekunnin murto-osaa miettiä sitä, lähteekö koirat vaiko vaimo tästä taloudesta."
Muun muassa tämän takia olen ehdottomasti sitä mieltä, että kotieläimen pito pitää kieltää lailla. Eläimiin suhtaudutaan kuin esineisiin.
Ihan kaikkeen alatyyliseen juttuusi en viitsi ottaa kantaa, mutta...
"Tajuatko sinä vajakki, että jos toisella puoliskolla on paha allergia, se tarkoittaa sitä ettei lemmikin pitäminen ole mahdollista?"
En tiedä älykkyysosamäärääsi (et antanut siitä vakuuttavaa kuvaa), joten en voi tietää mihin vertaat kutsuessasi minua tuollaisella nimityksellä. Asiastasi sen sijaan et saanut kummoisia sanottua, mikä ei ole yllättävää. Mutta kyllä, kyllä minä tajuan, että aloittaja on aika mahdottomassa tilanteessa. Sinä sen sijaan et tunnu tajuavan. Kuulut niihin, joille maailma on aina mustavalkoinen, harmaan sävyjä ei ole. Ja hyviksiä ovat ne, jotka suhtautuvat yhtä yksisilmäisen paasaavasti ja ovat samaa mieltä kanssasi, muut ovat pahiksia. Tervetuloa oikeaan maailmaan, täällä on harmaan sävyjäkin. Ja aloittajan maailmassa harmaan sävyjä teettää se, ettei mies ole halukas luopumaan koirasta. Aloittajan maailmassa mies on eri mieltä kanssasi, ja katsoo, että lemmikin pitäminen saattaa olla mahdollista. Aloittajan maailmassa mies ei kysy sinulta lupaa, hyi sentään, kuinka ilkeä aloittajan miehen täytyykään olla!
"vielä vähemmän tämmöiset aivottomat "lemmikistä pitää huolehtia"-nollakommentit"
Ja sinun aivollinen panoksesi keskusteluun oli siis?
"sinä varmasti tekisit pentujakin sen ihanan hauvelisi kanssa jos vaan mitenkään olis mahdollista"
Tähän typeryyteen tekisi mieli olla vastaamatta, mutta en millään malta, arvoisa nimimerkki "koiran mies".
Loppukaneettiisi tuossa ehtikin joku jo todeta kaiken tarpeellisen. Kuulut ihmisiin, joille muut eläinlajit ovat vain eläimiä, joten niitä voi kohdella kauppatavarana. En minä jää itkemään meidän auton perään, kun se seuraavan kerran vaihdetaan. Entä sinä oman silmäteräsi?
"Aloittajan maailmassa mies ei kysy sinulta lupaa, hyi sentään, kuinka ilkeä aloittajan miehen täytyykään olla! "
Jep, olet täysin oikeassa, paitsi että ilkeän sijasta käyttäisin sanaa vajaaälyinen.jos kaaliin ei mene että toisella on paha allergia, niin mitä se muuta on kuin järjenköyhyyttä?
" Kuulut ihmisiin, joille muut eläinlajit ovat vain eläimiä, joten niitä voi kohdella kauppatavarana"
kuulun niihin ihmisiin, joille lemmikit ovat lemmikkejä ja ihmiset ihmisiä. ihmiset menevät aina lemmikin edelle (no ei tietenkään naapurin jaska, mutta omat perheenjäsenet).
" En minä jää itkemään meidän auton perään, kun se seuraavan kerran vaihdetaan. Entä sinä oman silmäteräsi? "
en kyllä jää itkemään kummankaan, koiran tai auton perään.
Entä, jos miehesi etsii nyt oman asunnon, ja tapailette ja vietätte aikaa ilman koiraa. Kaikki voittavat.
Joo onpas hyviä mielipiteitä, että koira olisi avovaimoa ja omaa lasta tärkeempi. Sanokaa nyt vielä että hommaa lapsia koiran kanssa, sen kanssa menee naimisiin ym. Hohhoijaa. Mitähän järkeä hommaa toinen kämppä jotta voisi olla koiran kanssa? Vasta vuosi sitten ostettiin meidän ensimmäinen oma asunto. Ja minä jäisin ja maksaisin pienistä äitiyspäivärahoista lainaa pois? Ja olisin periaatteessa yksinhuoltaja mutta tapailisin silti miestäni?
No, totta se on että omalla terveydellä ei leikitä ja oireet on kyllä todella pahat. Miehen on nyt vain tehtävä vallinta ja helppoa se ei ole, tiedän sen omista kokemuksista että omasta lemmikistä on vaikea luopua. Eihän mikään toinen lemmikki korvaa sitä joka on ollut vuosia mutta toisaalta mikään ei myöskään korvaa ensimmäistä lastaan tai avovaimoa. Vaikea tilanne.
Ai miehen on tehtävä valinta. Sinun mielestäsi tuo valinta tarkoittaa, että miehen pitää luopua koirasta. Ei se ole ainoa vaihtoehto eikä välttämättä ole miehen valinta. Koira on hänen paras ystävänsä elämänsä loppuun asti - mutta oletko sinä korvaamaton?
Jo lapsi ja vaimo eivät ole korvaamattomia vaan korvaamaton rekku menee niiden edelle, kannattaa vaan pitäytyä niissä karvaturreissa, eikä lähteä leikkimään perhettä kenenkään kanssa.
Jotain suhteellisuuden tajua sentään. Koira on koira ja koirana pysyy vaikka siitä kuinka leivottaisiin parasta ystävää...
On kyllä kummallisia kommentteja tämä keskustelu pullollaan!
Kyllä niiden ihmisten todellakin on syytä pidättäytyä perheen perustamisesta, jotka tiukan paikan tullen valtsevat mielummin koiran kuin sen perheensä.
Tarkeneeko koira ulkona? Olisiko teidän mahdollista muuttaa esim. rivitaloon, johon voisi rakentaa koiralle tarhan? Koira voisi olla tarhassa päiväsaikaan ja ottaisitte sen sitten yöksi sisälle? Näin koira olisi vähemmän sisällä aiheuttamassa allergisia oireita.
Asutaan rivitalossa ja piha on aika hyvän kokoinen mutta ei sinne kyllä tarha mahtuisi. Koira sen verran iso ja on niin seurankipeä että ei viihtyisikään siellä. Ja ei se allergia vähentyisi vaikka koira olisikin pihalla päivisin kun sitä hilsettä on meillä sisällä joka puolella. Lääkärin mukaan kestäisi ainakin 6kk ennen kuin se kokonaan häviäisi meiltä vaikka koira ei enää asuisikaan meillä. Eikä imurointikaan sitä kaikkea poista. :(
Totesin jo aiemmassa viestissäni toiselle kirjoittajalle, että kun lemmikin on ottanut, niin se pitää hoitaa vastuullisesti. Minulla ei edelleenkään ole ratkaisua varsinaiseen ongelmaanne, en edes yritä.
Mutta toivottavasti tosiaan vaikeasta tilanteestanne huolimatta pysytte järkevällä linjalla ja jätätte huomiotta kommentit, joissa kehotetaan tekemään koiralle ulkohäkki. Suomen oloissa ulkokoiriksi soveltuu vain rajallinen määrä rotuja, eikä rivaripiha todennäköisesti koskaan ole riittävän iso asialliselle kopille plus tarhalle varsinkin, kun jo aloitusviestissä viittasit, että kyseessä on isokokoinen koira. Ja kun koira on tottunut olemaan sisäkoirana ja perheenjäsenenä, karkottaminen ulkokoiraksi olisi sille rangaistus, joka voisi aiheuttaa koiran luonteen muuttumisen niin, että siitä tulisi jollain tapaa ongelmakoira. Esim. jatkuvaa haukkumista tai jopa vihaisuutta. Eli pisteet sinulle, että ahdistavasta tilanteesta huolimatta osaat pitää järjen hommassa mukana ja ajatella myös koiran parasta. Se kun on kaikkein syyttömin tilanteeseen ja lisäksi kyvyttömin siihen vaikuttamaan.
Tämäkin varmaan on turhaa, mutta olettehan käyneet lääkärin kanssa läpi siedätyshoitomahdollisuuden?
Ei mistään siedätyshoidosta ole ollut puhetta mutta lääkäri varmaan katsoi minun tilanteen olevan niin paha että ei mitään järkeä. Allergia koiria kohtaan kun on vaan pahentunu tässä vuosien varrella. Nyt sain jatkuvan lääkityksen, monta eri lääkettä nyt monta kuukautta että saa edes jotenkin hallintaan tämä allergia. Astmaan päin menossa kovaa vauhtia ja sitten kun se tulee niin sen kanssa vaan elettävä :( Lääkärin mukaan: niin kauan kun on koira niin kauan on allergia, ja vaikka koira lähtisikin niin ei välttämättä oireet häviä kokonaan. Ja usein pahassa allergiassa puhkeaa myös astma ja kun mulla jo astmaoireita niin se ei ole kaukana. :(
En kyllä haluaisi saada astma jonkun koiran takia kun kyseessä ei edes ole minun koira.
Pakko sun on pois muuttaa, jos miehes kerran noin vähän sun terveydestä piittaa. Sinä sen valinnan edessä nyt olet. Älä jää leikkimään terveydelläsi. Tsemppiä.
Kirjoitit aiemmin, että miehen on nyt vaan tehtävä päätöksensä.
Älä sysää vastuuta yksin hänelle!!!!!
Eli sinusta ainut ratkaisu on koirasta luopuminen?
Mitä ratkaisuja mies on ehdottanut?
Koko pieni pihaSI tarhaksi ja sähkölämmitys koppiin? Ulkoillahan voitte sitten kaikki yhdessä.
Sukulaiset? Ystävät? Naapurit? Eikö kukaan tarjoaisi uutta kotia koiralle? Voisitte silti taas ulkoilla yhdesssä? Ja ottaa ehkä koiran joskus tarvittaessa päiväksi, pariksi hoitoonkin (siis vuoden päästä tms)
Millainen perhe teillä oikein on - miten niin ei ole sinun koira? Teidänhän se kai on? Vai puhutko tyyliin: mieheni koira...? "kyllä haluaisi saada astma jonkun koiran takia kun kyseessä ei edes ole minun koira."
oli miehellä ennen sinua. Miksi ylipäätänsä muutit yheen miehen kanssa, jolla on koira, kun hyvin tiesit allergiastasi?!?!?!?! Todella vastuutonta käytöstä. Ratkaisu olisi silloin aikanaan ollut se, että olisitte asuneet eri kämpissä. Sinun vaihtoehtosi on nyt korjata tuo tilanne ja muuttaa lapsen kanssa omaan asuntoon. Jatkatte suhdetta sitten tällä tavalla, siihen asti kun koira on keskuudessamme. Tai sitten voit keskustella lääkärin kanssa tehokkaammasta hoidoista.
Nykyinen ongelmasi on täysin itsesi aiheuttama. Ajattelitko olevasi niin ihana, että mies luopuu ystävästään, joka kenties on auttanut häntä monissa murheissa. Koiran, jonka turkkiin on itketty mahdollisesti eronjälkeiset kyyneleet. Ja nyt kun olet huomannut, että et olekaan miehesi mielestä koiran elämän arvoinen, niin olet ottanut käyttöön tuon lapsikortin :) Monessa lapsiperheessä lapset ja isot koirat elävät sulassa sovussa. Tuo on vain yksi tekosyy lisää.
Eli, teit aikanaan typerän valinnan muuttaessasi miehen kanssa samaan asuntoon. Nyt SINUN on tehtävä korjausliike. Millä oikeudella mies joutuu tekemään vaikean valinnan, SINUN virheesi vuoksi?
Olipas kiva viimeinen kommentti, tällästen ihmisten ja kommenttien takia ärsyttää edes kysyä jotain täälltä. Oletetaan heti asioita. Mutta olkoon, PAINUKOON TÄMÄ IHMINEN SINNE MISSÄ AURINKO EI PAISTA!!!! En todellakaan käytä lastani tässä asiassa hyväksi kun kyse on ainoastaan minun terveydestäni.
Kiva kiva kun tällästä täällä kirjotellaan, selvitänpä hieman asiaa: Eli kun muutin mieheni kanssa yhteen niin minulla ei vielä silloin ollut allergia niin paha, ainakaan koiria kohtaan. Silloin jopa nukuin koiran vieressä ja ei tullut ikinä mitään. Nyt se on vaan vuosien varrella pahentunut. Koira on mieheni ja hänen entisen tyttöystävänsä yhteinen koira joten jos koirasta luovuttaisiin menisi se luultavimmin entiselle tyttöystävälle. Ja näin olen itse ehdottanut että tehtäsiin ja otettaisiin koira aina välillä meille esim. yhdeksi viikonlopukai kuukaudessa mutta tämä ratkaisu ei käy hänelle. Hän haluaa koiran kokonaan tai ei ollenkaan. Olen yrittänyt tehdä kompromisseja ja missään nimessä ei kävisi niin etteikö mieheni näkisi enää koiraa, päinvastoin. Enkä haluaakaan että olisi niin ettei ikinä näkisi, voi koira meillä käydä mutta en pysty asumaan 24/7 koiran kanssa. Mieheni on tästä eri mieltä joten pattitilanne.
"Hän haluaa koiran kokonaan tai ei ollenkaan. Olen yrittänyt tehdä kompromisseja"
mitä ihmeen kompromissia tuossa enää tarvitaan, jos mies haluaa koiran kokonaan tai ei ollenkaan? Sehän on päivänselvästi EI OLLENKAAN eli koira nyt vittuun sieltä ja heti!!!!!
ziisus sentään ihmisiä...
Tapaatte toisianne pari kertaa viikossa niin säilyy sopu eikä allergiatkaan isommin haittaa.
Ei koira sitä ymmärrä että se erotetaan laumastaan ja tavataan sitten satunnaisesti.
Sinä ja miehesi sensijaan ymmärrätte että lemmikistä on huolehdittava?
Aivan älytön keskustelu. Siis samalle viivalle asetetaan ihminen ja koira - kumman valitset?
Nykyisin näköjään luovutaan puolisosta herkemmin kuin eläimestä. Koira sopeutuu helposti uuteen perheeseen, se ei omistajan perään itke jos löytyy uusi lauma ja täysinäinen ruokakuppi. Ihmisen ja koiran välistä suhdetta en koskaan luokittelisi "ystävyydeksi". Sitä voi olla vain kahden ihmisen välillä. Koira on aina eläin siinä missä kissa, lehmä tai hevonen. Onko mies ajatellut sitä, että koira ei elä niin pitkään kuin omistajansa? Luopuminen on edessä kuitenkin. Itselläni on aina ollut koiria, enkä koskaan aseta koiran etua ihmisen edelle.
Vastuullista eläimen pitoa on myös se, että kukaan ei kärsi toisen läsnäolosta, oli se sitten eläin tai ihminen. Mies ei tässä tapauksessa ole vastuullinen ihminen, jos ei osaa luopua koirasta puolisonsa parhaaksi.
Entä jos oma lapsi sairastuu allergiaan? Käydäänkö silloin samanlainen keskustelu?