Me ollaan erottu jo yli vuosi sitten ja nyt on tullut treffikutsuja muutamalta mieheltä joista yksi kiinnostaa paljon. Mutta.. ex ei tajua että en ole enää hänen kanssaan, en tule koskaan olemaankaan enkä ole antanut minkäänlaista vinkkiäkään halusta jatkaa hänen kanssaan. Mutta mitä tekee mies: antaa tuttujen olettaa meillä olevan vielä jotain yhteistä sutinaa, soittelee puolitutuille miehille kehottaen "jättämään minut rauhaan". Meillä on yhteinen lapsi ja hän on se syy minkä takia haluan säilyttää asialliset välit. Mutta kun alan tapailemaan toista miestä, tiedän exän alkavan kostaa sen lapselle. Ei halua tavata lasta toisin sanoen. Lapsi välittää isästään todella paljon. Rukoilen että ex löytäisi rinnalleen toisen naisen ja vihdoinkin ymmärtäisi että tunteeni ovat kuolleet häntä kohtaan. Pidän hänestä ihan vaan kaverina ja lapseni isäni, that is all. Rakastanut en ole enää vuosikausiin.. Olen asian sanonut selkeästi, ei mitään tehoa. Koittaa yhä suudella ja halata, en koskaan vastaa niihin vaan menen pois tilanteesta. Ei tehoa. MITÄ TEEN?
Miten saa exän tajuamaan?
niinuska686
9714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
melkein sama tilanne. Kai se niin on, että jos mies ei ymmärrä niin ei sitten. Näin alan uskoa. Pitäisikö sanoa, että sellainen mies on luulosairas tjs. Lieneekö myös niin, että kaikista ei pääse koskaan eroon.
Sitä pidän ihmeellisenä, jos hän "kostaa" lapselle! Millätavalla hän voi kostaa? Meillä tosin hajoaminen kävi niin, että toinen poika halusi minun mukaan ja toinen isänsä. isän mukana ollut on kasvanut isän kaltaiseksi ja minun mukana ollut minun kaltaiseksi. Kai siinä on jo kysymys perusluonteiden erilaisuudestakin. Keinot ovat vähissä tällaisessa tilanteessa.
Samanlainen tilanne meillä, mies ei tajua ettei me olla enää yhessä vaikka miten paljon sanon ja pyydän että ei koskisi ja halaisi ja yrittäisi suukotella jne...en minäkään tiedä mitä muuta voin tehdä että tajuaisi jo nyt vihdoin kahden vuoden eron jälkeen. meilläkin lapsi yhessä je sen takia pitää pitää yhteyttä, ja jos teen jotain väärin niin hänkin sitten kostaa sen lapselle että ei soita tai näe sitä. Todella karmeeta lapselle. Hänen käyttäytymistään en ymmärrä koska minä pyysin häntä lähtemään monen vuoden eri huoneissa asumisen takia ja muutenkin suhde ei todellakaan ollut terve ja sanoinkin vielä että jos menemme terapeutille ja todella yritämme puhua näitä asioita selväksi niin voimme yrittää mutta hän ei suostunut niin sanoin että se sit siitä. Hän luulee että ajan kanssa en pysty selviämään talon kanssa ja lasten ja lemmikkien mutta paremmin olen pärjännyt kun hänen kanssaan olin, ei ainakaan tarvitse tuhlata energiaa miehen kanssa tappelemiseen. Miksi ihmeessä mies vielä roikkuu tossa luulossa että me olemme jotain tai meillä joskus tulisi olemaan jotain, varsinkin kun hän ei tehnyt tai tee mitään hyvittääkseen väärintekojaan. No, outoa mutta joitakin kai vaan ei voi muuttaa tai he eivät osaa tai pysty menemään eteenpäin elämässään, odottavat kai että joku pelastaa ne? Kummiskin, et ole ainoa tässä tilanteessa...
minunkin ex uhosi etten pärjää ilman häntä. Todellisuus on hieman eri: pärjäämme lapsen kanssa paremmin. Koti on siisti ja rahaa riittää elämiseen. Ex joi kaljaa ja teki heräteostoja. Rahat oli aina lopussa. Masennuin varmaan enä jaksanut siivota ja laitta kotia. Nyt kun asumme kaksin lapsen kanssa, on koti siisti ja viihtyisästi sisustettu. Ilmapiiri iloinen ja hassuttelemme paljon. Ero teki vain hyvää, muuta miinuspuolta ei tule mieleen muuta kuin exän liiallinen kiinostus seuraelämääni kohtaan. Tsemppiä teille samassa tilanteessa olevat naiset.
on minun ongelmani on kiinni kuin piikki lihassa, erosta jo vuosia mutta hän ei ole sitä vieläkään sisäistänyt
Mahdotonta sanoa, koska et kerro muuta syytä eroamiseen kuin se, että SINULTA loppui tunteet. Siitä voi tulkita paljon, mitäpä jos vaikkapa kasvaisit aikuiseksi, ihan jo lapsesi vuoksi?
Tyhmin tekosyy kurjassa suhteessa elämiseen on olla siinä vaan toisen takia ja myös karhunpalvelus lapselle se on. Lapsi vaistoaa tunteettoman ilmapiirin ja vanhempien ahdistuksen. Aloittajan tapauksessa mies ei ole kasvanut aikuiseksi koska kostaa lapselleen kun nainen ei rakasta. Ei tunteitaan pysty säätämään kuin patteria. Joskus tunteet vaan loppuvat. En tiedä mikä on aloittajan tunteiden loppumisen syynä, mutta tuskin ihan noin vaan loppuivat. Aikuinen ihminen siis sinnittelee ahdistuneena onnettomassa liitossa? Kuulostaa kauhealta kohtalolta. Aikuinen ihminen pystyy kohtaamaan sen tosiasian ettei liitolla ole jatkuvuutta ja uskaltaa tehdä asialle jotain. Uskaltaa erota.
se nykyään on tunteet loppuu ja uutta kehiin ja taas tunteet loppuu ja uutta kehiin, kunnes hauta lopettaa tai dementia. Asiat jätetään puolitiehen uudelleen ja uudelleen ja syy muissa aina kuin itsessä. Kannattaako mikään enää? Mikään ei ole mitään, paitsi minä itse ja minun jatkuva.....
On se että on mielummin yksin tai yksin lapsen kanssa. Sekin on paljon parempi vaihtoehto kuin elää ja asua ilman tunteita toisen mieliksi. Ehkä sitten kun lapsi on isompi voin treffailla, mutta aika pohjamutiin on mennyt usko kunnon miehen löytymiseen.
Oletko itse sitten täydellinen?